Mitä tehdä?

riippu koirasi luoteesta, osaako alistua vai tuleeko lääkärireissu/ haudan kaivuu. Toiseksihan se jää tappelun tullessa, mutta ymmärtääkö se itse sen,vai onko järki oltava hihnan kakjalkasessa päässä.

Kyllähän se niin on et koirat osaa itse selvittää asiansa ja pitääkin antaa selvittää että kuka tässä on nyt se pomi, mutta jos tosiaan koko ero on tuollainen ja jos kumpikaan ei luovuta niin kyllähän siinä melko sotkua tulee ellei ihan juurikin sen hautapaikan kaivuu.
On meidänkin suvussa kun tuli uusi uros laumaan, lauman vanhempi uros näytti nuorelle heti kaapin paikan, onneksi selvittiin vain vekillä silmäkulmassa (vanhemman uroksen hyökkäys kävi varoittamatta ja tapahtumakin oli ohi niin nopeasti ettei olisi voinut estää) ja nykyään tämä nuorempi osaa vältellä tätä vanhempaa ja odottaa kiltisti vuoroaan syömään/kepillä leikkimiseen. Onneksi on alistuvainen :)
Jos minä omistaisin nuo molemmat nartut, niin näyttäisin kyllä molemmille niitten kaapin paikan, ettei minun taloudessa ole pomo kuin minä vain että niitten olisi turha alkaa rähinöimään. Mutta kun on tuollainen että toinen on kaverisi koira, en osaa sitten sanoa.. Teidän molempien pitää vain olla niin jyrkkiä ettei mikään rähinöinti ole sallittu muuten joutaa pois siitä tilanteesta, "pois laumasta" hetkeksi.
Voittehan kokeilla uudestaan totuttamisen.. Kuten juuri et heti kun alkavat ärinöimään viette molemmat ne koirat pois, ja toistatte ja toistatte, ja aina kun on pienikin merkki siitä ettei ala ärhentelemään niin heti kehua ja palkintoa.. Loppujen lopuksi teidän pitäisi päästä siihen pisteeseen että koirat ovat taas siinä yhdessä ärhentelemättä ja palkkaatte niitä siitä hyvästä käytöksestä. Joutuisitte tekemään tätä monella muillakin kerroilla, mutta ainakin koirille sitten alkaisi jäämään se kuva että hei, saan herkkua kun en ärhentele tuolle, tämähän on hyvä juttu.. Pitemmän päälle voitte sitten jättääkkin ne herkut pois.

han sitä, kimulit on siis huomanneet, että niitä uroksiakin on olemassa ja heti on laitettu tappelut pystyyn, antakaa vaan keskenään selvitellä välit, JOS EI VERI ole tähän mennessä tappeluissa näkynyt, niin ei se näy JATKOSSAKAAN. Leiki kaverisi kanssa yhdessä koirat mukana siten, että molemmat koirat ovat vapaana, siis juoksentelette ja heittelette vaikka palloa toisillenne tai potkitte jotakin jalkapalloa, NIIN että tilanne pääsee koirien välillä rentoutumaan ja ne keskittyvät teidän perässä juoksemiseen ja yhdessä palloja kuljettelette, siinähän teillä on jo pikku JOUKKUE kasassa, kaksi koiraa ja kaksi koiran omistajaa.
Kyllä ne kun aikansa remuavat teidän kanssa, niin jo keskenäänkin toisiaan sietävät, kun huomaavat että eihän se pöllömpi ollu tuo toinen koira sitte kuitenkaan, ne on ne hormoonit jotka hyrrää ja yrittää sotkea asioita, mutta reipasta liikuntaa nimenomaan jossakin pallopelimuodossa, niin kyllä se siitä, eikä ollu taas kun PRONSSIKAUDEN neuvoja, toki en tiedä mitä silloin on ollut, mutta on aiemmassa neuvonnassa tästä syytetty, niin liekö sitten tämäkin siltä aikakaudelta.

Monesti käy niin, että koirat jotka on vielä pentuina tullu juttuun, ei enää aikuisena tulekaan. Tai sitten niin, että koira tulee hyvin toimeen pennun kanssa, mutta sen kasvettua aikuiseksi, eivät enää tulekaan toimeen. Varsinkin samaa sukupuolta olevien kohdalla näin usein käy, varsinkin jos koirat ei asu samassa taloudessa, eli ole jatkuvasti tekemisissä keskenään.

Meillä on aina lähdetty siitä, että koirat on keskenään samalla viivalla, kukaan ei pomota toista (oli sitten vanhempi, isompi tai mitä vaan). Ihminen on pomo ja sanelee säännöt, joita koirat noudattaa. Ei ole koirien asia selvitellä itse välejään vaan ihminen on se joka sanelee säännöt, eikä ainakaan meillä minkäänlaista kyräilyä, kyttäämistä, tappeluita jne koirien kesken sallita. Toisesta koirasta ei tarvitse pitää, mutta sietää kyllä. Kannattaa siis tyytyä siihen ajatukseen, että koirista ei ehkä enää mitään kavereita tule, mutta ne voivat kyllä oppia sietämään toisiaan jos vain pidätte tiukasti homman hallinnassa ja määrätietoisesti asian koirille opetatte.

Monesti juuri narttujen yhteenotot on verisempiä. Urokset selvittävät välinsä herrasmiesmäisesti ja kun toinen alistuu tulevat yleensä toimeen keskenään.

Itselläni on uroskoira joka kasvoi yhdessä kaverini uroksen kanssa. Näillä on ikäeroa noin vuosi. Olivat parhaat kaverukset. Sitten tuli noin vuoden tauko etteivät olleet tekemisissä keskenään ja nyt eivät enää ole kaveruksia.
Vapaana ollessaan lenkillä sietävät kyllä toisiaan,mutta sisätiloissa ja ahtaissa paikoissa tilanne riistäytyy joskus tappeluksi.