Uusioperhe ja halu yhteiseen lapseen, mies ei halua

Onks sulla jotain ongelmia? Kun oot noin takakiree :D Puutteessa??

Varpu kirjoitti:

Onks sulla jotain ongelmia? Kun oot noin takakiree :D Puutteessa??

No sää olet kunnolla parrua saanut, ja aina pullat uunissa, no uutta putkeen vaan..................................

Varpu kirjoitti:

Onks sulla jotain ongelmia? Kun oot noin takakiree :D Puutteessa??

Älä huoli saan aina kun haluan !
Sulla taas provot on niin paskoja ettei rajaa, kun raukka-parka et osaa edes laskea.

Jatkan vielä omista tuntemuksistani. Tunsin siis suurta luopumisen tuskaa ja menetyksen tunnetta, kun tiesin, että meillä on nyt sopiva määrä (3 kpl) lapsia, eikä uutta raskautta eikä vauvaa enää tule.

Se voimakas ikävöivä tunne ei silti ollut sydämen ääni tai kehon tuntemus, että vielä vielä lapsia. Se oli surutyötä, että se vaihe ja mahdollisuus on nyt ohi. Ja hyvä niin.

Tarkoitan sitä, että se surutyö on tehtävä ja ne tunteet on tunnettava ja sitten päästettävä irti. Elämään tulee muuta sisältöä ja jos ei tule sitä on järjestettävä. Mutta teillä luulisi sisältöä ja touhua olevan, kun perheenne on niinkin iso.

Järjen ääni kirjoitti:

Jatkan vielä omista tuntemuksistani. Tunsin siis suurta luopumisen tuskaa ja menetyksen tunnetta, kun tiesin, että meillä on nyt sopiva määrä (3 kpl) lapsia, eikä uutta raskautta eikä vauvaa enää tule.

Se voimakas ikävöivä tunne ei silti ollut sydämen ääni tai kehon tuntemus, että vielä vielä lapsia. Se oli surutyötä, että se vaihe ja mahdollisuus on nyt ohi. Ja hyvä niin.

Tarkoitan sitä, että se surutyö on tehtävä ja ne tunteet on tunnettava ja sitten päästettävä irti. Elämään tulee muuta sisältöä ja jos ei tule sitä on järjestettävä. Mutta teillä luulisi sisältöä ja touhua olevan, kun perheenne on niinkin iso.

Lue lisää

Vielä yksi juttu. Noin ylensäottaen olen sitä mieltä, että toisten ihmisten lastensaanti ei kuulu muille. Lapsiluku on niin henkilökohtainen ja herkkäkin alue. Ja lapsettomuus - joko kipeä asia tai valinta - se ei kuulu muille, paitsi jos henkilö haluaa jakaa asian jonkun kanssa.

Eli en koskaan ole toisten lapsilukumäärästä mitään mieltä, paitsi jos kysytään. Ja aloittajahan kysyi mielipiteitä, niin minäpä annan tulla.

Omat kolme lastani ovat jo täysi-ikäisiä, joskaan eivät vielä kaikilta osin aikuisia. Muistelen nyt niitä vuosia, kun lapset olivat 16, 15 ja 13 vuotiaita. Jos siinä rytäkässä meillä olisi ollut vauva tai pikkuinen, en kyllä olisi pystynyt antamaan nuorilleni sitä mitä he tarvitsivat. Lähinnä aikaa, aikaa ja kuuntelevia korvia. Soppaa olisi kyllä riittänyt, mutta olisiko mieli pystynyt löytämään keinoja ottaa kontaktia nuoriin, jotka eivät näyttäneet vanhempien seuraa kaipaavan.

Kerottakoon vielä, että nuoremme olivat ns helppoja tapauksia. Nyt he ovat fiksuja ja kivoja opiskelevia nuoria, joihin meillä on hyvät välit. Ja joille ei tyrkytetä mielipiteitä eikä neuvoja, paitsi jos kysyvät. Ja kyllä joskus kysyvätkin, kun keskusteluväylät on kunnossa lähinnä murrosiän vuosien sitkeän "työn" ansiosta. Vinkki vinkki meillä toimi es jalkojen hierominen. Nuori saattoi olla yrmeä ja etäinen, eikä halunnut puhua asioistaan. Sopivalla hetkellä tarjottu jalkojen hierominen yleensä kelpasi. Siinä ei välttämättä puhuttu yhtään mitään, mutta nuoreen oli silti hyvä kontakti ja yhteys. Ja kas kummaa - keskusteluyhteys aukesi myöhemmin jossakin toisessa tilanteessa.