Miettiiköhän onnellisesti naimisissa olevat, kuinka kohtuuttomia ja säälimättömiä he joskus voivat olla yksin elävilleen ystävilleen? Olen kuunnellut heidän murheitaan vilpittömästi ja yrittänyt ymmärtää ja tukea jos he ovat sitä tarvinneet ja jos ollaan keskenämme riidelty, niin olen asian selviämisen jälkeen antanut anteeksi ja halunnut jatkaa toisen näkemistä ystävänä. Mutta olen huomannut että yksinelävä on helposti aika heikoilla. Yhdestä erimielisyydestä helposti kostetaan. Yritän pärjätä omillani niin paljon kuin mahdollista ja pyydän apua jos en todellakaan yksin pysty (olen usein saanut sen vaikutelman ettei oikeesti saa apua pyytää eikä siis olla vaivaksi) ja yritän ottaa perheellisten tarpeet huomioon jos pyydän seuraksi jonnekin jne. Mutta yksin siis on aika lailla riippuvainen muiden hyväntahtoisuudesta. Pahimmilta tuntuu siis, että jos olet eri mieltä jostain tai oot joskus huonolla tuulella (eikö kaikki joskus?) tai riitelet jostain, niin rangaistus napsahtaa välittömästi. Sua ei auteta vaikka on luvattu ja yhteisiä menoja perutaan tuosta vain ja perustellaan ne perhesyillä. Lisäksi leimataan epäonnistujaksi tai vialliseksi, kun itse ei ole saanut perhettä perustettua (hei haloo, meitäkin on aika paljon jo Suomessa, eikö niin?) ja haukutaan vielä itsekkääksi ja lapselliseksi kun "ajattelee vain itseään". Olen itse saanut monet kerrat kokea lapsellista kiukuttelua ja melkoista itsekkyyttä aviossa olevien taholta joten ei sekään taida mikään kypsyyden merkki olla.
Mutta kyllä maailma on julma paikka ja yhteiskunta näköjään on perheellisten. Alentuva asenne loukkaa eniten. Yritän aina tällaisten tapahtumien jälkeen koota itseni kerta toisensa jälkeen - yksin. Jo nyt teen asioita yksin joita moni perheellinen ei uskaltaisi kuuna päivänä tehdä yksin - käydä ulkomailla yksin tai edes leffassa tai muissa tapahtumissa. Silti toivoisi että voisi luottaa ihmisiin ja saisi luvan olla oma itsensä, niin huonoine kuin hyvine puolineen, niin sinkkukin.
Perheelliset on julmia yksinäiselle
159
7748
Vastaukset
- ilman paria
Niinpä. Tuohon lisäisin vielä sen, että nimenomaan parisuhteessa olevat jaksavat aina muistuttaa yksinäistä tyyliin " yskinäisyys on vain hyväskyttävä, eikä parisuhteettomuus maailmaa kaada!" En ole IKINÄ kuullut kenenkään yksinäisen hokevat tuota mantaraa. Vain ne parisuhteessa olevat jaksavat jankuttaa, kuinka ihminen ei muka tarvitse kumppania ollakseen onnellinen.
- ..........
Sinkkupalstalla naiset useinkin sanovat, etteivät tarvitse kumppania ollakseen onnellisia. Miehet ei kyllä koskaan.
- EL.a .K:IM
.......... kirjoitti:
Sinkkupalstalla naiset useinkin sanovat, etteivät tarvitse kumppania ollakseen onnellisia. Miehet ei kyllä koskaan.
..........
Me miehet ollaan sellaisia mammanpoikia, että toivotaan jonkun kertovan mitä pukea päälle ulos mennessä. - Tasapaino
.......... kirjoitti:
Sinkkupalstalla naiset useinkin sanovat, etteivät tarvitse kumppania ollakseen onnellisia. Miehet ei kyllä koskaan.
Entinen aviovaimo, nykyinen sinkku.
Joskus perhe elämässä olin jopa kateellinen vapaalle sinkulle.
Olen kyllä nyt tyytyväinen, en kateellinen aviossa eläville. - ..............
No itse en ainakaan tarvinut yksin eläessäni kumppania ollakseni onnellinen.
- just...
Sillon ollaan hakoteillä jos onni on vain toisen ihmisen varassa.
- Keski-ikäinen mies
just... kirjoitti:
Sillon ollaan hakoteillä jos onni on vain toisen ihmisen varassa.
On ihmeellista olla parisuhteessa ihanan naisen kanssa. Pitkään yhteiseen elämään kuuluu muutamia marraskuun räntäsadepäiviäkin, mutta suurin osa ajasta on ollut kesäisen lempeän tuulen tuntua iholla.
Ei parisuhteessa olevat mitenkään syyllistä sinkkuja. Omasta parisuhteestamme juttelimme eilen illalla viimeksi. Jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu, kun ollaan kahden.
Illalla kävimme ravintolassa päivällisellä ja kotona oli mukavat jatkot. Tänä aamuna taas aamusuukottelusta ei tahtonut tulla loppua, mutta juuri ja juuri töihin ehdittiin.
Nautitaan elämästä parisuhteessa tai sinkkuna. Turha meidän on etsiä toisesta elämisenmuodosta negatiivisia asioita.
Aurinkoista kevättä kaikille! - JokoTaiVai
.......... kirjoitti:
Sinkkupalstalla naiset useinkin sanovat, etteivät tarvitse kumppania ollakseen onnellisia. Miehet ei kyllä koskaan.
Musta on väärin sanoa, etteikö sinkku voisi olla onnellinen. Olin monta vuotta sinkku, ja olin onnellinen. Toki myönsin, että kaipasin romanttista rakkautta, mutta ei elämäni ollut mitenkään huonoa tai onnetonta.
Mutta kyllä aloittaja on oikeassa. Helposti pariutuneet ystävät käyttäytyvät alentuvasti sinkkuystävää kohtaan. Omassa ystäväpiirissäni on tiettyjä ystäviä jotka eivät ikinä kutsuneet juhliinsa minua kun olin sinkku. Hetki kun aloin seurustelemaan, tuli kutsut minullekin.
Pelkäsivätkö sitten että oisin vienyt heidän miehensä....? - Ilmapuntari
EL.a .K:IM kirjoitti:
..........
Me miehet ollaan sellaisia mammanpoikia, että toivotaan jonkun kertovan mitä pukea päälle ulos mennessä.Hmm,näkis sen kyllä tästäkin.
- been there done that
JokoTaiVai kirjoitti:
Musta on väärin sanoa, etteikö sinkku voisi olla onnellinen. Olin monta vuotta sinkku, ja olin onnellinen. Toki myönsin, että kaipasin romanttista rakkautta, mutta ei elämäni ollut mitenkään huonoa tai onnetonta.
Mutta kyllä aloittaja on oikeassa. Helposti pariutuneet ystävät käyttäytyvät alentuvasti sinkkuystävää kohtaan. Omassa ystäväpiirissäni on tiettyjä ystäviä jotka eivät ikinä kutsuneet juhliinsa minua kun olin sinkku. Hetki kun aloin seurustelemaan, tuli kutsut minullekin.
Pelkäsivätkö sitten että oisin vienyt heidän miehensä....?Pelkäsivät, että tunnet itsesi yksinäiseksi ja sinkkuutesi korostuu muiden parisuhteen rinnalla. Kyse oli haluttomuudesta loukata, vaikka tapa olikin selvästi väärä.
- Tossun Yli
Onko se avioelämä vaimon ja lasten kanssa nyt niin ihanaa loppujenlopuksi, yhtä tuskaa ja kärsimystä se näyttää olevan ainakin muutamalla omalla kaverillani, ei ollenkaan käy kateeksi. Päivästä toiseen kuunnella akan nalkutusta ja valitusta, lasten pokkurointia ja mesoamista (kun eihän niitä saa nykyisin enää edes kurittaa) ja monet äijäelokuvatkin jää katsomatta kun joutuu aina alistua vaimon miellyttämiseen että saisi sitä seksiäkin illalla ja katsoa jotain chick-flikkejä tai lastenanimaatioita. Yksin kun niin ankeaa kuulemma katsoa leffoja kun on tottunut porukalla katsomaan.
Tuollaiseen verrattuna oma vapaus ja rauha tuntuu suorastaan taivaalliselta ja alkaa tuntumaan siltä että nuo perhe-elämään kypsyneet tossunaluskaverinikin usein kadehtivat minua.- Nainen 41
Juuh..kyllä minuakin varmasti kadehtivat monet, miehen nyrkin ja hellan välissä elävät vaimokkeet, jotka joka päivä elävät henkisen ja fyysisen väkivallan uhan alla. Jotka päivästä toiseen yrittävät miellyttää narsistista ja arvaamatonta miestään- onnistumatta. Jotka päivittäin saavat kuulla moitteita ulkonäöstään ja läskiksi haukkumista. Jotka saavat pelätä oman ja lastensa terveyden ja hengen puolesta miehen vetäessä viinaa koko viikonlopun, ajaen lopulta vaimon ja lapset ulos pakkaseen.
Mutta silti se ei poista minulta kaipuuta toiseen ihmiseen. Halua jakaa elämä, joka nyt niin tyhjältä yksin tuntuu. Tässä maailmassa ei kukaan huomaisi jos aamulla puuttuisin täältä.
Tuo "Heli65" mainitsema perheellisten harrastama "rankaiseminen" on myös minulle erittäin tuttu ilmiö. On helppo rankaista yksinäistä eristämällä häntä entisestään, koska itse on riippumaton perheen ulkopuolisista suhteista. Tuttu juttu. Jos en ole mieliksi, tai minusta ei ole perheelliselle mitään erityistä hyötyä, saan kyllä tuntea sen nahoissani. - 11
Nainen 41 kirjoitti:
Juuh..kyllä minuakin varmasti kadehtivat monet, miehen nyrkin ja hellan välissä elävät vaimokkeet, jotka joka päivä elävät henkisen ja fyysisen väkivallan uhan alla. Jotka päivästä toiseen yrittävät miellyttää narsistista ja arvaamatonta miestään- onnistumatta. Jotka päivittäin saavat kuulla moitteita ulkonäöstään ja läskiksi haukkumista. Jotka saavat pelätä oman ja lastensa terveyden ja hengen puolesta miehen vetäessä viinaa koko viikonlopun, ajaen lopulta vaimon ja lapset ulos pakkaseen.
Mutta silti se ei poista minulta kaipuuta toiseen ihmiseen. Halua jakaa elämä, joka nyt niin tyhjältä yksin tuntuu. Tässä maailmassa ei kukaan huomaisi jos aamulla puuttuisin täältä.
Tuo "Heli65" mainitsema perheellisten harrastama "rankaiseminen" on myös minulle erittäin tuttu ilmiö. On helppo rankaista yksinäistä eristämällä häntä entisestään, koska itse on riippumaton perheen ulkopuolisista suhteista. Tuttu juttu. Jos en ole mieliksi, tai minusta ei ole perheelliselle mitään erityistä hyötyä, saan kyllä tuntea sen nahoissani.Niin eikö olisikin hienoa rakastaa toista pyyteettömästi, täydellä sielulla, asettaa toisen tarpeet ja nautinto omien edelle.
Olisiko se edes mahdollsita tässä kapisessa maailmassa ...... - .......
Tällaisissa suhteissa on se ongelma, että ollaan menty yksiin väärän ihmisen kanssa...
- EL.a .K:IM
Nainen 41 kirjoitti:
Juuh..kyllä minuakin varmasti kadehtivat monet, miehen nyrkin ja hellan välissä elävät vaimokkeet, jotka joka päivä elävät henkisen ja fyysisen väkivallan uhan alla. Jotka päivästä toiseen yrittävät miellyttää narsistista ja arvaamatonta miestään- onnistumatta. Jotka päivittäin saavat kuulla moitteita ulkonäöstään ja läskiksi haukkumista. Jotka saavat pelätä oman ja lastensa terveyden ja hengen puolesta miehen vetäessä viinaa koko viikonlopun, ajaen lopulta vaimon ja lapset ulos pakkaseen.
Mutta silti se ei poista minulta kaipuuta toiseen ihmiseen. Halua jakaa elämä, joka nyt niin tyhjältä yksin tuntuu. Tässä maailmassa ei kukaan huomaisi jos aamulla puuttuisin täältä.
Tuo "Heli65" mainitsema perheellisten harrastama "rankaiseminen" on myös minulle erittäin tuttu ilmiö. On helppo rankaista yksinäistä eristämällä häntä entisestään, koska itse on riippumaton perheen ulkopuolisista suhteista. Tuttu juttu. Jos en ole mieliksi, tai minusta ei ole perheelliselle mitään erityistä hyötyä, saan kyllä tuntea sen nahoissani.Nainen 41
Elähän laita kippoja jakoon vielä.
Kyllä sun mahdollinen poismenosi huomatttaisiin, jos haluat niin.
Erakoituminen on tuttu tunne.
Veikkaisin että noin viikon joutuisin makaamaan omassa liemessäni kenenkään huomaamatta, jos lusikka menisi nurkkaan. EL.a .K:IM kirjoitti:
Nainen 41
Elähän laita kippoja jakoon vielä.
Kyllä sun mahdollinen poismenosi huomatttaisiin, jos haluat niin.
Erakoituminen on tuttu tunne.
Veikkaisin että noin viikon joutuisin makaamaan omassa liemessäni kenenkään huomaamatta, jos lusikka menisi nurkkaan.Eipä taitaisi viikko riittää...
Kämpässä on koneellinen ilmanvaihto joten liemien tuoksut menisi putkea pitkin taivaalle. Laskujen karhuaminen kämpässä käyden saattaisi olla se ensimmäinen syy alkaa kaipailemaan. Toki laskut voisi panna suoraveloitukseen...
Onhan näitä monen vuoden takaisia muumioita löytynyt paljonkin. Olikohan se keskimäärin noin yksi muumio viikossa?- CarO'lina25
Nainen 41 kirjoitti:
Juuh..kyllä minuakin varmasti kadehtivat monet, miehen nyrkin ja hellan välissä elävät vaimokkeet, jotka joka päivä elävät henkisen ja fyysisen väkivallan uhan alla. Jotka päivästä toiseen yrittävät miellyttää narsistista ja arvaamatonta miestään- onnistumatta. Jotka päivittäin saavat kuulla moitteita ulkonäöstään ja läskiksi haukkumista. Jotka saavat pelätä oman ja lastensa terveyden ja hengen puolesta miehen vetäessä viinaa koko viikonlopun, ajaen lopulta vaimon ja lapset ulos pakkaseen.
Mutta silti se ei poista minulta kaipuuta toiseen ihmiseen. Halua jakaa elämä, joka nyt niin tyhjältä yksin tuntuu. Tässä maailmassa ei kukaan huomaisi jos aamulla puuttuisin täältä.
Tuo "Heli65" mainitsema perheellisten harrastama "rankaiseminen" on myös minulle erittäin tuttu ilmiö. On helppo rankaista yksinäistä eristämällä häntä entisestään, koska itse on riippumaton perheen ulkopuolisista suhteista. Tuttu juttu. Jos en ole mieliksi, tai minusta ei ole perheelliselle mitään erityistä hyötyä, saan kyllä tuntea sen nahoissani.Pitää hommata kavereiksi muita sinkkuja eikä ainakaan jäädä katkeroitumaan.
Itse elän parisuhteessa, mutta olen ollut myös sinkkuna suht. pitkiä aikoja elämässäni, että tiedän kyllä millaista se voi olla. Vaikka olen melko rauhallinen, niin en ole mikään kotona nysvääjä ja tarvitsen kavereitani ja ystäviäni, joiden kanssa mulla on ihan omat juttuni. Minuun ei vaikuta, onko ystäväni parisuhteessa vai ei, olen aina kiinnostunut heidän kuulumisistaan enkä koe vaikeuksia asettua kavereiden asemaan, olivat ne sinkkuja tai eivät.
Itse kuitenkin olen huomannut, että joudun usein olemaan kaverisuhteissa se aktiivisempi osapuoli. Minulla on kavereita, varsinkin muita seurustelevia, joiden elämä tuntuu olevan jo niin täynnä parisuhdetta muuta elämää, että tuntuu, ettei ystävyyttäni oikein arvosteta. Tuntuu pahalta olla aina se, joka soittaa kysyäkseen kuulumisia ja pyytää kahville tai lenkille. Vaikka kaverit ilahtuvatkin kutsusta, ei silti ole mukavaa, kun joutuu toimimaan yksipuolisesti. Lisäksi monet katsovat suunnilleen kalenteristaan "ajan" jonnekin kahden kuukauden päähän, jolloin viimein mukamas olisi ehkä aikaa.
Varmasti tätä ei tarkoiteta pahalla,mutta kyllähän se ikävältä tuntuu. Itse olenkin päättänyt jo aikoja sitten, että en jaksa tällaisten kavereiden suhteen nähdä vaivaa. Keskityn niihin muutamaan ystävään, joilla oikeasti on halua lohkaista minullekin tilaa elämästään. Ei kukaan ole niin kiireinen, etteikö joskus voisi soittaa ja jutella vaikka 20 minuuttia kysyäkseen kuulumisia toiselta. Jos tämän vertaa ei ole valmis ystävyyden eteen vaivaa näkemään, niin silloin saa jäädä. En jää nyyhkimään passiivisten kavereiden perään.
Vaikka seurustelen, pidän ystäviäni todella tärkeinä ja annan mielelläni heille aikaa. Olen samaa mieltä siitä, että tänä päivänä on niin helppo jäädä yksin. Seuraa on suht helppo saada, mutta ystävä, joka oikeasti välittää, on harvinaisuus. - Dr.Pilinius
....... kirjoitti:
Tällaisissa suhteissa on se ongelma, että ollaan menty yksiin väärän ihmisen kanssa...
Hmm,vaivaako häntä kenties Osteoproosi?
- ??????????????????
Nainen 41 kirjoitti:
Juuh..kyllä minuakin varmasti kadehtivat monet, miehen nyrkin ja hellan välissä elävät vaimokkeet, jotka joka päivä elävät henkisen ja fyysisen väkivallan uhan alla. Jotka päivästä toiseen yrittävät miellyttää narsistista ja arvaamatonta miestään- onnistumatta. Jotka päivittäin saavat kuulla moitteita ulkonäöstään ja läskiksi haukkumista. Jotka saavat pelätä oman ja lastensa terveyden ja hengen puolesta miehen vetäessä viinaa koko viikonlopun, ajaen lopulta vaimon ja lapset ulos pakkaseen.
