Oletko itse tai nähnyt jonkun toisen kaatuvan tai kompastuvan hienosti.
Lapseni siis, aikuinen lapseni oli muuttamassa kerrostalon toisesta kerroksesta omakotitaloon. Oltiin mieheni kanssa siellä tavaroita rahtaamassa muuttoautoon.
Tyttäreni antoi laatikon miehelleni ja sanoi että, tämän kanssa sitten varoen koska siinä on hänen kaikki lautaset. Hän lähti menemään portaita alas, menin hänen perässään toisen laatikon kanssa ja eikös alimmalla portalla hän sitten kompuroi ja kaatui vatsalleen käytvän lattialle.
Kerkesin ajatella , siinä meni koko lautaspino, mutta hän vaan piteli laatikkoa niin ylhäällä, että se ei edes osunut lattiaan, lautaset säilyi ehyenä eikä mieheni satuttanut itseää, pikku mustelma polveen.
Lapseni siis, aikuinen lapseni oli muuttamassa kerrostalon toisesta kerroksesta omakotitaloon. Oltiin mieheni kanssa siellä tavaroita rahtaamassa muuttoautoon.
Tyttäreni antoi laatikon miehelleni ja sanoi että, tämän kanssa sitten varoen koska siinä on hänen kaikki lautaset. Hän lähti menemään portaita alas, menin hänen perässään toisen laatikon kanssa ja eikös alimmalla portalla hän sitten kompuroi ja kaatui vatsalleen käytvän lattialle.
Kerkesin ajatella , siinä meni koko lautaspino, mutta hän vaan piteli laatikkoa niin ylhäällä, että se ei edes osunut lattiaan, lautaset säilyi ehyenä eikä mieheni satuttanut itseää, pikku mustelma polveen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lankesin, eilen, aamulla, sanomalehteä kujalta hakiessani. Ei lennellyt sepelit, vaan nyt pikkutilliä pakottaa niin peevelisti.
Ei ollut mikään hieno laskeutuminen, onneksi oli vielä pimeää, ja naapureilla valot sammuksissa.
Pitääköhän ostaa uusi potkuri, kun vanha lahosi.
Meniköhän sun tillistä nivelsiteet rikki. Ai ai tiedän miten sattuu.
Osta vain uusi pokkuri, ja laita siihen vielä rekkari. Jossain näin sellaisen,
Rekkarissa luki MUMMO. Ukkopaha sysyllä työnteli pikkuista lapsen lasta jäällä, kylläkin ihan rannassa ja eikös jää pettänyt se jalkojen alla, kerkesi nostaa lapsen turvaan mutta itse kastui niitä myöden. Äkkiä siitä sitten kotiin ja pokkuri jäi sinne, tietysti jäätyi kiinni.
Menin hakeen sitä muutaman päivän, päästä työntökahva jäi käteen.Laho mikä laho.
Luput hoiti keväällä jäät, jalakset ja jokunen keppi sojotti, kun tulva laski.
Kyllä pitää uusi potkuri ostaa.
Rekkariksi voisin laittaa: VAROKAA, helemat paukkuu!
Mie muistan lapsuudesta sukuloimasta lähdettäessä, kun talvella piti illan pimeässä kävellä leveän joen poikki bussipysäkille.
Pitkä keppi kädessään käveli isä edellä, me muut hiljakseen perässään.
Potkurin kanssa opin aikoinaan hokkareilla luistelemaankin.
Pitäisiköhän tilliin laittaa Ideal-side?
Minä kaaduin perjantaina koiran kanssa. Koira siis ei kaatunut, minä vain. Kuljettiin alamäkeä, kuten monasti ennenkin. Vaan siinäpä lensin vasemmalle kyljelle. Ranteeseen sattui ja reiteen, kaipa lonkkaankin. Mikään ei kuitenkaan ollut kovin kipeä silloin. Ranne tuli perjantai-iltana kipeämmäksi, laitoin siihen geeliä ja idealsiteen. Ei onneksi murtunut. Nyt ei enää juuri huomaakaan, ihan muutamissa asennoissa vielä kirpaisee. Kaaduin , koska edellisenä päivänä oli aurattu jäätiköksi. Sitten siihen satoi lumen, eikä voinut aavistaa, että alla on jäätikköa. En todellakaan ymmärrä, eivätkö osaa aurata niin, ettei mene jäätiköksi. Jossain paikkakunnalla asuessani huomasin, että siellä kun aurattiin, siihen jäi sellainen kiva kerros lunta, ettei mennyt ihan jäätiköksi. Jos olisi ranne murtunut, olisin nostanut hirveän haloon. Olisivat kyllä saaneet korvata, ne jotka ovat vastuussa (kaupunki?). Kaikki toimii nykyisin nuorten ehdoilla. Ei nuorille tuollainen ole mikään ongelma kun jalat hyvin taipuu. Siinä olisi vain vähän hypähtänyt. Mutta vanhan ihmisen on pikkuisen vaikea hypähdellä, kun polvissa on nivelrikkoa ja ehkäpä lonkassakin. Senpä opin, että en enää mene koiran kanssa mäkeen, koska sieltä pitää tulla poiskin. Vahinko vain, että se mäki (ihan laillinen kävely/pyörätie) vie hyvään koiranulkoilutuspaikkaan. Kunhan taas tulee kunnon pakkanen (30 astetta), ei ole liukas, tai ei ainakaan sada lunta päälle.
