Mitkä kirjat ovat tehneet teihin todella vaikutuksen? Ovatko nämä vaikuttaneet konkreettisesti elämäänne? Missä iässä luitte ne?
Itselläni voimakkaimmin ovat vaikuttaneet nuorena (13...16 v) lukemani kirjat. Yhden ainoan vaikutuksen tehneistä luin kolmekymppisenä.
Mutta tässäpä omaa listaani (järjestystä vaikea määritellä, joten muistamassani lukujärjestyksessä):
1. Aku Ankka (opin lukemaan, tutustuin kaupunkeihin ja kaukaisiin maihin, sai minut janoamaan seikkailuja)
2. James Dickey: Syvä joki (osaltaan sai minut aloittamaan painoharjoittelun ja melomaan pienellä veneellä koskia)
3. William Wharton: Birdy (osaltaan sai minut aloittamaan painoharjoittelun ja aloin ymmärtämään etten olekaan maailman omituisin ihminen)
4. Stephen King: Tulisilmä (hankin Sharpin taskutietokoneen, innostuin alasta ja nyt olenkin tietokoneinssi)
5. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys (aloin kiinnostumaan sukuni ja esivanhempieni vaiheista ja arvostamaan heitä)
6. Kalle Päätalo: Nuoruuden savotat ja Loimujen aikaan (niin lähellä kotiseutuni ihmisiä ja ympäristöä, että eläytyminen täydellistä. Tekivät minusta työhullun)
7. Barry Mayson: Langennut enkeli (ostin moottoripyörän)
Hmmm... jos muistan vielä muita, niin lisään listaan :)
Itselläni voimakkaimmin ovat vaikuttaneet nuorena (13...16 v) lukemani kirjat. Yhden ainoan vaikutuksen tehneistä luin kolmekymppisenä.
Mutta tässäpä omaa listaani (järjestystä vaikea määritellä, joten muistamassani lukujärjestyksessä):
1. Aku Ankka (opin lukemaan, tutustuin kaupunkeihin ja kaukaisiin maihin, sai minut janoamaan seikkailuja)
2. James Dickey: Syvä joki (osaltaan sai minut aloittamaan painoharjoittelun ja melomaan pienellä veneellä koskia)
3. William Wharton: Birdy (osaltaan sai minut aloittamaan painoharjoittelun ja aloin ymmärtämään etten olekaan maailman omituisin ihminen)
4. Stephen King: Tulisilmä (hankin Sharpin taskutietokoneen, innostuin alasta ja nyt olenkin tietokoneinssi)
5. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys (aloin kiinnostumaan sukuni ja esivanhempieni vaiheista ja arvostamaan heitä)
6. Kalle Päätalo: Nuoruuden savotat ja Loimujen aikaan (niin lähellä kotiseutuni ihmisiä ja ympäristöä, että eläytyminen täydellistä. Tekivät minusta työhullun)
7. Barry Mayson: Langennut enkeli (ostin moottoripyörän)
Hmmm... jos muistan vielä muita, niin lisään listaan :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Agatha Christien kirjan Ikiyön luettuani olin todella järkyttynyt. Sillä oli suuri vaikutus minuun. Olin monta tuntia poissa tolaltani.x)
Minulla kirjojen lukeminen on vaikuttanut vain negatiivisesti, toisin kuin sinulla. En viitsi luetella kirjoja, liian surullinen lista se olisi.
Miten kirja voi vaikuttaa negatiivisesti? Kerro esimerkki. Kiinnostaisi todella kuulla..
No esimerkiksi Carlos Castanedan kirjat sai minut innostumaan huumausaineista, Jack London kyseenalaisti palkkatyön järjellisyyden ja Celine sai minut inhoamaan lapsuuttani...
Niin no, eihän palkkatyössä paljon järkeä olekaan. Eikö kirjallisuus ole sitten antanut sinulle suhteellisuuden tajua, minulle ainakin on jos jotain. Ei se ole koskaan ollut negatiivista, ainakaan vielä...