Mutta silti se ei poista minulta kaipuuta toiseen ihmiseen. Halua jakaa elämä, joka nyt niin tyhjältä yksin tuntuu. Tässä maailmassa ei kukaan huomaisi jos aamulla puuttuisin täältä.
Tuo "Heli65" mainitsema perheellisten harrastama "rankaiseminen" on myös minulle erittäin tuttu ilmiö. On helppo rankaista yksinäistä eristämällä häntä entisestään, koska itse on riippumaton perheen ulkopuolisista suhteista. Tuttu juttu. Jos en ole mieliksi, tai minusta ei ole perheelliselle mitään erityistä hyötyä, saan kyllä tuntea sen nahoissani.No ei kai se perheellisen vika ole jos ei ole riippuvainen sinkusta? Siis harmitellaanko tässä nyt ihan oikeasti sitä, että jos riitelee tai on pahantuulinen niin toinen ei halua nähdä vähään aikaan? Pitäisikö haluta? Itse olen pärjännyt aivan loistavasti niin sinkkuna kuin varattunakin ilman seuraa jossa tulee tavalla tai toisella paha mieli. Voi sitä pitää vaikka taukoa ja katsoa jos jonkun ajan päästä menisi paremmin. Teidän mielestänne se on siis jonkinlainen rangaistus jos ette ole kenenkään elämän keskipiste? Nautitteko itse tällaisesta ja muustakin toiminnasta joka on kurjaa, olette siis jonkinlaisia masokisteja? Tai siis nautitte ilmeisesti. Ei kai se nyt muuten ole selitettävissä että viihdytte ihmissuhteissa jotka ainakin omien sanojenne mukaan toimivat noin huonosti.
- maarit k-p
Joo . Pelkkä yksinpärjääminenkin joskus kiikastaa, useimmiten ei.
Mutta, jos tilanne sellainen , että liikuntarajoitteen takia tarttee konkreettista apua esim. kun kyynärsauva molemmissa kädessä ei kerta kaikkian pärjää, niin silloin kyllä asiat hankalia.
Kiitollisuus täytyy ilmoittaa ylitsepursuavasta - vaikka todellista onkin ja pikkuhiljaa ihmiset rupeavat välttämään, ettei tarttis auttaa esim. roskien ulosvienti.
Omat aikuiset lapset osaavat hyödyntää tilannetta ja " raahastavat" raa`asti, jos suostuvat auttamaan.
Eikä huoliaan kantsi kellekään kertoa, vaikka kuinka itkettäis.
Pitää vain olla ns. kivaa seuraa, huumorintajuinen ja kuunteleva.- EL.a .K:IM
maarit k-p
Jaksamista.
Anteeksi. Mutta omat pienet murheet, kuten roskiksen vieminen tuntuvat pienemmiltä, kun kuulee tuollaista.
- yksinäinen mies 39v
Monet perheelliset miehet vielä muistavat kiusata kyselemällä" mikset ole itelles akkoo hommannu" aivan kuin se käytäisiin helposti kaupasta ostamassa kuin maito purkki.Aivan niinkuin se olisi joka miehelle helppo tehtävä.
Sitten vielä annetaan "hyviä" neuvoja miten menet ravintolaan ja siellä tanssit ja pokaat ittelles naisen,entäs kun ravintolat ei kiinnosta ja tanssi ei suju.- toinen samanlainen
Vähän samanlainen tilanne, paitsi piikittelijöinä omat vanhemmat. Eivät millään voi uskoa, että maailma on hivenen erilainen kun heidän nuoruudessaan. Isä vaan toistelee samaa mantraa kokoajan "akka otetaan" tai "se ei oo mies eikä mikään, joka ei ees akkaa saa". Äiti taas "kannustaa" "kyllä sinunkin olisi jo korkea aika ottaa vaimo itsellesi" tai "ota nyt joku, ettet jää ihan yksin". OTA OTA OTA OTA. Rupeaa, jo hivenen ärsyttämään tuo pilkan teko. Olisi varmaan hyvä käydä takomassa selko suomella heille, että enää ei elätä 50 lukua. Nykyisin naisilla on mielipiteensä ja oikeutensa, toisin kuin teidän nuoruudessa. Mutta tuskinpa uskoisivat.
Pian varmaankin otankin ja se on sitten itäeuroopan kaunatar. Sitten varmaan suomalaiset naiset katselisivat kateissaan, ja jupisisivat keskenään ei tuollekkaan suomalainen kelvannut. - Nus Sis Kellen
Joo helppohan niitten kokeneiden pukkien puhella, en ole kuitenkaan viitsinyt (vielä) sanoa että koita siinä saatana akkoo itelles hommata olemattomalla itsetunnolla ja kokemuksella näin kolmekymppisenä JO. Kun kaikki tuntuu kuitenkin olettavan että mullakin sentään kokemusta löytyisi, olisin elänyt villin nuoruuden ympäriinsä nussiskellen kuten he itsekin. Eheheeei. Toistaiseksi kyennyt pysymään jokseenkin "salaperäisenä" tässä asiassa, mutta kyllä se toisten olettelu välillä meinaa turhauttaa niin että tekis mieli huutaa koko maailmalle minkälainen friikki olen, ymmärtäkää minua!
- isäkö
Nus Sis Kellen kirjoitti:
Joo helppohan niitten kokeneiden pukkien puhella, en ole kuitenkaan viitsinyt (vielä) sanoa että koita siinä saatana akkoo itelles hommata olemattomalla itsetunnolla ja kokemuksella näin kolmekymppisenä JO. Kun kaikki tuntuu kuitenkin olettavan että mullakin sentään kokemusta löytyisi, olisin elänyt villin nuoruuden ympäriinsä nussiskellen kuten he itsekin. Eheheeei. Toistaiseksi kyennyt pysymään jokseenkin "salaperäisenä" tässä asiassa, mutta kyllä se toisten olettelu välillä meinaa turhauttaa niin että tekis mieli huutaa koko maailmalle minkälainen friikki olen, ymmärtäkää minua!
sulle. nus sis kellen et ole outo etkä erilainen. nykyaika vaan on niin seksuaali painotteinen, että se luo turhia paineita. elä rauhassa päivä kerrallaan ja nauti vapaudesta ja siitä että ei tarvitse riidellä turhia puolison kanssa.ja valvoa öitä, kun lapsi valvottaa. kaikki järjestyy aikanaan siihen junaan kerkiää kyllä
- &&&&
juu ja jos vaan ei ole vielä vastaan kävellyt sitä 'oikeaa' ei kaikkien kaa kiinnosta olla ;)
- toivon menettänyt
isäkö kirjoitti:
sulle. nus sis kellen et ole outo etkä erilainen. nykyaika vaan on niin seksuaali painotteinen, että se luo turhia paineita. elä rauhassa päivä kerrallaan ja nauti vapaudesta ja siitä että ei tarvitse riidellä turhia puolison kanssa.ja valvoa öitä, kun lapsi valvottaa. kaikki järjestyy aikanaan siihen junaan kerkiää kyllä
Miehet kerkiää kyllä vielä viisikymppisinäkin, mutta meillä naisilla tuo biologinen kello tikittää jossain vaiheessa.
- Jesssss
On rohkeutta olla yksin jos ei ole löytänyt sitä sopivaa, hyvä Sinä! Monet ottavat vain jonkun "kunhan on joku" ja sitten valittavat ja pettävät. Sellaiset eivät koe aitoa rakkautta, joka varmasti odottaa tuollaista rehellistä ja rohkeaa miestä! :D
- Velamies
toivon menettänyt kirjoitti:
Miehet kerkiää kyllä vielä viisikymppisinäkin, mutta meillä naisilla tuo biologinen kello tikittää jossain vaiheessa.
Ei miehen löytämisessä ole biologista kelloa. Parisuhteen saamisestahan tässä puhutaan, ei niinkään lasten saamisesta.
- mies toimii hiiri ei
laita kuule verkot vähän isomalle aluelle esim.thaimaahan niinhän akkoja löytyy jos suomiläskille et kelpaa, sieltä saat söpöä nuortakin seuraa...
- Unden junden
mies toimii hiiri ei kirjoitti:
laita kuule verkot vähän isomalle aluelle esim.thaimaahan niinhän akkoja löytyy jos suomiläskille et kelpaa, sieltä saat söpöä nuortakin seuraa...
Jep. Ja jotuu jopa maksamaankin .Hmm, siitä.Hmm,etteivät tuppaa ihan kotihinkin asti.
- yyttr
Lupauduin itse innoissani tukihenkilöksi yksinäiselle ja masentuneelle 50 ikäiselle naiselle, joka tällä sivustolla etsi auttavaa ystävää itselleen. Edelliset tuttavuudet oli ylimielisesti järjestelleet tapaamisia mieleisekseen, mikä loukkasi henkilöä.
Kerroin itsestäni, että minulla aikkaa vaikka joka päivä tulla häntä tapaamaan, ihan miten vain sovitaan. Kerroin hänelle myös blogistani - mistä selviää henkilöllisyyteni harrastukseni ja perheeni tiedot.
En kuitenkaan kelvannut hänelle ? eli hän sivuutti tarjoukseni mitään vastaamatta ?
Mitä julmaa olen aiheuttanut ko henkilölle ? Muitakin itsesäälissä viihtyviä olen mm kutsunut musiikki iltamiin Helsingin keskustaan, mutta ketään ei ole paikalle tullut.- mirts
Ei sitä niin helposti lähdetäkään sosiaalisuuden poluille takaisin jos on ollut kauan jo yksin tai vähän ihmisten kanssa tekemisissä. Sekin merkitsee, onko tekemisissä ollut vieraiden vai tuttujen ihmisten kanssa.
- 46t53yaq35
Et varmaankaan tiedä millaista on ola masentunut. Silloin voi olla aika vaika saada aikaiseksi yhtään mitään, vaikka aikomus olisikin.
On kyllä hienoa että olet tuollaiseen ryhtynyt, olet hieno ihminen. - Ei Jeesuksenmorsian
Ei ihmiset välttämättä halua uskontopropagandaa vaikka he yksinäisiä ovatkin.
- Tukihenkilöyrittäjä?
En tiedä myytkö tukihenkilöpalveluita vai oletko vapaaehtoinen, mutta minun mielestäni henkilön, joka ei salli sitä että tuttavuudet järjestelevät tapaamisia mieleisikseen, ainakin jos on kysysmys ajankäytöstä, tulisi maksaa palvelusta.
- Ihmetellyt
Samaa olen miettinyt. Minulla ei ole ystävinä kiusaavia pariskuntia, mutta olen joutunut kohtaamaan pari sellaista eri työpaikoissa, joiden kanssa olen joutunut tekmisiin. Toisessa mies on vaimon esimies, toisessa puolisoiden työpisteet ovat eri paikoissa. Tullut vaikutelma että ainakin kiusaamisasioissa ovat kuin paita ja peppu ja ajatellut että ehkä he tarvitseva kiusattavia parisuhteensa ylläpitäjiksi, koska se vaikuttaa olevan heille yhteinen harrastus, en tiedä onko ainoa sellainen, eikä se minulle kuulukaan, mitä nyt mietiskelen. Yleensähän avioparit voivat olla asioista hyvinkin eri mieltä, mutta nämä ovat yllättävän samanmielisiä, vaikka itse asia menee lähes aina ja järkiään päin p:tä. Onko tuttua?
- Ihmetellyt
Toisen pariskunnan vaimo oli kuulemma täysin erilainen ennen avioitumistaan. Näin kertoi eräs hänen entinen ystävänsä, joka myös joutui saman pariskunnan kiusaamaksi. Panee tosisssaan vähän miettimään.
- liann
Itse olen kokenut asian aivan päinvastaisena. :D Olen 27-vuotias nainen ja useimmat ystävistäni ovat jo vakiintuneet - osalla on lapsia ja osalla ei - ja he usein jopa kadehtivan huoletonta elämääni.
Käyn 2 kertaa vuodessa ulkomailla, toteutan unelmiani esim. menemällä mukaan erilaisiin harrastuksiin, käyn ulkona juhlimassa silloin kun huvittaa ja ennen kaikkea minulla on aikaa tehdä niitä asioita joita rakastan ilman, että joutuisin vastaamaan itsestäni kenellekkään.
Jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee. Toiset valitsee sen perinteisen: mies/vaimo, lapset, asuntolaina, koira ja sukujuhlat. Toiset taas perustaa perheen, hommaa niitä lapsia, mutta ei jaksa hoitaa niitä ja puolisostakin erotaan heti vaikeuksien ilmaannuttua. Itse valitsen sinkkuelämän, koska tiedän etten ole valmis vakiintumaan ja kaikenlisäksi ei edes pidä lapsista. On turha stressata siitä mitä muut ajattelevat.- ,,,,,,,
ei sitä aina 'valita' ;) ajattelin joskus et mullakin on paljon toivottu lapsi 30-senä, elämä meni kuitenkin eri tavalla.oon yli 30 ei vielä lapsia;)
- ,,,,,,,,
,,,,,,, kirjoitti:
ei sitä aina 'valita' ;) ajattelin joskus et mullakin on paljon toivottu lapsi 30-senä, elämä meni kuitenkin eri tavalla.oon yli 30 ei vielä lapsia;)
ja siis,minä valitsisin sen perhe 2 aikuista,2-3 lasta,omakotitalo kiitos! saas näkee millon mulla on ne;)
- nainen45
Noin minäkin ajattelin sinun iässäsi. Puhutaan 10 vuoden päästä lisää, jos olet pysynyt koko ajan sinkkuna. Mun fiilikset alkoi muuttua noin 35 vuotiaana, mahtaako sulle käydä samoin?
- muita näkemyksiä
Mäkin varmaan kokisin noin, paitsi että mulla ei ole rahaa, olen pätkätyöläinen enkä tosiaan matkustele. Mun elämä on joka ikinen kuukausi vuodesta toiseen samaa kituuttamista. Olen kouluttautunut, olen älykäs, olen sivistynyt... Mutta töitä ei enää tipu senkään vertaa mitä alle 30-vuotiaana. Nykyään joudun odottamaan 10 vuotta että jään lapsettomaksi, nimittäin katsos nyt olen siinä iässä (35) missä ollaan jo "epätoivoisia". Eli sori vaan, mutta sinä olen niin hemmetin nuori ettet edes tajua.
Minä en ole voinut käydä juhlimassa vuosiin. No, sen lisäksi että kyllästyin kännisiin mölöttäjiin, en omaa kavereita. Ne vakiintuivat ja pikkuhiljaa minä sain siitä hyväksikäytöstä tarpeekseni. On kiva kun kutsutaan kahville, mutta kun aina perheellisten ja varattujen ystävien vastuulle jää yhteyden pito: he soittelevat vain toisille varatuille, ja sinä jäät yksin pikkuhiljaa. Kun heillä ei ole aikaa eikä he jaksa kun arki on niin raskasta ja kun heitä ei enää huvita jne. jne. jne.
Minäkin harrastan paljon ja tapaan siellä ihmisiä. Et muuten tapaa kohta enää ikäisiäsi miehiä siellä. He alkavat kolmenkympin tienoilla nysväämään kotona, olivat varattuja tai eivät, juomaan kaljaa sohvalla ja eristäytyvät. Tapaan noin 20-vuotiaita ja 45-> vuotiaita, en omanikäisiäni. En ole tavannut enää pitkään aikaan. Harrastan siis urheilua enimmäkseen. Taidepuolella tapaa lähinnä homoja tai anteeksi vaan, mutta niin neitejä miehiä, että pitäisi itse olla suurinpiirtein lesbo, että heidän kanssaan voisi olla: jotain rajaa siihen miehen naiseuden korostamiseen... Ja ne jotka eivät tiedä mitä se tarkoittaa, niin tervemenoa katsomaan. Kaikki vähääkään miehekkään miehet ovat varattuja. Tai pelimiehiä.
Sinä et ole vielä kokenut lapsettomuuden surua, koska sinä luulet että aina on mahdollisuus. Mutta kun olet 35-vuotias ja joudut toteamaan, että ei ole varaa adoptoida, eikä se jatkuva juhliminen oikein nappaa, olet saanut taas yhden pätkän ja ruokaa just riittää, huomaat että ihmisiin tutustuminen onkin aika haasteellista... Niin tajuat että se että sinä saisit perheen tarkoittaisi suoraan kenen tahansa huolimista, ilman seurustelua, tai sitten vaan suuren riskin ottoa: seurustelet silti 2-3 vuotta ennen mitään, ja oletkin 38-vuotias. Tosiasia on, että moni saa lapsen vielä siinä iässä: ja monelta jää saamatta.
Sinulla on siihen 10 vuotta aikaa, ja tuossa iässä luulee, että kakskyt ja jotain jatkuu ikuisesti. Ei jatku, jokainen vuosi kuluu ja aika menee nopeasti. Koko ajan on vähemmän ja vähemmän sinun ikäisiäsi sinkkuja, heitolla 5 vuotta. Joten joudut lopulta ottamaan 10 vuotta nuoremman tai 10 vuotta vanhemman, jos satut sopivaa löytämään niistäkään.
Voin siis kertoa, että kokemukseen tulee useampia sävyjä sitä mukaan kun vanhenet ja perheen menettämisen suru on yllättävän suuri. Itse olen joutunut kokemaan kaikki suuret menetykset yksin. Siinä sitä on taakkaa.
Enää en perhettä kaipaa enkä perheellisiä paapo: jos eivät itse tajua yhteyttä pitää on turha eron tullessa enää soitella.
En tarkoita olla synkkä/pahalla: nauti elämästä ja vietä hauskaa nuoruutta, mutta muista, että se loppuu joskus. Aina sille ei mahda mitään, asiat menee miten menee, mutta minä ehkä en olisi tätä halunnut kuitenkaan. - näin se menee
nainen45 kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin sinun iässäsi. Puhutaan 10 vuoden päästä lisää, jos olet pysynyt koko ajan sinkkuna. Mun fiilikset alkoi muuttua noin 35 vuotiaana, mahtaako sulle käydä samoin?
niin ja silloin parhaat miehet ovat varattuja ja sitten sitä sinä `hauskan pitäjä` olet täällä sitä itkemässä. kuka sinut rahasi tuhlanneen yli 35 kietopalkinnon huolii,ei kukaan muuhun kuin kertakäyttöön johon oletkin tottunut
- Vierestä seurannut
näin se menee kirjoitti:
niin ja silloin parhaat miehet ovat varattuja ja sitten sitä sinä `hauskan pitäjä` olet täällä sitä itkemässä. kuka sinut rahasi tuhlanneen yli 35 kietopalkinnon huolii,ei kukaan muuhun kuin kertakäyttöön johon oletkin tottunut
Ei ne parisuhteet mitään pysyviä tiloja ole. Puolet eroaa ja tulee takaisin markkinoille. Sitten itsenäinen, kokenut, varallisuutta kerännyt ja kroppansa säilyttänyt nainen on kuumaa valuuttaa. Naiset, kannattaa aina säilyttää itsenäisyys eli taloudellinen ja henkinen (omat ystävät), ei tarvitse sitten eron tullen itkeä kuinka on uhrannut kaiken yhdelle miehelle ja jää tyhjän päälle. Kuka käski - jokainen on oman onnensa seppä.
