Näkemykseni ja kokemukseni siivittämänä uskallan väittää, että poliisien olisi ymmärrettävyyden ja väärinkäsitysten välttämiseksi mentävä kirjoituskursseille.
Olen nähnyt useita kuulustelupöytäkirjoja ja niissä oleva kirjoitus ei ole ollut johdonmukaista ja sulavakielistä.
Tiedän, että kuulusteltavalla on oikeus lukea ja tehdä tarvittavia muutoksia ennen allekirjoitustaan, mutta kuinka moni USKALTAA neuvoa poliisia, sillä kuulustelutilanteissa on oma jännityksensä ja suomalainen luottaa poliisiin, ehkä liikaakin.
En ole itsekään mikään kirjoittaja, mutta jos minun silmiini joku teksti ei näytä perinpohjin ymmärrettävältä, niin miltä se ammattilaisen silmin näyttäisi?
Olen nähnyt useita kuulustelupöytäkirjoja ja niissä oleva kirjoitus ei ole ollut johdonmukaista ja sulavakielistä.
Tiedän, että kuulusteltavalla on oikeus lukea ja tehdä tarvittavia muutoksia ennen allekirjoitustaan, mutta kuinka moni USKALTAA neuvoa poliisia, sillä kuulustelutilanteissa on oma jännityksensä ja suomalainen luottaa poliisiin, ehkä liikaakin.
En ole itsekään mikään kirjoittaja, mutta jos minun silmiini joku teksti ei näytä perinpohjin ymmärrettävältä, niin miltä se ammattilaisen silmin näyttäisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sen kuulukaan olla... Rikosromanit ovat juttu erikseen. On totta, että kirjoitusvirheitä niissä on paljon, mutta johdonmukaisuus niistä usein puuttuu. Joskus se on myös mahdotonta. Asiasta riippuen kuulustelut kestävät parista minuutista tunteihin, eikä siinä ole paljon aikaa ruveta muokkaamaan tekstiä, tärkeintä, että kuulustelusta tulee esille ne asiat jota sillä haetaan rikoksen selvittämiseksi.
Eikö kuulustelukertomus sitten pidäkään kirjoittaa niin kuin sen asiakas kertoo? Saako poliisi muutella sanamuotoja ja lauserakennetta sen vuoksi että homma on kielioppillisesti oikein? Vai onko vaarana että kertomus muuttuu?
Kertooko kuulusteltava itse asiat johdonmukaisesti?