Olin ollut kaksi viikkoa selvinpäin ja halusin murhata joka ainoan ihmisen siellä kosteilta vaatteilta ja paskalta haisevassa odotustilassa jossa odotin muiden kaltaisteni luusereiden ja paskiaisten kanssa vuoroani anomaan almuja yhteiskunnan vittumaisimmalta virastolta joka tunnetaan myös nimellä KELA.Ilmassa tuoksui epätoivo, väsymys ja likaisista ja märistä vaatteista uhkuva vastenmielinen ja vaikeasti määriteltävä lemu. Kaikkien harteilla ja hiuksissa kimmelsi sulava räntä jota tuli taivaan täydeltä meidän kaikkien herran lasten niskaan aivan kuin olisi koittamassa jonkinlainen passiivis-agressiivinen maailmanloppu joka päättyisi siihen että kaikki tappaisivat itsensä pelkästä vitutuksesta.
Vaikka olin jo ennen ovien aukeamista odottamassa ulkopuolella, jäin silti viimeiseksi pitkässä jonossa. Liekö syynä ollut koko yön läpi valvominen vai yleinen ihmiskammoisuuteni, jähmetyin paikoilleni kun ovet aukenivat. Tuijotin vain kylmän hien valuessa nivustaipeitani pitkin miten ihmiset rynnistivät sisään ilman mitään järjestystä tai kunnioitusta jonotusta kohtaan. Kun sydämeni oli asettunut siinä määrin että saatoin olla varma että pystyn menemään sisään ilman sydänkohtausta hiivin vuoronumeroautomaatille paniikin tuoma putkinäkö päällä. Istuin alas ja huomasin hyräileväni Tomoyasu Hotein kappaletta A Battle Without Honor Or Humanity. Osuvaa, näillä ihmisillä ei ollut paljoa kumpaakaan jäljellä...
Nämä kaksi viikkoa ilman alkoholia olivat ajaneet minut hermoraunion partaalle, hermoni olivat riekaleina, vatsani ei toiminut, nukuin entistäkin vähemmän ja naamaani koski jatkuvasta hampaidenkiristelystä. Ja kirjoittaminen ei kulkenut. En ollut saanut sanaakaan paperille koko sinä aikana vaikka yleensä kirjoitin jotain lähes päivittäin, olkootkin että huomattava osa siitä oli humalaista mölinää jonka kirjoittamista häpesin myöhemmin. ...
Kela
6
327
Vastaukset
Tämä ei ollut elämäni ensimmäinen tammikuu jolloin koitin raitistua ja taaskaan syynä ei ollut uudenvuodenlupaus vaan joulun aikoihin täysin överiksi mennyt juopottelu joka muutenkin oli riistäytynyt käsistä jo vuosia sitten kun tajusin viinan auttavan masennukseen ja ahdistukseen. Tällä kertaa selvisin vain kahdentoista päivän
yhtäjaksoisella rännillä ja kolmen päivän krapulalla, edellisenä vuonna olin uudenvuoden mielisairaalassa katkon jälkeen, en edes muista mitä olin juonut, kuinka kauan, minkä ja kenen kanssa.
Tällä kertaa tunsin sentään jotain motivaatiota raitistumiseen. Masennukseni oli hellittämässä, olin ainakin yrittänyt aloittaa uuden harrastuksen ja mikä parasta (tai pahinta) olin tavannut mielenkiintoisen naisen joka ei ollut alkoholisti, bipolaarinen, pilleriaddikti tai näiden kaikkien painajaismainen sekoitus joka yöksitullessaan joisi viinani, söisi lääkkeeni, rikkoisi kämppäni, löisi minua viinipullolla päähän ja sen jälkeen nukkuisi sängyssäni täydessä lääkekoomassa kahdeksaatoista tuntia sillä välin kun itse olisin ensiavussa ottamassa tikkejä tyhmään, alkoholin turruttumaan päähäni (humalassa oleville ei laiteta paikallispuudusta, ainakaan jos ompeleva valkotakki on kusipää). Tämä uusi nainen oli lähtenyt ulkomaille joten ajattelin kärsiä pahimmat vieroitusoireeni tämän ollessa muualla etten karjuisi tätä orastavaa suhteenpoikasta piloille. Toinen vaihtoehto olisi ryypätä se piloille ja siitä minulla oli jo liikaa kokemusta.
