Poikalapsi, mutta ei tyttöä!!!!!

"Olen puhunut läheisilleni tästä ja he pitävät minua hulluna, koska inhoan tyttöjä ja olisin valmis abortoimaan lapseni, vain koska tämä olisi tyttö."

Olet hullu, hankkiudu pikaisesti hoitoon.

Keinohedelmöityksellä tiedät, mutta mielestäni sinun ei kannata lapsia hankkia. Olet provoilija luultavimmin!

Todellakin toivon että olet vain halunnut keksiä huonon provon, ja vaikka tiedän että trollia ei saisi syöttää niin vastaan silti...

Abortteja Ei tehdä sen takia että lapsi on "väärää" sukupuolta"!

Ensinnäkin on moni jolle on sanottu että tyttö tulossa, ja onkin tullut poika, pippeli on vain ollut hyvin piilossa...=)

Toiseksi, voithan sä antaa lapsen adoptioon sitten synnytyksen jälkeen jos tulee tyttö!
Sukupuolen saat selville kuitenkin niin myöhään, että siinä kohtaa on melkeinpä pakko vain jatkaa raskautta.

Mutta joo, parasta että et ikinä tule raskaaksi.

Siinä vaiheessa kun sukupuolen saa tietää ei ole mahdollista ilman lääketieteellistä syytä tehdä aborttia.

Sinun ei pidä tehdä lasta ollenkaan !

Toivottavasti et tule saamaan koskaan yhtään lasta!

Minä taas toivoin kovasti saavani tytön, olisin ollut jokseenkin pettynyt saadessani pojan. Mutta en halunnut kuitenkaan tietää sukupuolta etukäteen, enkä näin ollen olisi abortoinut "väärää" sukupuolta. luotin vain siihen, että rakastun kuitenkin myös siihen poikavauvaan, vaikka tyttöä olin kovasti toivonutkin. Väärän sukupuolen abortoimishaaveet on syytä unohtaa, silloin kannattaa miettiä onko valmis tekemään lapsia ollenkaan.

Minä sain kun sainkin tytön ja vielä toisenkin. Jos kolmas joskus tulee, toivon senkin olevan tyttö, mutta myös poika käy jos niikseen on.

minulle tulee mieleen ensimmäiseksi, että olet kokenut jotain kovinkin traumaattista naiseuteen liittyen omassa elämässäsi? Millaisen kasvatuksen olet itse aikanaan saanut, jos koet tyttären pilaavan elämän, olethan itsekin nainen ja tähän asti pärjännyt? Se on totta, että monessa maailmankolkassa sukupuoli vaikuttaa merkittävästi edelleen, mutta ainakin Suomen olosuhteissa tuntuu ihmeelliseltä ajatukselta, että lapsen tulevaisuus olisi uhattuna sukupuolen takia. Tuntuupa olevan jopa niin päin, että esim. koulumaailma suosii tytöille tyypillisiä ominaisuuksia ja he pääsevät siten pidemmälle opinnoissa kuin pojat.

En väitä, että aloittaja olisit hullu, mutta olisi todella tarpeellista, että kävisit kriittisesti omaa elämänhistoriaasi läpi ennen lapsen yrittämistä vaikkapa ihan ulkopuolisen ammattilaisen, kuten psykologin tai psykoterapeutin kanssa.

Itse en ainkaan haluaisi enää yhtään 2-lahkeista junttia tähän maailmaan. Tyttöjä kiiiitos! terveisin feministi

Teidän ei kyllä kannata todellakaan hankkia tai edes haaveilla lapsista, jotka laitatte tietyn sukupuolen tilaukseen. Sieltä tulee mitä tulee ja oli lapsi kumpaa sukupuolta tahansa, on sillä oikeus olla haluttu, toivottu ja rakastettu. Terveisin vauvakuumeilija jolle niin poikavauva kuin tyttövauvakin olisi enemmän kuin tervetullut.

On normaalia haluta ja toivoa tyttöä tai poikaa, mutta siinä vaiheessa jos sillä on jo noin paljon väliä niin pitää homma jättää siihen. Ei lapsia sinulle, sillä tiedätkös, on lapsi tyttö tai poika, niin häntä pitää hoitaa ja huoltaa aivan samalla tavalla. Häntä pitää kasvattaa, pukea, ruokkia, viettää aikaa lapsen kanssa. Etkä todennäköisesti ensimmäisen 10 vuoden aikana edes huomaisi eroa pojan ja tytön kasvatuksen välillä.

Itsellä kaksi poikaa ja toivoisin seuraavaksi tyttöä. Ennen kaikkea kuitenkin toivon LASTA, en sukupuolta. Ja jos lapsi on terve, se on lottovoitto!

Tämä runo on Elias Lönnrotin Kantelettaresta (1840).
Se kuvaa aika lailla minun näkemyksiäni.

Poika syntyi, polte syntyi
polte syntyi, kaski kasvoi;
tytär syntyi, tyhjä syntyi
tyhjä syntyi, kaiho kasvoi.

Ken se tuutii poikalasta,
sepä totta torjuttavi;
Ken se tuutivi tytärtä,
se vaan tyhjeä tekevi.

Äyri äijistä pojista,
yksi tyhjä tyttäristä,
jos kylälle naitakohon
tahi koissa kasvakohon
tahi tauti tappakohon,
surma suin lopettakohon.

Minun näkemykseni pojan merkityksestä ei ole lainkaan kummallinen. Miten tytön ja pojan pohjimmainen olemus on muuttunut puolessatoista vuosisadassa? Emme ehkä enää elä maatalousyhteiskunnassa, eivätkä lapsemme ole enää "vanhuuden turvana" samanlaisessa merkityksessä, kuin ennen, mutta poika on poika ja tyttö on tyttö. Hevonen on hevonen ja sika on sika.

Oma isoäitini kasvatti poikansa itse ja antoi minun äitini muualle kasvatettavaksi. Naisen merkitys on suvussani pieni.
Poika olisi minulle ylpeyden aihe, mutta tyttöä joutuisin häpeämään.
En voisi kannustaa häntä kehittämään vapaasti identiteettiään, vaan tuhoaisin sen, koska naiseus ei ole niin arvokasta, kuin olla mies.

Mä ainakin haluan vaan tyttöjä. Siksi en pojan saamisen pelossa hankikaan lapsia, vaan pitäydyn ihan eläinlapsissa, saa valita, kumman haluaa

Luojan kiitos saan poikalapsen, pelkäsin, että saisin tytön... Tyttö on sama, kun olisi vammainen. Tyttöjen kasvatus on todellakin erilaista. En olisi jaksanut mitään nukke- tai prinsessaleikkejä. Mieluummin olen itseni rakennan, korjaan ja sahaan puita. Tästä on hyvä pojan oppia...

Onpa tämä sairas viestiketju.