Elämänhalu

herätä, koska huomenna pääsen juttelemaan psykologille. Olen vältellyt hoitokontakteja vuosia, mutta nyt elämässä on taas yhdenlainen toivonkipinä. Kaikki keinot kannattaa kokeilla, koska ainahan sitä voi myöhemminkin lähteä täältä pois, jos edelleen tahtoo.

Ja mitäpäs se psykologi sinulle juttelee, kun jaksat päivästä toiseen hänen juttusilleen marssia?

Mullakin ollut usein noita kausia, että mikään ei tunnu elämänarvoselta mun elämässä.

Täl hetkel yritän kuitenki olla ajattelematta itsemurhaa. Mul on pari asiaa tekemättä mun elämässä, joita ennen mä en voi tappaa itseäni. On saatava tietää, odottaaks onnellisuus muo siel nurkan takana.
Jos ei sitten tärppää, katon sitte uuestaa.

Mulle nää asiat on henkilökohtaisia, joten en niistä tähän kirjottele. Kuitenki kannattaa kehittää se unelma sinne pääkoppaan jos sitä ei vielä ole ja pitää pää kylmänä ja päättää ettei lähde tästä maailmasta ennenku tietää voiko sitä unelmaa saada.. On sitä ainaki yritettävä..

Mieti, kun sä olet kuollut on liian myöhästä enää kokeilla. On liian myöhästä enää kokea sitä helpottunutta hetkeä, kun tuntuu että on vapaa maailman murheista ja voi viimein nauttia ja lentää tuulessa niinku perhonen. (: On liian myöhästä etsiä elämän valonsädettä, ja jos sen joskus voi saada... se odottaminen on varmasti ollut sen arvosta.

Olisikohan niin, että olet väsyksissä. Ehkä nukut liian vähän tai olet stressaantunut liiaksi; työstä, huolista ja murheista, omista synkistä ajatuksistasi. Kenties et syö monipuolisesti ja terveellisesti, puutostilat voivat aiheuttaa väsymystä, huonoa oloa ja masennusta, ei ole voimia tarpeeksi. Ulkoiletko? Käytkö lenkillä päivittäin?Ystävät ovat voimavara, moni ymmärtää hyvin, jos uskaltaudut avautumaan asioistasi ja vaikeuksistasi, antavat tukea ja ajattelemisen aiheita.

Mieti, olisiko elämässäsi aihetta muutokseen tai muutoksiin. Muutos voisi hyvinkin virkistää. Ajatukset tulisi saada optimistisemmiksi ja valoisammiksi. Usko vain, että elämä kantaa "reppanaakin". Pian on kevät ja kesäkin tulee ennen pitkää. Relaa vähän. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Olet ihan hyvä ihminen.

Itse herään kun herään, olen usein puolet päivästä niin unessa vielä herättyänikin etten oikein tajua mistään mitään. Sitten yleensä pelailen pleikkaria/tietokonetta, roikun netissä ja kuuntelen musiikkia. Yleensä minun päivittäiset sosiaaliset tarpeeni tyydytän hyvin käymällä esim. kaupassa. Ehkä siinä on minun tarkoitukseni herätä. Vau.

Mutta tosiaan, mitään syitä siihen heräämiseen ei oikeastaan ole. Nukkuisinkin mielelläni ennemmin kuin olisin hereillä, ja silloin tällöin on tullut vedettyä unettavia nappejakin sen edestä että tosiaan nukkuisi mahdollisimman pitkään. Harmillista on vain se, että joskus kuitenkin herää ja se sama paska jatkuu...

Oli huono olla pari vuotta. Selvisin siitä pyytämättä apua. Mikä auttoi?

Tuntui kuin lattia olisi vedetty jalkojen alta. Ei ollut enää perustaa, millä liikkua.

Ahdingossa oivalsin kuitenkin erään tärkeän pointin: itse ei voi olla passiivinen.

On alettava huolehtimaan itsestään, asioistaan. Ei voi olettaa, että muut huolehtivat sinusta, vaikka persoonasi olisi sellainen, että huolehdit kaikista muista.

Tiedostaa, että on ristiriita itsensä kanssa. Ihminen kehittyy, ja se teettää työtä.

Masennuksessa on ilmeisesti ongelmana tunteiden/ ajatusten ristiriidat? Jokin asia on väärin. Tai sitten vain potuttaa. Se on tämänhetkinen tilanne.

Voiko ihminen hallita tunteitaan? Voiko ihminen hallita maailman ulkopuolisia tapahtumia?

Tunteista. Tunteita voi oppia hallitsemaan, mutta se vaatii itsetarkkailua ja positiivisten tunteiden esilletuontia. Samalla ajattelee positiivisesti.Ajatus ja tunne voivat käydä käsi kädessä tai sitten erikseen.

Mitä on kuolema? Miksi pelkäämme sitä? Pelkäämmekö sitä? Entä elämää? Onko elämä pelottavaa? Emme oikeastaan ole kokeneet fyysistä kuolemaa tässä ruumissa, joten miten voit muistaa kuoleman? Ajatellaan, että muisto edellyttää tapahtumaa.

Ehkä pelkääkin muuta kuin kuolemaa. Kuolemalle annetaan jokin ominaisuus, joka ei ole mieleinen. Esimerkiksi luopuminen. Mistä olet joutunut luopumaan?

Tunnetko olevasi tyhjempi, kun jotain ulkoista puuttuu?

Ihminen on kovin riippuvainen ympäristöstään. Ajattelemme toistemme ajatuksia, puhumme samoista asioista ja liikumme samoin liikkein.

Vaikka mitä voi maailmassa tapahtua.

Itse herään, jotta voin yhä paremmin ilmaista itseäni. Ja joskus saan uusia oivalluksia matkan varrelta.

Paranemista!