Hyvinvointiyhteiskunta = Suomen kaltainen

tulonsiirtoyhteiskunta? = loppu lähenee hitaasti mutta varmasti.

Täysin lyhytkatseinen eikä edes viisas ajatus Suomen harjoittamalla tavalla jakaa rahaa paremmin tienaavilta heikommin tienaaville.

Väitän että nimenomaan nykytilanne on saanut suuret tuloerot syntymään kun suomalainen yhteiskunta on sementoitunut eli jäykistynyt lappaamaan rahaa alemmille tasoille -> alemmalla tasolla ihmiset passivoituu saadesaan ilmaista rahaa ja ylemmillä turhaudutaan kun veroprosentit menee yli 40 prosentin -> ylemmillä tasoilla keksitään yhä suuremmalla halulla keinoja päästä omistajapuolelle ja päästä huipputienesteihin ja alemmilla tasoilla ei jakseta edes käydä töistä "kun sossusta saa melken yhtä hyvin".

Dynaamisuus on tuhottu liki täysin Suomesta. Yrittäminen ei oiken kannata ja ahkeruudesta (esim. sivutulot) rangaistaan ylimääräsellä ja kovemmalla veroprosentlla. Suomi passivoituu, suomalaiset flegmatisoituu. Suomalaisen yhteiskunnan kalleus johtuu nimenomaan tästä mittavaks paisuneesta sosiaalisektorista ja lukuisasta määrästä "Kelan työntekijöitä" kuten joku manne oli ittestään todennut. Suomi on Kreikan tiellä.

Keith Silverang ennusti pari vuotta sitten että suomalainen suurteollisuus loppuu täältä viidesä vuodesa. Yritykset valuu ulkomaille kun Suomi on ympäristönä mitä on. Ja sitten on loppu rahat myös valtiolta. Tukiaisrahaa ei jossain vaiheessa enää ole maksettavaksi.

Ja hiljalleen hyvinvointiyhteiskunta muuttuu pahoinvointiyhteiskunnaks. 1960-luvulta jatkuneella linjalla täältä on tapettu ne keskeisimmät yhteiskunnan fundamentit: yksilöiden toimeliaisuus (ahkeruus) ja kansalaisten yhteiskuntamoraali. Ahkeruus on tehty kannattamattomaks ja oman edun röyhkeä ajaminen ja mitä erilaisin välistä vetäminen (muun muassa sosiaalitukiasiten) kannattavaks puuhaks.

Olemme Kreikan tiellä. Suomi ajautuu konkurssiin ja kohti levottomia aikoja.