1.Kuinka vanhaksi kreikan maakilpikonna elää?
2.Kuinka isoksi se kasvaa?
3.Kiintyykö se omistajaansa?
4.Tarvitseeko kaikkia kilpikonna lajeja laittaa horrokseen tiedän että kyseinen laji mielellään pitää mutta pitääkö vaikka nelivarvas?Ja mitä muita lajeja on?
5.Mikä talläisista maakilpikonna lajeista on kaikista helppo hoitoisin?
kysymyksiä?
14
2591
Vastaukset
- kit
1.Kuinka vanhaksi kreikan maakilpikonna elää?
- Riippuu ihan siitä miten konnaa hoitaa... Väärällä ruokavaliolla ja väärillä olosuhteilla saa konnan tapettua hyvinkin nopeasti, hyvällä hoidolla kreikanmaakilpikonna voi elää hyvinkin 100-vuotiaaksi...
2.Kuinka isoksi se kasvaa?
- Naaras kasvaa reilut 20 cm pitkäksi (yläkilven suora mitta), uros jää vähän pienemmäksi...
3.Kiintyykö se omistajaansa?
- Kilpikonnat eivät kiinny omistajaansa...
4.Tarvitseeko kaikkia kilpikonna lajeja laittaa horrokseen tiedän että kyseinen laji mielellään pitää mutta pitääkö vaikka nelivarvas?Ja mitä muita lajeja on?
- Nelivarpaalle horros on vielä tärkeämpi kun kreikkalaiselle... Kaikkia lajeja ei tarvitse horrostaa, riippuen lajin alkuperästä... Kilpikonnalajeja on hyvin paljon, Suomessa yleisimpiä ovat kreikanmaakilpikonna, nelivarvaskilpikonna ja punakorvakilpikonna, jota ei horrosteta vesikonnan hankalan horrostettavuuden ja yksilön tuntemattoman alkuperän takia...
5.Mikä talläisista maakilpikonna lajeista on kaikista helppo hoitoisin?
- Helppohoitoisinta lajia on vaikea sanoa... Ruokinta on kaikkein hankalin asia kilpikonnan hoidossa ja se on samanlainen useimmille saatavissa oleville maakilpikonnalajeille... Ympäristövaatimuksiltaan nelivarvas on kreikkalaista himpun verran helpompi...- Meitsi
Tuohon kohtaan, jossa väität, ettei kilpikonna kiinny omistajaansa, voin vain kommentoida, ettei se pidä paikkaansa.
Kiintyminen voi tietenkin olla vaikeaa tai jopa mahdottomuus, jos konnaa käsitellään harvoin tai vain ruokitteassa jne. ja sen seurassa ei vietetä aikaa.
Oma konnani elää vapaana asunnossamme ja on osa perhettämme. Se on kiintynyt perheenjäseniimme (etenkin minuun) ja jos olen poissa kotoa paria päivää pitempään, se osoittaa mieltään minulle pysyttelemällä kilpensä sisällä kun menen juttelemaan sille ja silittämään kaulasta ja haukkaamalla sormiani. Tällä tavalla se ei siis normaalisti käyttäydy. Esimerkkejä on monia, joita en kuitenkaan ala tässä luettelemaan.
Kaikki riippuu täysin kilpikonnasta itsestään, sen luonteenlaadusta ja tavasta, jolla sitä käsitellään. - kilppis
Meitsi kirjoitti:
Tuohon kohtaan, jossa väität, ettei kilpikonna kiinny omistajaansa, voin vain kommentoida, ettei se pidä paikkaansa.
Kiintyminen voi tietenkin olla vaikeaa tai jopa mahdottomuus, jos konnaa käsitellään harvoin tai vain ruokitteassa jne. ja sen seurassa ei vietetä aikaa.