- 40v sinkku
nainen45 kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin sinun iässäsi. Puhutaan 10 vuoden päästä lisää, jos olet pysynyt koko ajan sinkkuna. Mun fiilikset alkoi muuttua noin 35 vuotiaana, mahtaako sulle käydä samoin?
No minä olen 40-vuotias eikä mieleni ole muuttunut. Nautin yksinolosta enkä mitenkään kestäisi sitä että en saisi olla omassa rauhassani omassa kodissani. Kummasti lapselliset ystäväni tuntuvat kadehtivan rauhaani ja sitä että saan olla hiljaisuudessa aina kuin haluan.
Minkähän ikäisenä tuo "kyllä sun mielesi vielä muuttuu" oiken loppuu? Jokohan 50-vuotiaana saisin olla niiltä rauhassa? - akkahki
muita näkemyksiä kirjoitti:
Mäkin varmaan kokisin noin, paitsi että mulla ei ole rahaa, olen pätkätyöläinen enkä tosiaan matkustele. Mun elämä on joka ikinen kuukausi vuodesta toiseen samaa kituuttamista. Olen kouluttautunut, olen älykäs, olen sivistynyt... Mutta töitä ei enää tipu senkään vertaa mitä alle 30-vuotiaana. Nykyään joudun odottamaan 10 vuotta että jään lapsettomaksi, nimittäin katsos nyt olen siinä iässä (35) missä ollaan jo "epätoivoisia". Eli sori vaan, mutta sinä olen niin hemmetin nuori ettet edes tajua.
Minä en ole voinut käydä juhlimassa vuosiin. No, sen lisäksi että kyllästyin kännisiin mölöttäjiin, en omaa kavereita. Ne vakiintuivat ja pikkuhiljaa minä sain siitä hyväksikäytöstä tarpeekseni. On kiva kun kutsutaan kahville, mutta kun aina perheellisten ja varattujen ystävien vastuulle jää yhteyden pito: he soittelevat vain toisille varatuille, ja sinä jäät yksin pikkuhiljaa. Kun heillä ei ole aikaa eikä he jaksa kun arki on niin raskasta ja kun heitä ei enää huvita jne. jne. jne.
Minäkin harrastan paljon ja tapaan siellä ihmisiä. Et muuten tapaa kohta enää ikäisiäsi miehiä siellä. He alkavat kolmenkympin tienoilla nysväämään kotona, olivat varattuja tai eivät, juomaan kaljaa sohvalla ja eristäytyvät. Tapaan noin 20-vuotiaita ja 45-> vuotiaita, en omanikäisiäni. En ole tavannut enää pitkään aikaan. Harrastan siis urheilua enimmäkseen. Taidepuolella tapaa lähinnä homoja tai anteeksi vaan, mutta niin neitejä miehiä, että pitäisi itse olla suurinpiirtein lesbo, että heidän kanssaan voisi olla: jotain rajaa siihen miehen naiseuden korostamiseen... Ja ne jotka eivät tiedä mitä se tarkoittaa, niin tervemenoa katsomaan. Kaikki vähääkään miehekkään miehet ovat varattuja. Tai pelimiehiä.
Sinä et ole vielä kokenut lapsettomuuden surua, koska sinä luulet että aina on mahdollisuus. Mutta kun olet 35-vuotias ja joudut toteamaan, että ei ole varaa adoptoida, eikä se jatkuva juhliminen oikein nappaa, olet saanut taas yhden pätkän ja ruokaa just riittää, huomaat että ihmisiin tutustuminen onkin aika haasteellista... Niin tajuat että se että sinä saisit perheen tarkoittaisi suoraan kenen tahansa huolimista, ilman seurustelua, tai sitten vaan suuren riskin ottoa: seurustelet silti 2-3 vuotta ennen mitään, ja oletkin 38-vuotias. Tosiasia on, että moni saa lapsen vielä siinä iässä: ja monelta jää saamatta.
Sinulla on siihen 10 vuotta aikaa, ja tuossa iässä luulee, että kakskyt ja jotain jatkuu ikuisesti. Ei jatku, jokainen vuosi kuluu ja aika menee nopeasti. Koko ajan on vähemmän ja vähemmän sinun ikäisiäsi sinkkuja, heitolla 5 vuotta. Joten joudut lopulta ottamaan 10 vuotta nuoremman tai 10 vuotta vanhemman, jos satut sopivaa löytämään niistäkään.
Voin siis kertoa, että kokemukseen tulee useampia sävyjä sitä mukaan kun vanhenet ja perheen menettämisen suru on yllättävän suuri. Itse olen joutunut kokemaan kaikki suuret menetykset yksin. Siinä sitä on taakkaa.
Enää en perhettä kaipaa enkä perheellisiä paapo: jos eivät itse tajua yhteyttä pitää on turha eron tullessa enää soitella.
En tarkoita olla synkkä/pahalla: nauti elämästä ja vietä hauskaa nuoruutta, mutta muista, että se loppuu joskus. Aina sille ei mahda mitään, asiat menee miten menee, mutta minä ehkä en olisi tätä halunnut kuitenkaan.Kaikki eivät halua lapsia - nyt eikä koskaan. On typerää jeesustella toiselle, että "kyllä sinäkin jossain vaiheessa ymmärrät kunhan kasvat että tahdot lapsia" kun se EI MENE NIIN.
- hyvä, hyvä
akkahki kirjoitti:
Kaikki eivät halua lapsia - nyt eikä koskaan. On typerää jeesustella toiselle, että "kyllä sinäkin jossain vaiheessa ymmärrät kunhan kasvat että tahdot lapsia" kun se EI MENE NIIN.
Ääliö. Idiootti. Enemmän tuo puhui tosiasioista mitä saattaa olla edessä, koska ne ovat ja OMASTA lapsettomuuden surustaan, miten joku voi olla noin tyhmä, ettei sitä tuosta lue? Hän vertasi 27 vuotta ja 35 vuotta, oletko vähän hidas?
Ja lisäksi tuo lainaus: lainaatko itseäsi? Missään kohtaa ei lukenut noin. Että sä olet tyhmä.
KYLLÄ SE JOSKUS MENEE NIIN! Jotkut ihmiset kokevat lapsettomuuden todella surullisena asiana ja heillä on siihen oikeus. On typerää, idioottimaista ja itsekeskeistä luulla, että vain sinusta, sinusta, sinusta, sinusta, sinusta puhutaan. Sinä, sinä, sinä, sinä, tottakai, mistä muusta olisi voinutkaan olla kyse?
Kukahan täällä on typerä jeesustelija?
SINÄ.
Lohdutukseksi, että kyse ei ollut sinusta, eikä kukaan toivo että sinä lisäännyt. Ja js et tuosta kirjoituksesta muuta osaa lukea, et osaa lukea. Olet itsekeskeinen, epäempaattinen ja tyhmä. Onneksi olkoon. Minä olen vain karkea, sinulle, pässi.
- yksinäinen mies 39v
Voi sinua liann !
Kyllä sinulla mieli muuttuu kunhan ikää kertyy lisää,huomaat että sinäkin haluat ns normiperheen ja ettei se vapaa sinkku elämä ja matkustelu enää maistukkaan.
Itsellä samat ajatukset noin kolmevitoseksi asti jolloin huomasin kuinka yksinäinen ja erikoinen olenkaan kun asun yksin ja suvun jatkamisessa biologinen kello käy turhan rivakasti vaikka olenkin mies.
Yksikseni asiaa useasti itken miksi itselläni pariutumis vietti jäi kaiken tyhjän jalkoihin ja nyt on epävarmaa selviänkö tästä enää jaloilleni vaikka kaikki asiat onkin muuten hyvin.- ölkhjgfds
Meitä on paljon! Minäkin olen 39v mies, enkä ole seurustellut koskaan. Nuoruudessa oli jotain yritystä seurustella mutta ihan leikkiähän se oli.
Kavereilta välillä kuulee näitä ohjeita, miten mennä iskemään nainen mutta kun on huono itsetunto ja olen arka tekemään tuttavuutta enkä osaa edes tanssia niin aika toivottomalta tuntuu löytää ketään.
- saman kaltainen
todella hyvä teksti kaikki pisteet sinulle heli (:
- Yhhyhyhyhyy
On se muailma niin hirveen julma paikka ja kaikki on niin julmaa ja kamalaa ja varpusetkin tuolla pihalla kuolea kaatuu vaan ja kaikki on niin kamalaa ja julmaa ja hirveeetä siis ihan kamalaa ja hirveetä on taas.
- Sinkkuillaan yhtessä
Perheessä on toimintaa ja että yksinäisen elämä on tuhannesti helpompaa.
Siinä joutuu helposti syyllistettyyn asemaan...
Yksinäistä pidetään omituisena kun ei monimutkaiset perhesählingit kiinnosta, taikka heidän meininki... siksi ite yksinäisenä vältän ottamasta yhteyttä perheellisiin, mutta joskus , n. kerran kuukaudessa soitan kuulumiset.
Täytyy sanoa että omassa elämässä on asiat tasapainossa ja tilaa ja aikaa on yllinkyllin eikä sellaseen perheellisen sekamelskatalouteen tee mieli edes mennä kyläilemään. Onnesta hihkaisen aina kun pääsen takaisin omiin oloihin ja rauhaan.
Sinkuille sanoisin että hieno homma, elämä on selkeää, yksinkertaista ja rauhallista. Niin sen tulee ollakin. Pitäkää kiinni siitä.
Perheellisille, pitäkää yhteyksiä yksinäisiin, kyllä se piristää kun tuutte porukalla kylään ja keitetään yhdessä kaakaota... ^^ ainakin siltä osin että muistutatte yksinäiselle siitä että kuinka onnekkaita he itse asiassa ovat, kun pärjäävät itsekseen ja nauttivat olostaan hiljaisuudessa.- Toisinpäin, sori vaa
Kyllä perheellisellä on helpompaa. Joo, lasten takia joutuu valvomaan ja on vastuita, mutta kaikki jaetaan. Rahaa tuo kaksi, huolet on kahdella, lapset antaa myös paljon: motivaatiota, voimaa, taistelutahtoa. Siis perheellisellä on paljon helpompaa.
Mun elämä ei ole selkeää yksinkertaista eikä rauhallista. Mä vastaan yksin kaikesta. Rahahuolia jos on, ei kukaan auta, vuokra pitää maksaa yksin. En jaa mitään, jos valvon, valvon yksin. Huolia ei kukaan jaa eikä auta kantamaan, sinkun huolia ei kukaan halua edes kuunnella, joten koko ajan pitää esittää iloista: ellei halua olla säälittävä. Perheellisellä on oikeita huolia ja stressiä, sinkku on säälittävä, koska vaittaa varmaan kun on puutteessa.
Jos jäät työttömäksi tai muuta, on perhe tukena. Kuka tukee sinkkua, jolle tarjotaan kaikki pätkätyöt, joka saa ekana kenkää ja jonka aina oletetaan olevan ylitöissä ja joustavan?
Yksinäisen elämä on kyllä tuhannesti vaikeampaa ja haasteellisempaa, heti kun sattuu mitään. Yksin maksat ja yksin jaksat. - Niin totta!
Toisinpäin, sori vaa kirjoitti:
Kyllä perheellisellä on helpompaa. Joo, lasten takia joutuu valvomaan ja on vastuita, mutta kaikki jaetaan. Rahaa tuo kaksi, huolet on kahdella, lapset antaa myös paljon: motivaatiota, voimaa, taistelutahtoa. Siis perheellisellä on paljon helpompaa.
Mun elämä ei ole selkeää yksinkertaista eikä rauhallista. Mä vastaan yksin kaikesta. Rahahuolia jos on, ei kukaan auta, vuokra pitää maksaa yksin. En jaa mitään, jos valvon, valvon yksin. Huolia ei kukaan jaa eikä auta kantamaan, sinkun huolia ei kukaan halua edes kuunnella, joten koko ajan pitää esittää iloista: ellei halua olla säälittävä. Perheellisellä on oikeita huolia ja stressiä, sinkku on säälittävä, koska vaittaa varmaan kun on puutteessa.
Jos jäät työttömäksi tai muuta, on perhe tukena. Kuka tukee sinkkua, jolle tarjotaan kaikki pätkätyöt, joka saa ekana kenkää ja jonka aina oletetaan olevan ylitöissä ja joustavan?
Yksinäisen elämä on kyllä tuhannesti vaikeampaa ja haasteellisempaa, heti kun sattuu mitään. Yksin maksat ja yksin jaksat."Perheellisellä on oikeita huolia ja stressiä, sinkku on säälittävä, koska vaittaa varmaan kun on puutteessa."
"Yksin maksat, yksin jaksat."
- Yksineläjä vastaa.
Totta todellakin, varsinkin nuoret perheet koen henkilökohtaisesti joskus vaikeina, pelkästään naapureina. Sillä ystäväksi ei ole tarvetta hyväksyä enään ketä vain. Kokemuksesta voin todeta, että oikeastaan mitään he eivät siedä, olisiko tälläinen käytös kateutta yksineläjää kohtaan, sitä olen jäänyt miettimään turhautuneena useamman kerran.
Pinnako tiukilla pienten uhmaikäisten lasten vuoksi vai parisuhteenko oudot, lähes kadehdittavat kiemurat rassaavat omaatuntoa.
Yksineläjäkin tarvitsee elämäänsä jotain iloa ja pyytetöntä kiintymystä, ongelma ratkaistaan hyvin usein lemmikkieläimellä.
Vaikka paljon olisinkin valmis antamaan parisuhteesta, ja mielelläni ottaisin niskoilleni sen toimivuuden. Tiedän itse en olisi parisuhteessa, niin ikävä ja pingottunut ihminen naapurilleni... - lucid dreamer
Mielestäni se pitäisi olla juuri toisinpäin että yksinoloa juhlistettaisiin. Mikä on sen ihanampaa kuin itsenäisyys ja asioiden päättäminen itse? Todellakin tämä "Pakko hankkia parisuhde"-potaska tulee korvista yli. Elämästä voi nauttia niin paljon yksinkin. Parhaillaan, en voisi olla onnellisempi, ja olen "yksin". Joskus olen yksinäinen, mutta kun ei ole sellaista suurta tarvetta vinkua ketään rinnalleni, nautin elämästä vielä enemmän. Kiinnostaa toki parisuhteenkin hankkiminen, mutta sillä ei ole tulipalokiire koska nautin elämästä yllin kyllin jo nyt.
Uskonpa että tässä voikin olla kyse siitä pariskuntien kateellisuudesta yksinolevaa ihmistä kohtaan. Eivät saa enää sitä takaisin joten piikittelevät että saisivat jotain iloa omaan pienentyneeseen näköpiiriinsä.
Suosittelenkin tässä tilanteessa kehittelemään hyviä vastalauseita, ylistämään kuinka hienoa on kun ei tarvitse mennä kenenkään pillin mukaan ja voi mennä harrastuksiin joista itse pitää.
Vastaa aina positiivisesti, vaikka "Naurettavaa tuo kun et voi hankkia ketään", -"Totta, koska minun ei tarvitse."
Perheellinenkin kyllä tarvitsee voimavaroja, heillä yhtälailla taakkaa kuin yksineläjällä. Yksineläjä on yksin tilanteissaan, mutta perheellinen on myös yksin, koska ei sitä kaikkea halua vain perheen kesken jakaa, haluaa jonkun "ulkopuolisen".. Jotkut ei vain osaa ilmaista hienotunteisesti tai ovat jo niin uupuneita siihen että ei ole voinut kenellekään muulle puhua kuin perheelleen, että suusta pulppuaa kaikenlaista turhautuneisuutta. - Vanhapiika.
LAPSILISÄT POIS! Kustantakoot pikku räkänokkansa itse!
- 60 jakuolemanvälissä
Lapsilisät pois ja kaikki muukin sosiaalisoppa!
Ei MIKÄÄN ole Suomessa tavalliselle pulliaiselle rahallisesti tuottavampaa kuin pirttiviljelys! Tämä pallo millä elämme, hukkuu asukkaittensa paskaan! maapallo on infektoitunut liiasta ihmismäärästä. Silti typerät poliitikkomme ääniä saalistaessaan jakavat meiltä yksinäisiltä ulosmittaamiaan veroja ja muita maksuja näille pirttiviljelijöille, että omaan paskaan hukkuminen olisi VIELÄ varmempaa!
Tämä omaan paskaan hukkuminen on jo alkanut. Japanissa, USA:ssa, Ranskassa ym tapahtuneet ydinkatastrofit hoitavat tuntemamme elämänmuodon kokonaan pois tältä pallolta lähimmän parinsadan vuoden sisällä. Prosessi on jo alkanut eikä sitä voi mitenkään pysäyttää tai edes hidastaa.
Siinä nauttikaa ja sallikaa jälkikasvunnekin nauttia niin kauan kuin pystytte. Minä olen jo vanha ja valmis poistumaan tästä olemassaolon muodosta hyvin tuntien mikä on pelin henki.
- TOTTAKAI
OMANA ITSENÄMME KULKEKAAMME ME SINKUT
- ?
Oman sperman syöminen............
Eli löytyykö täältä joitain semmosia poikia jotka maistellut omaa spermaansa tai syönytkin sitä vähän enemmän? Ite oon 14 ja maistellut joskus omaa spermaani mutta ajattelin tässä että voisin maistella vähän enemmän joku kerta kun en ole oikeastaan paljoon yhtään vielä maistellut kuin ihan pienesti. Mutta siis löytyykö samanikäsiä poikia jotka tekee tätä tai vaikka tekee useemminkin eli joka kerta kun runkkaa?