Langettuani ja siitä toipuessa huomasin että, taskussani olevat setelirahat oliva särkyneet kolikoiksi :(
Lankeaminen voi todellakin usein tulla kalliiksi.
Elä mitä, joskus se voi myös olla suuri ilo jota muistellaan pitkään (jopa koko loppuelämä?) hymy huulilla ;-D. Pääasia ettei mikään koettu asia väänny turhantärkeäksi, eikä varsinkaan katumuksen puolelle. Edes lankeaminen.
Kaikki mitä elämässä tapahtuu pitää yrittää kääntää myönteiseksi energiaksi, eikö?
Kaatumisesta vielä: kyllä käy kateeksi noita pikkutaaperoita, jotka putoavat kaatuessaan niin matalalta ja kun painoakaan ei ole kuin muutama kilo niin eihän siinä käy kuinkaan. Ne ajat on meiltä auttamattomasti ohi, ollaan varovaisia!
Minua kyllä surkuttaa taaperot, jotka joskus talvella ovat puetut niin paksusti, että kaatuessaan eivät kykene pääsemään pystyyn. :((
Langettelu tietyissä rajoissa on ihan mukaansatempaavaa muistikuva-albumin täyttöä.
Olen minäkin miettinyt että mikä lie taaperoitten tehtävä talavella ulkona? Seistä kuin Michelinukot, tumput suorina pystymättä mihinkään. Oisko sittenkin mukavampi istua lämpimässä sylissä pulkkamäessä?
En kyllä tuota ihan tältä istumalta usko! Tipahtaa alimmalta portaalta mahalleen, lautaslaatikko käsissään ja ei muka hipaissutkaan lattiaa...mahotonta, sanon minä.
;)
Vaan me kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme, niin apumiehenä oli oikee kantajaihme. Otti sohvan olalleen ja nousi kiertorappuset toiseen kerrokseen ja kantoi sohvan olohuoneeseen paikoilleen. Yksin, mitään runnomatta.
Mies oli n. 165 cm ja painoa olleneko kuuttakymmentä enemmän!
Siis yksi rappu, ensin polvet lattissa, sitten massu, siitä kyynerpäät nätisti lattialle
ja laatikkoa pidetään ylhäällä. Ja sitten laatikko lattialle varovasti. Kaikki tämä nopeutettuna hups.
Kokeile ;)
Tosi on, miks tommosta valehdella.
Nojo. Tuota vois kutsua totaaliseksi tilanteen hallinnaksi. Stuntmanit pystyvät siihen pitkän harjoittelun jälkeen, mutta tavikselle se on luojan siunaus.
Miehelläsi on se lahja, tai tytölläsi kipakka luonne? ;)
Portaissa putoilu kohtalonani? Tuuria, taitoa vai refleksejä?
Kevyemmällä taakalla mutta korkeammalta.
Sankalasit silmillä ja kirjakassi oikeassa kädessä kirjaston 15-askelmaa alas mustelmitta ilma materiaalitappioita.
Tulin asen olkapää edellä pyörien.
Suojasin vaistomaisesti vasemmalla kyynärvarrella lasejani ja päätäni.
Jako sattui vielä niin että alhaalla nousin samasta vauhdista suoraan seisomaan lasit silmillä ja kassi kädessä.
Lomakylämme 2:n kerroksen parturista, kantaremmittömästä sandaalista johtuen.
Normaaleja huomattavsti jyrkemmät portaat pienemmällä etenemällä.
Kolisten ylhäältä alas ilman yhtään mustelmaa.
Enää ei ollut sankalaseja suojattavana eikä kassia kädessä.
Ikäluokkani poikien normaali, nyt jo hiipuneet liikevalmiudet.
Pentuna perspalloa, painia, puissa kiipeilyä yms. jalostavaa.
Permannon perusvoltteja ja puntin olympianostoja.
Tarkoituksella en taatusti yrittäisi kumpiakaan rappuja millään poikkeavalla tekniikalla.