Oma konnani elää vapaana asunnossamme ja on osa perhettämme. Se on kiintynyt perheenjäseniimme (etenkin minuun) ja jos olen poissa kotoa paria päivää pitempään, se osoittaa mieltään minulle pysyttelemällä kilpensä sisällä kun menen juttelemaan sille ja silittämään kaulasta ja haukkaamalla sormiani. Tällä tavalla se ei siis normaalisti käyttäydy. Esimerkkejä on monia, joita en kuitenkaan ala tässä luettelemaan.
Kaikki riippuu täysin kilpikonnasta itsestään, sen luonteenlaadusta ja tavasta, jolla sitä käsitellään.Kilpikonna ei kiinny ihmiseen. Pään sisään vetäminen johtuu siitä, että se pelästyy jotain, tai ei tykkää että sitä häiritään. Samoin sormien pureminen johtuu siitä, että se haluaa olla rauhassa.
Yleisestikkään ei ole suotavaa, että kilpikonnaan kosketaan muulloin kun pakollisissa toimenpiteissä, kuten kylvetyksessä tms.
Turhalla koskettelulla aiheutetaan kilpikonnalle aivan tarpeetonta stressiä. - Saga
kilppis kirjoitti:
Kilpikonna ei kiinny ihmiseen. Pään sisään vetäminen johtuu siitä, että se pelästyy jotain, tai ei tykkää että sitä häiritään. Samoin sormien pureminen johtuu siitä, että se haluaa olla rauhassa.
Yleisestikkään ei ole suotavaa, että kilpikonnaan kosketaan muulloin kun pakollisissa toimenpiteissä, kuten kylvetyksessä tms.
Turhalla koskettelulla aiheutetaan kilpikonnalle aivan tarpeetonta stressiä.Minä olen myös sitä mieltä, että konna voi kiintyä omistajaansa. Meillä on myös kymmeniä esimerkkejä, joissa konna selvästi reipastuu ja aktivoituu, kun perheenjäsen tulee konnan luo tai jopa samaan huoneeseen. En myöskään viitsi luetella tilanteita tässä, mutta lähes 10 v aikana on se testattu.
- Meitsi
Saga kirjoitti:
Minä olen myös sitä mieltä, että konna voi kiintyä omistajaansa. Meillä on myös kymmeniä esimerkkejä, joissa konna selvästi reipastuu ja aktivoituu, kun perheenjäsen tulee konnan luo tai jopa samaan huoneeseen. En myöskään viitsi luetella tilanteita tässä, mutta lähes 10 v aikana on se testattu.
Niin. On helppo väittää, ettei kilpikonna kiinny hoitajaansa, jos sitä ei tosiaan kosketeta muulloin, kuin on aivan pakko. Eihän se sillä tavalla totu ihmisiin ja vieläpä pelkääkin heitä. Pidäpäs koira häkissä elämänsä ilman kontaktia ihmiseen ja katso, kuinka kiintynyt se omistajaansa sen jälkeen on.
Meidän konna "raapii" tassullaan jalkaa, kun se haluaa syliin ja siihen päästyään rentoutuu ja venyttää päänsä oikein pitkälle odottaen rapsutusta. - kit
Meitsi kirjoitti:
Niin. On helppo väittää, ettei kilpikonna kiinny hoitajaansa, jos sitä ei tosiaan kosketeta muulloin, kuin on aivan pakko. Eihän se sillä tavalla totu ihmisiin ja vieläpä pelkääkin heitä. Pidäpäs koira häkissä elämänsä ilman kontaktia ihmiseen ja katso, kuinka kiintynyt se omistajaansa sen jälkeen on.
Meidän konna "raapii" tassullaan jalkaa, kun se haluaa syliin ja siihen päästyään rentoutuu ja venyttää päänsä oikein pitkälle odottaen rapsutusta.Koiraa ja konnaa on turha verrata toisiinsa, toinen on sosiaalinen eläin ja toinen ei, toinen elää laumassa, toinen ei...
Konna kyllä muuttuu aktiiviseksi kun näkee ruokkijansa, eli siinä mielessä sitä voi verrata koiraan, molemmat kerjää ruokaa... Eli konna on kiintynyt ruokaan, ei omistajaansa...
