Vanhemmilla on suosikkilapsensa

Minä olen kuvitellut, että tuo on kaikille vanhemmille ihan itsestään selvää. Suosikkeja voi olla, mutta kaikkia lapsia rakastetaan silti.

No ei. Meillä viisi tyttöä ja kaksi poikaa pojat saivat kaiken kiinteän omaisuuden kiertoteitä.
Tytöistä vain yksi koulutettiin, muiden käskettiin mennä naimisiin.

Lapsen ja vanhemman välinen suhde on ihmissuhde, johon vaikuttaa molempien persoonallisuus ja on jotensakin itsestään selvä, että eri lapsiin suhde on erilainen ja voi siinä voi myös painottua erilaiset tunteet ja tuntemukset. Silsi uskon, että vanhempi rakastaa jokaista lastaan ja on aivan turhaa miettiä rakkauden määrää; riittää että rakastaa ja suojelee.

Se, että suosii jotakin lasta ja antaa esim. etuoikeuksia jollekin, on tyhmää eikä välttämättä kerro rakastamisesta mitään.

Meillä on kolme lasta ja miehelläni on poikiemme kanssa aivan oman laisensa suhde, samoin minä ja tyttäremme olemme toisella lailla läheisiä kuin minä ja poikamme; tässäkin suhteessa emme siis kuulu tutkimuksen mukaisiin vanhempiin.

Tutkimuksia on kaiken laisia, mitäs näistä.

En nyt sanoisi että kumpikaan omistani on mitenkään suosikkilapsi toisen kustannuksella. Meillä on tyttö ja poika, poika 12 vuotta vanhempi kuin tyttö joka oli sellainen yllätys eli "vahinko"!
Yhtä paljon rakastan kumpaakin, mutta suhde heihin on täysin toisistaan poikkeava. Jotenkin pidän sitä ihan luonnollisena, kumpikin on ihan oma persoonallisuutensa ja täysin erilaiset luonteeltaan.
Poika on aina ollut hyvin rauhallinen ja sellainen "helppo lapsi" tyttö taas hyvin temperamenttinen ja sillä tavalla vaativampi.
Tytön kanssa olemme hyvin läheiset, hän on aina ollut hyvin avoin ja puhunut kaikesta kanssani, poika taas enemmän pitänyt asiat sisällään. Kumpikin jo ohittanut murrosiän, ja kummankaan kanssa ei ollut mitään isompia ongelmia. Rakastan ja kunnioitan heitä kumpaakin. Tyttö osoittaa tunteensa minua kohtaan avoimesti, poika ei niinkään mutta tiedä olevani hänelle tärkeä.

Omassa lapsuudenperheessäni meitä oli 7 lasta, 4 tyttöä ja 3 poikaa. Pojat oli äidin suosikkeja jotka koulutettiin niin pitkälle kun päätä riitti, ja koulutus rahoitettiin kotoa. Me tytöt ei oltu mitään, tehtiin selväksi ettemme mitään voi oppia ja siksi ei kannata edes yrittää, ulos kotoa niin pian kuin mahdollista. Itse olen opiskellut ja itseni kouluttanut aikuisiällä. Me tytöt oltiin isälle rakkaita, mutta häneltä ei mitään kysytty. Äiti oli kotityranni joka jyräsi kaikki alleen ja päättti kaikesta. Isä oli täysin tossun alla. Yksi veljistä oli äidin "kultalapsi" joka sanottiin täysin avoimesti. Hän oli perheen (äidin) ylpeys!

asiahan on harvinaisen selvä. meillä siskoni oli se suosikkilapsi. kaikki sotkut kotona olivat minun syytäni, ei koskaan siskoni. hoidin kaikki määrätyt kotityöni ja muutakin aina kunnolla, tein enemmän kuin siskoni mutta kiitosta ei äidiltäni tullut, vain valitusta kun en koskaan tee mitään. äitini maksoi siskoni tilauksia(lehtiä, stereot, cd-levyjä ...)mutta jos minä pyysin kaksi euroa silloiseen lääkkeeseeni, niin ei ollut antaa, eikä mennyt kuin hetki niin oli jo siskolleni antamassa kymppiä tms. no, eipä siis koskaan olla äitini kanssa oltu hyvissä väleissä. vajaat pari vuotta asuin äitini kanssa kahdestaan kun siskoni muutti omaan asuntoonsa, niin se vajaat 2v oli yhtä helvettiä. nykyäänkin jo 2pvää saman katon alla tekee vaikeuksia, syynä se että äitini alkaa moittia minua kaikesta, valittaa kun olen läski(normaalipainoinen todellisuudessa), valittaa kun meillä kotona on aina niin likaista(kaiken huippu oli se että tämän hän sanoi kerran kun olin juuri tehnyt suursiivouksen ja ainoa likainen kohta oli ilmanvaihtokanavan aukko!). parhaiten tullaan toimeen kun ollaan etäällä toisistamme.

Voin myöntää että kuopukseni on tällä hetkellä se "suosikki". Johtunee varmasti paljon siitä että vanhemmalla on valtava uhma ja kuopus on niin sanotusti "helppo". Pyrin siitä huolimatta lasten tasapuoliseen kohteluun. Ja yritän antaa esikoiselle vielä erityisempää huomiota tilanteen niin salliessa. Myöskin se että kuopus tarvitsee vielä kaikessa apua ja tukea, vaikuttaa siihen että hän on tällä hetkellä läheisempi. Mutta rakkauden määrä molempia kohtaan on suunnaton!

Lapsuudessani siskoni oli se suosikki, selvästi. Ja sama meno jatkuu edelleen, vaikka jo aikuisia olemme. Hän sai aina kaiken, kun tarpeeksi kiukuttelu. Vähän vanhempana mm. auton bensoineen käyttöönsä ja minulle ei edes bussikorttia maksettu. Nytkin hänen lapsillensa löytyy aina hoitopaikka kun tarvitaan ja minun lapsiani vahditaan vasta päivien harkinnan jälkeen. Vaikka kyseessä olisikin tärkeäkin meno, eikä esim baari-ilta..

Vanhempani sanoivat kerran minulle että he mieluummin antavat periksi siskolleni kuin tappelevat jatkuvasti. kuulema lopputulos on ihan sama.

Monissa tapauksissa näistä vanhempien suosikkilapsista on tullut hyväksikäyttäjiä.

Yhtä kun aletaan tukemaan ja tukemaan niin hän huomaakin kuinka helpolla pääsee niin ettei tarvitse omilla jaloillaan enään seistä.

Suosikki käyttää taatusti hyväkseen asemaansa ja tekee kaikkensa saadakseen taloudellisestikkin enemmän tai jopa kaiken. Muut ovat ihmeissään kun vanhempien omaisuus on jaettu jo ennen kuolemaa tai kuoleman jälkeen löytyy ihmeellisiä testammentteja. Suosikki on jo niin paatunut ettei välitä vaikka välit menee sisaruksiin.

Ihmettelen sitä jos kaikkia lapsia rakastetaan niin miksi toiset saavat lakiosan ja toiset enemmän? Kaikki ei saa edes lakiosaansa vaan pelkän "rakkauden" jos vanhemmat lahjoittavat eläessään suosikille.