APUA!!! pahasti häiriintynyt koira, mitä teen?

tunnut olevan ainoa järkevä perheessänne joka ymmärrät että koira tarvii apua. itse rotua en tunne ollenkaan. eläkää lopettako koiraa ! liian nuori siihen, ei ole koiran vika minkä kodin hän on saanut.
ota yhteyttä eläinlääkäriin ensin ja sitten tarvittaessa koira kouluttajaan.
yksistään jo terveydelliset syyt voi saada aikaan sen miten koirasi käyttäytyy. sen käpälä ihottuman pystyy hoitaan.
ihmettelen missä vanhempiesi vastuu on ?

Koirasi ongelmat johtuvat teistä ihmisistä. Se ei ansaitse lopettamista vaan uuden kodin. Se on vielä nuori. Olen pahoillani puolestasi, tilanteesi on tosi vaikea, mutta sinä tuskin pystyt muuttamaan kotinne ilmapiiriä muuksi. Koiran käytöstä pystyy korjaamaan vain tasapainoisessa ympäristössä, jollaista ilmeisesti ei teille synny?
Oma onneton mielentilasi myös siirtyy koiraan.
Koirasi käytös on dominoivaa, se aiheuttaa koiralle itselleen paljon ahdistusta. Eihän se kykene hallitsemaan "laumaanne" joka on riitaisa.
Jos vanhempasi eivät ota mitään vastuuta koirasta, olet aika voimaton.
Yritä vielä puhua vanhemmillesi, muista puhua kauniisti, riitelemättä.
Olet varmasti järkevä vastuullinen nuori, kun näet ja ymmärrät koiran tilanteen .

Kiitos kommenteista, ja kaikki rakastavat koiraa paljon, mutta vanhempani eivät todellakaan näytä tietävän mitään koiran kasvatuksesta.. Koirani on kuitenkin hyvin hyvin kiintynyt äitiini, joten en usko että se voisi olla missään toisessa kodissakaan onnellinen. Luulisin että koira ei antaisi niiden ihmisten koskea itseensä ja olisi onneton. Sen verran tunnen sitä, että mielestäni koiralle itselleen huonoin ratkaisu ja pahin mahdollinen painajainen olisi joutua eroon äidistäni..Tai muista perheen jäsenistä joihin se on kiintynyt.
Mutta joo, pitää vielä puhua tästä perheeni kanssa rakentavasti..

Joopa joo aika solmuinen tilanne.
Taitaisi olla mm CF;n tai Molossin leipälajia näiltä palstoilta tarkemmin. Jos sattuvat lukemaan.
Mutta mutta:
Itseasiassa aloittaja vastasi itse jo muutamaan oleelliseen kysymykseen,eli syyt ja seuraukset.
Ensin tuo sohva, onko sellainen paikka jossa on aina saanut olla? Jos näin on dominointi on selvää koska kokee sen omaksi paikakseen.Koiralla tulee olla paikka jossa saa rauhoittua ja lähtökohtaisesti sieillä ei häiritä joten häirinnästä seuraukset kumpuilee juurikin noin kuin kuvailit.
Valitan että joudun näin toteamaan mutta tuo kuvailemasi äärikäytös tulee jatkumaan ja edelleen pahenemaan jos sitä ei määrätietoisesti oikaise.Puuttumattomuus on kaikista pahinta mitä voitte tehdä.Mutta olosuhteetkin siinä ohella pitäisi saada kuntoon.Kova puuttuminen ilman olosuhdemuutosta voi olla myös turmiontie.
Tassun pureskelu on stressireagtio toki, mutta johtunee myös tuosta ihottumasta joka voi taas olla seurausta stressistä Tuo kuvailemasi kovaääninen keskustelu eli riitely pitäisi nyt ensin saada teiltä poikki jotta asiaa pystyy purkamaan. Niin ja koira lääkäriin myös, kipeänä on vaikea omaksua mitään ja omaltaosaltaan lisää ääri-ilmiöitä.
Mitä sitten taas tulee hännän heilutukseen niin kaikki sellainen ei ole ystävällisyyttä ja voi todella enteillä hyökkäystä tässä hännän tulkinnassahan moni virheen tekee.Perustilateessa, häntä voi heilua koiran valmistautuessa tappeluun, koiran ollessa epävarma ja yrittäessä mielistellä tai koiran ollessa innoissaan.
Lagotto on alkuperäisiä työkoira rotuja ja todella alkukantainen tästä kumpuilee taas nuo kuvaillut asiat eli singnaaliherkkyys(mm riitely) lisäksi suhtautuu luontaisesti varovaisesti kaikkeen uuteen (mm käytös vieraita kohtaan).Näiden ohella se on myös kova kiintymään (mm äitisi) ja äärettömän energinen. Melko vaativa rotu siis kyseessä vaikka ei uskoisi.Vaatisi "paljon"aktivittettejä eli erilaista tekemistä ihmistensä kanssa sekä tietysti sen oman paikkansa perheen arjessa ja paljon hellyyttä.
Hienoa että olet noin vastuullinen ja tuollaisella luonteenlaadulla ja ajattelevaisuudella varustettu henkilö,Jatka samaan malliin ja ennen kaikkea tsemppiä.