Turhalla konnan paapomisella on ihan turha stressata luonnostaan erakkoa eläintä... - kilppis
Meitsi kirjoitti:
Niin. On helppo väittää, ettei kilpikonna kiinny hoitajaansa, jos sitä ei tosiaan kosketeta muulloin, kuin on aivan pakko. Eihän se sillä tavalla totu ihmisiin ja vieläpä pelkääkin heitä. Pidäpäs koira häkissä elämänsä ilman kontaktia ihmiseen ja katso, kuinka kiintynyt se omistajaansa sen jälkeen on.
Meidän konna "raapii" tassullaan jalkaa, kun se haluaa syliin ja siihen päästyään rentoutuu ja venyttää päänsä oikein pitkälle odottaen rapsutusta.Kilpikonnat kuuluvat matelijoihin suloisesta ulkonäöstä huolimatta, jolloin niillä on myös matelijan luonne. Kilpikonnat tykkäävät omasta rauhasta, eivätkä kaipaa silittelyä.
Koiraan kilpikonnaa ei voi verrata, mutta toiseen matelijaan voi, esim käärmeeseen. Jos käärmettäkin alkaa "kesyttämään" silittelyllä tai nostamisella, voi äkkiä tulla aggressiivinen tai pelokas eläin.
Kilpikonnia tulisi kunnioittaa niiden oman luonteensa kanssa, eikä yrittää muuttaa sitä. - Meitsi
kilppis kirjoitti:
Kilpikonnat kuuluvat matelijoihin suloisesta ulkonäöstä huolimatta, jolloin niillä on myös matelijan luonne. Kilpikonnat tykkäävät omasta rauhasta, eivätkä kaipaa silittelyä.
Koiraan kilpikonnaa ei voi verrata, mutta toiseen matelijaan voi, esim käärmeeseen. Jos käärmettäkin alkaa "kesyttämään" silittelyllä tai nostamisella, voi äkkiä tulla aggressiivinen tai pelokas eläin.
Kilpikonnia tulisi kunnioittaa niiden oman luonteensa kanssa, eikä yrittää muuttaa sitä.Nyt puhutte aiheesta, josta ette selvästikään tiedä tai josta teillä on vain omia kokemuksia.
Tunnen monia omistajia, joiden konnat eivät ole "kesyjä" ja jotka todella haluavat olla omassa rauhassaan, mutta se, että jotkut konnat näin käyttäytyvät ei tarkoita sitä, että kaikki niin tekisivät.
Kaikki riippuu luonteesta, vaikka joidenkin on vaikea myöntää, että myös kilpikonnilla olisi oma sellainen. Oma konnani nauttii sylissä olosta, paijaamisesta ja siitä, että sitä huomioidaan. Se ei koskaan (tai ainakaan viimeiseen 12 vuoteen) ole ollut terraariossa vaan vapaana lattialla, eikä enää vedä päätään sisään ja pelästy, kun sen ohi kävelee. Uskoo sen sitten tai ei, mutta konnani on hellyydenkipeä ja nauttii ihmisten läsnäolosta ja on kiintynyt meihin.
Eläin on eläin, ihminen mukaan lukien ja jokainen meistä käyttäytyy omalla tavallaan. - kilppis
Meitsi kirjoitti:
Nyt puhutte aiheesta, josta ette selvästikään tiedä tai josta teillä on vain omia kokemuksia.
Tunnen monia omistajia, joiden konnat eivät ole "kesyjä" ja jotka todella haluavat olla omassa rauhassaan, mutta se, että jotkut konnat näin käyttäytyvät ei tarkoita sitä, että kaikki niin tekisivät.
