Tulisiko minusta sen takia huono äiti???
Olen 17vuotias nuori nainen pohjois-suomesta.Minulla on ollut vauvakuume jo pitemmän aikaa,mutta mieheni jarruttaa..Olemme olleet jo pitempää yhdessä ja mies on minua useampia vuosia vanhempi.
Olen kuin äiti kummipojalleni ja rakastan häntä valtavasti. Mielessäni kuitenkin pyörii oma lapsi.
Asunto on täynnä lastenvaatteita, tavaroita ja rattaita joten ulkopuolisista näyttää, että olisin jo Äiti:)
Oma lapsi olisi unelmieni täyttymys ja suurin haaveeni onkin olla kotiäiti...
Nyt on jonkun jo aika sanoa,että "kokeile äitiyttä muutama päivä niin näet ettei se ole helppoa/lastenleikkiä".
Olen viimeisen puoli vuotta hoitanut tällä hetkellä yksi ja neli vuotiaita poikia,ja vaikka rankkaa on ollut niin olen nauttinut joka hetkestä!
Vaipanvaihdot, yöheräämiset ja SE KAIKKI on jo tuttua!Mitä mieltä te "rakkaat" keskustelijat olette? Olenko itsekäs halutessani lapsen jo näin nuorena?
Olen 17vuotias nuori nainen pohjois-suomesta.Minulla on ollut vauvakuume jo pitemmän aikaa,mutta mieheni jarruttaa..Olemme olleet jo pitempää yhdessä ja mies on minua useampia vuosia vanhempi.
Olen kuin äiti kummipojalleni ja rakastan häntä valtavasti. Mielessäni kuitenkin pyörii oma lapsi.
Asunto on täynnä lastenvaatteita, tavaroita ja rattaita joten ulkopuolisista näyttää, että olisin jo Äiti:)
Oma lapsi olisi unelmieni täyttymys ja suurin haaveeni onkin olla kotiäiti...
Nyt on jonkun jo aika sanoa,että "kokeile äitiyttä muutama päivä niin näet ettei se ole helppoa/lastenleikkiä".
Olen viimeisen puoli vuotta hoitanut tällä hetkellä yksi ja neli vuotiaita poikia,ja vaikka rankkaa on ollut niin olen nauttinut joka hetkestä!
Vaipanvaihdot, yöheräämiset ja SE KAIKKI on jo tuttua!Mitä mieltä te "rakkaat" keskustelijat olette? Olenko itsekäs halutessani lapsen jo näin nuorena?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei!
Itse en ole "teiniäiti", sain esikoiseni 27 vuotiaana.
Mutta se sanon heti alkuun, että se ei tekisi sinusta huonoa äitiä, jos saisit lapsen nuorena. Pois se ajatus sinusta!!!!!
Mieheni veli sai lapsen tämän vuoden puolella 16-vuotiaan tytön kanssa. Tapaus oli vahinko, mutta päättivät pitää lapsen.Mieheni veli on 22 v. Nuoruus näkyy näissä vanhemmissa. Aivan kuin lapsi olisi isketty kahden pystymetsäläisen syliin. He eivät olleet lainkaan valmiita vanhemmiksi. Vanhemmuuteen kasvaa kyllä, mutta jos mielssä on koko ajan opiskelut ja humputtelut jne. jne., on vaikeaa keskittyä lapseen ja perheenperustamisen ydinasioihin eli turvallisen ja vakaan pohajn luomiseen. Se että sinulla on kokemusta lastenhoidosta ei ole tae siitä, että olet niin henkisesti kuin fyysisesti "valmis" raskauteen ja vanhemmuuteen...teiniraskaus on riskiraskaus siinä missä liian iäkkäänäkin lapsen saaminen.
Toki olen iloinen puolestasi, jos päädytte miehesi kanssa yhdessä perhettä perustamaan. Onnea vauvansaantiyrityksillenne. Muista kuitenkin "mennä nuorena" ettei "vanhana kaduta". Kotiäitiys on ihanaa, voin sanoa kokemuksesta, mutta olen huojentunut siitä, että nuorempana tuli mentyä menot. Nyt sitä ei juurikaan mennä mihinkään, eikä ole tarviskaan! Vuoden ikäinen taapero pitää äidin ja isän kiireisenä!!!! :)
Asenteestasi:)
Olen sen verran vanhemman näköinen (?) että nuo menot on jo tullut käytyä:)
Tällä hetkellä parasta mitä tiedän on olla kotona oman kummilapsen kanssa (hän on usein luonani yökylässä:).
Onnea sinullekin taaperosta:)
Sellainen on minullakin vain mielessä:)
Olkoon koliikit sun muut,mutta rakkaus lapseen tulee pysymään:)
Eiköhän se ole ihan ihmisestä itsestään kiinni minkä ikäisenä on valmis äidiksi. Serkkuni sai lapsen juuri ennen 17-vuotispäiväänsä (poikaystävä 2 vuottavanhempi) ja hyvin ovat pärjänneet ainakin nämä 3 ensimmäistä vuotta! Tosin serkkuni on aina ollut ikäistään "kypsempi" ja oli kuumeillut vauvaa jo pitkään.
Opiskeluiden ym hoitaminen pienen lapsen kanssa on tietenkin haastavaa, mutta kuten sanottu itsehän me teemme oman tärkeysjärjestyksen elämäämme. Ja kyllähän oma lapsi lienee se tärkein asia viimekädessä!
Onnea yritykselle!
Mitähän mahdat tarkoittaa sanomalla; "teiniraskaus on riskiraskaus siinä missä lapsen saaminen liian vanhanakin"...?
