Valmis tutkimuksiin - yksin.

Minun tarina nopeasti:

3,5 vuotta sitten päätimme entisen mieheni kanssa halusimme lapsen ja jätimme ehkäisyn pois. Olin onneni kukkuloilla, kunnes tajusin että kaikki ei mene niinkuin suunnitellaan. Vasta 9:lla yrityskierrolla tärppäsi, mutta vain hetkeksi. Sain keskenmenon muutama päivä plussaamisen jälkeen. Koska elämäntilanteeni oli muutenkin hankala, masennuin ja elin kuin "elävä kuollut." Mikään ei tuntunut miltään ja tuntui että kaikkien muiden elämään mahtuu vauvoja, vauvoja ja vauvoja. Yritimme vielä n.7kk elää unelmaamme, mutta elämäni oli niin murtunut etten pystynyt enää tukemaan toista yhteisissä pettymyksissä. Erosimme.

Pari vuotta elin kuin sumussa - muutaman kerran seurustelin, toiveena että ex-miehessäni oli fyysistä vikaa ja saisinkin lapsen jonkun muun kanssa. Tämä kuulostaa typerälle, mutta kyllä olen ollut juuri kuvailemani sika. Kesäkuussa 2011 sain toisen keskenmenon juuri samalla tavalla, muutama päivä plussan jälkeen alkoi vuoto... Silloin olin itse asiassa salaa onnellinen - toive siitä että voisin vielä raskautua, oli herännyt eloon.

Muutin pois, kauas kaikesta, yksin. Aloin rauhoittua. Oli aikaa olla yksin ja miettiä. Tajusin, että vauvahaaveni oli mennyt kaiken muun edelle; laiminlöin ystäväsuhteita joissa on lapsia, olin itsekäs ja idioottimainen sika ja olin vaarantanut jopa oman terveyteni useastikin. Aloin elämään - huolehdin ystävistäni, vietän aikaa lähimmäisten kanssa ja annan aikaa myös lemmikeilleni.

Tiedän, kahden keskenmenon kokeneena, joista molemmat on ultrattu ja todettu tapahtuneeksi, että minussa on fyysistä vikaa. Molemmat raskaudet olivat ainakin liian lähellä kohdunkaulaa... Epäilen myös etten ovuloi kuin toiselta puolelta kaikki merkit huomioon ottaen. Kerran olen käynyt gynekologilla, jossa etsittiin epäilemääni endometrioosia, eikä sitä löytynyt. Lääkäri myös kehui kohdun ja munasarjojen näyttävän normaaleilta ja munarakkulan hyvin kypsyvän. Jotain toivoa minulla siis on.

Olisin nyt vihdoin sujut itseni ja muiden kanssa ja valmis hakeutumaan YKSIN tutkimuksiin, ja mahdollisesti hoitoihin, lahjoitetuilla siittiöillä. Tulee vaan mieleeni, miten hyvin yksin pääsee tutkimuksiin kunnalliselle puolelle, jos takana on kuitenkin yritystä tuon verran ja tietoa siitä että jokin minussa on vikana???

Khiitosta.... ja jaksamisia kaikille. Älkää tuomitko.