Dokaamisen lopettamisessa on kaiken fyysisen ja henkisen tuskan lisäksi se ongelma, että joutuu myöntämään muun maailman olemassaolon ja ottamaan vastuuta sekoiluistaan. Tekisi mieli käyttää vertausta "kuin nurkkaan ajettu
eläin" paitsi että se on täysin päinvastainen oikeaan tilanteeseen nähden. Oikeasti olin mukavasti omaan pieneen nurkkaansa kotiutunut eläin joka ei juuri tiennyt muusta kuin mukavasta nurkastaan jossa juopotella, lautailla ja kirjoittaa. Nyt minut oli raahattu väkisin pois sieltä keskelle kirkasta huonetta jossa jouduin kohtamaan ihmisiä, virastoja, laskuja, putkimiehiä, perintätoimistoja, siivoamista, ruoanlaittoa ja ennenkaikkea selvinpäin olemista.
Ei niin että pitäisin erityisemmin humalassa olosta, siitä saamani nautinnon olin kadottanut aikoja sitten. En vain kestä olla selvinpäin. Näiden hermoja riipivän kahdenviikonaikana olen koittanut lääkitä itseäni rauhoittavilla, kodeiinilla, lihasrelaksanteilla ja masturboinnilla. Olen jopa yrittänyt urheilla pitkästä aikaa mutta luurangoksi kuihtunut kroppani ei enää paljoon pysty.
Olin vannonut hoitavani asioita sinä päivänä, soittavani perintätoimistoon ja neuvottelevani jonkinlaisen maksusuunnitelman veloilleni jotka varmaan lähentelevät tuhatta euroa. Kelasta toivoin saavani jotain apua siihen että työnantajani kusee minua silmään ja pitää minua osa-aikaisena. Muutama työvuoro kuukaudessa on kai sitä paljon mainostettua downshiftaamista mutta ei siitä paljoa rahaa jää käteen. Tämäkin oli oiva syy yrittää ainakin dramaattisesti vähentää viinan kiskomista. Jos jatkaisin juomista, vajoaisin vain syvemmälle velkakurimukseen. Nyt olin kuilun reunalla ja tiedostin että voisin vielä pelastaa tilanteeni ja saada tämän vuoden aikana talouteni nollille. Jahkailuni tämän päivän kanssa ja sen lykkääminen milloin milläkin tekosyyllä kostautui ja maksamattomien puhelinlaskujeni takia liittymäni suljettiin juuri tänään. "Miksi vitussa en voinut hoitaa tätä eilen" mietin samalla kun plimplom kutsui taas uuden hylkiön virkailijan eteen istumaan ja selittämään kurjaa kohtaloaan.
Ulkomaalaisen näköinen mies ei löytänyt omaa palvelupistettään vaan sompaili edestakaisin muiden ihmisten keskustelujen sekaan ja kyseli missä on hänen numeronsa. En saanut sanottua hänelle missä se oli vaikka näin sen paikaltani selvästi. Kurkustani ei vain tullut ääntä. Lopulta tuskastunut mies löysi paikkansa ja vajosin takaisin ajatuksiini yrittäen hillitä paniikkia ja raivoa.- Panic
Oikein näppärä kirje mamille jossa kerrot kuulumisia maailmalta. Hienosti on jälkikasvu tullut luukuttajien sukuun. Ammattilaisuudesta kertoo sekin, että ensimmäisenä nimeät KELAn ja työnantajan suurimmaksi viholliseksi ja pahimmaksi haitaksi harrastukselle joka on ryyppääminen.
Olet sitten tehnyt ensimmäisen oman päätöksen ja ollut jopa paripäivää selvinpäin. Nyt delirium painaa päälle ja homma on raskaampaa kuin osasit odottaa. Toivot elämäsi ensimmäisen suuren uhrauksen tuovan vähintään nobelin palkinnon :D
- myötäeläjä :)
Hyvin luettavaa tekstiä kirjoitat.Yleensä en noin pitkiä komentteja jaksa lukea.
Toivotaan että pystyt raitistumislupauksesi pitämään, vaikka alussa koville ottaakin.
Tsemppiä ja onnea. kiitos tekstistäs, ja totuuksista.
tsemppiä täältäkin :)- 03w9a4t0åj34tij4
tsemppiä
- 16+20
Tajunnanvirraksi valui ja loppua kohti rapistui, mutta ihan virkistävä kuvaus komeroonsa lähes hukkuneen ihmisperseen päivästä. Jatka raportointiasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h492938Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062711Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv372420- 332159
Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501918Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151539- 321473
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1051225- 1771203
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731050