Ilman muuta koira kiintyy omaan perheeseensä. Mutta muutostilanteessa koira sopeutuu nopeammin kuin ihminen. Se ei jää muistelemaan menneitä vaan kääntää uuden lehden elämässään, oikeasti. On turhaa kuvittelua, että koira jäisi teitä ikuisesti ikävöimään.

Jokaisen kodinvaihtajakoiran uusi omistaja voi tämän vahvistaa. Kodinvaihtajia tulee myös hyvistä oloista, esim. omistajan sairauden tai kuoleman johdosta.

Osaava koiraihminen saa koiranne luopumaan aggressiivisesta käytöksestään. Ei se pilalla ole, vaan osaamattomissa käsissä.
Jos rakastatte koiraanne, ettekä halua siitä luopua, menette itse koulutukseen, että osaisitte olla parempia koiranomistajia.

Koska koira on viimeksi tarkastettu ell.toimesta?
Missä päin asut?

Tarkastettu eläinlääkärillä viimeksi n. vuosi sitten... ja asun Helsingissä.

Joutuuko koira olemaan pitkiä aikoja/paljon yksin kotona??
Harrastetaanko koiralla jtn. kuten agilityä,tokoa tai muuta vastaavaa??
Joskus jotkun koirat myös masentuvat yksin olosta tai tarvitsevat jtn. tekemistä.
Kysy myös apua ammattilaisita,älkääkä lopettako koiraa!

Kannattaa ilman muuta sulkea ensin pois kivut! Tilanteesi on tosi vaikea, jos vahempasi eivät tätä ymmärrä. Jos et muuta vaihtoehtoja keksi, ota yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluvalvojaan. Kerro hänelle tilanteesi ja pyydä häntä puhumaan vanhemmillesi. Jos "ammatti-ihmisen" puhe menisi heille jakeluun..
Jaksuja ikävään tilanteeseen! Koira ei tosiaan ansaitse lopetusta :( jotain on vialla..

Mun mielestä taas koira, joka puree omia perheenjäseniään, on vakavasti häiriintynyt ja kannattaa oikeasti meittiä, että onko sillä luonnevika -> lopetus
.
Kuulostaa siltä, että koira on ottanut johtajan aseman teillä. Sinä et varmaan saa sitä yksin koulutettua parempaan päin, sen tulee tehdä joko äitisi tai isäsi, jotka ovat "laumanne johtajia" (tai heidän pitäisi olla!). Voitte aloittaa siitä sohvasta, jota se vartioi. Laittakaa se vaikka täyteen jotain tavaraa, ettei se pääse sinne ollenkaan ja pikkuhiljaa opettaa sitä menemään "omalle paikalle". Koettakaa vallata sohva takaisin koiralta! Tsemppiä, lagotot on ihania karvanaamoja ;).

http://postimage.org/gallery/5gd6j3k/

Mukavan näköinen weijari. Tuosta on saanut hieman kaksi jakoisen kuvan käytöksen mahdollisuuteen. Tosi vaikea asia, joka vaatii ohjaajaltaan kriittistä ajattelua, seurantaa syihin ja seurauksiin.

Tuossa käytöskin sopii muutamaan perustekijään.
Pitäisi tietää ja varmistaa, että koiralle on riittävästi päivittäistä aktiviteettia, ettei koira pura turhautuneisuuttaan sisäkäytöksessä. (liika energisyys)
Eniten voisi epäillä tätä, koska koiran käytös on eri ulkona kuin sisällä.
(kiinnostus ja reagointi ympäristöön ja sen tuottamiin ärsykkeisiin)

Jos koiralla olisi kipuja, niin mahdollisesti käytös olisi samankaltaista, esim suhtautumisessa näihin ympäristöärsykkeisin. (Liikkuvat)
Tosin liike on myös koiralle kivunlievitystä, joka voi nostaa koiran mielialaa ulkoilllessa. Koiran sisäkäytös antaisi viitettä, jos se on muuttunut jossain vaiheessa sellaiseksi liiallisen läheisyyden hakuiseksi tai jos sitä ei ole tarjolla, niin vetäytyy ja voi käydä agressiiviseksi joka kohdentuu liikkeeseen ja esim.vieraisiin.