Kaikki riippuu luonteesta, vaikka joidenkin on vaikea myöntää, että myös kilpikonnilla olisi oma sellainen. Oma konnani nauttii sylissä olosta, paijaamisesta ja siitä, että sitä huomioidaan. Se ei koskaan (tai ainakaan viimeiseen 12 vuoteen) ole ollut terraariossa vaan vapaana lattialla, eikä enää vedä päätään sisään ja pelästy, kun sen ohi kävelee. Uskoo sen sitten tai ei, mutta konnani on hellyydenkipeä ja nauttii ihmisten läsnäolosta ja on kiintynyt meihin.
Eläin on eläin, ihminen mukaan lukien ja jokainen meistä käyttäytyy omalla tavallaan.Vankeudessa elävät kilpikonnat tuleekin ihmisten syliin. Tosin se ei johdu hellyyden kaipuusta. Eläin etsii lämpöä sylistä, on huomannut, että siinä on mukava kiipeillä...
Voin vakuuttaa, että tiedän kilpikonnista ja suosittelen myös sinulle, että etsisit lisää tietoa näistä hellyyttävistä ja mielenkiintoisista eläimistä. Esim. netissä on paljon hyviä sivuja mistä löytyy tietoa ja neuvoja kilpikonnien hoitoon. - Meitsi
kilppis kirjoitti:
Vankeudessa elävät kilpikonnat tuleekin ihmisten syliin. Tosin se ei johdu hellyyden kaipuusta. Eläin etsii lämpöä sylistä, on huomannut, että siinä on mukava kiipeillä...
Voin vakuuttaa, että tiedän kilpikonnista ja suosittelen myös sinulle, että etsisit lisää tietoa näistä hellyyttävistä ja mielenkiintoisista eläimistä. Esim. netissä on paljon hyviä sivuja mistä löytyy tietoa ja neuvoja kilpikonnien hoitoon.Enköhän minä 20 vuoden kokemuksella sentään jotain kilpikonnista tiedä =)
Konnani on niin luonteeltaan kuin käyttäytymiseltäänkin erillainen kuin muut ja jopa asiansa varmasti osaavat eläinlääkärit ovat ihmetelleet sen luonnetta. Eivät ole ennen kuulemma niin kesyä ja ihmisrakasta kilpikonnaa nähneet. Konnallani ei tosin ole vielä edes lajinnimeä, että ehkä kyseinen laji (on se sitten mikä tahansa) on omalaatuinen ja tavoiltaan paljon muista poikkeavampi.
On syy sitten mikä tahansa, niin en usko, että kukaan voi väittää minulle vastaan ennenkuin on nähnyt konnani. - enkeli
Meitsi kirjoitti:
Enköhän minä 20 vuoden kokemuksella sentään jotain kilpikonnista tiedä =)
Konnani on niin luonteeltaan kuin käyttäytymiseltäänkin erillainen kuin muut ja jopa asiansa varmasti osaavat eläinlääkärit ovat ihmetelleet sen luonnetta. Eivät ole ennen kuulemma niin kesyä ja ihmisrakasta kilpikonnaa nähneet. Konnallani ei tosin ole vielä edes lajinnimeä, että ehkä kyseinen laji (on se sitten mikä tahansa) on omalaatuinen ja tavoiltaan paljon muista poikkeavampi.
On syy sitten mikä tahansa, niin en usko, että kukaan voi väittää minulle vastaan ennenkuin on nähnyt konnani.Ei se 20 vuoden kokemus silti muuta sitä tosiasiaa että kilpikonna on matelija. Sillä on matelijan luonne ja käyttätymistavat eikä sitä tulisi turhaan altistaa stressille jota liiallisesta käsittelystä tulee. Tietenkin konna tottuu ihmiseen ja oppii sietämään meidän "hellyyden osoituksiamme" mutta itse se niitä tarvitse.
Toki konna oppii kerjäämään ruokaa hoitajaltaan, aivan kuten muutkin lemmikit.