- mökin ukko
Elän yksin. Olen huomannut viimeisen 20 vuoden aikana, että perheelliset hylkäävät sinkut. So be it.
- niin on!!!
saman olen huomannut.perheelliset pyörii omissaoloissaan eikä huomaa kuinka yksin sinkku ystävä on!
- EL.a :K:IM
Heli65
Hello heimoveli, tai ilmeisesti sisko
Se on tosiaan aika raakaa touhua mitä yksineläjä joutuu sietämään. Vielä kun siihen lisää sen, että muut kimpassa pohtii, että miksi se ei kelpaa kenellekkään vaan on yksin.- ONNEKASKIN
ei ole varmaankaan siitä kyse kelpaako jollekkin...öy nöyyy
kaikenlaisten kanssa ei arki synkkaa ja intressit=kiinnostuksen kohteet erilaiset= ELÄKÖÖN SINKKUUSKIN
- sing
Just niin.Todella hyvin kirjoitettu! Olispa kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi aiheesta enemmänkin.Jatkuvasti sitä saa kuulla miten sinkku,perheetön ei tajua perheellisten syitä ja kiireitä.Aivan kuin sitä olis joku luuseri ja vähäälyinen kun ei sitä perhettä ole.
Mutta olen sitä mieltä ettei se parisuhde ja perhe aina ole niin auvoista kuin luullaan.Viime aikojen uutisetkin siitä kertoo...mustasukkaisuutta,väkivaltaa,eroja...
Sinkkuna voi olla vapaa kaikesta tuollaisesta ilkeydestä.Voi harrastaa,matkustella ja ennenkaikkea sinkut pärjää ilman toisen apua aika pitkälti.Siihen ei parisuhdetta tarvita...Moni on hyvin kateellinen siitä etteivät"pääse"harrastamaan,shoppailee,matkoille,viikonlopun rientoihin ym.koska on se perhe!! :-))))))- Valinnut?
Minä taas kuulen aika usein esim. naapureilta"ethän sinä ymmärrä kun ei ole lapsia". Se satuttaa todella paljon,koska en voi saada lapsia. He myös tietävät sen.
He ovat valintansa tehneet,minä en ole.
Nykyään ihmiset ovat todella ilkeitä ja itsekkäitä.
- puulapullaa
Nyt päästiin asian ytimeen.
Ihmiset on normaaleja vielä ennen aviota ja perheen perustamista. Mutta annas olla kun alkaa talon rakennuspuuhat, lasten teko jne. Koko ajan saat olla jeesaamassa. Ja se jeesi kyllä tasan taipuu siihen yhteen suuntaan. Meilläkin äitiparka on venynyt siskon lapsiperheen tarpeisiin aina kun vain voi, mutta äitiä ei voida edes joskus kuskata kauppaan. Lastenhoitoon, toisten huushollin siivoukseen kyllä kelpaa.
Olen itse katsellut moista yksipuolista hyväksikäyttöä jo niin kauan, että laitan omat rajat jo tätä nykyä hyvin selviksi. Ja tasan parkkeeraan autoni marketissa sinne oven viereen ;)
Ja tuo itsekkääksi haukkuminen, minkä mainitsitkin, on niin huvittavaa, kun näiden oma ajatus tuntuu vaan pyörivän siinä ketä milloinkin voisi nakittaa palvelemaan itseään. Välillä huomaa miettineensä, että juuri nämä lapsia tekevät yksilöthän oli niitä perässä vedettäviä yksilöitä, joita sai jeesiä jo silloin nuorempanakin.
Onko lisääntymisvietti vain niillä, jotka osaavat hyödyntää kaikessa lähipiiriään?
Halu perheeseen vain saidoilla, pinnallisilla ja narsistisilla hyväksikäyttäjillä, jotka eivät edes tajua hävetä!- afhui
Avunannosta voi kieltäytyä ihan hyvin tekosyillä mutta jos suostuu avunantoon, on turha valittaa.
Minusta on perverssi ajatus, että ojentaa auttavan kätensä ja odottaa saavansa jotakin takaisin. Se on kyllä kurjaa ja väärin jos ei rakkaitaan auta - oli perheellinen tai ei- mutta se on sitten eri asia ja eri häpeä.
Aika moni apua pyytämään joutunut kyllä häpeää ja nolostelee sitä. Mutta onneksi on niitäkin, jotka ihan sanovat, että jos joskus (ei aina vaan joskus) tarvitsette apua niin saa koittaa sopia asiasta.
- Exxon Valdez
Loppuu kun seinään utelut!
Sun naimisiinmenosta taikka seurustelusta kysyville:
Pokkana seuraavissa häissä,ristäisissä tms. utelijoilta,kyselet vaan "koskas sun hautajaisia vietetään??"
"Saavun kyllä paikalle hautajaisiis",toteat kylmästi... - kaikki woittaa
Hyvä letju! parisuhteessa olevana aloin heti miettiä, en kai ole laiminlyönyt sinkkustäviäni.
Muuten, kyllä jotkut parisuhteessa olevat näyttää laiminlyövän kaikki ystävänsä...ymmärrän kyllä tosin että sinkuilla tämä tuntuu pahemmalta! Itse joskus jopa vahingonilolla (paha ihminen:)) ajattelen, että edestään löytävät jsitten kun liitto päättyy eroon..(niinkuin varmaan 50 % tapauksissa päättyy). Itse otan omaa aikaa kavereiden kanssa, tekee muuten hyvää parisuhteellekin kun ei ole niin riippuvainen ja ripustautuva! :)- kaikki yksin
JOKAINEN parisuhde päättyy siihen, että olet joko eronnut, leski tai kuollut.
Eli jos ei kuole ennen puolisoa, koittaa yksinäiset ajat jossain vaiheessa. Kannattaisi miettiä jo aiemmin, kuinka kohdella ystäviä. :) - eronnut eeva
kaikki yksin kirjoitti:
JOKAINEN parisuhde päättyy siihen, että olet joko eronnut, leski tai kuollut.
Eli jos ei kuole ennen puolisoa, koittaa yksinäiset ajat jossain vaiheessa. Kannattaisi miettiä jo aiemmin, kuinka kohdella ystäviä. :)Olen eronnut Eeva...olin aviossa yli kolmkymmentä vuotta sitten loppui eväät...
siis olen kokenut kuten moni muukin ,,,sen parisuhteessa olon ja yksin olonkin ( 18v)
Joten kokemusta molemmista elämän tilanteeteista. Jos nyt tästä yksin olon ihanuudesta tai kurjuudesta , miten sen ottaa....Mutta ei ole jäänyt huomaamatta että pitkäaikaiset ystäväni he vielä parisuhteessa,,ystävieni miehet pelkäävät että ,,,minä houktuttelen heidän vaimonsa vapaan naisen rientoihin , joskus pyytänyt seurakseni teatteriin , konsettiin tai risteilylle...Ei nämä arvon rouvat pääse kun mies ei tykkää että vaimo lähtisi mukaani seuraksi olen kai huonoa seuraa heidän vaimoilleen...
Eikä tule enää vierailu kutsuja kuten ennen kun minäkin oli aviossa. Vaikka ystävyys vaimojen kanssa on kestänyt pitempään kuin heidän avioliittonsa...Soittelemme kyllä naisten kesken edelleen ( kun isäntä on kalassa ). En tunne itseäni yksinäiseksi koska onhan minulla lasten lapsia ja uusia yksin eläviä ystäviä.
.Mutta huomaa selvästi miten ystävä piirini on muuttunut eroni jälkeen.Mutta olen sopeutunut tähän .
- JJ
VAI NIN
- SyytönSinkku
Kaiken muun lisäksi sinkut joutuu käytännössä maksamaan moninkertaisen
hinnan kaikesta vaikkapa asuntolainasta taikka vuokrasta taikka ruuasta
jos taloudessa asuu vaan yksin maksaja?
Paskapuhetta on et yksin pääsee halvemmalla tai ees pärjää näillä
väritelevisolupamaksu hinnoilla?- Syytön Sinkku2
Niinpä! Matkallekin kun lähdet, maksat hotellihuoneesta tuplaten.
- Turhautunut mies
Nuo murkkuikäiset lapset ovat sellaisia riiviöitä, että johonkin se turhautuminen on purettava. Lapsia ei nykyään saa kovistella, joten yksineläjä joutuu helposti maalitauluksi.
- still_single
Itsekin olen kokenut samanlaista "syrjintää" sekä pariutuneiden ystävieni sekä valitettavaa kyllä myös omien vanhempieni taholta, koska olen perheeni lapsista ainut sinkku. Muut ovat onnellisesti parisuhteessa ja tuntuu, että vain minulla on velvollisuus vierailla isovanhempien luona ja vanhempia auttamassa kotitöissä. Minulla pitäisi olla jokaisena vuorokauden aikana valmius lähteä heti muita auttamaan. Vietän kuitenkin päinvastoin erittäin aktiivista elämää ja olen harvoin kotona, parisuhteessa elävät eivät aina ymmärrä, että en juuri silloin pystykään tulemaan avuksi vaikka muuttoon. Välillä tunsin olevani jollain tavalla huonompi ja arvottomampi ihminen sillä en ollut kyennyt saamaan ja säilyttämään pitkää parisuhdetta. Minut saatettiin jättää illanviettojen ulkopuolelle ja itse en saanut apua sitä pyytäessäni. Nyt olen saavuttani elämässäni arvostetun työn, laajan ihmissuhteiden verkoston ja vaikutusvaltaa (ihan ilman miestä ja parisuhdetta :), ja seurani on alkanut jälleen kelvata myös näille ikipareille, jotka monesti nykyisin myös kadehtivat jännittävää elämääni. Mutta surullista on, että varsinkin nuoret ajattelevat että sinkkujen elämä olisi merkityksetöntä ja että on häpeällistä olla "haku päällä". Meidän sinkkujen pitäisi vain olla sinut itsemme kanssa ja iloita kaikesta siitä mitä voimme saavuttaa ihan vain sen vuoksi että olemme sinkkuja.
- plissi
Ei se perhe elämä kaikille ihmisille edes sovi, riittää kun lukee sanomalehtiä viimeisen vuoden ajalta. Toiset ihmiset sopivat perheellisiksi ja toiset taas paremminkin haluavat olla oman sielunsa silkissä.
- Ei tasa-arvoa
Olen aivan samaa mieltä otsikon kanssa!. Töissä kaikki työvuorot ja lakisääteiset vuosilomat listataan perheellisten mukaan. Työssä olessani kaikki perheellisten työt kasataan niskaani, kun kakarat sairastaa. Vapaalla ollesaani, ostoksilla asioilla jne. miehet ja kiljuvat kakaraperheet palvellaan ensin, yksinäiset naiset suorastaan sysätään syrjään.
- AAAhhhaha
No ei suakaan varmaan työllistetä silloin, kun itse olet sairaslomalla. Se nyt on vaan niin, että me elämme yhteiskunnassa ja yhteiskunnan kaksi tärkeintä tukipilaria ovat perheet ja työ. Perheissä on lapsia joista on pidettävä huolta. Tässä sinä, työnantaja ja vanhemmat puhallatte yhteen hiileen, koska sekä se sinun työpaikkasi että se työkaverisi perhe on pidettävä jatkuvasti rullaamassa. Ihan turha syyttää perhettä. Syytä vaikka bakteerikantoja tai vääränlaista yhteiskuntamallia tai jotakin ja ala rustaamaan jotakin antropologista kirjaa vaikka kuin Platon ikään.
- itteäs oot täynnä
paskaa jauhat kun minä olin sinkku niin mielelläni pidin lomani muulloin kuin perheelliset,omasta tahdostani,sairasta itsekin jos se sut autuaaksi tekee.kiukkunen VANHAPIIKA OOT mut jonkun kiljuva kakara myös...
- koettu on!
Pitää asettaa omat rajansa. Jos aina joustaa muiden mukaan, joudut ylitallotuksi. Jos taas et jousta missään asiassa, olet ikävä ihminen, jonka kanssa on ikävä olla yhteydessä. Kohtuus siis kaikessa. Olipa kyse työyhteisöstä, lapsuudenkodista, omasta perheestä, seurustelusuhteesta, kaverisuhteesta, naapuruussuhteesta esim. rivitalossa tai mistä tahansa, niin itse pitää asettaa ne rajat, joiden kanssa voi elää. Vaikken uskonnollinen olekaan, niin raamatun lause: "Kohtele muita niin kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua" pitää tänä päivänäkin mainiosti paikkaansa.
Itsekkyys on valitettavasti lisääntynyt. Minä olen selkeästi tehnyt sen linjauksen, että energiasyöpöt ystävät olen karsinut ystäväpiiristäni, koska en jaksa olla aina antajana saamatta ystävyydestä mitään. Se ei ole itsekkyyttä, vaan itsensä suojelemista. Kavereita on enää vain kourallinen, mutta mieluummin pari ystävää ja pari kaveria kuin että kaveripiiriä on kaksikymmentä, joiden yhteydenpito vie kaikki voimat.
Minusta AP on tavallaan oikeassa ja tavallaan väärässä. Hyväksikäyttäjiä on niin sinkuissa kuin lapsiperheissäkin. Ihminen tahtoo olla hyväksikäyttäjä, kun sopiva tilaisuus tulee. - Wanha Äijä
Minusta se kyllä on enemmän kiinni kyseessäolevasta ihmisestä kuin perheellisyydestä tai sinkuudesta miten muita ihmisiä kohtelee. Tai sitten se on enmmän naisten juttu. Miehet eivät yleensä kiinnitä edes huomiota kavereidensa perhesuhteisiin, ellei niistä sattumalta jostain tietystä syystä tule puhe. Ihan sama onko esim. tenniskaverisi perheellinen vai ei.
Aikanaan huomasin kyllä, kun tytärtäni työntelin vaunuissa ja menin hiekkalaatikolle, jonka ympärillä pyöri nuoria mammoja lapsineen, etten ollut tervetullut. Ehkä syy oli, että olin mies, en tiedä. Nämä nuoret mammat kyllä muutenkin usein jotenkin kuuluttavat suurenmoista äitiyttään kaikille, mutta se lienee vain epävarmuutta omista kyvyistä ja riittävyydestä uudehkoon rooliin, johon ovat joutuneet.
Meitä ihmisiä on kuitenkin joka junaan ja seisakkeillekin vielä jotkut jäävät. Kypsät ihmiset, oikeasti aikuiset, eivät koe tarvetta kyykyttää ketään, olipa siviilisääty mikä tahansa. Mutta, onhan meillä näitä leijonaemoja tietysti, jotka kokevat erilaisuuden (sinkut) jotenkin uhkaksi omalle säädylleen.
Mutta, jos se yhtään lohduttaa, emme me kaikki perheellisetkään näitä em. tyyppejä jaksa. Minä ainakin olen aina suhtautunut ihmiseen hänen ominaisuuksiensa perusteella, en siviilisäädyn. Työasioissa joustavat perheelliset siinä kuin yksinäisetkin. Paljolti kysymys on henkilöstä, eli viitsiikö järjestellä siviiliasioitaan esim. äkillisten ylityötarpeiden takia, jos aina avulias työkaveri on valmis jäämään ylitöihin.
- Nainen29v
Todella hyviä ajatuksia tässä ketjussa. Minäkin olen huomannut tuon, että sinkku (tai ylipäätään lapseton) joutuu helposti maalitauluksia pariskuntien/perheiden ongelmissa. Erityisesti perheellisten naisten kanssa (ei kaikkien, mutta osan) kanssa tuntuu siltä, että sinkkukaverin tehtävä on toimia vuorotellen taikurina ja järjestää kaikki vaikka väkisin näiden äitien oikkujen mukaan, lahjoa ja hoitaa mukuloita, tehdä milloin mitäkin palveluksia, toisinaan taas sitten ottaa kiltisti se likakaivon rooli kun vitutus, väsymys ja paha olo pitää saada purettua johonkin. Tämän minä ainakin miellän juuri siksi kiusaamiseksi mitä aloittaja ja muutama muu kirjoitti.
Olen 29-vuotias nainen. Kakskymppisenä seurustelin kaksi kertaa, sen jälkeen olenkin tutustunut miehiin harvakseltaan ja niistä jutuista ei ole tullut mitään pysyvää, joko minun tai miehen toiveesta. Kaikki ystäväni ovat tällä hetkeellä parisuhteessa ja osa perheellisiä. Haaveilin itsekin parisuhteesta ja siinä ohessa perheestäkin, ensisijaisesti kuitenkin edes siitä suhteesta, mutta nyt olen oikeastaan luovuttanut. En vaan jaksa enää uskoa että löytäisin enää ketään parisuhteeseen. Sen sijaan toivoisin että löytäisin toisen samassa tilanteessa olevan ihmisen ystäväksi. Pariskunnat liikkuvat aina keskenään, matkustelevat yhdessä jne. Sinkkuna joutuu usein viettämään vkl:t yksin, käymään joka paikassa yksin. Kyllähän sekin menee, mutta kyllä välillä kaipaisi toisen ihmisen seuraa ja varsinkin matkoille olen huono lähtemään yksin.- ajatus.
Nimimerkille "Nainen 29v" :Mä taas en koskaan ole törmännyt tollaseen mistä puhut, että pariskunnat liikkuisivat aina vain pariskunnittain, vaan kyllä ainakin mun ystäväpiirissä niin sinkut kuin pariskunnat viettää aikaa ihan yhdessä, kun kerran ystäviä ollaan. Sen sijaan pikkulasten kakkavaipanvaihtojuttuihin ei sinkuilla naisilla paljoa ole osaa eikä arpaa, mutta ei tarvitse ollakaan.
Mutta se asia minusta esimerkiksi taas kyllä on ihan totta, mitä Carrie Bradshawkin Sinkkuelämää- sarjassakin kerran pohti, että usein sinkku-ystävien katsotaan olevan velvollisia esimerkiksi ostamaan jos vaikka mitä lahjoja aina lapsiperheellisille ja eritoten näiden lapsille, mutta sinkku harvemmin saa yhtä paljon lapsiperheellisiltä takaisin. Ja vilpittömästi mielelläänhän sitä nyt jokainen ainakin omien ystäviensä ja sukulaistensa lapsia muistaakin ja ilahduttaa, koska tottakai ystävien ja muiden läheisten lapset ovat tärkeitä ja rakkaita. Kuitenkin harva perheellinen ajattelee esimerkiksi sitä, että sinkkutalous on usein paljon tiukemmilla, kuin perheellisten talous ja että se voi joskus olla sinkulle ihan oikeasti rankka tilanne, jos maanantaina on vaikka Miko- Petterin 4- vee nimipäiväjuhlat ja tiistaina Jukkapekan 6- vuotispäivät ja keskiviikkona sukulaisten lastenkestit, mistään jouluista ja rippijuhlista ja mistä lie 18-vuotispäivistä nyt puhumattakaan...