Lisäksi huomio pitäisi ohjata..
- Ravintoon (ihottuma, energia jne)
- Mahdoliseen alkavaan rakenne/nivel ongelmiin.

Nämä eivät ole niitä vähäisempiä: Liikunta ja ravinto.

"Se puree ja nuolee käpäläänsä, jossa onkin ihottumaa."...tämä olisi tärkeä selvittää.

Tässä linkissä kiinnittäisin huomion terveysosaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lagotto_romagnolo

Elänlääkäriin tutkituttaa onko koiralla kipuja tai sairauksia jne.. Jos ei oo niin ongelmakoirakouluttajalle!

Hei!

Ihan ensimmäiseksi pitää varmaan sanoa se, minkä luultavasti monikin tähän viestiin vastannut on huomannut. Tarkistuta eläinlääkärillä, että koirasi on fyysisesti terve. Jos sillä on jotain ihottumaa pahempaa ja kosketus esimerkiksi tekee välillä kipeää, ei ole ihme jos se ei pidä siitä. Siihen ei mikään koirankuiskaus tuo ratkaisua. Jos tämä vaihtoehto on poissuljettu voidaan miettiä, mikä muu koiran suhteen on pielessä.

Minulla on itselläni 3,5 v lagottouros. Se oli myös minun ensimmäinen koirani ja alkuun meidän yhteistyöstämme ei tullut mitään. Myöhemmin olen huomannut, että vika oli paljolti siinä, että vedin aivan vääristä naruista, kun yritin saada koiran tottelemaan. Puhuimme eri kieltä ja koira turhautui, kun olin sille epälooginen johtaja. Se myös otti johtajan paikan ja yritti dominoida minua. Minulle annettiin vinkkejä, jotka eivät soveltuneet ainakaan tähän yksilöön. Käsitys oli että dominoiva koira on aina kova koira ja vaatii omistajalta kovat otteet. Mutta kovat otteet eivät todellakaan auttaneet! Pikemminkin ne pahensivat tilannetta. Pienestä dominoinnista alkanut arvovaltakiista kiihtyi hillittömäksi hepuliksi, jolloin minulla ei ollut pienintäkään yhteyttä koiraan.

Tarvittiin asenteen muutos. Minun piti opetella itsevarmaksi ja määrätietoiseksi johtajaksi, joka kantaa vastuun ja tietää mitä tekee tilanteessa kuin tilanteessa (se ei todellakaan ollut helppoa minun luonteellani...) Tämä asenteen muutos välittyi koiraani. Nyt meillä on hyvä suhde. Silti koirani vaistoaa aina, jos minulla on pallo hukassa tai paikalla ei ole ketään, joka ottaisi johtajan vastuun pois sen harteilta. Silloin se stressaa ja räyhää ja on tottelematon. Näen siitä, että se on paljon paljon onnellisempi saadessaan luottaa, että minä hoidan homman.

Voin vain kuvitella, miten monella tavalla asiat olisivat voineet mennä pieleen. Olen ylpeä, että jaksoin nähdä vaivaa silloinkin, kun koira oli ikänsä puolesta mahdottomimmillaan. Jos olisin vain luovuttanut, minulla olisi nyt ongelmakoira, siitä olen varma. Sen sijaan minulla on ihana, valloittava otus, josta näkee kauas että se on koira onnellisimmillaan.
Ammattilaisilta kannattaa ehdottomasti hakea apua, jos pienintäkään toivoa on. Kyökkikoirankuiskaajille sen sijaan tuskin kannattaa korvaansa lotkauttaa. Paljon todennäköisempää on, että hyväntahtoiset vinkit tekevät enemmän hallaa kuin hyötyä. Kannattaa myös pitää mielessä, että edes ammattilainen ei koiraasi korjaa, vaan työn teet lopulta sinä. Se vaatii paljon hikeä, tuskaa ja kyyneleitä, joten siihen ryhtyäkseen pitää rakastaa koiraa todella.