Miten kukaan

Eikös "tappamista" samalla tavoin ole kalastus (paitsi >catch and relase< jossa kala irrotetaan koukusta, kuvataan ja punnitaan jonka jälkeen päästetään takaisin)?
Entäs perhosten yms. ötiäisten keräily? Pyydystetään, tapetaan jollain myrkky-kaasulla, laitetaan neulalla tauluun näytille...
Eikä tietääkseni porkkanakaan ole elävä enää kun se on syöty???

JOS puppis joskus on käynyt metsässä tai niityllä, niin veikkaanpa että hänkin on muutaman pienen olennon tallonut hengiltä....

Eli enpä kyllä muista kenenkään sanoneen harrastavansa tappamista. Muutama on tappamisen sanonut olevan ammattinsa, mutta eihän noita lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita yms. tehotuotettujakaan saa tappamatta syödä.

Aika harva sanoo harrastavansa tappamista, koska aika harva harrastaa sitä.

Kontekstilla on aika paljon merkitystä. Tappamisen harrastusta voisi harrastaa esim. ostamalla muutaman sataa hiiren- tai kananpoikasta ja sitten tappamalla niitä kodin lämmössä, tappamisen vuoksi. Tai ostamalla muutaman sataa itua ja sitten tappamalla niitä, tappamisen vuoksi.
Sitä on tappamisen harrastus.

Metsästys on sen sijaan luonnonvaraisten eläinten pyyntiä, saalistusta, johon tietysti sisältyy myös saaliin tappamista. Konteksteilla on huomattava ero, samoin sillä mitä harrastetaan.

Mukavaa kun otit tämän yleisimmän harhaluulon puheeksi. Siis metsästys on tappamista. Eläimen tappaminen on toki pyyntiprosessin kannalta oleellinen vaihe, mutta miten suuri osa metsästysharrastuksesta oikeasti on tappamista?

Metsähallituksen saalispalautejärjestelmällä kerättyjen tietojen mukaan suomalainen pienriistan metsästäjä kävelee keskimäärin 26km metsässä ja käyttää 21 tuntia aikaa yhtä saatua riistaeläintä kohden. (Lähde: Metsästäjä 5/2011, s.70)

Itse en yltänyt viime syksynä läheskään yhtä tehokkaaseen pyyntiin. Ehdin viettää noin kymmenisen päivää metsällä. Keskimäärin noin 10-tuntisia reissuja ja kävelymatkat GPS:n mukaan vaihtelivat 20 - 30 km välillä. Syksyn kokonaissaalis - yksi rusakko. Rusakko syötiin hyvillä mielin. Se oli saanut elää elämänsä vapaana luonnossa ja lisääntyä. Sen taival päättyi kivuttomaan kuolemaan. Yhtä lempeää kohtaloa ei koe vaikkapa auton alle jäänyt tai ketun syömäksi tullut lajitoveri. Ja jos en minä olisi tätä kaveria syönyt, olisi sen joku muu luontokappale tehnyt. Yksikään rusakko ei välty tulemasta jossain vaiheessa syödyksi. (Lukuunottamatta näitä tuhansia vuosittain liikenteen surmaamia, joita ei aina edes haaskaeläimet pääse syömään)

Metsästys on ennen kaikkea luonnossa liikkumista, ulkoilua ja ympäristön tarkkailua. Jälkiä, riistan liikkeitä ja käyttäytymistä täytyy tarkkailla pitkään, ennen kuin on mahdollisuutta riistaa saada. Ampuminen ja tappaminen on olemattoman pieni, joskin oleellinen osa metsästystä. Ne joille ainoa tärkeä asia on saalis, eivät yleensä kauan jaksa harrastaa. On opittava nauttimaan niistä kymmenistä luonnossa vietetyistä tunneista, joita saaliin eteen joutuu todellisuudessa näkemään. Muuten metsällä ei viihdy.

Mielestäni metsästäminen ON tappamista.Metsästys pitäisi kieltää kokonaan.
Ihmiset ovat metsästäneet monia lajeja sukupuuttoon, ja tälläinen homma on
erittäin törkeää luonnon kannalta.Vihaan todella metsästystä.

Kuin myös kasvin katkaisu ja kalastus. Elämä on tappamista ja tuhoamista. Ajattele puppis paljonko sademetsää kaatui hienon viestisi aikana että saat päivittäisen ruokasi tai miten syömäsi kana-, kala on kohdeltu ravintosi alkumetreillä. Mitä myrkkyjä maahan kylvetty että saat kasviksesi.

V*ttuako iniset. Metsästys on paljon muutakin kuin sitä "tappamista", luonnossa liikkumista ja riistanhoitoa. Joten, pidä turpasi kiinni jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.