Ja jossakin määrin olen itsekin törmännyt siihen, että jotkut perheelliset naiset luulee kaikkien naisten ihanteena olevan päästä avioon. Ja siihen, että jos suunnitellaan esimerkiksi lomamatkoja ulkomaille, sinkku tai pieniä lapsia omaamaton kelpaa sinne korkeintaan lapsenvahdiksi. Mutta ei sitä lapsiperheellisten pariskuntien lomille sinkku haluaisikaan. Halveksuntaan sinkkuutta kohtaan en koskaan ole perheellisten taholta törmännyt: on sikäli fiksuja ystäviä. Ehkä myös tietävät, että sinkku ei aina ole sinkku siksi, ettei "saisi ketään". Toivovat vaan, että hyvän ihmisen löytäisin. Ja kai siksi, kun tietävät, kuinka onnnellista on, kun voi jakaa arjen jonkun rakkaan kanssa. Ei kai kukaan olisi yksin, jos voisi valita, mutta ei sinkku jokaisessa tapauksessa ole "yksinäinen" - sellainen on ihan outo ajatus. Pikemminkin sinkkuihmiset usein ehtivät tavata ja tutustua enemmän ihmisiin ja ylipäätään monenlaisiin ihmisiin enemmän, kuin lapsiperheelliset, joiden ajan vie lapset.
- prian
ole onnellinen,,,mut älä haukkuu perhellisija ihmisija,,,,koska sun iska ja mutsi
ovat tehneet perhetta,,,,siksi sdinäkin nyt nautit elämästa,,,,
nyt on sellainen aika ,,,et sukupuolenvaihto ei tapahtuu normaalisti ja tällä menolla joskus vanhainkodissa saattaa olla hoitohommissa vain robotit,,,,
sellaisija robotyteja joilla on vaan 1 nappi ,,eutanas,,,,,,,,go!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! - kokookoooo
no mikset iske valmista kamaa eli varatun miehen ja saat miehen aina kun tarvitset
ja ei tarvitse pelata että jää yöksi luuhaan, totta tietty että tuskin lähtee kassit täynnä kotiinsa mutta olethan jo harjoitellut seukkaamista joten osannet jo asiat myös kaukopuhelu ugandaan onnistunee - kupattu
Joo tää on tätä SDP:n hyvinvointisontaa. Yksinäisen ihmiset maksaa viulut eli eniten veroja yhteyskunnassa ja käyttävät verovaroista vähiten. Lapsiperheitä pitää kaikkien kilpaa ymmärtää ja hyssytellä. Lopuksi vielä saa päivittäi kaiken maailman rahankerjääjien puhelut. Pelasta orvat ja pelasta yksinhuoltajat ja maksa lastenklinikalle sitä ja tätä. Olen ottanut tässä tiukan linjan. Jokain maksakoon omat aikaansaannokset. Jos ei pysty pitämään huolta lapsista, pitää käyttää kättä.
- ajatus.
Nimimerkille "kupattu": Aika julmaa sanoa, että orpoja ei pitäisi auttaa. Tai että yksinhuoltajista niitä, jotka ovat vaikka leskeytymisen vuoksi jääneet yksin lasten kanssa, joita niitäkin yksinhuoltajissa on paljon: ei kaikki yksinhuoltajat ole niitä monta kertaa kukasta kukkaan lentäneitä useille miehille lapsia tehneitä, joiden miesten elatuskorvaukset lapsista maksaa valtio ja siten myös sinkut lapsettomat...
Sen sijaan siitä minä sikäli olen samaa mieltä, että lapsiperheiden hyysäröinti verovaroista yli muiden ihmisryhmien saisi jo riittää - ennen jouluakaan ei näkynyt yhtäkään hyväntekeäväisyyskeräystä medioissa esimerkiksi yksineläville köyhille, joista monet varmasti elävät vielä kurjemmin ja suuremmassa taloudellisessa niukkuudessa, kuin yksikään lapsiperheellinen, vaan kaikki keräykset oli, että: "auta köyhiä lapsiperheellisiä"... Taitaa olla liian kuuma peruna se köyhyys nyky-Suomessa, kun asioita siloitellaan väittämällä lapsiperheitä köyhimmiksi ihmisryhmiksi. Ja ei pidä minkään kolmannen sektorin hyväntekeväisyyden korvata valtion lakisääteisiä peruspalveluita! Ei se rikkaidenkaan käsi niin antelias ja jalo ole, että sillä kuitattaisiin se, että jos maassa ei ole toimivaa terveydenhuoltoa ja jos on jopa ihmisiä suurinpiirtein katuojissa vailla asuntoja. - Rokotettu
Lisäksi maksat kyllätodellakin ihan yksin kaiken vailla puolisoa jolloin se voi tulla jopa puolet kalliimmaksi?
- Matematiikkaa
Suurin osa yksinelävistä, mutta ei välttämättä yksinäisistä maksavat veroina, ja muuten, joidenkin lapsia saattaneiden pakkoperheiden ja yksinhuoltajien lapsilisät, kotihoidontuet, asumistukien lisäkorotukset, ja sossu ja diakonia lyövät heti ostokortit käteen, jää kaljarahaa kaappeihin ja kapakoihin.
Ei nyt yleistäen, mutta kyllä se on yleensä mies, jonka haukkumininen alkaa heti, jos lompakko ei aukea, vaikka kyse ei ole biologisita lapsista? Niitä on aikuisia lapsia, ilman sossutukia.
Eikö jokaisen pitäisi hoitaa myös rahallisesti omat seurauksensa, tai olla tekemättä niitä? - 6e7xh
Janis Joplin sanoi laulussaan "Me and Bobby McGee" sinkkuuden perusasian ytimekkäästi:
# Freedom is just another word for nothing left to loose# - keppelelele
Onko sulla ne? Vai etkö oo saanu sitä? :)
- Kukka kumminkin
Hyvä jutunaihe!
En ole erityisest perheellisistä sitä mieltä, että heidän kanssansa saisi pelätä tulevansa diskatuksi jos tulee riitaa. Riippuu kai ihmisistä, keiden kanssa välit eivät mene, jos uskaltautuu olemaan myös huonotuulinen- tosin sitä ei kauaa jaksa kukaan. Avioliitossa se hyvä puoli on, että olisi se riitakumppanikin!
En usko ( avoliitto takana), ettäkö pehe-elämä olisi helppoa sekään.
.Yksineläjä voi omaa oloansa helpottaa tutustumalla itse omiin huonoihin puoliinsa, ja alkaa selvitellä niiden syitä. Vertaistukiryhmissä tai esim. seurakunnan kritoryhmissä siihen on mahdollisuus ilmaiseksi.
Moni asia on erilaista kun elää yksin, eikä aina niin mukavaa, vaan ei sen tarvitse olla lopullista, kenellekkään! - 12+14
Vaihda ystäviä,
perheellisissäkin löytyy inhimillisyyttä...
Monet sinkut ovat itsekeskeisiä, monet juuri pariutuneet me-henkisiä... - piupau
Monet perheelliset perusparisuhteessa elävät luulevat että yh sinkulla on jotenkin enemmän aikaa.Tai aika on halvempaa kuin heidän aikansa.Yh-sinkkua soitellaan talkoisiin, kusikummiksi ihan tyhmiin perusheteroperheiden ns. perheellisten juttuihin.Pahimmassa tapauksessa luullaan yh sinkun salaa kyttäävän omaa puolisoa-mistä vitsin muodossa mainitaan.Välillä sanotaan jopa että kadehditaan ...sullahan on sitä omaakin (!!!!!!!!!!!) AIKAA..TOISIN KUIN MEILLÄ PERHEELLISILLÄ.
Se harva kerta kun exä ottaa muksut, siivoan,pyykkään, teen ruokia pakkaseen.Luon lumet, kesällä nurmi.Istun yksin kaikki vanhempainillat,käytän lääkärissä,vien harkat...Perheellinen valittaa"joskus tuntuu että kahdella autollakin" on niin kiire tukea nuoria harrastuksissa...minä yh-sinkku, teen kaiken yksin yhdellä autolla ja ilman tukijoukkoja.Ei oo edes tuota sukua samalla paikkakunnalla.Loppusitaatti--kartan kaukaa perusperheelliset porukat- ne vain työllistävät lisää yh-sinkkua!!- Insomnia-
Kerrankin joku puhuu asiaa...yksin, kun olet vastuussa lapsen lisäksi myös kaikesta muusta, se se vasta helppoa on ja aikaakin on hirveesti "omiin menoihin"
- Quite Happy;)
Juuri tuosta syystä kun peheelliset aina tapaavat perua tapaamisia jotka on jo sovittu aikoja sitten, en enää kauheasti ota esim veljiini yhteyttä. Milloin mikäkin syy miksi ei voi juuri tulevana viikonloppuna tavata. On ne ja ne harkat joissa vanhempien pitää olla mukana, jne. Onneksi on kuitenkin perheettömiäkin ystäviä. En jaksa kuunnella onnellisesta perhe-elämä ja muutoinkin auvoisuudesta.
Itse olen ihan tyytyväinen sinkkunakin enkä yhtään kade perheelliselle. Olen varma että joskus löydän sen oikea rinnalleni, sitä ei vain ole tullut vielä vaikka yrityksiä on ollutkin. En ole itsekäs vaikka sanonkin että eipähän tartte huolehtia kuin itsestään tällä hetkellä. Tottakai välitän perheellisistä veljistäni sekä vanhemmistani, mutta voisivat hekin olla joskus minuun päin yhteydessä eikä aina toisinpäin kun on pakko olla esim jonkun perhe -tai sukujuhlan takia. - UkkOmiEs
Sinkku on jakojäännös, ei ne kaikki autotkaan mene kaupaksi autokaupan pihasta.
- single =/= alone
Pitäisikö mennä? Otapa pääsi sieltä urautuneesta vaosta irti.
- t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
pitää täysin paikkansa ja jos vastaan väität kyseisestä asiasta,hyvä etteivät päälle käy,ainaski kaunaa kantaavat kauan,,,,....
- Kylmät kädet
Perheellisillä on oikeus olla itsekkäitä.
He joutuvat suunnittelemaan aikataulunsa useamman ihmisen puolesta ja tottakai on luonnollista, että yksineläjät joutuvat muuttamaan suunitelmia tämän suhteen.
Yksineläjät ovat narsistisia paskõja.- kaukoputki.
Lapsia ei ole pakko tehdä. Parisuhde ei ole sellainen, että suljetaan koko muu maailma pois. Jos on liikaa töissä kannattaa kysyä, onko elämä pelkkää sitä. Miksi yleistät sinkut narsisteiksi.
- Kylmät kädet
kaukoputki. kirjoitti:
Lapsia ei ole pakko tehdä. Parisuhde ei ole sellainen, että suljetaan koko muu maailma pois. Jos on liikaa töissä kannattaa kysyä, onko elämä pelkkää sitä. Miksi yleistät sinkut narsisteiksi.
Koska olen sinkku sekä narsisti.
Tottakai on luonnollista, että suunnitelmat sinkun ja perheellisen välillä täytyy tehdä perheellisen ehdoilla.
Eihän siitä muuten mitään tule.
- eräs n
Kannattaa hankkiutua eroon "ystävistä" jotka eivät ole ystäviä. Jos on rahaa, niin saa aviomiespalvelusta kattolampunruuvaukseen ym. apua. Jos ei ole, se onkin kinkkisempää. Surullista mutta totta. Kuuntelija löytyy hetkeksi vain auttavista puhelimista monille, kun ei ole ketään joka kuuntelisi. Sinnekään ei voi soittaa ellei ole jotain erityistä. Lisäksi sekin maksaa jos soittaa.
Joillekin sinkuille ei edes kukaan soita koskaan, koska yhteiskunta ihannoi parisuhteellisia. Ihmiset ovat täysin unohdettuja samanikäisten taholta, köyhyys siihen lisättynä on yksi taakka lisää. Vaikka sanonta kuuluu ettei kaveria jätetä. -Monilla ei ole alkeellisintakaan kykyä kuunnella tai elämänkokemusta kommentoida siihen rakentavasti. Nämäkin palstat varmasti mollaavat yksinäisiä. Syyttävät ihmistä itseään. Vaikka pitäisi ottaa tosissaan toisten tuntemukset.
Ei sinkku kaipaa huonoa seuraa eikä mollausta. Vaan aitoa ystävyyttä tai tuttuutta. Jos on niin pinnallinen ettei uskalla katsoa, mitä (sinkku) ihminen on sisältä niin kannattaa miettiä arvojansa. Onko liian kiireinen työelämässä vai mikä estää. Parisuhteelliset voisivat laajentaa hieman maailmankuvaansa, miksei jotkut sinkutkin. - 19801980000000
Ketään jola on parisuhde ja mahdollisesti lapsia ei ymmärrä täysin eikä ajattele yksinäisten tunteita. Oma onni on aina tärkein.
- Perhe on paras
No tuota kyllä mä allekirjoitan Heli65:n avauksen, mutta kyllä mä silti toisaalta ymmärrän niitä perheellisiäkin.
Tottakai niillä oma perhe menee AINA kaiken muun edelle. Sehän on perheen idea. Varsinkin silloin jos on lapsia.
Jos jollain perheellisellä ei omat lapset ja oma puoliso mene muiden ja jopa ystävien edelle, niin jotain on silloin pahasti pielessä arvomaailmassa.
Sitä vaan on meidän sinkkujen joskus vaikea muistaa ja ymmärtää. - Mies-35-
Se on kyllä huomattu, että sinkkufrendit heivataan helvettiin, kun saadaan perhe perustettua. Sitten on hyvä pitää omaa vauvakerhoa muiden tuttujen perheellisten kanssa. No, en ole jäänyt hirveästi kaipaamaan ja olen löytänyt uusia tuttavuuksia esim. harrastusten parista. Parempi ehkä näin.
- 40v sinkku
No huh! Ei mun perheellistyneet ystävät ole minua minnekään heivanneet, ihan ystäviä ovat edelleen. Toki jotkut ystävät ovat jääneet, mutta niin on jäänyt niitä sinkkuystäviäkin. Päinvastoin, lapsen saaneet kaverit ovat sanoneet että mun kanssa on niin kiva jutella kun ei tarvitse aina jutella lapsista ja joku kysyy heidänkin kuulumisia eikä kysy vain lapsista!
Ja juu, peruuntumisia voi tulla jos lapsi sairastuu, yhtä lailla minä olen sairastunut ja perunut tapaamisia. Mitä eroa? Ei mitään mun mielestäni. Eikä mun ole oletettu olevan lapsenvahtina tai talonvahtina tai että olisin aina käytettävissä mihin vain ikään kuin mulla ei olisi elämää. Jos teillä on "ystäviä" jotka tuollaista odottavat niin miettikää miksi pidätte sellaisia ystävinänne!
- itse en kokenut
mitään tuollasta sillon kun olin yksin enkä ole missään nimessä unohtanut ystäviäni jotka ovat/olivat yksin!! tuohan on täyttä P'skaa mitä alkuperäinen tuossa sanoi.. hankkisitte parempia ja rehellisempiä kavereita!! hopi hop!!
kyllä yksinäinenkin joskus sen kumppanin löytää mitenkä itse sitten suhtaudutte läheiseen joka on yksinäinen?? kysynpähän vaan?
kyllä ne läheiset monelta unohtuu kun on se iki ihana liisa/timo siinä kainalossa.. näin kävi kerran eräälle kaverilleni kävi seurustelemaan niin eipähän häntä näkynyt mutta kun tajusi että ei se timppa nyt niin kiva olekkaan ja tuli ero tajus että mikä on tärkeetä ja tajuaa nykyäänkin.. - Perheen piä
Oookkei. Kyllä tämä kuulostaa nyt siltä, että joko a) olet hankala tyyppi tai b) kyse on muutamasta ystävästä ja valitset ystäväsi usein väärin.
Yleisenä sääntönä tuo ei päde. Itse perheellistyttyäni kylläkin olen huomannut itsekkyyden kasvaneen tuntemattomia ihmisiä kohtaan ja enää ei tee mieli pelastaa maailmaa. Ei yksinkertaisesti enää ehdi miettimään noita asioita jos mielii pitää lauman tyytyväisenä ja säilyttää ne ystävät ja oman mielekkyyden.
Olen joutunut perumaan monta kertaa tapaamisen hyvän ystäväni kanssa ja joskus vaimon sukujuhliin menon kanssa sen takia että lapsi tai puoliso on aina silloin ollut pahasti kipeänä. Tällaisia perumisia tulee. Arvaa mitä? Se on aika hyvä syy perua päivän kestävä meno. .. pari tuntia olisikin järjestettävissä. Yleensä perheetön ymmärtää sen, että lapsen yllättävä tarve menee silloin ystävätapaamisten edelle.
Tuo riitelyhalukkuutesi kalskahti korvaani. Ei meillä riidellä ystävien kanssa.
Jos koet monet kerrat kiukuttelua niin mitäs jos heillä on silloin se huono päivä? Oletko miettinyt sitä? Perheellisillä huonot päivät tulevat todella usein. - Sinkkumies 31
Olen huomannut sinkku miehenä saman. Itseasiassa juuri sukulaisten ja serkkujeni puolesta koen syrjintää kun olen "lapsista mitään tietämätön erakko" Kriisi tilanteissa mun tuki kyllä kelpaa mutta muuten en saa edes kutsuja mihinkään juhliin tai juhannus pirskeisiin yms. Toinen seikka on rahan käyttö mikä ei mun mielestä pitäisi kuulua muille. Vaikka olen duunari ammatissa niin olen koko ikäni ollut säästeliäs ja sijoittanut säästöjäni asuntoon ja ostan suurinpiirtein joka kolmas vuosi uuden auton. Tästä saankin sitten haukkuja ja seläntakana puhumisia että "vanhempiensa rahoilla mällää, käyny taas isän rahapussilla" jne ja tuo tullaan sanomaan jopa suoraan kiertelemättä. Ette usko kuinka loukkaavaa se on.
