Melenkiinnosta kyselen nyt muilta sukunsa tutkijoilta, että minkälaista suhtautumista olette saaneet muilta perheen- ja suvun jäseniltä, kun olette jostain sukuasiasta kyselleet, tai aihe on muuten tullut puheeksi.
Ainakin omalla kohdallani suhtautuminen on ollut varsin negatiivista ja jotenkin halveksivaa. Siis sellaista "Eikö sulla ole mitään hyödyllisempää tekemistä" joko suoraan tai vähemmän suoraan ilmaistuna. Ja siis mistään asioista ei kannata yrittää kysyä, kun siitä suorastaan loukkaannutaan. Että on tässä tärkeämpääkin tekemistä, kuin muistella jotain ikuisuudenvanhoja turhuuksia. Ja tällaisia reaktioita sain omilta vanhemiltani.
(Mielenkiintoista kyllä, että kun eräs entuudestaan tuntematon nainen, otti yhteyttä äitiini kyselläkseen tietoja perheestämme omaa sukututkimustaan varten, niin jopa silloin riitti aikaa ja intoa vastata vaikka minkälaisiin kysymyksiin. Ja kun tutkimus valmistui, niin yht'äkkiä tuosta aiheesta tulikin aivan valtavan mielenkiintoinen.)
No, minä teen omaa tutkimustani omaksi ilokseni, joten olen päättänyt, että en aio mainita koko asiasta, saati kysellä keneltäkään yhtään mitään. Miksi kertoisin, kun vastaanotto osoittaa, että ei kannata
Ainakin omalla kohdallani suhtautuminen on ollut varsin negatiivista ja jotenkin halveksivaa. Siis sellaista "Eikö sulla ole mitään hyödyllisempää tekemistä" joko suoraan tai vähemmän suoraan ilmaistuna. Ja siis mistään asioista ei kannata yrittää kysyä, kun siitä suorastaan loukkaannutaan. Että on tässä tärkeämpääkin tekemistä, kuin muistella jotain ikuisuudenvanhoja turhuuksia. Ja tällaisia reaktioita sain omilta vanhemiltani.
(Mielenkiintoista kyllä, että kun eräs entuudestaan tuntematon nainen, otti yhteyttä äitiini kyselläkseen tietoja perheestämme omaa sukututkimustaan varten, niin jopa silloin riitti aikaa ja intoa vastata vaikka minkälaisiin kysymyksiin. Ja kun tutkimus valmistui, niin yht'äkkiä tuosta aiheesta tulikin aivan valtavan mielenkiintoinen.)
No, minä teen omaa tutkimustani omaksi ilokseni, joten olen päättänyt, että en aio mainita koko asiasta, saati kysellä keneltäkään yhtään mitään. Miksi kertoisin, kun vastaanotto osoittaa, että ei kannata
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aloitin sukutuktimuksen miltei toistakymmentä vuotta sitten,kun kuvitellaan että ihmiset jotka sukujaan tutkii on 60siä ja silleen ite 20v nuorempi.
Suhtauduttu ihan asiallisesti yleensä,yksi kokemus oli negatiivinen.
Suomessa suhtaudutaan aika nihkeesti kanssa ihmisiin ja sukulaisiin jos kyselet jotain vanhaakin tietoa, kukaan vaikka, tietäskin, ei ole valmis sitä antamaan.
Se asenne ihmetyttää kovasti.Itse olen päässyt tosi pitkälle ja hyvin mielin voi jo lopetetella.
Hyvää jatkoa mielenkiintoisen asian parissa.
Itse olen sukututkimuksen aloittanut n. 7-8 vuotta sitten. Silloin vain keräämällä tietoa Hiskistä jne. nyt viime vuodesta alkaen olen alkanut kerään tietoa kyläläisiltä ja sukulaisilta.
pääasiassa olen saanut positiivista palautetta jne. tosin onhan niitä muutama aina jotka hiukan vastahakoisesti on vastannut.
Eräs isäni pikkuserkku tosin ei mitenkään vastannut lähettämääni kyselyyn, ja kun hänet tapasin yhden ryhmän mukana, hän ei edes kunnolla suostunut jutteleen minulle :( hyvä että tervehti edes. Muuten tämä ihminen on kiinostunut vanhasta ajasta ja suvustaan, mutta minun kanssani ei. Kun kysyin eräästä asiasta, niin juuri ja juuri hän sen vastas ja lähti muualle kävelemään. Tämä on ainoa tällainen todella negatiivinen kokemukseni. Entiedä johtuko tämä sitten myös siitä että olen vasta parikymmpinen, että vaikuttiko ikäni hänen suhtautumiseen jotenkin??
Muuten kyllä ihmiset ovan itsekkin ruvenneet kiinostumaan suvustaan ja tulleet sitten jälkeenkin päin kyseleen että kuinkas se sukulaisuus suhde nyt taas menikin :)
Oma isäni suhtautuu vähän epäilen näihin tutkimuksiini, mutta aina kun on hänen ystävänsä joka sattuukin ruveta kyseleen jostakin sukulaisuus suhteesta tai miettiin miten joku on sukua jollekkin, niin silloin kyllä tietoni kelpaavat ;)
Varsinaisia omia kokemuksia ei ole, mutta sukututkimushan sivuaa eräitä sellaisia asioita jotka voivat olla "herkkiä".
Esim. aviottomista lapsista ei välttämättä kerrota kovinkaan avoimesti.
Jokainenhan voi toki kieltää omien tietojensa julkaisemisen. Eikä ainakaan elossa olevista henkilöistä kaiketi ilman lupaa saa sukututkimuksen tuloksia julkaista.