Sano, että rakastat
vaikka itse sanon vihaavani,
sano, että vielä nähdään,
vaikka itse sanon hyvästi,
sano, että olen kaunis,
vaikka sanon sinun valehtelevan,
sano, että et koskaan jätä minua,
vaikka työnnänkin sinut luotani.
Sillä ymmärrätkö,rakkaani,
kun piiloudun rakkaudeltasi,
pelkään kuollakseni menettäväni sinut.
Koska rakastan sinua niin paljon.....
vaikka itse sanon vihaavani,
sano, että vielä nähdään,
vaikka itse sanon hyvästi,
sano, että olen kaunis,
vaikka sanon sinun valehtelevan,
sano, että et koskaan jätä minua,
vaikka työnnänkin sinut luotani.
Sillä ymmärrätkö,rakkaani,
kun piiloudun rakkaudeltasi,
pelkään kuollakseni menettäväni sinut.
Koska rakastan sinua niin paljon.....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noinhan se hyvän pahan,
pelon ja rakkauden kanssa....
Kaksinaisuudessa mielen hulluudessa.
On olemassa rakkaus ilman vastakohtaa,
ilman vihaa tai pelkoa.
Et voi sitä ikinä kadottaa,
ethän peitäkkään; )
se on luonnollinen tilasi.....
Lähesty minua
kuin arkaa lintua,
kuin vapisevaa lampaan vuonaa.
Kosketa, niin kuin iltatuuli
koskettaa vihreää ruohikkoa,
kuin uinuvia kukkia,
kuin hiuksiani ,
kuin ihoani
joka on pelosta arka.
Jos teet tämän,
syön kämmeneltäsi,
käperryn kainaloosi
kuin kehräävä kissa,
seison rinnallasi
uskollisena kuin koira.
Kovin vaikeaa noin - me naisetkin olemme kai sitten erilaisia;
Jos minut tahdot
tule suoraan
"sulje tieni katseellasi"
ja tartu minuun kuin uuteen urakkaan
(unohda tekokuitunäppyläräpylät)
älä matele
osoita että haluat
minä en mene rikki
kestän jopa hiontaa
viimeistelet öljyten
(ilman käsineitä)
Toiveajattelua. Olen etääntynyt unelmastani fyysisesti, henkisesti vieläkin enemmän. Jos hän seisoisi edessäni vaatien, tajuaisin miten epärealistinen ajatukseni alunperinkään oli. Ei tule meitä, kun ei minuakaan enää juuri ole. Kiitos aloittajalle, ajatusten pato murtui..
Hieno vahva runo, varsinkin tuo kohta "osoita että haluat". Itselleni selkeys ja suoruus on tärkeää, ei niinkään monimutkainen kosiskelu. Sillä saa luottamukseni voitettua jos millään.
Todellisuudessa siitäkään ei ole hyötyä jos vastapuoli ei ole kiinnostunut. Luottamuksen saavuttaminen on hidas prosessi, mutta sen menettäminen ei taida vaatia edes sanoja, joskus pelkkä katse riittää.. Huomaan sortuvani aina tragikomiikkaan, suruissanikin näen kai jossain vielä elämää.. tai toivoa, miten sitten määritelläkään se tunne... jotain itseänikin varten...
Joskus jos ei jaksa itkeä voi nauraa kyynelten läpi.Kun en jaksa ajatella isosti nautin vaikka siitä että aurinko paistaa tai olen onnistunut keittämään sopivan vahvuista kahvia. Hyvästä kirjasta. Takerrun arkeen. Ehkä se on sellaista halua selviytyä eteenpäin kaikesta huolimatta.
Pannukahvin keittäminen nuotiolla keväisessä Saimaan saaressa auringon sulattaman ja metsän tuoksullaan maustaman pälven keskellä.. Tai tuhatsivuinen kirja alullaan.. Lapsen impulsiivinen halaus ja saman pienen ihmisen katse joka nauttii läsnäolostani sanattomana ja intensiivisemmin kuin kukaan aikuinen ikinä... Onhan näitä, arjen timangeja. Tack, AA.. Päihdytit ajatukseni sinäkin, vaikkei nimestäsi uskoisi.. Hei, minähän hymyilen... y'got me!
http://www.youtube.com/watch?v=dk3Ei_yoI4c
Onhan tuo vähän hullua.....
olet oikeassa.....aivan pähkähullua!
Kiitos runoni huomioineille.
Olen tätä tavannut useamman lukukerran, eikä tämä tästä haalistu. Tulee tunne kuin olisi kirjoitettu jonkin äkillisen valonvälähdyksen lomassa suoraa huutoa.. kynttilänliekki olisi hetken lepattanut valaisten pimeän huoneen.. että tietyn hetken valaistunut tunnetila on välittynyt paperille sellaisenaan.. kiva lukea ja haastaa omia mielikuvia.
Mielessä mietin rinnakkaistekstiä "Viisaan naisen rakkaus", miten se sitten poikkeaisi tästä vai olisiko peräti aivan samanlainen tarina. Tunne ja järki, ovatko ne alati vieraita toisilleen? Kaipa viisaskin voi sysätä todelliset tunteet syrjään, jos ajattelee että ei tässä tunteilla pelata.. no jaa, vain sivupolkuajattelua runosi valon hohteessa.