Olenhan duunari eikä mulla voi säästyä rahaa ollenkaan "huono palkkaisessa työssäni" No en sitä kyllä huonopalkkaisena pidä. Eikä mun tarvi olla tilivelvollinen kenellekään säästänkö palkastani puolet säästötilille vai annanko rahan palaa niinkuin kaikki muutkin tekee. Muutama hyvä kaverini on tuohonkin tokaissut että "he ovat niin katkeria sun vapaudelle mennä, tulla ja ostella että haluavat vain loukata"
Kyllä mä seurustelenkin tasaisin väliajoin ja haluaisin sen perheenkin kun talouteni on kunnossa ja voisin mukavasti elättää lapsen ja jakaa elämä oman rakkaan kanssa. Monenlaista on ollut mutta se oikea ei ole löytynyt. Kumppanin löydän periaatteessa suht helposti kunhan se ei ole sukulaisteni tuttuja. Niiden piirissä olen senverran haukuttu että kukaan varteenotettava nainen ei edes halua jutella kanssani. Siksi kumppani löytyykin helpommin baarista, kahvilasta jne kunhan ei tuttava piiriin sekaannu. Olen myös rankannut kumppanin ehdottomasti lapsettomaks koska jo lapsia omaavilla naisilla on elämä niin hankalaa ja katkeraa että saan kaksin verroin haukkuja lapsettomuudesta verraten heidän täydelliseen lapsiperhe elämään. Itsehän ovat pilanneet sen miksi tämä sinkkumies karttaa heitä. On kyllä kavereissani monia perheellisiä joille elämäni ei ole ongelmallinen vaan kelpaan heidänkin elämään mutta liian paljon lapselliset syrjii lapsettomia. - et oon niin komee
taidat puhua naispuolisista kavereistasi.eiväthän he halua olla sun kanssa tekemisissä koska pelkäävät sun makaavan kohta niiden äijien kanssa. eikä niillä `sinkuillakan ole muuta asiaa kavereille kuin kehua kuinka ihanaa on olla sinkku` ja sitkun tulee huonoja päiviä kun ei kelpaakkaan kellee vähään aikaa niin pitäisi olla sinkulle ymmärtävä olkapää. kato peilii ja lopeta nirsoilu et ole yhtään parempi kuin yksinäiset miehet joita on paljon suomessa.yhdy heidän kaa ja lopeta pillitys
- Jee sus
Hyvä ois ihmisen olla tyytyväinen siihen mitä on, eikä aina vaan tyytymätön siihen mitä ei oo.
- !!!!!
Olen hyvin naisvaltaisella alalla töissä. Olen huomannut kolikolla olevan myös toisen puolen. Itse olen "vanha" hiljainen työkaveri, jota ei pahemmin huomata, mutta joka kuuntelee jos haluaa puhua. En pane sitä ollenkaan pahakseni enkä levittele puheita eteenpäin. No asiaan. Kun joku näistä nuorista, alle 30, sitten satuu löytämään miehen/vaimon ja perustaa perheen, hänet lykätään syrjään. Kuulen kaikenlaisia puheita: "Eihän se ees osaa enää puhua muusta kun äijästään/muksustaan...". Sama toimii toisinpäin, ei parin löytäneitä kiinnosta hirveästi kuulla juhlimisia ym.. Ihmiselle on tärkein se oma elämä, niin sinkuille kun perheellisille. Itse olen perheellinen, yli 30 v. naimisissa, paras ystäväni on nelivitonen sinkkunainen.
- mk
Sanoppa suoraan miten asia on ja lopeta toisten pompoteltava oleminen ja teeppä itse samalla lailla että peruutat sovitun jutun perheellisen kaverin kanssa viime tipassa niin oppivat olemaan kunnolla. EIhän sinkku parisuhdetta tarvitse kun on riittävän monta vakipaikkaa missä hoittaa seksuaaliset tarpeensä kun huvittaa ja niin edelleen. Itse jo yli 50v perheellinen mies niin itse kuutelin aikoinaan kun olin sinkkina vähän aikaa 30 kympin korvilla perheellisten valituksia niin mitä te naisten oikkuihin menette ja niin edelleen niin oli niissä naurussa pitelemistä ja aika nössöjä oli monet miehet että silleen. Sama juttu oli lomien suhteen niin kerran sanoin että pidän lomani silloin kun naisellani on lomat ja se loppu lyhyeen.
- dfhtdree
Minä olen parisuhteessa elävä 3-kymppinen nainen. Ja minusta on ihanaa, että on sinkkuystäviä! Seurustelevat ystäväni lähtevät hyvin harvoin minnekään ilman miestään / lastaan ja minä taas kaipaan ihan omaa aikaa naisten kesken, viikoittain. En voisi kuvitellakaan kyhjöttäväni kokoajan kotona miehen kanssa. Hulluksihan siinä tulisi.
Eli aika ikäviä ystäviä sinulla aloittaja, tai ainakin he ovat kovin erilaisia kuin sinä. Yritä verkostoitua kaltaistesi ihmisten kanssa esim. harrastusten kautta tai lähde sinkkutapaamisiin, mikäli ne ovat yhtään sinun juttusi. - öh öh öh
Öh. Kostetaan, rangaistaan, perutaan luvattu apu? Ihan sama mikä on siviilisääty niin ei tuollaiset ihmiset ole ystäviä/kavereita. Eikä tuo käytös varmasti johdu perheellisyydestä / perheettömyydestä, ei ainakaan omassa tuttavapiirissäni ole tuollaisia mulkkuja, oli perhettä tai ei.
Mutta niinhän se usein on (ja minusta kuuluukin olla) että perheellinen on ensisijaisesti sitoutunut puolisoon ja lapsiin, ja vaikka ystävät olisivat tärkeitä ja heidän luottamustaan ei saa pettää, niin kyllä jos esimerkiksi lapsi sairastuu niin kaveritreffit saa odottaa. Kuinkas muuten? Jos taas sinkun sitoutunein ihmissuhde on se ystävyyssuhde, niin onhan siinä väkisinkin eriarvoisessa asemassa...toiselle se ihmissuhde on ykkönen, toiselle kakkonen tai vaikka viitonen. - niin kerta
En tiedä perhejutuista mitään, olen vain parisuhteessa, mutta ekana tulee mieleen kateus. Sinä saat tehdä mitä haluat. Mutta tuosta auttamisjutusta.. jos olisit minun kaveri, niin pyytää vaan tarttis ja auttaisin jos voisin.
- tiedän tunteen
Olen ollut piiitkään sinkkuna ja tiedän hyvin sinkkumaailman. Päällimmäisenä silloin harmitti lähinnä kaikki juhlat, joissa hyvin usein olin ainoana sinkkuna. Ja kyllä - sinkun odotetaan suostuvan mihin vain (lapsenvahti, talonvahti perheellisten ulkomaanreissuille jne. jne). Nykyisin perheellisenä pienten lasten äitinä, ymmärrän hiukan paremmin perheellisiäkin. Jo pelkkä lapsille pukeminen (varsinkin talvella) ja jonnekkin lähteminen vaatii suunnittelemista ja pitkäaikaista toteuttamista, joten ihan aina ei jokaiseen juttuun jaksa lähteä mukaan. Sen verran kuitenkin omasta sinkkudesta viisastuin, että vaivaan harvoin omilla asioillani sinkkuja tai sukulaisia liikaa. Pyrin keksimään jotain muuta, etten olisi liiaksi tuputtamassa lapsia tai pyytämässä jatkuvasti jotain palveluja. Omat jaksan hoitaa itsekkin.
- sinkku maksaa kaiken
No ei ainoastaan yksittäiset perheet, vaan koko yhteiskunta pyörii lapsiperheiden ympärillä. Heille kaikki edut ja alennukset suunnataan.
Aika ihmeellistä, että unohdetaan ne yli miljoona kotitaloutta, jotka ovat yhden aikuisen talouksia. Köyhät ja pienituloiset, palkkansa ja eläkkeensä kanssa kituvat löytyvät heistä, ei lapsiperheistä. Näitä ei koskaan muisteta vaalipuheissa.- Olen kans sinkku mut
Yhteiskuntajärjestelmä ja yhteiskuntasopimus perustuu perheeseen perusyksikkönä.
Sinkkujen määrä on vuosi vuodelta kasvanut, mutta se on nimenomaan yhteiskuntaa rapauttava asia.
Missään nimessä sinkkuutta ei pidä lähteä suosimaan, eikä siitä pidä tehdä edes tasavertaista yksikköä verrattuna perheeseen ! - olet ahdasmielinen
Olen kans sinkku mut kirjoitti:
Yhteiskuntajärjestelmä ja yhteiskuntasopimus perustuu perheeseen perusyksikkönä.
Sinkkujen määrä on vuosi vuodelta kasvanut, mutta se on nimenomaan yhteiskuntaa rapauttava asia.
Missään nimessä sinkkuutta ei pidä lähteä suosimaan, eikä siitä pidä tehdä edes tasavertaista yksikköä verrattuna perheeseen !Ja lapsia pitää tehdä myös, vai? Muuten ei ole hyväksyttävä ihminen.
EIKÖ 7MILJARDIA RIITÄ?
Jos yhteiskunta ei kestä sinkkujen määrän kasvua, yhteiskunnan säädöksiä ja rakennetta pitää muuttaa niin, että se kestää. - realistisinkku
olet ahdasmielinen kirjoitti:
Ja lapsia pitää tehdä myös, vai? Muuten ei ole hyväksyttävä ihminen.
EIKÖ 7MILJARDIA RIITÄ?
Jos yhteiskunta ei kestä sinkkujen määrän kasvua, yhteiskunnan säädöksiä ja rakennetta pitää muuttaa niin, että se kestää.Niin 7 miljardia ihmistä maailmassa... Näistä vaan vähän reilu 5 miljoonaa asuu täällä pohjolassa, eli meitä Suomalaisia ei todellekaan ole liikaa, oikeasti liian vähän.
Perheitä suositaan syystä, perheet tarkoittavat lapsia ja lapset kasvavat aikuisiksi työntekijöiksi ja kuluttajiksi. Se miten ne lapset hankitaan, ei ole yhteiskunnalle tärkeää. Adoptointi ulkomailta voi olla halvempaakin kuin lasten hankkiminen luonnollisesti, kun ei tarvitse kustantaa äideille raskaudesta ja synnytyksestä johtuvia kuluja(Yhteiskuntahan nekin maksaa).
Sinkkuutta ei siis yhteiskunnallisesta näkökulmasta pidä suosia, sehän olisi itsensä jalkaan ampumista.
Raha sanelee... - Väestöräjähdys
realistisinkku kirjoitti:
Niin 7 miljardia ihmistä maailmassa... Näistä vaan vähän reilu 5 miljoonaa asuu täällä pohjolassa, eli meitä Suomalaisia ei todellekaan ole liikaa, oikeasti liian vähän.
Perheitä suositaan syystä, perheet tarkoittavat lapsia ja lapset kasvavat aikuisiksi työntekijöiksi ja kuluttajiksi. Se miten ne lapset hankitaan, ei ole yhteiskunnalle tärkeää. Adoptointi ulkomailta voi olla halvempaakin kuin lasten hankkiminen luonnollisesti, kun ei tarvitse kustantaa äideille raskaudesta ja synnytyksestä johtuvia kuluja(Yhteiskuntahan nekin maksaa).
Sinkkuutta ei siis yhteiskunnallisesta näkökulmasta pidä suosia, sehän olisi itsensä jalkaan ampumista.
Raha sanelee...Minun mielestäni on järkevämpää tässä tilanteessa tuoda tänne työikäisiä ihmisiä. Sinkkuus yhteiskunnallisena ilmiönä palvelee koko maailmaa tilanteessa jossa luonnonvarat ovat ehtymässä liikakulutuksen seurauksena. Jostain se maailman parantaminen on aloitettava, miksei siis tästä yltäkylläisyyden maasta. Kansa lisääntyy sen kummemmin perheellisyyttä suosimatta, tottakai lasten tarpeista pitää sivistysvaltiossa huolehtia. Liian paljon tuhlataan siihen että vanhemmuuteen tarpeelliset tukivarat käytetään muille siksi että sosiaalitantat yrittävät kiltteyskasvattaa ja lannistaa vanhempia sen sijaa että antaisivat heille heidän tarvitsemansa rahallisen tuen. Arvelen näin vain siksi että olen muissa yhteyksissä joutunut tutustumaan vastaavalla tavalla toimiviin sosiaali- ja kasvatusalan koulutuksen saaneisiin ihmisiin.
- joka paikka kipeenä?
Yksin asuvia pidetään helposti "piikoina",kun menen kylään, aina pyydetään tekemään jotain, vaikka veisin tuliaisia ja minulle kun soitetaan, niin jatkuva valitus, sit ihmetellään kun haluan elää rauhassa.
Parisuhteessa ollessa, ei näin ollut ja olen jo iäkäs, silti minun pitäs auttaa muita kaikessa, mutta minua ei auta kukaan.
Lopettakaa valitus kun soitatte sinkulle, tai olkaa soittamatta.- stnantumpelot8j0u0
Yhtälailla ne yksinäiset pitävät perheellisiä piikoina.
Mulle soittaa aina tietyt ns. kaverit kun tarviivat apua milloin muutossa, milloin tietokoneen kanssa ym. jännää, mä olen perheellinen 3 lapsen isä.
Sitten nämä ns. kaverit (sinkut) jotenkin katoavat kun mulla olisi joku asia esittää, vaikkapa että voisivat tulla ihan kylään, saunomaan ja muutaman oluset niin ei kelpaa, on vissiin vaikea seurustella minun ja vaimoni kanssa ja hymyillä lasteni touhuille, kiva kiva kun saa soittoja aina silloin kun sinkut tarvii apua..
Eli kyllä se paska lentää ihan molemmin puolin eli kyse ei ole siitä onko yksinäinen vai perheellinen vaan siitä, että jotkut käyttäytyvät miten käyttäytyvät.
Mutta kaippa tästä voisi perustaa toisen topikin tyyliin, sinkut itkee ja haluaa apua ja valittaa että joutuvat kaikesta maksamaan perheellisiä enemmän ja että sinkut käyttää perheellisiä hyväkseen.. tuntuisko teistä sinkuista tämä oikein reilulta? ei varmaan koska asia ei ole näin eli homma ei ole kiinni siviilisäädystä ja joka ihmisryhmässä on näitä ns. "ei toivottuja " piirteitä josta toiset ei tykkää. ja voi voi ,... ihmiset kun ei ole täydellisiä.
Ehkä kannattaa katsoa peiliin ehkä kannattaa itkeä vähemmän turhanpäiväisiä juttuja ja ajatella positiivisesti, mä ainakin olen jossain asioissa joutunu katsomaan peiliin ja myöntämään omat virheeni mutta se ei ole siitä kiinni että mulla on perhettä.
- eronnut yksinäien
Eronneen, yksin jääneen naisen tilanne ei ole häävi sekään. Vaikka olisi lapsia, eivät he korvaa ihmissuhteita.
Eronnut nainen ei sovi mihinkään kategoriaan, ydinperheet seurustelevat keskenään ja lapsettomat eivät ymmärrä lapsia jo tehneen pulmia. Esim. viihteelle ei voi tuosta vain lähteä, kun joku puolituttava sinkku ehdottaa. Lapsenhoitojärjestelyt täytyy hoitaa etukäteen. Monesti käy niin, että sitten kun saa vihdoin vapaan vkonlopun lastenhoidosta, kököttää yksin kotona, kun ei ole ketään jota voisi tavata, eikä viiitsi lähteä baariin yksinään. Kun ei edes alkoholin juominen kiinnosta. - Eiköseleimaaminenlop
Höpö höpö ja kattia kanssa, sun kirjoituksessai pistät turhaan leiman perheellisille kun yhtälailla yksinäisille ovat julmia toiset yksinäiset, sehän on ihmisestä kiinni eikä siviilisäädystä eli onko naimisissa/avoliitossa olevat perheellinen tai sinkku naimaton.
Mä en yksinkertaisesti tajua täällä ihmisten kirjoituksia ja itkemistä jostain asiasta jossa leimataan joku tiety ihmisryhmä negatiivisella tavalla, on täysin päivän selvää että tälläiset leimaajat saavat katsoa hyvinkin sinne omaan peiliin ja etsiä sieltä vikaa sen sijaan että täällä vinettää jostain asiasta.
Jos nyt hyvät ihmiset lopetettaisiin se jonkin ihmisryhmän leimaaminen sukupuoleen, rotuun, säätyyn jne. katsomatta ja puhuttaisiin puhtaasti asioista ilman leimaamista.
Ehkäpä tämä mun toive on kuitenkin täysin turha kun katsoo kirjoitusten tasoa täällä (onneksi on osalla ihan hyvät ja asialliset jutut).- bk.jhjv,
Samaa mieltä, jos asiat ovat tosiaan noin surkeasti kuin jotkut täällä kirjoittelee niin kyse on surkeista ystävistä, surkeista yksilöistä, eikä ihmisryhmistä. Kyllä tuo pätee toisinpäinkin kun yleistämään kerran aletaan, sinkulle kelpaa kotisaunailta perheellisten luona jos ei muutakaan ole, mutta jos saakin seuraa baariin tai peräti treffit niin kyllä ne lautapelit ja yksi saunakalja unohtuu nanosekunnissa. Varsinkin nuorempien kohdalla jotka eivät ole vielä väsyneet yökerhomeininkiin. Jos ystävyys tuo tavalla tai toisella pelkästään kurjaa fiilistä niin sanoutukaa siitä irti. Ei normaalit ihmiset itke menojen peruuntumisia puolin ja toisin, kenelläkään ei ole velvollisuus eikä pakko tulla toisen luokse. Jos kaikki vääryys on jatkuvaa tai koette joutuvanne vääryyden kohteeksi ihan jatkuvasti niin sitten varmaan pitää tehdä johtopäätöksiä ystävyytenne tilasta tai luonteidenne sopivuudesta? EI johtopäätöksiä kaikkien saman siviilisäädyn omaavien tavoista.
- NIINPÄ!
HYVÄ KYSYMYS!
Onko ihmisten pakko kuvitella olevansa "täydellinen", jota ei oikeasti ole, mitä TV-sarjoissa, elokuvissa ja saduissa näytetään? Vain sen takia, että he "parantaisivat" itsetunnon? Heille ei merkitse mitään! Pitäisikö sitten keksiä joku järeämpi ase siten, että heille merkitsisi jotain itsekkyydestä?
