Kareja, luotoja, saaria.
Valkeita kiviä,
pehmeitä kaaria.
Monta syltä
mustaa vettä.
Kivien yltä
lumet pyyhkii.
Valkeita kiviä,
pehmeitä kaaria.
Monta syltä
mustaa vettä.
Kivien yltä
lumet pyyhkii.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...pehmeitä kaaria
löysit tuon kaiken
keskeltä..
sanattomaksi en usein jää..
vaan nyt taisin ..
kiitän tee..
Onija ystäväni, jos sinä valitat sanattomuutta, minä koen sen usein. Tämäkin runo jäi vaille sitä, mitä koin ja halusin kuvata: valkean pehmeän lumen peittämien karien ja syvän mustan veden vastakohtaisuutta. Pintaraapaisuksi vain. Mutta sellaista tämä on. Kiitos vastauksestasi, ne ilahduttavat aina.
Tämä on maisemaruno, näin sen " sieluni silmillä " .
Kaunis ja pidän tästä . Vaikka en itse enää kirjoita, kommentoin kyllä
runoja jotka sävähdyttävät. :) Kiitos !
Kaiho - Mieli ystäväni, mukava että poikkesit ja kommentoit. Kiitos!
Runo on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että paitsi että sama runo koskettaa ei ihmisiä, se myös kokee eri aikoina eri tavoin. Ehkä ensilukemalla ei lainkaan, mutta myöhemmin. Ehkä lukijan pitää nähdä ja kokea ensin jotain samaa.
Älä sano, ettet kirjoita enää, runot kypsyvät sisälläsi.