Syöpäpotilaan omaisena ja hoitajana tulee mieleen miten avuton voi olla:
levinnyttä syöpää ei voida tässä tapauksessa parantaa, on inoperaabeli,
ei halua, ei kykene kysymään keneltäkään suoraan ennusteesta;
miten voi kysyä; kauanko hän elää?
miten voin huomata missä mennään
miten tiedän että aikaa ei ole enää paljon
onko aikaa vähän vai paljon
päättyykö se kuukauden, parin kuluttua
miten valmistautua
tulevaan kipuun
omiin tuntemuksiin
läheistään ei halua menettää
järki sanoo
on pakko päästää irti jossain vaiheessa
omainen ei halua kuolla vuodeosastolla
itsekkäästi haluaisin hänen elävän
vaikka tiedän, tämä sairaus ei ole parannettavissa
miten kestää - kaiken -
miten kestää ajatusta, tuo tuossa vierelläni
jonka kanssa on elänyt vuosikymmenet - hän kuolee -
hän kuolee - enkä minä voi auttaa mitenkään
itse hän ei puhu
ei sairaudestaan
ei kivuistaan
ei kuolemasta
ei menneeestä
ei tulevasta - jota hänellä ei ole
joka päivä
joka hetki
joka ajatus
kuolemassa joka eittämättä lähestyy
inhoan sanoja ´elämää ylläpitävää lääkitystä´
miten lääke voi ylläpitää elämää
kun syöpäsolut nakertavat jonkun sisintä
mitä minä teen
mitä minä voin
haluan enkä halua tietää
koska
onko aikaa paljon vai...
metastaaseja on paljon
omaisella ei ole ruokahalua
kaikki paikat kipeinä
kaiken se kestää
kaiken se uskoo
entä jälkeenpäin
miten voin jatkaa elämääni
yksin
levinnyttä syöpää ei voida tässä tapauksessa parantaa, on inoperaabeli,
ei halua, ei kykene kysymään keneltäkään suoraan ennusteesta;
miten voi kysyä; kauanko hän elää?
miten voin huomata missä mennään
miten tiedän että aikaa ei ole enää paljon
onko aikaa vähän vai paljon
päättyykö se kuukauden, parin kuluttua
miten valmistautua
tulevaan kipuun
omiin tuntemuksiin
läheistään ei halua menettää
järki sanoo
on pakko päästää irti jossain vaiheessa
omainen ei halua kuolla vuodeosastolla
itsekkäästi haluaisin hänen elävän
vaikka tiedän, tämä sairaus ei ole parannettavissa
miten kestää - kaiken -
miten kestää ajatusta, tuo tuossa vierelläni
jonka kanssa on elänyt vuosikymmenet - hän kuolee -
hän kuolee - enkä minä voi auttaa mitenkään
itse hän ei puhu
ei sairaudestaan
ei kivuistaan
ei kuolemasta
ei menneeestä
ei tulevasta - jota hänellä ei ole
joka päivä
joka hetki
joka ajatus
kuolemassa joka eittämättä lähestyy
inhoan sanoja ´elämää ylläpitävää lääkitystä´
miten lääke voi ylläpitää elämää
kun syöpäsolut nakertavat jonkun sisintä
mitä minä teen
mitä minä voin
haluan enkä halua tietää
koska
onko aikaa paljon vai...
metastaaseja on paljon
omaisella ei ole ruokahalua
kaikki paikat kipeinä
kaiken se kestää
kaiken se uskoo
entä jälkeenpäin
miten voin jatkaa elämääni
yksin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Virtuaalisti jaksamishalit Sinulle!
Vakava sairaus ja lähestyvä kuolema ovat mykistäviä aikoja siinä hetkessä elävälle niin itse potilaalle kuin omaisellekin. Se pakottaa miettimään elämää, syntymää ja kuolemaa . Vaikka on vakava sairaus, kukaan ei tarkalleen osaa sanoa tarkkaa kuolinhetkeä. Saatteko apua esimerkiksi kotihoidolta kotihoidon lääkäriltä (kivun hoito, hengityksen helpottaminen)?
Vakavasti sairaan omaisena nousee mieleen paljon kysymyksiä, joihin ei aina ole valmiita vastauksia."Läheisten ajatukset lähestyvästä kuolemasta voivat olla ristiriitaisia. Toisaalta toivotaan potilaalle kivutonta kuolemaa ja kärsimyksen loppumista, toisaalta toivotaan hänen elävän mahdollisimman pitkään. Luopuminen on usein sitä vaikeampaa, mitä läheisempi potilas on." (Cancerin sivuilta).
"Ihanteellista olisi, että läheiset kykenisivät puhumaan potilaan kanssa lähestyvästä kuolemasta, mikäli potilas sitä toivoo. Kuolemasta puhuminen helpottaisi myös läheisten surutyötä."(Cancer)
Tässä on myös kirjanen, johon kannattaa tutustua:
Juha Hänninen: Saattohoito – potilaan ja omaisen opas. 11. uudistettu painos 2011.
Plen hoitanut keuhkosyöpä potilasta joka halusi kotona kuolla.Kän ei åuhunut oikein mitään lopun tullessa,
??????åuhunut!!!!!!!!!
mistäköhän nyt oli kyse?
Haluaako tämä aloittaja kertoa,mitä syöpää hänen omaisensa sairastaa?
Vai onko tämä jälleen 'im' aloitus?
Aloitus ei ole minun, vastasin kyllä aloittajalle ja mielestäni asiallisesti. Aloittaja vastatkoon itse epäilyihisi puolestaan.
Niin ja vielä se et aloitus voisi olla minun tai jopa sinun, siis sisältönsä puolesta.