Te ihmiset Suhteet ja Perhe-palstalla, (sekä koko maailmakin) olette A-luokan taulapäitä, koska te arvostelette ja "puolustelette" sanojanne sellaisista asioista, mitä ette oikeasti tiedä mitään! Kuvittelette olevanne "täydellisiä" jota ette oikeasti olette! Vaikka kuinka yrittäisimme kirjoittaa asiallisia viestejä, te vaan silti haukutte ja väitätte asian toisin! Te ette ole rehellisiä itseänne kohtaan! Esim. jos lapsia abortoidaan vain siksi että he ovat neurologisia, ette ole enää puhdassydämisiä!
Olemme yrittäneet käyttäytyä parhaamme mukaan! Mutta me olemme vain yhteiskunnan sätkynukkeina! Tästä lähtien minä teen mitä huvittaa, vaikka se maksaisisi kalliisti, koska ihmiset eivät opi mitään, jos he ovat aina itsekkäitä, saavat tehdä mitä huvittaa ja kohtelevat toisiaan sätkynukkeina. He eivät mitään muuta ajattele kuin vain itseään/omaa elämää.
7 miljoonaa ihmistä tässä mailmassa eivät ole rehellisiä itselleen ollenkaan. Kaikkien pitäisi kantaa vastuun vääryydestä yhtä paljon, eikä ainoastaan kostajat. Anteeksi vain, jos viestini on tökeröinen sekä itsekin tylyn kuuloinen! - mahtavaa!!!
saa tehdä mitä haluaa, saa mennä minne haluaa ja ei tarvitse
olla kenellekään tilivelvollinen. Täysin vapaa tekemään mitä lystää.
Orjuus on lakkautettu kuulemma 1800-luvulla, tietäkää se perheenisät!!!!
Kämppä maksettu aikapäiviä sitten, ei mitään lainoja rasittamassa.
Jos naista tekee mieli, hakee sellaisen baarista tai käy huorissa.
Oon onnellinen. - perheEImuutaYSTÄVÄÄ
Aloittajan ongelma ei juhdu mielestäni siitä, että hänen ystävänsä ovat perheellisiä/parisuhteessa, vaan siitä, että hänen ystävänsä ovat huonoja ystäviä.
Etsi parempaa seuraa. - Sinkkuna.
Olen erittäin tyytyväinen,koska voin tehdä mitä haluan ja sellaistakin mitä ei parisuhteessa voisi tehdä.
- asdasdsdf213
Jaa ei mua kyllä perheelliset ole yrittäneet "kupata", enkä ole asenteissa huomannut eroa sen jälkeen kun aloin seurustella. Hyvin nöyrästi pyytävät apua jos tarvitsevat, ja samoin saan apua kun sitä itse tarvin. Huonoja ystäviä olis muuten.
Mutta sen olen huomannut että parisuhteessa olevat ystävät usein eivät pidä paljon yhteyttä, mutta annas olla kun tulee ero niin heti ollaan parasta kaveria, ja taas unohdetaan kun akka ottaa takasin. Ymmärrettävää mutta ärsyttävää. - hashjna
Perheet kohtelevat huonosti myös esim. suvun tätejä. Henkiseksi väkivallaksi sanoisin sitä, kun suvusta eristetään ilman mitään syytä. Suvun naiset, nämä äidit, eivät pidä perheetöntä naista minään, häntä voi kohdella aivan miten tahansa!
Henkistä väkivaltaa pahimmillaan, jota käytetään surutta.
Perheet ja erityisesti nämä NAISET, "äiti- kullat" pitävät meitä perheettömiä tätejä huonommassa arvossa kuin suvun koiria.- 20V naimisissa
Minulla on yksi sinkkutäti. Ei ota koskaan yhteyttä, ellei ole itse vaikeuksissa tai tarvi muuten apua. Arvaa pidetäänkö yhteyttä...
Sinkuilla ja pareilla sekä perheillä on asiat vähän eri tärkeysjärjestyksessä. Ei niitä ryyppy ja baarijuttuja ihan oikeasti jaksa kuunnella kun ei kiinnosta.
- twerwerwe
Yksin on kivaa. En halua olla tossun alla.
- .............
ainahan vapaata naista vieroksutaan, eikä pyydetä kylään, jos mies kotona...
- parempi ystävä
Minusta tämän jutun pointti on nimenomaan se, että jotkut muuttuvat perheellistyttyään ihan eri ihmisiksi. Tottakai sinkkukaveri ihmettelee mitä tapahtui. Ennen perhettä pystytään normaaleihin vuorovaikutustaitoihin ja tasapuolisuuteen, mutta sitten kun saadaan lapsia, muiden elämän pitäisi alkaa pyöriä tämän perheen ehdoilla ja ympärillä. Onneksi kaikki eivät höpsähdä lapsen jälkeen, mutta hyvin yleistä se on.
Minä en ainakaan suutu siitä jos kaveri peruu siksi että perheessä sairastetaan. Ihan ymmärrettävää, että ei jaksa tulla jos lapsi on sairaana tai sairas vanhempi joutuisi jäämään yksin lapsen kanssa. Harmi vaan kun tämä ei toimi molempiin suuntiin, koska nämä kyseiset ihmiset eivät ymmärrä sitä että myös sinkku voi sairastua, eikä sillä sinkkukaverikaan sentään ole taikuri tai ennustaja että osaisi ilmoittaa viikkoa aikaisemmin sairastuvansa kyseisenä päivänä tai taikoa esim. kuumetta pois. Minun odotetaan sinkkuna aina venyvän, joustavan, ymmärtävän, tapaamiset järjestetään aina lasten ehdoilla, mutta auta armia jos minä kehtaan mennä sairastumaan kun arvon perheen luokse on sovittu kylään meno, niin vanhemmat suuttuvat pitkäksi aikaa. He eivät kuulemma perheellisenä voi muuttaa suunnitelmiaan tuosta vaan. Onneksi en ole jatkuvasti kipeänä, laittaisivat varmaan välit poikki. Kumma kyllä, nämä samat ihmiset voivat perua tapaamiset, jopa isotkin jutut, aina vedoten lapseen ja perheeseen. En mä nyt jaksakaan kun...meillä on ollut niin kiireistä nyt ja...ajateltiin olla nyt sittenkin kotona kun on sitä tätä ja tuota tulossa jne. Sitten saattavat kirjoitella facebookiin että ovatkin menneet ihan muualle (ja tehneet siis oharit minulle) ja kehuskelevat miten oli niin kivaa siellä toisessa paikassa.
Ei tällainen ole enää mitään ystävyyttä.- dementiaa ilmeisesti
Ehkä hauskinta on se, että yrität soittaa perheelliselle ystävällesi -> ei vastausta -> hän ei soita takaisin -> laitat seuraavana päivänä tekstiviestin ja esität asiasi -> odotat vastausta 2-3 päivää -> "ystäväsi" vastaa niitä näitä ja sanoo, ettei muistanut vastata aikaisemmin kun lapsi oli ollut niin riehakkaalla päällä tms.
Ymmärrettäväähän se on, ettei siihen puhelimeen pysty aina vastaamaan ja vastauksessa voi mennä aikaa, mutta kun tätä tapahtuu jatkuvasti.
Kohta ei enää itse jaksa ottaa yhteyttä, kun turhauttaa se ettei ystävä kuitenkaan vastaa, kun ei muista. - ????????????????????
Jeh. Oikea tapa olisi ilmeisesti siis mennä sinne muualle salaa, ettei kaveri suutu. Ihmeelliset suunnitellut oharit kun jätättää itsensä siitä vielä tahallaan kiinni?
Jotenkin vaan tuntuu edelleen että ystävyys pitäisi olla jonkinlainen kahle ja pakko, ahdistava ajatuskin. Voisin kuvitella että voisin perua vaikka illanistujaiset meillä jos kovin väsyttää, se kun vaatii vähän järjestelyjäkin. En minä tietenkään syistä tolkuttomasti paskaakaan ala puhumaan mutta syyksi ei useinmiten riitä kumminkaan etten jaksa siivota, siivottomuus kun ei koskaan "ketään haittaa". Paitsi tietenkin minua, vissin se on sitten sivuseikka. Jos nyt sitten joku tulee ja yllättäen raahaa minut vaikka pizzalle, vaikka päikkäreiden jälkeen, niin se ei vaadi minulta muuta kuin kuteiden kiskomista niskaan ja päikkäreiden jälkeen muutenkin olen virkeämpi. Onpa tosi ihanaa jos joku kaveri kyttää täydessä raivossa Facebookia että nyt se ryökäle meni pizzalle vaikka on muka väsynyt? Syödäkin täytyy jokatapauksessa eikä sitä pizzaakaan tarvii vääntää itse. Minkä ihmeen tähden kaverinne oikein julistaisi ohareitaan julkisesti jos tuo on jotenkin suunniteltua? Jos tuntuu että ei jaksakaan tavata niin sitten ei saisi koko viikonloppuna tehdä mitään muutakaan? - parempi ystävä
???????????????????? kirjoitti:
Jeh. Oikea tapa olisi ilmeisesti siis mennä sinne muualle salaa, ettei kaveri suutu. Ihmeelliset suunnitellut oharit kun jätättää itsensä siitä vielä tahallaan kiinni?
Jotenkin vaan tuntuu edelleen että ystävyys pitäisi olla jonkinlainen kahle ja pakko, ahdistava ajatuskin. Voisin kuvitella että voisin perua vaikka illanistujaiset meillä jos kovin väsyttää, se kun vaatii vähän järjestelyjäkin. En minä tietenkään syistä tolkuttomasti paskaakaan ala puhumaan mutta syyksi ei useinmiten riitä kumminkaan etten jaksa siivota, siivottomuus kun ei koskaan "ketään haittaa". Paitsi tietenkin minua, vissin se on sitten sivuseikka. Jos nyt sitten joku tulee ja yllättäen raahaa minut vaikka pizzalle, vaikka päikkäreiden jälkeen, niin se ei vaadi minulta muuta kuin kuteiden kiskomista niskaan ja päikkäreiden jälkeen muutenkin olen virkeämpi. Onpa tosi ihanaa jos joku kaveri kyttää täydessä raivossa Facebookia että nyt se ryökäle meni pizzalle vaikka on muka väsynyt? Syödäkin täytyy jokatapauksessa eikä sitä pizzaakaan tarvii vääntää itse. Minkä ihmeen tähden kaverinne oikein julistaisi ohareitaan julkisesti jos tuo on jotenkin suunniteltua? Jos tuntuu että ei jaksakaan tavata niin sitten ei saisi koko viikonloppuna tehdä mitään muutakaan?Oikea tapa olisi pyrkiä pitämään kiinni sovituista asioista. Jos sinkun pitää tulla sovitusti paikalle, vaikka pää kainalossa tai kuinka kipeänä tahansa, kun niin on kerran sovittu, niin miksi sitten perheelliset peruvat tapaamisia selityksellä että ei me nyt jaksetakaan. Sinkku ei saa perua edes sairastapauksissa, perheellinen voi perua mielensä mukaan. Etkö tosiaan näe tässä mitään epäreiluutta? Ja tosiaan, jos sanoo ettei jaksa, niin silloin oikeasti olettaa että ihminen on niin väsynyt ettei jaksa muuta kun olla kotona oman perheen kesken. Kummasti sitä energiaa löytyy sitten yllättäen kun ilmaantuukin jotain sillä hetkellä kiinnostavampaa tekemistä. Minusta tämä nimenomaan on itsekkyyttä; vaaditaan muilta 100% luottamusta ja sovituista asioista kiinni pitämistä, mutta itse mennään oman mielen mukaan.
- ????????????????????
parempi ystävä kirjoitti:
Oikea tapa olisi pyrkiä pitämään kiinni sovituista asioista. Jos sinkun pitää tulla sovitusti paikalle, vaikka pää kainalossa tai kuinka kipeänä tahansa, kun niin on kerran sovittu, niin miksi sitten perheelliset peruvat tapaamisia selityksellä että ei me nyt jaksetakaan. Sinkku ei saa perua edes sairastapauksissa, perheellinen voi perua mielensä mukaan. Etkö tosiaan näe tässä mitään epäreiluutta? Ja tosiaan, jos sanoo ettei jaksa, niin silloin oikeasti olettaa että ihminen on niin väsynyt ettei jaksa muuta kun olla kotona oman perheen kesken. Kummasti sitä energiaa löytyy sitten yllättäen kun ilmaantuukin jotain sillä hetkellä kiinnostavampaa tekemistä. Minusta tämä nimenomaan on itsekkyyttä; vaaditaan muilta 100% luottamusta ja sovituista asioista kiinni pitämistä, mutta itse mennään oman mielen mukaan.
No ehkä sinulla on vaan sitten paskoja ystäviä. Itse en tietenkään vaadi toisiltakaan sen enempää mihin itse pystyn, ja kohdallani tapaamiset saa perua ihan kaikin mokomin aivan millä syyllä hyvänsä. Kyllähän sekin on ihan hyvä syy että ilmaantui jotain mielenkiintoisempaa. Kenenkään ei ole pakko hengailla kanssani, ja oletan ettei minunkaan ole pakko. Siis sinun mielestäsi jos ystävä on perunut menonsa kanssasi ja jotain muuta menoa ilmeneekin niin ystävän pitäisi kieltäytyä siitä, ja ehkä soitella sinulle että eikös sittenkin tavata kun äsken tuntui että olisi saattanutkin jaksaa tehdä jotain? En vaan oikein jaksa uskoa että tuota on suunniteltu, miksi ihmeessä ystäväsi tahallaan paljastaisi että on puhunut paskaa jaksamisistaan ja perumisen syistä? Miksi edes ollaan tilanteessa että pitää puhua paskaa? Paitsi ehkä siksi että suhteissanne tuntuisi olevan molemminpuolinen pakon kierre, molemmat suuttuu jos toinen peruu niin ei sitten voi sitä oikeata syytä sanoa itsekään kun perua pitäisi. Jokainen saa mielestäni perua ihan oman mielensä mukaan vaikka tietenkin sovitusta pyritään lähtökohtaisesti pitämään kiinni. Ja perheelliset voi suunnitelmansa uusia siinä missä ihan kaikki muutkin.
- parempi ystävä
???????????????????? kirjoitti:
No ehkä sinulla on vaan sitten paskoja ystäviä. Itse en tietenkään vaadi toisiltakaan sen enempää mihin itse pystyn, ja kohdallani tapaamiset saa perua ihan kaikin mokomin aivan millä syyllä hyvänsä. Kyllähän sekin on ihan hyvä syy että ilmaantui jotain mielenkiintoisempaa. Kenenkään ei ole pakko hengailla kanssani, ja oletan ettei minunkaan ole pakko. Siis sinun mielestäsi jos ystävä on perunut menonsa kanssasi ja jotain muuta menoa ilmeneekin niin ystävän pitäisi kieltäytyä siitä, ja ehkä soitella sinulle että eikös sittenkin tavata kun äsken tuntui että olisi saattanutkin jaksaa tehdä jotain? En vaan oikein jaksa uskoa että tuota on suunniteltu, miksi ihmeessä ystäväsi tahallaan paljastaisi että on puhunut paskaa jaksamisistaan ja perumisen syistä? Miksi edes ollaan tilanteessa että pitää puhua paskaa? Paitsi ehkä siksi että suhteissanne tuntuisi olevan molemminpuolinen pakon kierre, molemmat suuttuu jos toinen peruu niin ei sitten voi sitä oikeata syytä sanoa itsekään kun perua pitäisi. Jokainen saa mielestäni perua ihan oman mielensä mukaan vaikka tietenkin sovitusta pyritään lähtökohtaisesti pitämään kiinni. Ja perheelliset voi suunnitelmansa uusia siinä missä ihan kaikki muutkin.
Sorry, mutta en saa nyt kiinni ajattelutavastasi, tai oikeastaan tuntuu että puhumme eri asiastakin. Ei meillä mitään kierrettä ole tämän ystävän kanssa. Monivuotisen ystäväsuhteen aikana meillä ei ollut koskaan riitaa, vaan tämä alkoi nimenomaan sen jälkeen kun kaveri sai lapsen. Kaveri perui tapaamisia usein, kun perheessä sairastettiin tai väsytti. Peruin itse pari kertaa koska tulin kipeäksi, ja sain tästä kauheat vihat niskaani. Kaveri on mm. haukkunut minut tästä perumisesta sekä siinä samalla myös ulkonäköni, olemukseni ja persoonani aivan lyttyyn, sitten otti muina naisina yhteyttä ja yritti "sopia" asiaa vierittämällä syyt minun niskoilleni. Ts. alkoi haukkua vaan lisää ja yritti näin ollen jyrätä toisen ihan maanrakoon. Tuntuu naurettavalta pyytää kuukausikaupalla anteeksi sitä, että tulin kipeäksi, en nyt päässytkään kahville.
En suutu perumisista, jos sille on hyvä syy. Mielestäni sairastuminen on sellainen, jaksaminenkin voi olla sellainen syy. Esimerkiksi kerran tämä ystävä pyysi minua toisessa kaupungissa olevaan kesätapahtumaan, vkl:na päiväreissulle. Teen vuorotyötä, joten minullakaan ei ole aina vapaita vkl:ja. Sain tämän vkl:n vapaaksi, mutta perjantai-iltana kaveri ilmoitti että onkin niin väsynyt töistä ettei jaksakaan lähteä. Ymmärsin tämän, en tietenkään suuttunut, mutta olin toki pettynyt koska olisin mielelläni mennyt enkä siinä vaiheessa enää ehtinyt tehdä uusia suunnitelmia viikonlopulle, tai saada ketään muuta mukaan. Sanoin vielä kaverille, että jos hän haluaa tehdä jotain muuta kotikaupungissamme niin ilmoittaa. Kaveri oli kuitenkin jaksanut lähteä reissuun, ei sinne minne meidän piti lähteä, vaan vähän kauemmas toiseen kaupunkiin, ja päivitti facebookia jatkuvasti tyyliin "onneksi tulin tänne, täällä on niin ihanaa" ja yhteen viestiin jopa laittoi ihan suoraan että onneksi en mennyt sinne toiseen paikkaan vaan tulin tänne. Kyllä tuo mielestäni on outoa, jopa vihamielistä käytöstä.