Jokaisella on tietenkin tapansa hoitaa lemmikkejään mutta kilpikonnat tulevat aivan hyvin ja jopa paremmin toimeen ilman ihmisen "hellittelyä", koska ne eivät siitä erityisemmin nauti tai eivät koe sitä mitenkään tarpeelliseksi, toisin kuin esim. koirat jotka nauttivat rapsuttelusta. - Meitsi
enkeli kirjoitti:
Ei se 20 vuoden kokemus silti muuta sitä tosiasiaa että kilpikonna on matelija. Sillä on matelijan luonne ja käyttätymistavat eikä sitä tulisi turhaan altistaa stressille jota liiallisesta käsittelystä tulee. Tietenkin konna tottuu ihmiseen ja oppii sietämään meidän "hellyyden osoituksiamme" mutta itse se niitä tarvitse.
Toki konna oppii kerjäämään ruokaa hoitajaltaan, aivan kuten muutkin lemmikit.
Jokaisella on tietenkin tapansa hoitaa lemmikkejään mutta kilpikonnat tulevat aivan hyvin ja jopa paremmin toimeen ilman ihmisen "hellittelyä", koska ne eivät siitä erityisemmin nauti tai eivät koe sitä mitenkään tarpeelliseksi, toisin kuin esim. koirat jotka nauttivat rapsuttelusta.Kuten olen tässä jo monesti todennut, kaikki riippuu eläimen luonteesta. Jos konnani olisi stressaantunut ja kärsisi elämästään luonamme (jonka varmastikin huomaisin 20 vuoden kokemuksella, vaikka jotkut ilmeisesti ovat eri mieltä asiasta) en puhuisi mitään, mutta kun se selvästikin nauttii elämästään täysin rinnoin.
Olen myös huomannut, etteivät jotkut teistä ilmeisesti lue viestejäni tarkkaan, vaan ottavat niistä pieniä paloja omiin mielipiteisiinsä ja muokkaavat niitä miten haluavat.
Ja vaikka en tietäisikään kilpikonnista mitään, niin eiköhän eläinlääkäri asiansa osaa (mainitsin asiasta edellisessä viestissäni).
On huvittavaa nähdä, kuinka jotkut tosiaan rajoittuvat omiin kokemuksiinsa ja luulevat, että koska heidän omat konnansa ovat mielummin omissa oloissaan, niin kaikki muutkin niin tekisivät. Tutkikaa aiheita, ennenkuin aloitatte keskustelemaan niistä.
Hyvät kesät kaikille =) - Maikki
Meitsi kirjoitti:
Kuten olen tässä jo monesti todennut, kaikki riippuu eläimen luonteesta. Jos konnani olisi stressaantunut ja kärsisi elämästään luonamme (jonka varmastikin huomaisin 20 vuoden kokemuksella, vaikka jotkut ilmeisesti ovat eri mieltä asiasta) en puhuisi mitään, mutta kun se selvästikin nauttii elämästään täysin rinnoin.
Olen myös huomannut, etteivät jotkut teistä ilmeisesti lue viestejäni tarkkaan, vaan ottavat niistä pieniä paloja omiin mielipiteisiinsä ja muokkaavat niitä miten haluavat.
Ja vaikka en tietäisikään kilpikonnista mitään, niin eiköhän eläinlääkäri asiansa osaa (mainitsin asiasta edellisessä viestissäni).
On huvittavaa nähdä, kuinka jotkut tosiaan rajoittuvat omiin kokemuksiinsa ja luulevat, että koska heidän omat konnansa ovat mielummin omissa oloissaan, niin kaikki muutkin niin tekisivät. Tutkikaa aiheita, ennenkuin aloitatte keskustelemaan niistä.
Hyvät kesät kaikille =)Oli vaan pakko vastata tähän, että eläinlääkärithän ne valitettavan harvoin tietävät matelijoista mitään. Tosin en nyt tiedä keneen eläinlääkäriin ehkä viittasit, koska yksi (tai ehkä muutama..?) huippuosaajakin löytyy Suomesta. Suurin osa eläinlääkäreistä tietää siis aivan liian vähän kilpikonnista. Tätä tuskin kieltävät muut asiaan törmänneet matelijaharrastajat.