Liian vanhana saaminen on riskiraskaus kyllä, koska biologinen kello tikittää ja vaihdevuodet lähestyvät. MUTTA! Teiniraskaus ei missään mielessä ole mikään riskiraskaus! Nuoret alle 25-v. naiset ovat käsittääkseni kaikkein hedelmällisimmässä iässä fyysisesti.
Teiniraskaus on riskiraskaus. Asiaa voit kysyä vaikka neuvolasta. ..."26 ikävuoden jälkeen alkavat naisen munasolut heikkenemään"...
Itse olen kohta jo 20-vuotias ja haluan kovasti lasta. Ei siinä ole mitään väärää jos haluat tuon ikäisenä lapsen. Itse olin 16-vuotias kun jouduin tekemään abortin, ja olen katunut sitä syvästi siitä lähtien!
Mikään ei ole pahempaa kuin oman lapsensa "tappaminen"...olisin toki silloinkin kyennyt lapsestani huolehtimaan, mutta olosuhteet oli hieman toiset kuin nyt.
Nykyisin elän onnellisesti avoliitossa ja olemme mieheni kanssa päättäneet hankkia lapsen. Mikä on aivan ihanaa! mutta tsemiä sulle!
Hei Maria!
Sama tilanne on mullakin, vauvakuume jyllää:)
Ikää on 20. Vauva olisi kyllä enemmänkin kuin erittäin tervetullut meän perheeseen. Hän saisi niin paljon rakkautta ja huolenpitoa, ettei sitä voi käsittäkään.
Ja tosiaan lastenhoidosta on mullakin paljon kokemusta; 5 pienempää sisarusta, joita on tullut paljon hoidettua.
Jotenka toivottavasti saat sen miehekkisi mielen kääntymään "vauvamyönteiseksi", ei muuta kuin onnea ja tsemppiä!
Ja nähdään taas;)
P.s. Susta tulee kyl hyvä äippä, tiedän sen:)
Kirjoitat että suurin haaveesi on olla kotiäiti. Et kai kuitenkaan aio tehdä tästä ainoaa uraasi? Muistathan että sinulla on hyvä olla ammatti varalla sitten kun lapset kasvavat aikuiseksi. Opiskeletko tällä hetkellä? No, tiedät tämän varmasti jo, kunhan varmistelen. =)
Miksi miehesi jarruttelee? Eikö hän itse ole valmis vai pelkääkö hän teidän olevan liian nuoria?
Kunhan muistat ettei koko elämää voi rakentaa lasten varaan, muitakin tärkeitä suunnitelmia tulevaisuuden kannalta pitää olla. Sinulla on vielä oma henkinen kehitys kesken (usko pois, sen tajuaa vasta muutaman vuoden kuluttua =) ! ) vaikka vaikutatkin fiksulta jo nyt!
Sinulla kuullostaisi tekstisi perusteella olevan hyvät edellytykset äitiyteen myös nuorena: kokemusta lastenhoidosta, ei liian ruusuinen kuva lapsista, haluat LAPSEN etkä vauvaa... Kiirettä ei kuitenkaan ole. Lapsi on kahden kauppa ja sinulla on aikaa odottaa myös miehen kypsymistä isyyteen. Nauti ajasta kummipojan kanssa siihen asti!
Tuohon miehen "jarrutteluun" halusin sanoa jotain:)
Mieheni pelkää väsyväni liikaa lapsen kanssa...Hän itse tekee töitä joiden takia on paljon poissa kotoa,ja kotona ollessaan hän mieluiten nukkuu väsymystään pois.Hän ei siis paljoa (omasta mielestään) osallistuisi lapsen hoitoon,kasvatukseen ja kehitykseen.Uskon hänen eniten pelkäävän, että hän jää ulkopuolelle. JOs ymmärrät mitä yritän vaikeasti selittää:)
Olemme puhuneet paljon lapsesta,ja nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä:)
ihanaa että täälä on muitakin.. käys kattoos mun juttu jos kiinnostaa, otsikkona vauvakuume jo monta vuotta...
odottelun tuskissa olen hyvin onnellinen että meitä on nähtävästi vmuitakin:)
Jos sinusta tuntuu että haluat lapsen ja olet valmis siihen niin miksi ei, kenestäkään ei tule parempi äiti jos on jo 25, 30, 35, jokainen kasvaa äidiksi siinä vaiheessa kun ensimmäinen syntyy. Lapsettomien on turha tulla haukkumaan kun itse ei sellaisesta tiedä. Itse olen lapseni "tehnyt" ja saanut 17v:nä eli vuosi sitten. Meillä menee nykyään (ja alusta asti mennyt) todella hyvin ei ole kertaakaan tuntunut siltä että mitä tuli tehtyä päin vastoin sitä alkaisi mielellään jo toista odottamaan. Olen huomannut että lapset ovat kuin tatuointeja yhden kun "otat" niin niitä haluaa vain lisää ja lisää ;))))
Itse olen 16-vuotias, vauvakuumeillut ja pohtinut asiaa niin monelta kannalta, kun ihminen pohtia voi. Toisilla se biologinen kello tikittää vain aikaisemmin ja vaikka monet "aikuiset" tässä vaiheessa nostavat hirveän älämölön, toiset haluavat lapsensa nuorina, itse kuulun mm. tähän joukkoon.
En puhu pelkästä vauvakuumeilusta vaan todellisista suunnitelmista ja ajatuksista tulevaisuutta varten. Meitä on monia ja onneksi tukiverkosto nuorten perheiden ympärillä on kattava. Olen samalla linjalla kanssasi, äitiyden niin hyvät kuin huonot puolet on koettu ja tiedostettu,mielipide pysyy kuitenkin samana ja haaveet toivottavasti tulevat todeksi mahd pian.. :)