Hyvä jos sinä et ole kohdannut tällaista, mutta olen kuullut muualtakin, että jotkut perheellistyttyään alkavat pitää niitä lapsettomia kavereita jonain pahan olon purkukohteena ja 2.luokan kansalaisina joita voi kohdella mitä vaan. En ollut lainkaan ainoa joka tämänkin naisen vihat sai niskoilleen. Jos hänelle tuli riitaa miehen kanssa, hän saattoi huoletta kostaa asian jollekin aivan syyttömälle ulkopuoliselle (jollekin tutulle lapsettomalle) jolla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa ja vielä kehuskeli tekemisillään jälkeenpäin. Onneksi en ole kyseisen eukon kanssa enää tekemisissä, mutta valitettavasti tämä ilmiö ei ole harvinainen, että perheelliset alkavat kohdella niitä lapsettomia tuttaviaan todella huonosti. - ????????????????????
parempi ystävä kirjoitti:
Sorry, mutta en saa nyt kiinni ajattelutavastasi, tai oikeastaan tuntuu että puhumme eri asiastakin. Ei meillä mitään kierrettä ole tämän ystävän kanssa. Monivuotisen ystäväsuhteen aikana meillä ei ollut koskaan riitaa, vaan tämä alkoi nimenomaan sen jälkeen kun kaveri sai lapsen. Kaveri perui tapaamisia usein, kun perheessä sairastettiin tai väsytti. Peruin itse pari kertaa koska tulin kipeäksi, ja sain tästä kauheat vihat niskaani. Kaveri on mm. haukkunut minut tästä perumisesta sekä siinä samalla myös ulkonäköni, olemukseni ja persoonani aivan lyttyyn, sitten otti muina naisina yhteyttä ja yritti "sopia" asiaa vierittämällä syyt minun niskoilleni. Ts. alkoi haukkua vaan lisää ja yritti näin ollen jyrätä toisen ihan maanrakoon. Tuntuu naurettavalta pyytää kuukausikaupalla anteeksi sitä, että tulin kipeäksi, en nyt päässytkään kahville.
En suutu perumisista, jos sille on hyvä syy. Mielestäni sairastuminen on sellainen, jaksaminenkin voi olla sellainen syy. Esimerkiksi kerran tämä ystävä pyysi minua toisessa kaupungissa olevaan kesätapahtumaan, vkl:na päiväreissulle. Teen vuorotyötä, joten minullakaan ei ole aina vapaita vkl:ja. Sain tämän vkl:n vapaaksi, mutta perjantai-iltana kaveri ilmoitti että onkin niin väsynyt töistä ettei jaksakaan lähteä. Ymmärsin tämän, en tietenkään suuttunut, mutta olin toki pettynyt koska olisin mielelläni mennyt enkä siinä vaiheessa enää ehtinyt tehdä uusia suunnitelmia viikonlopulle, tai saada ketään muuta mukaan. Sanoin vielä kaverille, että jos hän haluaa tehdä jotain muuta kotikaupungissamme niin ilmoittaa. Kaveri oli kuitenkin jaksanut lähteä reissuun, ei sinne minne meidän piti lähteä, vaan vähän kauemmas toiseen kaupunkiin, ja päivitti facebookia jatkuvasti tyyliin "onneksi tulin tänne, täällä on niin ihanaa" ja yhteen viestiin jopa laittoi ihan suoraan että onneksi en mennyt sinne toiseen paikkaan vaan tulin tänne. Kyllä tuo mielestäni on outoa, jopa vihamielistä käytöstä.
Hyvä jos sinä et ole kohdannut tällaista, mutta olen kuullut muualtakin, että jotkut perheellistyttyään alkavat pitää niitä lapsettomia kavereita jonain pahan olon purkukohteena ja 2.luokan kansalaisina joita voi kohdella mitä vaan. En ollut lainkaan ainoa joka tämänkin naisen vihat sai niskoilleen. Jos hänelle tuli riitaa miehen kanssa, hän saattoi huoletta kostaa asian jollekin aivan syyttömälle ulkopuoliselle (jollekin tutulle lapsettomalle) jolla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa ja vielä kehuskeli tekemisillään jälkeenpäin. Onneksi en ole kyseisen eukon kanssa enää tekemisissä, mutta valitettavasti tämä ilmiö ei ole harvinainen, että perheelliset alkavat kohdella niitä lapsettomia tuttaviaan todella huonosti.Okei, nyt on myönnettävä että puhumme aivan eri asioista. En ole ikinä mistään vastaavasta kuullutkaan ja (ex)ystäväsi tuntuisi tarvitsevan jonkinlaista hoitoonohjausta. Muutenkin tuli kirjoitettua vähän niinkuin yleisesti, ei juuri sinun tapaukseesi sataprosenttisesti liittyen, tuli vaan sinun kirjoituksestasi mieleen joten siksi vastaus sinulle. Asiasta olisi ehkä kannattanut mainita jo alussa niin ei vaikuttaisi niin sekavalta.... Eli en tiedä saatko ajatustavoistani kiinni jos yrität lukea tekstin uudestaan ihan yleisellä tasolla, voi olla ettei sekään onnistu koska sinulla on asiasta niin vahvat omat kokemukset takana kumminkin....
- JK
NINKÖ
- K
NIN OVATKIN
- -
Kyse on mielestäni ihan itsekkyydestä.
Ne jotka on opetettu tai jotka ovat oppineet itsekkäiksi, he pärjäävät elämässä ja heillä menee hyvin. He saavat perheet ja kaiken elämässä. Ne jotka ottavat muut ihmiset huomioon, he eivät pärjää elämässä. Itsekkäät ihmiset eivät ota muita huomioon koska he ovat tottuneet siihen että itsekkyys tekee onnelliseksi ja heidän näkemys on se että ihminen on tyhmä jos hän ei ole itsekäs. Nämä itsekkäät ja "älykkäät" ihmiset ymmärtävät että heidän menestys perustuu tyhmien hyväksikäyttöön, tapahtui se sitten rahallisesti tai vaikkapa siten että he saavat lohduttajan kun he sitä tarvitsevat, mutta heillä ei ole aikaa muille silloin kun heillä menee hyvin. He haluavat olla "parempia" ihmisiä koska maailma kaipaa sankareita jotka ovat parempia kuin "tavallinen kansa". Tämä tällainen sankaruus perustuu muiden hyväksikäyttöön ja nykypäivän elämässä lähes jokainen joka menestyy elämässä, etenkin rahallisesti, toimii jossain määrin moraalittomasti.
Olisi aika jakaa viisautta "tyhmille" jotta nämä "viisaat ja fiksut" eivät käyttäisi tyhmiä hyväksi. Tyhmät ymmärtävät mitä tapahtuu jos jokainen on yhtä itsekäs. Yhteiskunnasta tulee sitä kautta hyvin kilpaileva missä ei ole mitään rakkautta ja jos kaikki toimivat itsekkäästi, ei ole mitään yhteisöllisyyttä ja tätä kautta yhteiskunnat kaatuvat kun ihmiset alkavat kiertämään veroja ja käyttämään muita hyväkseen kaikin mahdollisin keinoin. - sopulig
Tunnustan! Välttelen kaltaisiasi sinkkukavereita!
En siksi, että olet sinkku vaan siksi, että ihanaa ystävyyttäsi mustaa tuo alati päätään nostava RIIDANHALU ja tempperamentti.
Minulla on sinkkuystäviä, joiden kanssa ei tarvitse tapella. Miksi
tarvitsisi olla riita? - Oma kokemus
Hittoako tuota alkaa itkemään kun ketään toisia voi voi alkaa muuttamaan, he elävät niin kuin elävät.
Tuntuu että itsessäsikin on hieman vikaa kun riiput liian tiukasti perheellisissä ystävissäsi. Ota hieman etäisyyttä ja jos huomaat etteivät he kaipaakkaan sinua enään niin irrottaudu kokonaan ja uusia ystävyyksiä vaikka jonkun uuden harrastuksen kautta. Perheellinen ei välttämättä edes pääse yksin mihinkään eikä varsinkaan silloin kuin huvittaisi sillä aina on se pallo jalassa. Siitä vapauden menettämisestä ne kiukuttelevat sinkku ihmiselle ihan varmasti. Perheellisen arki ei ole sitä ruusuilla tanssimista eikä sitä onnea välttämättä vaan ihan toista mitä sinkku ihminen ei taas tahdo nähdä kun kuvittelee sen perheen tuovan onnen eikä mitään sivutuotteita sen ns. onnen myötä.
Minä valitsin vapaaehtoisesti lapsettomuuden eikä ole ollut helppoa vähemmistönä kuten ei varmaankaan muiden vähemmistöjen mutta se kasvattaa kun ei kuulukkaan valtaväestöön. Löysin samanhenkisen miehen alle kolmekymppisenä vasta mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Me emme sellaiseen tavanomaiseen perhe- elämisen muottiin sovita kumpikaan jotenka päätimme lyöttäytyä yhteen eikä sekään ihan aluksi meinannut toimia joten särmien hiomista puolin ja toisin tarvittiin. Tarvittiin jopa enemmän aikaa kuin sellaisilla jotka tuosta vain perustavat perheen ja uskaltavat tehdä heti niitä kakaroita tuntematta edes kumppaniaan kunnolla. Toiset ihmiset ovat niin jumalattoman rohkeita että ei edes tarvitse tutustumisaikaan vaan heti paksuksi ja papin aamen niin siinä on hienot puitteet jo yhteiselämälle. Eiköhän tuo erojen määrä jo kerro ettei sellainen enään nykyään toimi mutta suurin osahan haluaa kokeilla. Perheen perustaminenhan otetaan ihan kokeiluna nykyään ja erotaan jos ei onnistu. Näistä kokeilu perheistä kärsii ne lapset eniten kun aikuiset eivät tiedä mitä ne tahtovat ja seilaavat parisuhteista toiseen vastuuttomasti. Alkuhuumassa perustetun perheen kohtalo on usein sen hajoaminen kun toista ihmistä ei tunnettukaan tarpeeksi hyvin ja alkuhuuma ei kestä jos ei todellista rakkautta ole tullutkaan. Kaikissa ihmisissä on vikoja joita ei alkuhuumassa edes huomaa ja alkuhuuman jälkeen kun ne viat alkavat ärsyttämään...suurin osa naisista haluaa ne kakarat heti alkuhuumassa ja naimisiin kunnen pallo jalassa haluaakin irti koko sopimuksesta. Näitä tapauksia olen nähnyt pilvin pimein ja tulee vain lisääntymään. Eivät ole nuoret sen viisaampia kuin vanhempansakkaan vaan lähes sata prosenttisesti suku toistaa samoja virheitä sukupolvesta toiseen. Näitä sukupolvesta toiseen toistavia perheitä siis erheitä olen nähnyt ja varsinkin omassa suvussani jotenka päätin katkaista sen erheen kierteen omalta kohdaltani jo varhaisesessa vaiheessa. Koko lähisuvullani on kakarat eroperheen kakaroita itseni lukien joka sai montaa isäpuolikas ehdokasta nähdä ennen kuin pääsi omilleen kotoa eikä se ollut mitään herkkua vaan sai aina hävetä niin ettei kotielämästään voinut kenellekkään kertoa. Kävi ne isäpuolet rintoihinkin kiinni ja yksikin isäpuoli antoi remmillä paljaalle perseelle viisitoistavuotiaana kun varastin siltä tupakkaa. Sai kai siitä jonkun orgasmin. Hyvä kun ei raiskannut sillä niin kuumana se äijä kävi. Maksaa olisi pitänyt ne aineet alapäällä mutta kun ei onnistunut niin kubbe häipyi.
Nainen joka oli yksinhuoltajaksi päätynyt ja varsinkin oli tyttölapsia niin sai kaikkein pervoimmat äijät kimppuunsa kun kukaan muukaan ei huolinut. Tätä kysyessäni äidiltäni sain vain vastauksen että pitääkö ihmisen muka yksin elää? Me lapset olimme syy hänen ahdinkoonsa ja eroon. Niin pakkomielle oli joku äijä vain olla vaikka lastensa terveyden kustannuksella kunhan joku oli.
Tällaisia pakkomielteiltä on monilla ihmisillä kuten vanhemmillakin. Heti oli pakko päästä naimisiin ja tehdä kakarat muulla ei väliä ja vähiten niillä kakaroilla mikä niiden kohtalo tulee olemaan? - Heli65
Paljon kiitoksia kaikille vastanneille, olin aivan yllättynyt miten tämä aihe olikin niin moniin osuva. Ja kuinka koskettavia tarinoita ihmisiltä löytyikään. Tarkoituksenanihan ei ollut asettaa vastakkainasettelua yksinelävien ja perheellisten välille, vaan tuode esille elämää yksineläjän usein unohdetusta näkökulmasta. Rakastan lapsia, olisin niitäkin aikoinaan halunnut, mutta elämä ei niitä tuonut ja kyllä minäkin kaipaan parisuhdetta, mutta sopivan kumppanin löytäminen (varsinkaan täällä Pohjois-Suomessa) ei aina niin vain onnistu helposti (kuulosti tutulta tuokin "ota ota" ja iskemisneuvojen antaminen, ihan kuin se siitä olisi vain kiinni). En ole siis katkeroitunut, vaan toisinaan liian kovilla ja yksinäinen. Eikö se ole inhimillistä meille kaikille? En ole mitenkään erityisen hankala ihminen, päinvastoin kuulen usein olevani mukava ja joustava ja sellaisena pidän kyllä itseänikin. Pointtini olikin, että silloin harvoin kun kerron että olen pahoittanut mieleni, niin se otetaan todella huonosti vastaan. Ja jään vielä enemmän omilleni ja yksin. Tässä viime vuosina on tullut niin isoissa asioissa maton vetämisiä alta todella kevyin perustein, etten ihan pienistä asioita puhu. Silloin tulee mieleen, että eikö jotkut ihmiset ajattele yhtään miten ihmeessä he tulisivat toimeen vastaavassa tilanteessa. Tässä en tarkoita mitään kohtuuttomien palvelusten pyytämisiä (ei mitään talonrakennushommia), vaan kaikille merkityksellisiä asioita, joissa luun käteen jääminen olisi kelle tahansa iso asia. Ehkei tule aina ajattelleeksi, että on esim. todella rankkaa käydä sairaana ruokakaupassa ja sinkun jääkaappiin ei mitään ilmesty ellei itse hoida asiaa. Tarkoitus ei ole syyllistää, vaan yrittää tuoda ymmärrystä (joku hyvin vertasikin sinkku= säälittävä jos on huolia ja perheellinen= aitoja ja huolia ja stressiä, tältähän se tuntuu. Lisäksi tuo tarve ylitsevuotavan kiitollisuuden osoittamiseen on tuttua, sitä oikeasti on hyvin kiitollinen pienestäkin avusta ja toisaalta jotkut antaa olettaa että nyt on viety heidän liian kallisarvoista aikaansa. Enkä nyt tarkoita että ystävyyteni olisivat pelkkää avunpyytämistä (jotain hyötynäkökulmaa), vaan todella harvoin haluan ja kysyn apua ja kyllä yleensä yhdessä vietetty aika on sitä hauskanpitämistä. Mutta halusin tuoda esille että sinkkukin kaipaisi joskus lohduttavaa olkapäätä, seuraa tiettyihin juttuihin (esim. sairaalaan leikkauksiin mentäessä) tai pientä apua jossain konkreettisessa jutussa ilman että se olisi iso numero. Yleensä sinkut harvoin haluaa olla vaivaksi ja yrittävät ottaa mahdollisimman pitkälle perheellisten tarpeet huomioon ensin. Ihan oikeesti). Jotkut sanoi että vaihda näitä ystäviä, se olikin hyvä vinkki ja olen sitä alkanut nyt tehdäkin, vaikka näin alkuun olenkin järkyttävän yksin. Aikuisena hyvien ystävienkään saaminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka itse olisi kuinka aktiivinen tahansa.
Mietin pitkään että kirjoitanko tänne uudelleen, mutta haluaisin lähettää terveisiä kaikille niille yksinäisille ihanille ihmisille jotka vastasivat ketjuun. Kiitos. Yksinäisyys on kipeä asia. Usein mietin että ei tartte pelätä yksinäistä vanhuutta ja miten joutuu pärjäämään, kun nyt vajaa viiskymppisenä elää sitä elämää jo. Ja meitä on paljon. Teille kaikille halaus. Ja sinulle perheellinen, joka kerroit että tämän viestiketjun myötä ajattelit olla enemmän yhteydessä sinkkuystäviisi, kiitos, hienoa että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Ja sinä joka elät pyörätuolissa ja joudut pyytelemään roskiksen vientiä yms., toivon että nyt vihdoin ihmiset tulisivat järkiinsä ja auttaisivat. Olet kyllä melkoinen arkielämän selviytyjä. Parempaa kevättä meille kaikille.- mies-40
mistä päin Pohjois -Suomea olet ?Mä kainuusta ja 40v ..olis kiva vaihtaa ajatuksia.
Tämä yksinäisyys-saitti on paras saitti
Jos seuraat sitä tai luet vanhoja kirjoituksia niin paljon on asiaa
Yksinäisyys on todella iso ongelma ja mullakin on sitä todella paljon kokemusta
Ajattelin muuttaa ulkomaillekin kun ei kukaan kuitenkaan jäisi kaipaamaan
En ihmettele yhtään Suomen itsemurhatilastoja- 887788
Kaikki mun tuntemat "yksinäiset" on niitä ruikuttajia jotka ei persettään kotoaan nosta, vaan vinkuvat yksinäisyyttään netissä.
- jukebox1
Mä kävin tänään uimahallilla vaikka on aika kova pakkanen
Mukavahan se on kovat löylyt ottaa ja käydä kylmäaltaassa virkistäytymäsä
Naisiakin näkee monenlaisia On rumaa lihavaa laihaa ja sopusuhtaista :)
Venäläisiäkin oli siellä
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken tappo
"Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k15427137Valkeakosken 15-v tapauksessa ihmettelen ??
On sääli, että pahoja ihmisiä liikkuu aina vapaana eri puolilla Suomea, mutta minkä ihmeen takia 15-vuotiaan nuoren täyt62724105Kuka oli tekijä?
Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso18917140Nyt ahdistaa
Joku nuori tyttö on surmattu Valkeakoskella. En tunne ihmistä, mutta silti se koskettaa. Uutisissa oli hiljattain, että40210137Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi
Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä336906215-vuotiaan ruumis valkeakoskella
Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on276308Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi194053Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon
Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.1913728Mitä hänellä oli päällään kun viimeksi näit hänet?
Avoimia vastauksia saa kirjoitella... Ehkä joku saattaa tunnistaa itsensä kommenttien joukosta :)792203- 1241823