Kyllähän se on antanut tuota SUHTEELLISUUDEN TAJUA, eikä hyvää voi olla ilman pahaa, pahakin täytyy ajatella ja miettiä, toisaalta...no nyt tää alkaa menee ohi aiheen ;-)
... herää vain kysymys, että eikö sun kannattaisi lukea hieman toisenlaisia kirjoja jos tuollaiset masentavat ;-)
1. Jörö-Jukka oli lapsena ihana ja pelottava. Pidin varsinkin runosta Pilviin kadonnut Erkki.
Ikäni 3 v.
2. Aku-Ankka. Olin oppinut lukemaan, tykkäsin varsinkin Karhukoplan seikkailuista. Otti todella päähän Hannu Hanhen satumainen onni.
3. Hugo: Kurjat. Pidin kirjaa mukana vuosikaudet ja luin yhä uudelleen. Nykyään en ymmärrä, miksi se oli niin tärkeä 12-15 vuotiaana
4. Hesse: Arosusi. 16v. Olin sen luettuani niin poissa tolaltani, että olin vaarassa jäädä ratikan alle.
5. Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Olen lukenut kirjan ainakin 5 kertaa. Ensimmäinen kosketus syväminääni.
6. Genet: Ruusun ihme. Järisyttävä lukukokemus, jonka jälkeen olin viikkoja ihan sekaisin.
7. Shakespeare: Hamlet, Kuningas Lear,
Rikhard III, Myrsky... aloin lukea näytelmiä ja nauttia niiden lukemisesta.
8. Neruda: Andien mainingit. Kielikuvat kolisivat suoraan sieluni syövereihin.
9. Calvino: Jos talviyönä matkamies. Opin lukemaan uutta romaania.
10. Dos Passos: Suurkaupungin kasvot. Aika- ja tilakäsitykseni mullistui.
.
Suurimman vaikutuksen ovat varmaankin tehneet Mika Waltarin Ihmiskunnan viholliset ja Valtakunnan salaisuus, joissa oli historiallinen näkökulma kristillisyyden alkuun.
Monet kirjat ovat vaikuttaneet elämääni, ennen kaikkea opettamalla suvaitsemaan erilaisuutta ja erilaisia näkökantoja elämässä.
Pelon maantiede kummitteli päässä useamman päivän lukemisen jälkeenkin... *hrrrrrrrr* (en ole alkanut silti tappamaan miehiä...)
Ja William Goldingin Kärpästen herrassa rytmi kiihtyi... en pysty vertaamaan mihinkään muuhun lukemaani... (enkä ole alkanut tappamaan mitään muutakaan...)
Nämä oli vaan esimerkkejä... Muutakin unohtamatonta olen lukenut... :) (ei välttämättä tappamisaiheisia...) :)
Mikään lukemani kirja ei ole vielä konkreettisesti vaikuttanut elämääni, mutta muutama on riipaissut aika syvältä...
- Herman sashnowitz, se koskee myös sinua.
Norjan juutalainen kertoo elämästään Aushwitz-birkenaun keskitys leirissä. kun olin lukenu ton kirjan, niin en saanu muutamaan yöhön kunnolla nukutuks ja muutenkin se vaivas koko ajan päätä... siitä tosiaan sai ajattelemisen aihetta.
Toinen kirja joka on tehnyt vaikutuksen on papillon.
1. Nalle Puh - Ensimmäinen itse, äänettä luettu kirja.
2. J.R.R. Tolkien - Taru Sormusten Herrasta. Mestarillinen tarina, ensimmäisen kerran 12-vuotiaana ja sen jälkeen ehkä 7 kertaa tasaisin väliajoin.
3. William Gibson - Neurovelho. Kielikuvat.
4. Stanislaw Lem - Isännän ääni. Kynsi ja mullisti 17-vuotiaan mieleni läpikotaisin. Myös koko Lemin muu tuotanto on loistavaa kirjallisuutta.
