Näkyleipä avasi portin suureen tuntemattomaan!

Eilen olikin taas paha lumimyräkkä.Ei edes kauppaan päässyt millään ja niin sitten rupesi sapuska loppumaan.Onneksi mä löysin meidän kellarinloukosta vanhan juuttisäkin.Mä kurkistin pussin sisälle ja riemastuin:

Nyt saadaankin tuoretta leipää!Säkki oli puolillaan ikivanhoja torajyviä,jotka mä sitten jauhoin kahden veivattavan tahkon välissä.Taikina oli äkkiä tehty ja eikun uuniin!

Kohta mulla olikin pöydällä tusinan verran herkullisen näköistä sämpylää.
Koska mitään muutakaan ei talosta löytynyt,niin mä tein viimesyksyisistä kärpässienistä raikkaan ja terveellisen muhennoksen.

Ja pakkohan se on myöntää:
Kun vetää aamupalaksi pari kappaletta vanhoista torajyvistä leivottua sämpylää kärpässienimuhennoksella päällystettynä,niin johan alkaa arkistot avautua.Vielä
palanpainikkeeksi lasillinen taskulämmintä Lasolia kruunaa herkkuhetken.

Tämä tuhti aamupala kiidätti hetkessä halki ulkoavaruuden ja läpi koko suunnattoman maailmankaikkeuden!Ja lisäksi mä koin ilmestyksen:

Mun eteeni ilmestyi vanha ja viisas kiinalainen filosofi Funt Sai Lee!
Ja lopun ikääni mä tulen muistamaan hänen viisaat sanansa:

"Minä myönnän kaiken.Ja kiellän vielä senkin!"

Ilmeisesti se kuitenkin oli vain näkyleivän aiheuttama harha.Ja sitäpaitsi ne halvatun sämpylät pistivät mahan sekaisin.Kun mä kumarruin solmimaan kengännauhojani,niin tulikin yhdellä kertaa kaikki ilmat pihalle!

Haju oli hyvä,mutta ääni olisi saanut olla hivenen verran kimeämpi.Joten tällä kertaa vain 9 pistettä!
Kyllähän noita näkyleipiä söisi enemmänkin,mutta tahtoo ruveta toi puhe puuroutumaan...