Kaikkien osapuolten tosiaan kannattaa tutkia aiheita ennen kuin esittää niistä mielipiteitä. Netistä löytyy suomen kielellä ja ruotsin ja saksan kielellä varmasti mielenkiintoisia foorumeja.
En usko, että ihmiset tässä keskustelussa kertoivat niin paljon omista hoidokeistaan (niiden eristäytymishalusta..?)vaan tiedoistaan matelijoiden käyttäytymisestä joita ovat lukeneet luotettavimmista tiedonlähteistä.
Kilpikonnathan ovat aika sopeutuvaisia. Mutta jos ollaan yhtään kiinnostuneita niiden luonnollisesta käyttäytymisestä ja tarpeista kannattaa lukea oikeasti asiaan perehtyneiden ihmisten kirjoituksia eikä perustaa kilpikonnan hoitoa pelkästään oman kokemuksen varaan. Ja etenkin maakilpikonnien "hoitosuosituksia" kehitetään jatkuvasti tiedon karttuessa näistä eläimistä. Kannattaa pitää silmät auki ja etsiä tietoa.
Hyvät kesät vaan kaikille! :) - moi!
Maikki kirjoitti:
Oli vaan pakko vastata tähän, että eläinlääkärithän ne valitettavan harvoin tietävät matelijoista mitään. Tosin en nyt tiedä keneen eläinlääkäriin ehkä viittasit, koska yksi (tai ehkä muutama..?) huippuosaajakin löytyy Suomesta. Suurin osa eläinlääkäreistä tietää siis aivan liian vähän kilpikonnista. Tätä tuskin kieltävät muut asiaan törmänneet matelijaharrastajat.
Kaikkien osapuolten tosiaan kannattaa tutkia aiheita ennen kuin esittää niistä mielipiteitä. Netistä löytyy suomen kielellä ja ruotsin ja saksan kielellä varmasti mielenkiintoisia foorumeja.
En usko, että ihmiset tässä keskustelussa kertoivat niin paljon omista hoidokeistaan (niiden eristäytymishalusta..?)vaan tiedoistaan matelijoiden käyttäytymisestä joita ovat lukeneet luotettavimmista tiedonlähteistä.
Kilpikonnathan ovat aika sopeutuvaisia. Mutta jos ollaan yhtään kiinnostuneita niiden luonnollisesta käyttäytymisestä ja tarpeista kannattaa lukea oikeasti asiaan perehtyneiden ihmisten kirjoituksia eikä perustaa kilpikonnan hoitoa pelkästään oman kokemuksen varaan. Ja etenkin maakilpikonnien "hoitosuosituksia" kehitetään jatkuvasti tiedon karttuessa näistä eläimistä. Kannattaa pitää silmät auki ja etsiä tietoa.
Hyvät kesät vaan kaikille! :)...ostaa Jarmo Perälän Maakilpikonnat kirja.
Siinä on kaikki tieto (maakilpikonnista) mitä tulet tarvitsemaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod202313Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost2361739Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita
Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy3071267- 65959
Kulujen jako parisuhteessa
Hei, miten teillä jaetaan kulut parisuhteessa? Työttömyyttä ja opiskelua tulee omalla kohdalla jatkumaan vielä jonkin ai53925- 39834
Missä olit kun tajusit, että teistä tulee joskus pari?
Kuvaile sitä paikkaa, hetkeä ja tilannetta.53825J miehelle viesti menneisyydestä
On jo useampi vuosi, kun ollaan oltu näköyhteydessä. Jäi tyhjä olo, koska rakastin. En tietenkään sitä kertonut. Mutta e35747Valitse, kenen kanssa seurustelet
Seura turmelee, ja huono seura turmelee täysin. Vähän niin kuin valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee kokonaan273683Paikat tapeltu
Ei mennyt ihan persujen toiveiden mukaan Ei kait nyt 20 ääntä ja arpajais voitolla voi olla Ähtärin kaupungin puheenjoh34666