5. Peter Hoeg - Lumen taju. Hieno jännäri ja syvä tunnelma.
6. Italo Calvino - Herra Palomar. Täydellinen kirja - kristallinkirkkaita värivalokuvia matkalla kohti ihmismielen pohjaa.
7. Philip K. Dick. - Valis. Järkyttävä omakohtainen kuvaus psykoosista.
8. William S. Burroughs - Alaston Lounas. Kuvottaa vieläkin.
Aloituskirjoina Viisikot, Salaisuus-sarja, Jennings jne.
Välissä paljon muuta, vanhemmiten suurin suosikkini ja ainainen ykkönen, Päätalo, moneen kertaan...
Viime aikoina Turuset ovat alkaneet kiinnostaa, ja niistä parempi on Markku.
Mm. nämä ovat jollakin tavalla jääneet jäkikäteen mietityttämään. Moni niistä löytyy myös omasta kirjahyllystä.
---
Umberto Eco: Ruusun nimi Foucaultin heiluri
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Pekka Kuusi: Tämä ihmisen maailma
Stephen King: Kirjoittamisesta
Jostein Gaarder: Sofian maailma
Henryk Skolimowski: Ekofilosofia
David Korten: Maailma yhtiöiden vallassa Elämä kapitalismin jälkeen
Stephen Toulmin: Kosmopolis
Sven Lindqvist: Rasismin vastustajia Tappakaa ne saatanat Nyt sinä kuolit: Pommien vuosisata
Peter Englund: Kirjeitä nollapisteestä
Dietrich Schwanitz: Sivistyksen käsikirja
Erkki Toivanen: Iltakävelyllä
Tahar Ben Jelloun: Isä, mitä on rasismi?
Fredrik Sjöberg: Me ja ne. Rotuopeista sukulaisuuteen.
Eric Hobsbawm: Äärimmäisyyksien aika
Emmanuel Todd: Imperiumin jälkeen
Nils Mustelin: Elämää maailmankaikkeudessa?
Michio Kaku: Hyperavaruus
Kari Enqvist: Olemisen porteilla Valo ja Varjo Kosmoksen hahmo Näkymätön todellisuus
Kari Cantell: Tiedemiehen mietteitä uskosta
Eric K. Drexler: Engines Of Creation Unbounding The Future
Selin-Ollikainen-Salmi: Paholaisen asianajaja Paholaisen asianajajan paluu
Ernst Mayr: Evoluutio
Alan Lightman: Einsteinin unet
Julian Barbour: The End of Time
Pekka Himanen: Hakkerietiikka
Linus Torvalds: Just for fun
Glyn Moody: Kapinakoodi
Dan Simmons: Hyperion Hyperionin tuho Endymion Endymionin nousu
Jeff Long: The Descent/Helvetin piirit Vuosi Nolla/Year Zero
Arthur C. Clarke: koko tuotanto, erityisesti "2001" "2010"
Carl Sagan: Ensimmäinen yhteys
J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta Silmarillion
Neal Stephenson: Diamond Age
William Gibson: Neurovelho
Bruce Sterling ja William Gibson: The Difference Engine
Bruce Sterling: Schismatrix
Greg Bear: Eon/Aikatunneli Maailmojen synty Blood Music/Veren musiikkia
Isaac Asimov: koko tuotanto, erityisesti alkuperäinen Säätiö-trilogia
Vernor Vinge: A Fire Upon the Deep/Linnunradan ääret A Deepness in the Sky/Taivaan syvyydet
Tim Powers: Anubiksen portit (2 osaa)
Michael Crichton: Aikamatka (Timeline)
Art Spiegelman: Maus (I-II)
Wladyslaw Szpilman: Pianisti
Jonathan Weiner: Darwinin linnut
-J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta on ylivoimaisesti suurimman vaikutuksen tehnyt kirja. Luin sen ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana ja hurahdin täydelisesti. En pystynyt lopettamaan lukemista loppuun päästyäni vaan käänsin kirjan ympäri ja aloitin alusta. 15-vuotiaana olin lukenut sen jo n. 20 kertaa eli juuri sen ikäkauden, jonka aikana sitä kehittää maailmankatsomuksensa perustan yms. käytin lukemalla tätä. Kirja näkyy kaikkialla elämässäni koko ajan (ainakin itselleni, muut eivät toki ihan aina huomaa ;), ystäväni mm. joskus ihmetteli, miksi minulla on niin "viktoriaaninen" moraali ja käskin lukemaan Tolkienia... Myöskin kiinnostuin kielistä ja kääntämisestä ja tarustoista juuri Sormusten Herran takia, nyt opiskelen yliopistossa suomea ja folkloristiikkaa ja haaveilen kääntämisestä ammattina. Ja tietenkin Tolkien sai minut tosissaan lukemaan, aiemmin olin lukenut vain Neiti Etsivä -tasoisia kirjoja, enkä tajunnut, että muuta onkaan.
