" Elina miettii nuoren naisen ristiriitaisia ajatuksia"
"Kielletty ahdasmielisiltä"
Aamulla heräsin siihen, että joku kutitti jatkuvasti korvaani. Unenpöpperössä hämmästyin nukkumapaikkaani, mutta muistin sitten kauhean iltayön. Isähän siinä kutitteli korvaani omalla hiuskiehkurallani. Minua ujostutti hieman, mutta isä katseli minua niin lempeästi, että lämmin ailahdus täytti sydämeni.
"Nousehan Elina kahville. Käydään sitten katsomassa, ovatko meidän verkot pysyneet paikallaan".
Lojuin peiton alla selälläni ja venyttelin itseäni nautinnollisesti. "Taidan nukkua vielä vähän". "Tuskinpa nukut", virnuili isä ja nykäisi peiton päältäni. Vasta silloin tajusin olevani ilkosen alasti. Häpeän kuuma aalto nousi poskilleni, mutta isä, ainainen koiranleuka, purskahti nauramaan. "Älähän välitä Elina, olenhan minä nähnyt sinut kohta 17 vuotta. Sinulla oli kuuma yöllä ja unissasi nakkasit yöpukusi lattialle". Isä ojensi minulle aamutakkini ja läksi keittiöön. Olin aika nolona, vaikkei mitään sopimatonta ollut tapahtunutkaan.
Aamu oli säteilevän kaunis. Oli aivan tyyntä ja linnut lauloivat ihanasti. Ilma oli raikas sateen jäljiltä ja ruusujen tuoksu tulvi sisään keittiön avoimesta ikkunasta. Lämpötila oli jo kohonnut yli kahdenkymmenen ja ilma tuntui hautovan kostealta. Kahvi ja juustoleipä maistuivat ihanalta. Isäkin malttoi nauttia ainutlaatuisesta kesäaamusta. Käväisin suihkussa ja puin ylleni vain pienen topin sekä shortsit.
Eemeli-kissa istui jo laiturin tolpan päässä, kun lähdimme verkoille. Olin ollut jo monta vuotta "isän verkonsoutaja tai konemestari". Jostain syystä äitini ei koskaan sopeutunut siihen rooliin. Hän palasi järveltä aina "nokka kippurassa".
Tyyninä aamuina käytiin verkoilla aina soutamalla. Minä soudin ja isä veti uistinta mennen tullen. Järvellä oli aikaa ajatella, koska siellä ei paljoa puhuttu. Jokainen sanahan kuului rannan taloihin.
Tänä aamuna mietin isääni ja suhdettamme.
Kun äiti lähti opiskelemaan, minun ja isäni suhde muuttui. Isä-lapsi suhde katosi jonnekin. Yhteinen talous, vastuu ja huoli tulevaisuudesta kypsyttivät minua sekä henkisesti että fyysisesti. Vaistomaisesti ryhdyin kutsumaan isääni hänen lempinimellään, Pena.
Vaikka välillä oli raskastakin, kävin todellista elämänkoulua. Lyhyessä ajassa minusta kehittyi nuori, tehokas nainen. Missään muualla en olisi oppinut taloudesta, kodista, toimeentulosta ja miehestä enempää. Isä edusti minulle kaikkea sitä, mitä hyvältä mieheltä odotetaan. Tietysti, seksi poisluettuna.
Tottakait, molemmilla oli pieni kaistale omaa elämää, josta toinen ei kysellyt. Tosin, ei siihen juuri jäänyt aikaa kummallakaan.
Yhteisen yrittämisen halu ajoi meitä eteenpäin. Riitoja ei ollut, vaan kaikki tärkeät asiat ratkaistiin yhdessä.
Pikkutytöt, kuten minäkin, ihastuvat aina isäänsä. Nyt ihastuminen oli jo vaihtunut vahvaksi kiintymykseksi.
Soutaessani katselin isää. Pitkä ja solakka, 35-vuotias mies. Hyväkuntoinen ja lihaksikas, koska hän teki veljensä kanssa metsätöitä vapaa-aikana. Lisäksi isä oli hyvin kysytty talkoomies. Hän osasi kaikkea ja oli nopea töissään. Eikä lätrännyt liikaa viinan kanssa. Komea mies, kenelle tahansa.
Edellinen yö ja aamu tulivat uudelleen mieleeni. Tunsin, kuinka pienten pystyrintojeni nännit alkoivat kiihoittua. Minä, nuori nainen, alastomana miehen kainalossa ! Mielikuvitukseni sai siivet. Isäkin taisi huomata, koska hän vilkaisi minua tutkivasti pari kertaa.
Olihan isä ottanut minut syliinsä useinkin, joskus jopa hieman tunnustellutkin. Kaikki oli kuitenkin tapahtunut aina hellävaraisesti tai leikin varjolla, vailla mitään rivoutta. Vähitellen olin oppinut nauttimaan niistä hetkistä. Joskus jopa kerjäsin isän huomiota.
Toruin itseäni. "Hyi Elina, tuollaista tapahtuu vain roskalehdissä".
Kauankohan isä olisi vapaana miehenä ? Emännänpaikalle tuntui olevan useitakin pyrkijöitä, naapurin Raili eturivissä. Miten meidän elämämme muuttuisi sitten ? Päätin kysyä asiaa rannassa.
Verkoissa oli vain pari lahnaa. Uistimeen iski parikiloinen hauki. Kun olimme levittäneet verkot saunan seinälle kuivamaan, rohkaisin mieleni. "Isä, aiotko sinä mennä uudelleen naimisiin. Joku nainenhan soittelee sinulle aika usein". Isä katsoi minua vakavasti hetken. Sitten hän hymyili ja sanoi, "Elina, sinä olet kaikkeni tällä hetkellä. Tähän taloon ei tule toista emäntää, niin kauan kuin sinä olet kotona. Muuta sinun ei tarvitse tietää". Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja kapsahdin isän kaulaan. Isä puristi minut tiukasti itseään vasten ja tunsin itseni sanomattoman onnelliseksi. Taisin kyllä tuntea jotain muutakin. "Alahan mennä kahvinkeittoon, minä siivoan kalat". Isä antoi vauhtia, läpsäyttämällä minua pepulle. Eikä se tuntunut lainkaan pahalta. Muistin samalla vanhan lapsuusleikin. Keikaillen pyöritin somaa peppuani, "vauhti loppui". Kohta tuli vauhtia lisää, oikein isän kädestä. Lähtökiihdytykseni vain epäonnistui, kun isän toinen käsi ennätti kopata kiinni masustani. Siinäpä rimpuilin ansassa vähän aikaa.
Hetken päästä hyräilin onnellisena ja posket punaisena keittiössä. Ihana isä ja elämä jatkuisi tutun turvallisena.
Paistoin nopeasti pari lettuakin isälle.
Elina
"Kielletty ahdasmielisiltä"
Aamulla heräsin siihen, että joku kutitti jatkuvasti korvaani. Unenpöpperössä hämmästyin nukkumapaikkaani, mutta muistin sitten kauhean iltayön. Isähän siinä kutitteli korvaani omalla hiuskiehkurallani. Minua ujostutti hieman, mutta isä katseli minua niin lempeästi, että lämmin ailahdus täytti sydämeni.
"Nousehan Elina kahville. Käydään sitten katsomassa, ovatko meidän verkot pysyneet paikallaan".
Lojuin peiton alla selälläni ja venyttelin itseäni nautinnollisesti. "Taidan nukkua vielä vähän". "Tuskinpa nukut", virnuili isä ja nykäisi peiton päältäni. Vasta silloin tajusin olevani ilkosen alasti. Häpeän kuuma aalto nousi poskilleni, mutta isä, ainainen koiranleuka, purskahti nauramaan. "Älähän välitä Elina, olenhan minä nähnyt sinut kohta 17 vuotta. Sinulla oli kuuma yöllä ja unissasi nakkasit yöpukusi lattialle". Isä ojensi minulle aamutakkini ja läksi keittiöön. Olin aika nolona, vaikkei mitään sopimatonta ollut tapahtunutkaan.
Aamu oli säteilevän kaunis. Oli aivan tyyntä ja linnut lauloivat ihanasti. Ilma oli raikas sateen jäljiltä ja ruusujen tuoksu tulvi sisään keittiön avoimesta ikkunasta. Lämpötila oli jo kohonnut yli kahdenkymmenen ja ilma tuntui hautovan kostealta. Kahvi ja juustoleipä maistuivat ihanalta. Isäkin malttoi nauttia ainutlaatuisesta kesäaamusta. Käväisin suihkussa ja puin ylleni vain pienen topin sekä shortsit.
Eemeli-kissa istui jo laiturin tolpan päässä, kun lähdimme verkoille. Olin ollut jo monta vuotta "isän verkonsoutaja tai konemestari". Jostain syystä äitini ei koskaan sopeutunut siihen rooliin. Hän palasi järveltä aina "nokka kippurassa".
Tyyninä aamuina käytiin verkoilla aina soutamalla. Minä soudin ja isä veti uistinta mennen tullen. Järvellä oli aikaa ajatella, koska siellä ei paljoa puhuttu. Jokainen sanahan kuului rannan taloihin.
Tänä aamuna mietin isääni ja suhdettamme.
Kun äiti lähti opiskelemaan, minun ja isäni suhde muuttui. Isä-lapsi suhde katosi jonnekin. Yhteinen talous, vastuu ja huoli tulevaisuudesta kypsyttivät minua sekä henkisesti että fyysisesti. Vaistomaisesti ryhdyin kutsumaan isääni hänen lempinimellään, Pena.
Vaikka välillä oli raskastakin, kävin todellista elämänkoulua. Lyhyessä ajassa minusta kehittyi nuori, tehokas nainen. Missään muualla en olisi oppinut taloudesta, kodista, toimeentulosta ja miehestä enempää. Isä edusti minulle kaikkea sitä, mitä hyvältä mieheltä odotetaan. Tietysti, seksi poisluettuna.
Tottakait, molemmilla oli pieni kaistale omaa elämää, josta toinen ei kysellyt. Tosin, ei siihen juuri jäänyt aikaa kummallakaan.
Yhteisen yrittämisen halu ajoi meitä eteenpäin. Riitoja ei ollut, vaan kaikki tärkeät asiat ratkaistiin yhdessä.
Pikkutytöt, kuten minäkin, ihastuvat aina isäänsä. Nyt ihastuminen oli jo vaihtunut vahvaksi kiintymykseksi.
Soutaessani katselin isää. Pitkä ja solakka, 35-vuotias mies. Hyväkuntoinen ja lihaksikas, koska hän teki veljensä kanssa metsätöitä vapaa-aikana. Lisäksi isä oli hyvin kysytty talkoomies. Hän osasi kaikkea ja oli nopea töissään. Eikä lätrännyt liikaa viinan kanssa. Komea mies, kenelle tahansa.
Edellinen yö ja aamu tulivat uudelleen mieleeni. Tunsin, kuinka pienten pystyrintojeni nännit alkoivat kiihoittua. Minä, nuori nainen, alastomana miehen kainalossa ! Mielikuvitukseni sai siivet. Isäkin taisi huomata, koska hän vilkaisi minua tutkivasti pari kertaa.
Olihan isä ottanut minut syliinsä useinkin, joskus jopa hieman tunnustellutkin. Kaikki oli kuitenkin tapahtunut aina hellävaraisesti tai leikin varjolla, vailla mitään rivoutta. Vähitellen olin oppinut nauttimaan niistä hetkistä. Joskus jopa kerjäsin isän huomiota.
Toruin itseäni. "Hyi Elina, tuollaista tapahtuu vain roskalehdissä".
Kauankohan isä olisi vapaana miehenä ? Emännänpaikalle tuntui olevan useitakin pyrkijöitä, naapurin Raili eturivissä. Miten meidän elämämme muuttuisi sitten ? Päätin kysyä asiaa rannassa.
Verkoissa oli vain pari lahnaa. Uistimeen iski parikiloinen hauki. Kun olimme levittäneet verkot saunan seinälle kuivamaan, rohkaisin mieleni. "Isä, aiotko sinä mennä uudelleen naimisiin. Joku nainenhan soittelee sinulle aika usein". Isä katsoi minua vakavasti hetken. Sitten hän hymyili ja sanoi, "Elina, sinä olet kaikkeni tällä hetkellä. Tähän taloon ei tule toista emäntää, niin kauan kuin sinä olet kotona. Muuta sinun ei tarvitse tietää". Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja kapsahdin isän kaulaan. Isä puristi minut tiukasti itseään vasten ja tunsin itseni sanomattoman onnelliseksi. Taisin kyllä tuntea jotain muutakin. "Alahan mennä kahvinkeittoon, minä siivoan kalat". Isä antoi vauhtia, läpsäyttämällä minua pepulle. Eikä se tuntunut lainkaan pahalta. Muistin samalla vanhan lapsuusleikin. Keikaillen pyöritin somaa peppuani, "vauhti loppui". Kohta tuli vauhtia lisää, oikein isän kädestä. Lähtökiihdytykseni vain epäonnistui, kun isän toinen käsi ennätti kopata kiinni masustani. Siinäpä rimpuilin ansassa vähän aikaa.
Hetken päästä hyräilin onnellisena ja posket punaisena keittiössä. Ihana isä ja elämä jatkuisi tutun turvallisena.
Paistoin nopeasti pari lettuakin isälle.
Elina
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä Elina.
Kirjoituksesi palautti mieleeni ihanat lapsuudenmuistot. Olen kokenut samantyyppisen lapsuuden, joten ymmärrän hyvin kertomasi.
Ei rivouden häivääkään ! Ei ole minullekaan jäänyt sielun haavaa, päinvastoin.
Sinun lahjasi menevät hukkaan täällä "pornolistalla". Kohta saat häijyjä kommentteja tai kirjoituksesi poistetaan.
Kiitoksia hienoista kirjoituksista. Onko jatkoa tulossa ?
Mistä kummasta tuollainen Tipu löytyy?? Osaa kirjoittaakin melkein virheettömästi.
Juonikin niin hvyä, että lieneekö ihan tottakin. Älä piinaa vaan jatka pian.
hienoa tekstiä.
Älä välitä pahoista puheista kirjoita vain, odotan innolla jatkoa. :)
Oli aivan ihanaa...
Muistan itse oman isäni ja lapsuuden, nyt hän on jo poissa...
Kiitos kirjoituksesta. Se oli aivan ihana ! ! !
Hyvät lukijani !
Kirjoitanko minä vielä jatkoa tähän novelliin ?
Tarjolla on vielä pari osaa ja yllättäviäkin käänteitä.
Olen ymmärtänyt, että lukijat ovat olleet fiksuja, ilkeitä herjoja ei ole tullut.
Tuo virusjuttu vähän sotki, piti tehdä perusteellisia tarkistuksia.
Elina
Jatka ihmeessä. oottelen jo kuumeisena..
sun pitää kertoa miten tarina jatkuu =)