-L. M. Montgomery: Pieni Runotyttö on myös kirja, joka teki vaikutuksen jo pienenä, sai minut uskomaan itseeni ja omiin tunteisiini. Emilia on sukulaissielu.
-Jane Goodall: Ystäväni simpanssit oli valaiseva lukuelämys (vaikkei romaani olekaan), ensimmäistä kertaa tajusin todella, että useimmat ihmiset eivät pidä eläimiä yhtä arvokkaina kuin ihmisiä. Puhun aiheesta aina kaikille, jotka suinkin jaksavat kuunnella.
-Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen oli myös varsin valaiseva huolimatta siitä, että luin vain ensimmäiset pari sataa sivua. En ollut tiennyt, miten valtava voima sanoissa on, miten paljon itseään hyvä kirjoittaja voi panna tekstiin. Waltari oli onneton ihminen ja kirjoitti jonkinlaisena terapiana - hänen tekstiään lukiessani minusta tuntui kuin olisin ollut jonkinlainen roskakori, johon saa vapaasti kaataa kaiken saastan. En pystynyt lukemaan pitemälle, olin oksentaa. En siis siksi, että kirja olisi olut huono, vaan siksi, että se oli niin valtavan hyvä. Lukiossa luettiin Waltarin runoja ja tuijotin niitä jotenkin hypnotisoituna eräänlaisen kauhun vallassa, vähän kuin perhonen liekkiä varmaan. En unohda sitä tunnetta.
-Anton Tsehovin novellit ovat myös olleet tärkeitä, hän sai minut tajuamaan, miten ihan kaikessa on jotakin kaunista. Tsehovia luettuaan sitä myös aina toivoo olevansa parempi ihminen ja viikon tai pari ehkä onkin.
-Milan Kundera jonkinlaisena parina edelliselle, ja erityisesti Pila. Kundera ei näe kaikessa jotakin hyvää, mutta hän vähät välittää. Entäs sitten, eletään tämä elämä ja nauretaan päälle, ei voi mitään jos vitsi on hiukan katkera.
-Hari Kunzru: The Impressionist, jota ei kai ole käännetty oli parhaita lukemiani kirjoja moneen vuoteen. En tiedä tuleeko se vaikuttamaan elämääni mitenkään pitemmällä tähtäimellä, mutta ajattelen kirjaa vieläkin usein (luin sen reilu vuosi sitten) ja ostan kyllä heti, jos kaupassa vain näen. Siinä kiteytyi hienolla tavalla se onnettomuus, jonka siirtomaasysteemi sai aikaan niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.
-Aku Ankka minullakin - osaan valtavan määrän repliikkejä ulkoa ja jatkuvasti tulee vastaan asioita, joista tiedän vain sen, mitä Akkarissa joskus kerrotiin. Mummulla on mökin vintillä kaikki lehdet vuodesta -61 alkaen (ensimäiset vuosikerrat kylläkin ovat aika sekaisin ja repaleina) ja vietin pienenä kaikki kesälomat siellä vintillä nojatuolimatkustelemassa.
Varmasti muitakin, jos enemmän miettisi, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä.