Pennun hankkiminen kaduttaa :(

Hei haloo! Eivät lapsetkaan pienenä mitään hiljaisia enkeleitä ole jotka heti taloon tullessaan tietävät päivärytmin ja tavat. Kysykää kasvattajalta ohjeita-kokenut koirankasvattaja joka on vastuuntuntoinen auttaa teitä alkuvaikeuksissa.
Miksi pentu on yöllä jossain häkissä? Nukkuiskohan perhe paremmin jos pennnulla olis peti esim makuuhuoneessa sängyn vieressä. Itselläni koirat ovat aina olleet tasavertaisia perheenjäseniä-ei niitä mihinkään ole eristetty.
Kokeneilta koiraihmisiltä saat parhaat vinkit, mutta käänny ensisijaisesti kasvattajan puoleen.
Koska sinulla on lapsia niin tiedät ettei koliikkilapsessakaan joka parkuu yöt ole palautusoikeutta. Alkuvaikeuksien jälkeen niistäkin tulee suloisia . Pitkää pinnaa ja rohkeasti apua hakemaan niin teidänkin perheeseen palaa normaali elämä jossa kaikki viihtyvät.

Meillä ensimmäiset kaksi yötä oli vähän itkuisia, pennulla oli pentulaatikko sängyn vieressä jottei mitään sattuisi yön aikana (kääpiörotua). Pidimme pintamme ja jätimme itkuista välittämättä laatikkoon, näytimme vain että olimme lähellä ja kaikki hyvin.
Minäkin suosittelen ottamaan kasvattajaan yhteyttä, monet kasvattajat osaavat hyvin neuvoa ja olla tukena vaikeina aikoina. Jos tämä ei näytä teidän kasvattajaa kiinnostavan, ota yhteys koirankouluttajaan joka voi olla tukena ja ohjata teidät vaikeuksien läpi.
Ja vielä kommentti huoliisi, ulkomaanmatkoilla tms. koira hyvään hoitoon vaikka hoitolaan, oma koirani kulkee melkein joka paikassa mukana mutta silloin on tietysti panostettava peruskoulutukseen.

Älä lannistu! Meillä oli ensimmäisen koiran pentuaika ihan samanlaista ja minuakin mietitytti silloin, että mihin tuli ryhdyttyä.. Jälkeenpäin en ole hetkeäkään katunut, että otin koiran!

Pentuun toimii lempeä johdonmukaisuus. Eli jos on tarkoitus, että pentu nukkuu jatkossakin aitauksessaan, niin sitten vaan kylmästi jätätte sen sinne välittämättä itkuista. Aitauksen lähellä kannattaa olla, jotta pentu pystyy näkemään/haistamaan teidät, mutta älä ota syliin vaikka kuinka kiljuisi. Ellette sitten halua, että koira nukkuu aikuisenakin vieressänne. Muutaman yön jälkeen viimeistään rauhoittuu.

Ja rutiinit pennulle kuntoon. Eli herätys ja aamupisut mielellään samaan aikaan joka päivä, samoin ruuat ja muut touhuamiset. Ja nukkumaan samoihin aikoihin joka ilta. Ja kun koira nukkuu, älkää häiritkö sitä. Mikäli ei saa nukkua tarpeeksi, on varmasti levoton.

Tuota vaihetta jaksaa kun muistaa, että se on ohimenevää. Hetken päästä jo muistelet kaiholla noita pentuaikoija. :) Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion kirjat Pennun kasvatus ja Koirien käyttäytyminen. Sieltä löydät varmasti apuja tuohon yksin jäämisen opetteluun.

ota sänkyyn. Kyllä se kasvettuaan muuttaa itse lattialle. Nii o jo kolme koiraani tehneet. ( ja sitten vanhuuttaan elämänsö viime vuosina taas halunneet lisää läheisyyttää ja kömpineet jalkopään.)

Älä ota tätä pentuhommaa niin vakavasti, vaan anna asioiden sujua omalla painollaan. Siis tietysti koulutukseen jne. on panostettava, mutta sinun ei tarvitse koko ajan touhuta pennun kanssa, eikä sille tarvitse omistaa koko elämäänsä. Tottakai pentu tarvitsee paljon huomiota ja hoitamista, mutta elämässä on muutakin ja normaalin arjen on pyörittävä pennusta huolimatta. Pentuajan jälkeen elämä palaa kyllä normaaliin uomiinsa: pääsette matkoille, kun viette koiran hoitoon siksi aikaa, jos sitä ei voi ottaa mukaan jne.

Suosittelen sinulle Tuire Kaimion Pennun kasvatus-kirjaa, jossa on yksityiskohtaiset ohjeet mm. pennun totuttamiseen yksinoloon (ohjeita ei tarvitse noudattaa orjallisesti, sillä ne ovat tosi tarkat). Voit vaikka rajat pennulle tilan (esim. yksi tai kaksi huonetta) esim. koiraporttien avulla, jonne voit laittaa sen, kun et jouda vahtimaan sitä koko ajan. Totuta pentu tähän tilaan ja ylipäänsä yksinoloon pikkuhiljaa: nosta pentu aitaukseen ja ota se pois ennen kuin se edes kerkeää miettiä hätääntymistä. Pikkuhiljaa aikaa voi pidentää. Jos pentu alkaa kitistä aitauksessa, odota että se hiljenee ja ota se vasta sitten pois. Samaa voi harjoitella sisäoven kanssa: se laitetaan kiinni sekunniksi pennun ollessa toisella puolella ja aikaa pidennetään pikkuhiljaa. Kun pentu osaa olla sisätiloissa yksikseen, siirrä harjoittelu ulko-ovelle.

Tee yksinolosta pennulle mukavaa: anna sille vaikka jokin erikoiskiva herkku ja lelu, jotka se saa vain jäädessään yksin. Kun tulet takaisin, ota herkku ja lelu pois. Ihmisen poissaolo saa siis pennun mielessä mukavan merkityksen, koska silloin tapahtuu kivoja asioita ja kun ihminen palaa, nämä kivat asiat häviävät. Muista myös, ettet huomioi pentu tullessasi takaisin. Myös lähtiessä pitää olla eleetön, eikä pentua tarvitse edes vilkaista varttiin ennen lähtöä. Jos pentua vimmaa ja tervehtii iloisesti tullessaan takaisin, se oppii että ihmisen tulo paikalle on kivaa ja jos sille leperrellään sen jäädessä yksin, että "en ole poissa kauan.mitenhän sinä pärjäät?" jne. pennulle tulee olo, että yksinjäämisessä on jotain pelottavaa.

Muista myös, ettö rauhoittuminenkin on tärkeä taito koiralle. Koko ajan ei tarvitse puuhata jotain, vaan välillä on hyvä vain olla. Muuten pentu voi koko ajan käydä ylikierroksilla. Yksinoloharjoittelu kannattaa ajoittaa siihen, kun pentu on väsynyt: esim. syönyt äskettäin.

Kiitos vastauksista! Ymmärrän toki ettei koliikkivauvaakaan palauteta, mutta en nyt lähtisi vertaamaan koiranpentua omaan lapseen. Ja vaikka lapsellani olikin koliikkia hän nukkui silti kahden tunnin pätkiä, tämä koira nukkuu puolen tunnin, maksimissaan tunnin pätkiä. En ihmettele että olen väsynyt.

Tuntuu kauhealta että koira on nyt silmissäni vain taakka. Välillä vähän kirkastuu ja toiveikkaana mietin että ehkä parin viikon etelänlomat joilla olemme käyneet vuosittain vielä onnistuisikin jotenkin, mutta seuraavassa hetkessä koen olevani vangittuna neljän seinän sisälle.

Asumme vanhassa rintamamiestalossa ja haluan pitää pennun yksinoloajat ja yöt aitauksessa ihan pennun turvallisuudenkin takia, sillä pentu tuntuu ehtivän joka paikkaan. Nurkista ja kulmista löytyy helposti järsittävää, vanhat maalit ei varmaan ole terveellisimmästä päästä ja jonkun listan mukana lähtee taatusti naulojakin. Tiedän että olen varmaan ylihuolehtiva, mutta en halua miettiä työpäivien ajan onko pentu varmasti hengissä. Pentuaitaus on mielestäni ihan hyvän kokoinen ja pentu näkee sieltä hyvin ympärilleen. Mutta pennulle tuntuu olevan tärkeää vain olla samassa tilassa minun kanssa. Fiksuna koirana tajuaa että aitauksessa ollessaan on minusta erossa. Yksi yö jo epätoivoissani mietin että pitäisikö minun mennä aitaukseen nukkumaan...

Olen lukenut pentukirjoja (Tuire Kaimion kirjaa tosin en ole lukenut, mutta etsin sen kirjastosta) ja niissä yleensä luki että muutamana ekana yönä pentu voi vinkua, siksi minulle tuli yllätyksenä että tämä on jatkunut jo pari viikkoa. Onko tämä yleensäkään normaalia? Olen kuullut että jotkut hakevat pennun perjantaina ja maanantaina jo lähtevät töihin. Minä varasin tähän kuukauden. Ikävintä on että olen huomannut nuoremman lapsen tulleen jo mustasukkaiseksikin kun tuntuu että pentu saa kaiken huomion. En enää tiedä johtuuko tämä toisiin aatoksiin tuleminen vain väsymyksestä, vai oliko tämä oikeasti huono päätös johon emme olleet valmiita. Ehkä en olekaan valmis luopumaan vapaasta koirattomasta elämästä. Mutta se on varmaa että tähän univelkaan en ollut valmis. Silti en ole valmis ottamaan pentua viereen makuuhuoneeseen, sillä vasta pari vuotta sitten saimme sen takaisin vain miehen ja minun huoneeksi kun kuopus vihdoin alkoi nukkumaan koko yön omassa huoneessaan.

Lisäksi mietin että mistä tiedän onko tässä kyse vain eroahdistuksesta vai onko tässä jo menossa joku valtataistelu, että kumpi määrää pedin paikan? Pentu vaikuttaa muuten ihan normaalilta pennulta. Huomenna käyn ostamassa jotain herkkuja pennulle joita annan jatkossa kun se jää yksin ja toivon että se auttaisi tilanneta.

Koira ei ole lapsi, mutta vaivaa siitä on ens.kuukausina yhtä paljon. Eläinten käsittelyyn tottumattomalle koiranpennun kasvatus voi olla jopa vaikeampaa kuin vauvan kanssa toimiminen. Jos koira on ensimmäinen ja koet tilanteen noin ahdistavaksi, kannattaisiko sinun ottaa kasvatuksen tueksi konsultoida kouluttajaa?

Toisekseen minusta vaikuttaa, ettei koira ole alunperin ominut sinua, vaan sinä olet ruokkinut tilannetta antamalla koiralle huomiota väärissä tilanteissa (palkinnut sitä yöheräämisistä tiuskimalla tai lepertelemällä) ja ehkä jopa alun innostuksissa hössöttänyt sen ympärillä ylimitoitetusti. Onko mahdollista, että olet itse ottanut liian suuren roolin koiran elämässä? Kun koira herää ja sinä välittömästi reagoit jollain tavalla, niin eikö sitä silloin sen logiikalla palkita? Voit varmastikin olla lähellä, mutta reagoimatta mitenkään ja sitten siirtyä omaan makkariin homman sujuessa paremmin. Epäilemättä lastasi häiritsee, että koira kuulostaa hermostuneelta, mutta tilanne vain pahenee, mikäli tiuskit/lepertelet koiralle joka kerta kun se herää puolen tunnin välein. Voisit selostaa, että koiraa ei satu eikä sitä satuteta (!), vaan se opettelee nukkumaan yksin.

Miehesi valittelee, että koira on liian vahvasti leimautunut sinuun. Tilanteeseen voisi puuttua jo nyt siten, että kaikille perheenjäsenille jaetaan koiranhoitoon liittyviä vuoroja. Koiralle olisi tärkeä oppia rutiineja tässä vaiheessa - eli että tietyt (ainakin ruokailu ja pissatus) aktiviteetit tapahtuvat itsepintaisesti samaan aikaan päivästä toiseen. Yöllä koiran saamaa huomiota olisi pakko määrätietoisesti ja asteittain vähentää.

Koiran saamaa hellyyttä ja leikitystä ei saisi vähentää, tai muuttaa suhtautumista siihen vihamieliseksi!!!

"Asumme vanhassa rintamamiestalossa ja haluan pitää pennun yksinoloajat ja yöt aitauksessa ihan pennun turvallisuudenkin takia, sillä pentu tuntuu ehtivän joka paikkaan. Nurkista ja kulmista löytyy helposti järsittävää, vanhat maalit ei varmaan ole terveellisimmästä päästä ja jonkun listan mukana lähtee taatusti naulojakin."

Koko elämäänsä koira ei kuitenkaan voi olla aitauksessa, joten koulutuksen on tärkeää alkaa nyt. En ole ammattikouluttaja, kokemukseni on erittäin (!) rajallinen kuten monella muullakin suomi24:n lukijalla, joten toivoisin että ottaisit jonnekin parempaan paikkaan yhteyttä. Veikkaan, että esimerkiksi kysely Petsien-foorumilla tuottaisi enemmän varsinaisten koiraharrastajien vastauksia, mutta en tiedä ovatko pelkät foorumineuvot riittäviä.

jos et halua koiraa omaan makkariin ( ei häiritse yhtään, kun nukkuu sängyn vieressä), ja koira hyväksyy alfaparin kaksinkäymiset, sehän kuuluu luontoon. Niin voit panna koiran myös lapsen huoneeseen ja sanoa lapselle että siinä sulle yökaveri. Tuskin kummallkaan on asiaan vastaansanomista. Ps, mitä rotua, minkä kokoinen koira on, tulee olemaan. Järsimiset loppuu helposti etikalla, kokemusta. Eikä koira ole mikään kani joka järsisi joka paikan. Hanki pari kolme isoa luuta purtavaksi, ja pienelle koiralle vaikka nahkarukkanen, sellainen ettei saa palasia. Siis hellitä hieman ja anna pennun juosta omia aikojaan ympäri huushollia! Häkkiin, aitaukseen laitto on pennulle rangaistus ja tietenkin se protesoti ja kun saa ulvomalla periksi, niin tietekin ulvoo. Siis jos haluat pitää pennun vankina hkissään, anna huutaa itsensä väsyksiin, kunnes masentuu ja lopetta.voi kulua sisukkalla kaverilla 3-5 vuorokautta, joten mies ja lapsi siksi aikaa vaikka lomamatkalle.

Heippa! Voimia sinulle. Alku osaa olla tosi raskasta, mutta usko pois, kun muutama kuukausi on kulunut -osaat jo iloita pennustasi. Meille tuli syksyllä monen vuoden jälkeen pentu (vanhoja aikuisia koiria on kotona) ja alku oli todella väsyttävää henkisesti. Hetkellisiä katumus ajatuksia tuli, mutta ne menivät ajallaan ohi. Pentu on nyt mitä ihanin (mitä oli toki aiemminkin), vaikka näykkii, puree sohvia, hakee huomiota milloin milläkin tavalla ym. Huonona päivänä muistutan itselleni, että tämä vaikea vaihe menee kyllä ohi.

Viime yö meni entistäkin huonommin. Nukuin sohvalla enkä huomioinut pentua mitenkään. AItauksessa ei pitäisi olla mitään vikaa, siellä on pennun peti, ruoka ja juomakupit, pissapaissa, pari lelua ja puruluuta. Kun pentu joskus yhden aikaan yöllä oli ulissut liki tunnin ja hyppinyt pentuaitausta vasten niin huomasin että se oli oppinut kiipeämään aitausta pitkin. Pariin otteeseen näin sen jo aitauksen päällä, josta kuitenkin keikahti takaisin aitauksen puolelle, onneksi suoraan petiinsä. Aita on kaksi kertaa korkempi kuin mihin chihupentumme ylettyy noustessaan aitaa vasten joten se todella oppi kiipeämään. Aloin pelkäämään että tippuu kovalle lattialle enkä keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin avata aitauksen portin. En ottanut pentua viereen ja estin sen sohvalle hyppäämisen. Pentu käpertyi lattialle viereeni nukkumaan.

Aamuyöstä toinen lapsi heräsi janoon ja kun tuli juomaan niin pentu murisi ja haukkui hänelle. Tosin kun lapsi tuli lähelle niin ilmeisesti tunnisti ja rentoutui. Samoin kävi aamulla lasten huoneesta alkoi kuulumaan ääniä ja lapset heräsivät. Kaikenlisäksi pentu ei haukkunut meille tullessaan, mutta varmaankin kun nyt availlut ääntään, niin on huomannut että sieltä lähtee tosi kovia ja pelottaviakin ääniä. Tuntuu että kaikki menee vain huonompaan suuntaan eikä kehitystä parempaan tapahdu.

Alan olla jo aivan masentunut. Luulin että minä päätän pennun nukkumapaikan. Tiesin että maksan siitä yöunilla, mutta en arvannut että tilanne on sama, ellei pahempi kahden viikon päästä. Edelleenkään en halua koiraa makuuhuoneeseen, se on minun ja miehen huone. Miehen vieressä en tosin nyt ole nukkunut kahteen viikkoon, eikä aavistustakaan milloin pääsen takaisin omaan sänkyyn.

Pelkään ettei minulla ole voimavaroja tähän. Halusin vain aivan tavallisen koiran. Varmaankin minun toimillani on ollut vaikutusta vaikka parhaani olen yrittänyt, mutta kyllä koiran luonteenkin pitää olla todella periksiantamaton. Luin että ulinan pitäisi loppua puolessa tunnissa jos siihen ei reagoi, mutta pentuu jaksaa tunninkin. Siinä kohtaa en ole enää minä jaksanut.

Ensimmäinen virhe oli se, että aloit höpöttämään ja nukkumaan pennun vieressä. Niin raakaa kuin se onkin, niin koiranpennun kun ottaa, se laitetaan johonkin turvalliseen paikkaan yöksi yksin esim. keittiöön ja ovi kiinni ja itse omaan sänkyyn nukkumaan. Siellä se ulvoo ja haukkuu aikansa, mutta oppii lopulta olemaan hiljaa. Olet itse opettanut koirasi siihen, että kun se alkaa metelöidä, sinä kiidät paikalle paapomaan. Koirat eivät ole samanlaisia kuin ihmiset, ja niitä ei missään nimessä, ikinä, koskaan pidä mennä paapomaan ja hellimään silloin kun ne käyttäytyvät hullusti tai huonosti. Sillä koira saadaan luulemaan, että se toimii oikein, joten käytös vain pahenee ja pahenee. Koiraa saa helliä ja silitellä vain silloin, kun se on rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä. Jos silittelet ja paijaat sitä, tai juttelet ns. rauhoittavasti sille silloin kun se alkaa jossain häkissään paniikissa kirkua sinä vahvistat sen mielentilaa, ja opetat sen käyttäytymään entistä pahemmin, sillä hellyys on koiralle palkinto ja kun hellit sitä silloin kun se haukkuu ja metelöi, se luulee tekevänsä oikein.

Miten tarkasti luitte rodusta,ennen kuin päätitte ottaa juuri tuon rodun?Niin moni ottaa chihun pelkän ulkonäön takia eikä tiedä lainkaan miten kasvattaa se tai mitkä sen ominaiset luonteenpiirteen ovat.Roduissa on eroja.

"Pentu oli lasten pitkään toivoma ja heille nyt myös älyttömän rakas."

Tuo on pahin mitä melkein voi tehdä,arvatkaa kenelle kaikki ulkoiluttaminen ja muu hoitaminen jää hetken päästä?Lapset tulevat huomaamaan ajan kanssa että hetkinen,tämähän vaatii paljon aikaa ja ulkoilua..Ei saisi yleistää,mutta usein lapset kyllästyvät nopeasti.

Ottakaa pentu nyt ainakin aluksi pois aitauksesta ja antakaa pennun mennä vapaasti tutustumaan uuteen elinympäristöön.

Itse neljän koiran omistajana tiedän, että alku ei aina välttämättä ole helppo, mutta kuitenkin kaikki riippuu itse koiran omistajasta.
Pentu tarkkailee sinua koko ajan ottaa sinusta mallia, pentu aistii sinun ahdistuneen ja stressaantuneen olosi, eikä välttämättä osaa tämänkään takia rauhoittua. Jos olet itse rauhallinen ja kärsivällinen, pentukin oppii pikku hiljaa olemaan. Ei sitä yhdessä yössä opita, mutta usko pois --> Hyvä koira pennustasi kasvaa JOS SINÄ niin haluat. Toki koiran kasvuun vaikuttaa myös asiat mihin se on kasvattajallaan tottunut, jos pentu on sielä saanut juosta aina vapaana ihmisten perässä, voi häkissä olo tuntua oudolta ja pelottavalta. Jätä vaikka radio päälle huoneeseen jossa pentu nukkuu, näin se ei tunne olevansa yksin ja rauhoittuu. Itselläni yksi koiristani oli kesäpentu ja koko pentuaikansa vietti ulkona tarhassa. Tämän yksilön kanssa alku ei olisi voinut olla helpompi, ei mitään eroahdistuksia ja häkkipelkoja. Mutta aina asiat ei mene helpoimmat kautta, ei yleensä ainakaan koiran pennun kanssa. :D
Mutta koska asut omakotitalossa, niin ei ainakaan naapurit häiriinny koiran vinkumiseen. Nyt olet vain hivenen ankarampi ja jätät koiraasi enemmän yksin radion kanssa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Pian se huomaa että aina sinä takaisin tulet.

Kaikki murinat ym. kuuluvat sen pentuikään, jokainen koira kokeilee rajojaan jossain vaiheessa.

Koirasi on iässä jossa se oppii koko ajan uusia asioita. Ole kärsivällinen.

Muista myös että olet pennullesi kaikki kaikessa, älä ole sille liian ankara. Ei pentu pahaa tarkoita.
Se ei vain tiedä mikä on oikein ja mikä ei.

Tsemmpiä ! :)

Nyt korvatulpat korviin ja koko poppuu nukkuu omissa huoneissaan ja omissa sängyissään ja pennulle sellainen paikka mistä se ei kiipeämään pääse vaan voi viettää yönsä siellä . Huutaa varmasti mutta siihen se ei kuole eikä se saa siitä traumoja . Tuolla paapomisella pentu huutaa vielä 2 vuotiaanakin , ei todellakaan ole normaalia että pentu vielä 2 viikon jälkeen huutaa yöllä !

Pienellä pennulla ei myöskään ole eroahdistusta koska koiria ei synny niin että niillä on eroahdistus vaan se kehittyy ajan kanssa ja yleensä saa alkunsa siitä että koiraa paapotaan liikaa eikä se saa tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä .

Omat koirani eivät ole kuin sen yhden yön vähän kitisseet ...ovat tosin saaneet olla vapaana asunnossa mutta eivät makuuhuoneissa .

Kiitos tsempeistä :)!

Tarkennuksena vielä että pentu siis ei ole aitauksessa kuin öisin ja silloin kun jää yksin kotiin, jota on tapahtunut vain harvoin. Nyt en enää tiedä mitä teen kun pentu näyttää pääsevän aitauksesta pois. Meillä on kyllä eteinen sellainen paikka johon voisi myös jättää, mutta itse kuvittelin, että aitaus olisi mukavampi kuin kokonaan suljettu paikka, sillä aitauksesta sentään näkee ja kuulee hyvin mitä ympärillä tapahtuu. Eteisestä ei ulinakaan välttämättä kuuluisi ainakaan niin hyvin joten ehkä saisin nukuttua? Toisaalta en ole varma mikä menee eläinrääkkäyksen piikkiin? Eniten pelkään aiheuttavani pennulle traumoja.

Pentu oli kasvattajalla myös yöt aitauksessa, tosin viiden muun koiran kanssa. Luulin että aitaus olisi ilman muuta ok, hankin täsmälleen samanlaisen aitauksen.

Ja chihuista. Tietenkin otin selvää chihuista ja muutamalla ystävälläni on niitä, mutta kenelläkään ei ole ollut tällaista tilannetta. Meillä ilmeisesti kyse koti-ikävästä jota seurasi eroahdistus, kun muilla on ongelmat jääneet ilmeisesti tuohon koti-ikävään ja sen jälkeen on alkanut sujua. Kasvattajakaan ei osaa neuvoa. Yleensä on riittänyt että jättää vinkuvan pennun huomiotta niin puolen tunnin päästä hiljenee. Meilä käy toistepäin. Puolen tunnin päästä ääni vain kovenee ja pentu ahdistuu ahdistumistaan.

Olen kokeillut huomiotta jättämistä, rauhoittelua, pikkuhiljaa totuttelua, mikään ei toimi. Oikeasti, voiko tästä koirasta enää tulla koiraa joka mukautuu perheeseen vai tarvitseeko tämä pentu kodin jossa voi nukkua isännän vieressä?

Tee aitauksesta pennulle hyvä ja positiivinen paikka olla. Siitä kaikki lähtee. Ja niin, että se saa tulla ja mennä sinne myös muulloin, kuin silloin kun se jää yksin. Sinne erityisherkut/luut/lelut, ja kehut kun menee hyvin. Kiukuttelu koiralle ei auta mitään, kuten ei koliikkivauvallekaan.
Voimia!

"Viime yö meni entistäkin huonommin. Nukuin sohvalla enkä huomioinut pentua mitenkään."

"Olen kokeillut huomiotta jättämistä, rauhoittelua, pikkuhiljaa totuttelua, mikään ei toimi."

Huomaat varmaan itsekin, että muutat koko ajan käytöstäsi ja annat periksi. Pentu voi olla itsepäinen, mutta vahvistat koko ajan sen tunnetta, että se kuitenkin saa tahtonsa läpi.

Täällä on tullut todella hyviä neuvoja. Mikäli käytin sanaa kokeilu tai ehdotin jotain edellisessä viestissäni, tarkoitin nimenomaan ETTET vain kokeilisi jotain ja siirtyisi heti seuraavaan. Et anna yölliseen kerjäämiseen huomiota (tiuskimista tai lepertelyä) missään tilanteessa enää KOSKAAN nukuit itse missä tahansa! Et siis anna ollenkaan huomiota!

1. Sovi perheesi kanssa missä koira nukkuu

2. Koiralle ei anneta huomiota kenenkään toimesta, koska se vahvistaa sen ulvontaa

3. Sinä siirryt pennun läheisyydestä yöksi pois

Mielestäni edellinen yö, josta masennuit, kuulostaa pikemminkin askeleelta parempaan. Tuhoat kuitenkin kaiken tekemäsi työn, jos alat uudelleen reagoimaan pennun huomionhakuiseen käytökseen yöllä. Muut ovat täällä ehdottaneet, että pentu siirtyisi eteiseen ja sinä vuoteeseen. Siinä voisi olla ideaa, mikäli et pysty olemaan reagoimatta sohvalla. Yksi vaihtoehto voisi olla, että otat korvatulpat ja pyydät miestäsi estämään lähtösi parivuoteestanne:D


"Eteisestä ei ulinakaan välttämättä kuuluisi ainakaan niin hyvin joten ehkä saisin nukuttua? Toisaalta en ole varma mikä menee eläinrääkkäyksen piikkiin? "

Pennun kasvatus menee eläinrääkkäyksen piikkiin, jos et lopeta soutaamista ja huopaamista. Jos pentu saa vahvistusta (huomiota) vikinälleen sekä moitinnalla että lohdutuksilla, käytöstä on kohta mahdotonta kitkeä pois eikä koira tiedä mitä odottaa omistajiltaan. Tämä yöllinen käytös ei tarvitse ollenkaan huomiota osakseen.

Ei varmasti ole pennullekaan hyvä, ettei se pysty rauhoittumaan öisin. Jos koira oppii, että sen kannattaa ulvoa tunnin verran, niin se on oikeastaan sitä pahinta eläinrääkkäystä sen kannalta. Pennun mielenterveydelle olisi parasta mikäli asiaan puututaan nyt ja sekin saa nukkua yönsä rauhassa. Oletko miettinyt kuinka rankkoja yöt voivat olla tätä menoa myös pennulle?

Kouluttaja C:n mielipide oli naulankantaan:

"En sano näitä asioita ollakseni ilkeä, vaan jotta ymmärrät että sinun on joko päätettävä että nyt pentu ei enää pompota sinua vaan laadit selkeät säännöt mistä ei poiketa ja varmistat että kasvatat pennun oikein, tai sitten etsitte pennulle uuden kodin."

Kukaan ei tosiaan halua olla ilkeä sinulle. Usein ein sanominen ja jämptiys on suurempaa ystävyyttä (ja toiselle ihmisellekin hyväksi) kuin jatkuva käytöksen ailahtelu ja periksi antaminen.

Koira ei ole lapsi eikä tilanteeseen sovi ihan samat keinot, mutta teen vertauksen jotta ymmärtäisit paremmin. Kuvittele, että 4-vuotias lapsi karkaa joka ilta sängystään äidin ja isän sänkyyn. Joinain iltoina äiti antaa hänen olla siinä puolituntia, usein äiti vie lapsen takaisin sänkyyn mutta lukee sadun, ja joinain iltoina äiti vihaisena jahtaa lapsen takaisin sänkyyn. Näillä eväillä lapsi jatkaa yöllistä huomionhakua ja kokee vanhemman arvaamattomaksi.

Kasvatusohjelmassa lapset kannettiin itkupotkuraivareiden saattelemana omaan sänkyyn kerta toisensa jälkeen vanhempien ollessa mahd.vähäeleisiä. Lapset alkoivat nukkumaan omassa sängyssään ja saivat unta. Kyseessä ei varmastikaan ollut lapsen pahoinpitely, vaan pikemminkin lasten ja aikuisten yöunien laadun parannus.

Niin, ja mikäli käy niin surullisesti ettet saa tilannetta parantumaan esimerkiksi viikon parin sisällä, ei tosiaankaan ole häpeä luopua. Loppupeleissä ei ole perheesi eikä koiran etu mikäli otetta ei löydy. Lapsesi varmasti ymmärtävät, että luovutatte pennun toiselle omistajalle koiran edun takia eikä se johdu ilkeydestä.

Sanoisin kuitenkin vielä kerran, että olet panostanut pentuun sen verran, että voisit vielä ottaa yhteyttä kouluttajaan, joka tulisi kotikäynnille. Oikeat neuvot kouluttajalta voisivat auttaa sinua saamaan tilanteen hallintaan ja muokkaamaan omaa käytöstäsi sekä pennun käytöstä. Netitse ja puhelimitse tuppaa olemaan vähän vaikeaa.

Kiitos tosi paljon tuesta. Tuntuu etten itse osaa enää edes ajatella selkeästi univajeesta johtuen.

Pentu on ihan fiksu, olemme jo opettaneet käskyt istu ja tänne. Oppi ihan muutamasta toistosta ja nyt juoksee jo tuulen lailla paikalle kursuttaessa. Pentukouluun olemme menossa ensi kuussa jos mitenkään saan järjestettyä kun tulee niin pahaan saumaan hiihtolomat. Itse olen kyllä kotona, mutta auto ei toiselle paikkakunnalle missä kurssi eikä julkisilla pääse sinne. Tarkoitus on siis panostaa koulutukseen, vaikka nyt olen varmaan kuulostanutkin ihan sekopäiseltä.

Ongelma on lienee juuri se että pentukirjoineni täällä olen kuitenkin ihan yksin, kun kirjoissa lukee vain miten pennun on hyvä nukkua ensimmäisenä yönä isännän lähellä jolloin sitä voi rauhoitella. sen jälkeen vinkumisesta viedään pissalle ja jos mitään ei tule niin toistetaan vartin päästä ja sen jälkeen jätetään huomiotta. Niin ja vinkuminen loppuu parissa yössä kun pentu kotiutuu. Mutta kun meillä ei mennytkään niin ja missään ei lukenut mitä tehdä kun vinkuminen vaan ei lopu vaikka ekat päivät on aikoja sitten menneet. Kun olen luullut tekeväni väärin olen vaihtanut taktiikkaa. Itku ei ole ollut vain lähellä vaan monena aamuyönä on tullut itkettyä. Samoin viime yönä kun tajusin että pentu oppi kiipeämään aitauksesta ja tuli taas olo etten hallitse tilannetta mitenkään.

On ollut todella rankkaa katsoa kuinka pentu on kuin häkkieläin, näen paniikin ja pakokauhun sen silmissä kun se yrittää pois aitauksesta keinolla millä hyvänsä. SIlmissäni näen kuinka se tassut verillä ja kuono nirhaantuneenakin vielä yrittää paniikissa pakoon kaivamalla laattalattiaa täi yrittämällä kivusta huolimatta tunken itseään aidan läpi. No, asia on nyt ratkaistu siinä mielessä että aitaukseen sitä en enää laita. Aitaus toki pysyy pysyy toistaiseksi paikoillaan mutta portti auki.

Vielä pitää miettiä mitä teen ensi yönä. Nukunko sohvalla huomioimatta pentua ja pentu saa nukkua sohvan vieressä lattialla (se tuntuu olevan pennulle ok), tosin minulle se olisi vain väliaikainen ratkaisu. Toisaalta sitten kun pentu pitää jättää taloon yksin, en voi sitä olohuoneeseen jättää vapaaksi. Ehkä silloin eteinen olisi ok paikka, sillä se on varmaan turvallisin huone koko talossa (epäröin tosin kun siinä on lasi-ovi olohuoneeseen, että onko se hyvä vai huono)? Jos alkaisin pikku hiljaa totuttelemaan pentua sinne päiväsaikaan pikkuhetkiä ja pidennän aikaa? Nyt pentu on siinä tilanteessa ettei voi olla eri huoneessa kanssani. Tänään en ole huomionut pentua pahemmin, lapset on laittaneet ruuat ja ulkoiluttaneet. Olin tänään 5min makuuhuoneessakin puhumassa puhelua, eikä epätoivoista vinkunaa kuulunut ovelta, muutamia inahduksia vain. Toisaalta muu perhe oli kotona. Silloin kuin ollaan pennun kanssa kahdestaan niin se ahdistuu enemmän jos ei näe minua.

Pidimme perhepalaverin pennusta ja päätimme ettemme luovuta. Minun pitää päästä epäilyksestä ettei pennusta tulisi koskaan rauhallista perhekoiraa jonka voisi jättää kotiin yksin useammaksikin tunniksi. Haluan uskoa että nyt on vain vaikea hetki josta pääsemme yli. Epäitoivoisina hetkinä vaan tuntuu että kasvatamme koiraa jonka persoona on meille liian vahva.

Kiitos että olette jaksaneet lukea pitkiä sekavia sepustuksiani. Toivottavasti huomenna oli valoisampi mieli ja yö olisi mennyt edes vähän paremmin kuin edelliset. Kertokaa vain vielä mielipiteitä ja neuvot tulevat aina tarpeeseen vaikka aika kattavasti tässä on neuvoja jo tullutkin joista suuri kiitos :)! Minulla oli tosi lähellä etten laittanut myynti-ilmoitusta pennusta. Jos en olisi tänne kirjoittanut ja saanut tukea niin todennäköisesti sen olisin jo tehnyt.

Anna ja vaikka käske muita hoitamaan pennun kans ihan kaikki! Ite teet vaan silloin kun on pakko; eli vain sen mitä muut ei ehi tai pysty. Ja vaikka vain kerran päivässä pyydät pennun sun omasta alotteesta luokse ja ignooraat sen lähentelyt. Ei ratkase varman kaikkea, mutta kasvattaa sen pennun itsenäisyyttä kun ei saa kaikkea omasta aloitteestaan. Pentu ei tuolloin kärsi mistään puutteesta, vaikka sä vieroitat itsesi siitä. Onhan sillä kaikki muut perheenjäsenet ympärillä. Ja tolleen saat auktoriteettia siihen nähen, mikä kannattaa hankkia viimestään ennen pennun murkkuikää =). Ja sitten kun kaikki sujuu, niin noi katumisetkin koiran hankinnan suhteen katoaa varmasti. Nyt oot vaan väsyny tilanteeseen.

Laita villasukan sisälle tikittävä kello ja se pennulle, niin se rauhottuu.

Heippa,

chihut tuttuja täällä. Minkä ikäisenä tarkalleen pentu tuli teille? Chihujen kohdalla suositeltava luov.ikä on n. 11 viikkoa että jos pentu tullut teille esim. 7-8 viikkoisena, saattaa olla liian aikaisin tullut. Saa paremman/vahvemman rakenteen, vastustuskyvyn ja henkisen vahvuuden kun ei tule kotiin liian aikaisin. Nämä yksilöllisiäkin juttuja toki.

Tärkeää: chihuahua on rotuna hyvin (!) hellyydenkipeä, haluaa olla ihmistä lähellä vaikka on omapäinen. Nukkumisjärjestelyt pennun kohdalla on suotavinta tehdä niin, että pentu on SAMASSA huoneessa ihmisen kanssa eikä missään erillisessä huoneessa/häkissä/aitauksessa!

Sanoisin nyt vinkiksi sellaista että : OTTAKAA ihmeessä chihupentu pois sieltä häkistä/aitauksesta ja ottakaa sen peti makuuhuoneeseenne/lapsenne huoneeseen sängyn viereen!!

Saat sitten nukuttua ja olosi helpottuu, myös pentu rauhoittuu. Tämä asia ei vaadi sen kummempia kommervenkkejä kuin samaan tilaan nukkumisjärjestelyn siirtämisen. Siis puhutaan "samasta tilasta" eli koiran ei ole pakko tulla samaan sänkyyn vaan kunhan on omalla petipaikallaan teidän nukkumispaikkanne/lapsenne nukkumispaikan vieressä.

Oma chihuni nukkui samassa sängyssä kanssani (oma valintani, olisi voinut olla sängyn vieressä petipaikassaankin, kuten arvostettu, pitkänlinjan chihukasvattajansa kehoitti !Huom. tämä kasvattaja jolla usean vuosikymmenen kokemus ko rodusta, nimenomaan sanoi myös että samaan tilaan nukkumisjärjestelyt jotta pennulla ok olo jne) ja tultuaan aikuiseksi alkoi omasta tahdostaan nukkua ulko-oven vieressä vaatenaulakon luona laukun/tms päällä.

Tsemppiä teille ja muistathan että pennun kohdalla tärkeää myös sosiaalistaminen (chihun ollessa pienikokoinen, tärkeää tietää koirien elekielen jutut yms, koirapuistoilu suotavaa mutta siinä saa olla tarkkana * tästä kirjoitin joskus pitkän jutun tänne, mitä huomioida puistoon mennessä* -> puistossa opit myös koirien elekielestä yms lisää, tutustuu myös muihin koiraihmisiin) ja rajojen laitto sitten etenkin murrosiässä.

Ja muistathan että koiran tullessa murkkuikään joidenkin kuukausien päästä, se on vain kasvuvaihetta kuten ihmisilläkin, on murkkujen uhmaa ja teiniyttä - näistä päästään ylitse ok kasvatuksella/koulutuksella. Eli älä vaan mene heti kastroimaan esim. urosta sen takia, että se murrosikäisenä alkaa räyhätä yms. Ihmisnuortakaan kuohita ensi töiksi vaan ollaan kasvattajina. Sanoin tämän tässä jo siksi, kun olen huomannut kuinka moni on yllättynyt chihu-urosten "vaikeudesta" ja sitten tehdään äkkiratkaisuja.

Chihun suhteen myös koirapsykologia tärkeää. Esim. Älä nosta siis chihua syliin kun vastaan lenkillä tulee isompi koira hihnassa ihmisen kanssa. Oma kehonkielesi ja käytöksesi viestii jatkuvasti koirallesi miten suhtautua ja olla eri tilanteissa - chihuista tulee helposti pelkoräyhääjiä ja näykkijöitä.
Kun menet reippaasti ja varmuudella, energiasi on ok koiraasi ja muihinkin päin. Jos taas pelästyt tai koet vihamielisyyttä esim. vastaantulevaa isompaa koiraa kohtaan (joillain pikkukoiraomistajilla tällaista rasismia, vastaavaa myös toisinpäin eli jotkut isompien koirien omsitajat suhtautuvat jo ennakkoon "nuivasti" pikkukoiriin), se fiilinki vaikuttaa koiraasikin ja vastaantulevaan koiraan samaten.

Et kysynyt näistä, mutta laitoin varuiksi. Muistan kun itse olin aikoinaan pentuni kanssa ja olihan niitä aikoja, kun ei tiennyt ihan että mitä pennusta tulisi, ongelmakoiraa vai mitä jannua. Oli räyhäaikaa, uhoa, sisälle uudelleen pissaamista sisäsiiisteysvaiheen jälkeen (chihuilla on usein hankaluuksia sisäsiisteyden kanssa, moni sanoo ettei ole, mutta oman kokemuspiirini ja kuuleamani yms mukaan näin kuitenkin on, etenkin uroksilla), hepuleita - mutta niin vain ok kasvatuksella koirasta tuli mitä hienoin herrasmies (en liioittele, koirankouluttaja kerran tuli sanomaan junassa kuinka ei tällaista chihua ollut nähnyt.)

Tulet kyllä pärjäämään ja sinulla on kaikki mahdollisuudet saada koirastasi hieno koirakansalainen (ellei koiralla geneettisesti huono hermorakenne). Luota itseesi, hae tietoa ja tutustu koiraihmisiin (en niinkään sanoisi tutustu chihu-ihmisiin, vaan nimenomaan koiraihmisiin, sillä chihu-ihmisissä on paljon niitä joilla ihan pölöt kasvatukset/käsitykset eivätkä oikein ole koiraihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä.)

Sori jos kirjoitin jotenkin tökerösti, nopeasti näpytän väsynä.

Tsemppiä!

Ai niin, pari tärkeää vinkkiä lasten chihun suhteen:

toivottavasti (saatat olla tehnyt näin tai sitten ettet, sanon varuiksi) olet kertonut lapsellesi/isi kuinka olla chihun kanssa, lapset usein innostuvat liikaa söpön pennun kanssa ja nostelevat yhtämittää pentua (chihuille myös tyypillistä halu olla omapäinen ja itsenäisestikin eli ei ole periaatteessa "sylikoira" siinä mielessä), lasten käsittelyssa myös pienikokoinen chihu saattaa kokea liian rajua käsittelyä (siis tahattomasti tietenkin, mutta lapset innostuvat eivätkä aina osaa suhteuttaa voimiaan; mitä nuoremmista lapsista sen enemmän riskejä!). Lapsille kannattaisi terästää kuinka varoen kuitenkin pentua käsiteltävä ja ettei se ole mikään _lelu_, se tätyy myös jättää rauhaan kun se nukkuu (!).
Olen kuullut varoittavia tositarinoita lasten käsittelyssä tahattomasti traumatisoituneista chihuista, samoin lasten käsittelyssä vahingossa fyysisesti loukkaantuneista chihuista. Tämä asia siis hyv. tärkeä. Ja tarkoittaa samalla sitä, että lasten KAVERIEN tullessa kotiin, tulee heille sanoa taas uudestaan ohjeistusta koiran kanssa oloon.
Itselläni oli se ohjenuora lasten kanssa käytössä, kun tulivat lenkillä moikkaamaan chihua että silittäminen, juttelu ok mutta syllinnostaminen ei (monet pyysivät), koska en voi tietää vieraan lapsen suhteen miten kokenut koirankäsittelijä tämä on ja saattaako esim. vahingossa tiputtaa koiran kun tämä alkaa esim. rimpuilla (chihut eritt. hyviä ja vikkeliä tässä) tai innostuu liikaa pusuttelemaan (jolloin lapsi alkaa kikattaa ja kädet herpaantuvat, pentu tippuu jne). Chihuilla on aukile päässä, jonka suhteen etenkin oltava varovainen koon/rakenteen ohella. Naapurin lapsi halusi myös lenkittää chihua, annoin tarkat ohjeistukset hänelle lenkityksestä ja mentiin aluksi samaa lenkkiä, jotta näytin kädestä pitäen eri jutut.

Eli kun lapsesi/lapsen kaverit lenkittävät chihua, tässä tulee olla tarkkana ja vastuullisena (varmaan oletkin, kunhan varuiksi laitan). Lapselle tulee näyttää miten hihnaa pidetään ja varmuuden vuoksi vaatia esim. hihnan kiertämistä ranteen ympäri lukkoon (chihut ovat vikkeliä ja jos hihna tippuu villkkaalla tiellä, se voi olla koiran hengen menoa, mikäli juoksee ajotielle tai pyörän alle). Lapselle tulee myös ohjeistaa millä etäisyydellä hihnaa pidettävä ja erityistö huolellisuutta noudatettava flexin (!) käytössä - eli jos pyöriä esim. näkösällä hihna ei saa olla löysällä, sillä chihuille (etenkin entuina) tyypillistä ns. vikkelä sukkulointi joten onnettomuuksia voi käydä. Vastaantulevien koirien kanssa syytä olla tarkkana, lapsille voi ohjeistuksena sanoa ettei päästetä haistelemaan ellei vast.tuleva koira sinun tietämäsi "tuttu ja turvallinen" - lasten kyky arvioida vieraita koiria liian huuhaata, aikuisillakin vaikeuksia arvioida tilanteita jne.
Parempi ettei lasten kavereille anneta lenkityksiä eli lapselle sanottava tämä, ettei voi antaa hihnaa kaverille (vastuukysymys.)

Riskaabelin tilanteen osalta voisi olla hyvä opettaa lapselle miten toimia, esim. jos vastaan tulee irrallaan tuleva koira ilman omistajaa ja koira käyttäytyy uhkaavasti. Chihua ei nosteta silloin syliin eikä lähdetä juoksemaan, huutamaan, itkemään, sätkimään tms tekemään äkkinäisyyksiä vaan rauhallisesti astutaan koiran eteen niin että koira jää ihmisen jalkojen taakse. Riskitilanteet aina hankalia ja jos oikein pahasta vaaratilanteesta kyse, ei välttämättä ole tehtävissä kauheasti mitään - riippuu täysin uhasta. Usein irrallaan olevat koirat tosin eivät ole varsinaisia uhkia vaan esim. uteliaita jolkkottelijoita. Tilanteiden nopea arviointi hankalaa erityisesti lapsille.

Kokeile pennun nukuttamista oman sänkynne viereen. Sanoit pennun nukkuvan sohvan vieressä, jos sinä nukut siiä. Nyt äkkiä pois sohvalta ja varsinkin lattialta!! Muutenhan koira oppii että olette saanarvoisia kun nukuttekin samassa tasossa. Ota koiran peti sängyn viereen, siihen varmasti nukahtaa. Kun pentu oppii yhdistämään nukkumisen ja yön, on helpompi opettaa koira nukkumaan jossain muualla. Mutta itse en koiraani yöksi aitaukseen koskaan laittaisi. Koira voi kokea tilan rajoituksen rangaistuksena, alkaa vihaamaan nukkumista ja yötä koska joutuu pikkuiseen tilaan kauas muista.

Meillä koira pelkää pimeää, pimeässä on hieman arka, säikähtelee helposti, haukkuu asioille jotka ovat tuttuja kun näyttävät hieman erilaisilta pimeässä ym.. Meillä koiran jäädessä yksin on laitettu huoneeseen hämyinen valaistus, jossa koira näkee mutta pystyy hyvin nukkumaa. Tätä kannattaa kokeilla jos välttämättä haluat koiran nukkuvan aitauksessa erillään teistä. Ja kokeile eriasioita 2-4 yötä, ei niin että vaihdat menetelmää joka yö, pentu menee sekaisin ja luulee että ulisemalla ja valvomalla saa huomiosi.Se on rankkaa kun on oltava huomioimatta, mutta onnistut varmasti kasvattamaan pennusta kunnon kansalaisen!

Jaksamista ja voimia pennun kanssa, kyllä se siitä helpottaa varmasti kunhan vain olet johdonmukainen pomo!

Niin ei kai ole sopivaa verrata ihmisvauvoja koiranpentuihin, mutta ongelma kuulosti ihan meidän vauva-ajoilta. Silloinkin olisi vain pitänyt olla tiukkana. Meillä nukutetaan vieläkin 3 vuotiasta viereen ja nostetaan omaan sänkyyn.

Eikä sen enempää ihmisistä, mutta kun meillä on nyt koirakuume ja tajusin heti alkuperäisestä kirjootuksesta mitä ongelmia meilläkin tulee olemaan. Ei olla satu lastakaan tavoille niin mahetaan olla koiran kanssa helisemässä. Alkoi koirakuume laskea.

Kerro jookos jatkossa kuinka teidän kävi! Odottelen onnellista loppua.

Ohjeet ongelmaan tässä ketjussa ovat olleet ihan samoja kuin meille vauva-aikana :))
No ei se häkissä ollut....

Miksette sitten saman tien voisi kouluttaa koiraa tai hankkia sille kouluttajaa, koska mun kaverilla on koira ja sekin on just tuommonen ja sille on hankittu kouluttaja eikä se enää tee niin että se ulisis tai mitään muutakaan.

No nyt järki käteen, ja mietikkä mitä teette. EIEIEI, ei pentua yöksi häkkiin, eikä ihmisiä pennun viereen nukkumaan. Kuten aika moni on jo sanonut, pentu makkarin lattialle OMAAN petiin. Älkää missään nimessä opettako ottamaan koiraa sänkyyn.

Pentu on kuin pieni vauva joka itkee ja parkuu, mutta kyllä se siitä, ainakin uskoisin. Onko rotu oikea?

http://www.faceplantstatus.com/faceplant-127 LOOOOL :DDD

Kannattaa muistaa, että koira on koira ei ihmislapsi. Itsellani ollut kaksi koiraa, jottka tuli taloon pikkupentuna. Nykyinen on vuoden vanha.
Sääntö yksi: älä koskaan ota koiranpentua sänkyyn ekänä tai tokanakaan yönä. Jos otat, se ei suostu enää olemaan yöllä mussään muualla. Tuolla oli hyvä ohje laittaa peti lattialle oman sängun viereen ja pitää vaikka kättä siinä, että pentu rauhottuu. Mutta sinulla on jo myöhäistä, yhden kerran sännyssä, aina sängyssä.
Koiranpentu tottuu siihen, mihin se totutetaan. itsekin jo nykyisestä luulin, että ei koskaan opi sisäsiistiksi, mutta oppihan se. Tosin vaatii kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Laita sanomalehtiä ulkooven eteen, ja nosta pentu aina lehdelle kun on leikkinyt, syönyt tai heräänyt,,,siis heti. Oppii pian kakkaamaan ja pissaamaan siihen. ja siitä sitten kun ikää tulee, niin ulos päin suunta.
Pentu tekee mielellään piiloon kakat, jos näin, siirrä huonekaluja niin etteti ole piilopaikkoja.Tilat avaraksi.
En käsitä, miksi se ulisee? älä opeta siihen, että annat sen ulinan vaikuttaa jotenkin sinuun. Kohta koira määrää kaiken teidän perheessä.pentua on hellittävä ja leikittävä sen kanssa, mutta kokoaikainen vinkuna kuulostaa, että olet opettamassa sitä siihen. Se saa ulinalla tahtonsa läpi.
leikkiä ja maalaisjärkeä mukaan..siitä se lähtee rullaamaan.

Mikähän rotu kyseessä?

Pentu on riipaistu pois sisarusten luota, joista sai lämpöä ja turvaa,etkö ymmärrä asiaa?Lisäksi se tarvitsee aktivointia,että nukkuu eikä ne lapsetkaan nuku pieninä koko yötä.Leikkimään sen kanssa ei pidä alkaa yöllä,pissalla voi käyttää ja sillä hyvä.Mulla on pennut nukkuneet vieressä pieninä,nukkuvat yleensä koko yön kun saavat olla lähellä.Isonpana on sitten makkarin ovi kiinni eli enää enää viereen.Lasten takia ei kannata pentua pitää jos itse ei jaksa vaan palauta kasvattajalle jos siltä tuntuu.Lapset hankkikoot isona oman koiran.

Sinä sanoit,että asiaa oli pitkään harkittu ja mietitty, mutta et ole siltikään selvästikkään opiskellut asiaa ennen pennun tuloa! Hanki edes nyt joku pennun kasvatus opas jooko! Tässä on pari vinkkiä jotka tepsi kaikkiin meidän koiriin.

1. Koiranpentua ei ikinä oteta sänkyyn, sitä ei pidä silitellä, eikä sille varsinkaan jutella ( äänet innostavat koiraa). Hyvä tapa on pitää kättä vaikka sängyn reunan yli jotta koira haistaa sinut ja tietää kaiken olevan kunnossa. Jos alkaa vikistä kovempaa esim. me otimme käden pois ja teeskentelimme nukkumista. Eräs koirankouluttaja neuvoi tehostaamaan tätä matkimalla vaimeaa kuorsausääntä. Itse saimme kuunnella koiran vinkuunaa sängyn vierestä pentuaitauksesta n. 15min- 20min ensimmäisenä yönä sitten se loppui siihen.

Sinun tapauksessasi, koska homma meni jo vähän metsään: aloita alusta. Nuku sohvalla aitauksen vieressä, laita aitaukseen joku vaate( sellainen joka ei ole sinulle liian arvokas, pentu voi sen nimittäin tuhota) joka haisee sinulle, tämä monesti rauhoittaa jo pentua. Anna kätesi olla haisteltavana, mutta ÄLÄ SILITTELE!! Jos pentu aloittaa itkemisensä ota käsi pios, käännä kylkeä ja teeskentele nukkuvasi. Kun pentu taas rauhoittuu voit laskea kätesi aitaukseen. Näin pentu oppii, että olet sen saavutettavissa silloin kun se on rauhoittunut ja hiljaa. Tämä on sille palkinto. SInun läsnäolosi toimii palkintona. Sopikaan tästä perheenne kanssa niin kaikki tietävät ja ymmärtävät pelin hengen!!! Koska ette ole toimineet alkujaan oikein varautukaan siihen, että se vie todellakin aikaa ja työtä.

2. Koiran ei pidä saada mitään käyttämällä ääntään! Ei huomiota, ei ruokaa, ei hellyyttä. Heti kun se hiljaa voit palkita sen pienellä herkkupalalla tai silityksellä ja rapsutuksella. MUISTA KEHUA KOIRAA AINA KUN SE TOIMII OIKEIN!(tee tätä vain päiväs aikaan, yöllä käytä eka kohtaa). Jos vinkuu ja inisee nosta katse pois koirasta, tai käännä selkä ja jos koira päättää jatkaa kovempaa tai vaikka alkaa hyppimään päälle: sinä poistut huoneesta.

3. Koiran yksin jättämistä ei harjoitella kuin vasta sitten kun koira on kunnolla kotiutunut! Joillakin koirilla kotiutuminen kestää viikon, joillakin kaksi. Harjoitukset on hyvä kuitenkin vähän kerrassaan aloitettava ajoissa.. joten siinä olet tehnyt oikein !! MUTTA YSTÄVÄ HYVÄ LIIAN ISOIN HARPPAUKSIN!!!!

MUISTA! YKSIN OLEMINEN ON KOIRALLE VAIKEE, KOSKA SE ON LAUMAELÄIN! HARJOITUKSET KOIRAN YKSIN JÄTTÄMISEEN:

1. Ensimmäiset harjoitukset ovat vain muutaman minuutin mittaisia. Vasta n. viikon päästä opetus on edennyt niin pitkälle, että omistaja ehtii kipaista kaupassa roskia viemässä tai kaupassa pennun odotellessa luottavaisesti kotona.

Hanki pennulle leilkikiaitaus tai rajaa sille lapsiportilla oleskelutila haluaamaasi paikkaa. "Sisusta" paikka sanolehdellä ja mukavalla lelulla ja puruluulla. Nosta itsensä VÄSYNEEKSI LEIKKINYT PENTU aitaukseen nukkumaan ja istahda vaikka lueskelemaan. Aitauksen pitää olla aluksi aivan vieressäsi ja sellaisessa paikassa, että pentu voi vaivatta nähdä sinut. Nosta pentu pois aitauksesta ennen kuin se ehtii edes ihmetellä olinpaikkaansa. Jos pentu ehtii huolestua ja nousta takajaloilleen aitaa vasten vinkumaan, ÄLÄ MOITI PENTUA TAI KIINNITÄ SIIHEN MITÄÄN HUOMIOTA. Odota rauhallisempaa hetkeä ja ota pentu syliisi, kun se laskeutuu aidalta alas ja on hiljaa. Kehu pentua iloisesti. Jos pentu nukahtaa aitaukseen anna sen nukkua ja päästä se heti pois, kun se herää.

2. Siirrä omaa paikkasi muutaman metrin päähän pennusta ja toista sama harjoitus kuin tähän asti. ( TEE TÄTÄ USEITA KERTOJA PÄIVÄSSÄ, vastakun harjoitukseia on onnistuneesti tullut n. 10- 20 kpl siirry eteenpäin. )

3. Nyt voit alkaa liikkua huoneessa ja tehdä tavallisia askareita pennun ollessa aitauksessa. MUTTA ÄLÄ ESIM: SYÖ TAI HEITTELE PALLOA! Yksinoloaikaa ei vielä tässä vaiheessa kasvateta , joten päästä pentu kiitosten kera aitauksesta silloin kun se on hetkisen ollut hiljaa ja rauhallinen. ( Toista useita kertoja, onnistuneita harjoituituksi 10-20kpl, sitten vasta eteenpäin.)

4. Nyt voit pidentää jo pennun aitauksessa viettämää aikaa. Etene kuitenkin varovaisesti pennun tuntemuksia kuunnellen. Pidennä ensin aikaa minuutteina, sitten viisi minuuttia kerrallaan. Pysy kuitenkin koko ajan pennun näköpiirissä ja muista kehua sitä ilosella äänellä kun päästät sen pois aitauksesta. Kun pentu osaa olla aitauksessa 15min, lyhennä välillä erossaolo aikaa niin että pentu ei koskaan tiedä kauanko tällä kertaa aitauksesa ollaan. (Harjoitus määrät kuten edellä.)

JATKUU..

5. Käväise välillä poissa pennun näköpiirista vaikkapa toisessa huoneessa ja tule sitten jatkamaan puuhiasi näkösälle. TULE JA MENE LUONTEVASTI; ÄLÄ TEE SIITÄ NUMEROA!!! Kun koira ei kiinnitä huomiota poistumiseesi pidennä aikaa. Siirry seuraavaan harjoitukseen, kun pystyt liikkumaan vapaasti huoneistossa pennun odotellessa rauhallisesti aitauksestaa.(10-20 onnistunutta harjoitusta peräkkäin.)

6. Pue nyt välillä ulkovatteet päällesi ja avaa ulko-ovi, pidä sitä hetki auki ja laita se sitten kiinni menemettä ulos. Kun pentu ei enää reakoi tekemisiisi, siirry eteenpäin.

7. Tee kuten edellä, koiran ollessa rauhallinen: pue päälle, ovaa ovi ja MENE ULOS, sulje ovi. Laske viiteen ja mene sisälle. Ota ulkovatteet pois ja puuhaile omiasi hetki (istu sohvalla yms.) ja päästä sitten pentu kehujen kera pois aitauksesta. Lisää poissaoloaikaa minuuteissa siten viisi minuuttia kerrallaan.
(Jos harjoitukset eivät rupea onnistumaan, palaa aina yksi kohta taaksepäin.)

8. Nyt voitte harjoitella ilman aidattua tilaa. Samoilla säännöillä kuin edellä.

Voit jättää pennulle mehukkaan luun ja virike lelut antavat puuhaa pitkäksi aikaa!!! Liian pieni oleskelutila ahdistaa koiraa, arvioi oman koirasi tarve. Tarkista kuitenki,että koira ei pääse sille vaarallisiin paikkoihin.

Miehellesi terveisiksi, että koiran kanssa lähennytään mm. ruuan ja LEIKIN kautta. Joten ei kun leikkimään ja ole välillä isäntä sinä se joka antaa koiralle ruokakupin!!!

HANKKIKAA ja lukaiskaa isäntäväki Tuire Kaimion: Pennun kasvatus, pennusta kunnon koiraksi. Siinä on hyvät vinkit ja neuvot kaiken maailman juttuihin. HYVIÄ KOULUTUS HETKIÄ!!! KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!!!

En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta kirjoitan nyt silti jotain.

Oletko kokeillut opettaa koiralle, että makuuhuoneeseen ei tulla? Koira olisi öisinkin talossa ihan vapaana, ilman mitään häkkejä/aitauksia, mutta se tietäisi että makuuhuoneeseen ei tulla ja jäisi huoneen ulkopuolelle rauhassa nukkumaan.
Jos välttämättä tahdot pitää koiran häkissä öisin, kannattaa totuttaa se rauhallisesti ja kärsivällisesti häkkiin. Häkistä pitäisi muodostua koiralle mukava paikka, jonne se pääsee aina halutessaan lepäämään ja jossa se saisi olla rauhassa. Ehdottoman tärkeää on, että koiraa ei häiritä sen ollessa häkissä. Häkistä täytyy myös muodostua koiralle kiva paikka, ei rangaistus tai vankila. Koiralle voi esimerkiksi antaa ruuan häkissä ja heitellä sinne herkkupalola. Kun koira menee namien perässä häkkiin, kehu sitä.

Luulisin, että kun häkistä saadaan koiralle mukava paikka, se vinkuminen rauhoittuisi huimasti. Mainitsit myös, että lapsi kulki yöllä talossa ja kävi juomassa, mistä koira rupesi haukkumaan. Koira kuitenkin hiljeni kun tunnisti kulkijan. Tähän voi auttaa vaan totuttelu ja kotiutuminen. Jos useammin tulee samanlaisia tilanteita, että joku hiipii talossa yöllä, koira todennäköisesti tottuu tähän eikä enää reagoi haukkumalla. Tätäkin voi harjoitella niin, että ihan suunnitellusti joku (vaikka miehesi, niin lapset saavat nukkua) kulkee talossa yöllä. Pikkuhiljaa koira tottuu siihen.

Vinkumiseen ei kannata kiinnittää huomiota ja jos on päättänyt, että koira ei tule sohvalle/sänkyyn, niin se ei myöskään tule. Johdonmukaisuus on koirankasvatuksessa tärkeää.
Jossain vaiheessa sanoit, että olit yöllä avannut aitauksen ja päästänyt koiran sieltä pois, kun kyllästyit vinkumiseen. Ei siinä sinäällään mitään huonoa ole. Koira oli yrittänyt sohvalle, mutta kun pidit pintasi etkä päästänyt, se käpertyi sohvan viereen. Se siis osaa myös nukkua rauhassa, kunhan pääsee pois häkistä eikä sitä päästä sohvalle.

Jotta sinun ei tarvitse ikuisesti nukkua sohvalla, mutta koira pääsee lähemmäs sinua ja pois häkistä, suosittelen todella opettamaan koiralle, että makuuhuoneeseen ei tulla. Ei päivällä eikä yöllä.
Yksi vaihtoehto on myös koiraportin asentaminen makuuhuoneen ovelle. Koira ei pääse makuuhuoneeseen silloinkaan kun ihmiset nukkuvat, mutta se näkee ihmiset eikä hätäänny. Jos sulkee oven, koira saattaa hermostua ja hätääntyä kun ei nää ihmisiään. Varsinkin jos koira haluaa yleensä olla siellä missä ihmisetkin ja tykkää läheisyydestä. Mikäli mahdollista, voi koiralle laittaa viltin tai pedin makuuhuoneen ulkopuolelle, koiraportin viereen.

Sohvalta kannattaa nyt siirtyä pois ja mennä sinne makuuhuoneeseen nukkumaan, koska jos vielä kovin pitkään nukut sohvalla, koira ei ikinä totu siihen, että nukkuisit makuuhuoneessa.

Tsemppiä, kyllä se siitä! :)

No kun Chihun otti niin saa kyllä varautua kaikkeen.Se rotu on itsepäinnen,ei viihdy yksin eli todella kova räkyttään jos sille päälle tulee.Tuttu sai häädön.
Samoin sisäsiistiksi oppii noin vuodessa jos hyvin käy kuten muutkin pienet koirarodut jotka oppivat huomattavasti hitaammin sisäsiisteyden isompiin rotuihin verrattuna jotka 4-6kk sisäsiistejä.

Mene toiseen huoneeseen nukkumaan ja pistä korvatulpat, niin ei pentu herätä ja oppii itsekin nukkumaan. Tottakai pentu herättää kun saa siitä seuraa, mitä sitä nukkumaan, jos seuraa saa vinkumalla ?

Luovu itsestäsi ja ala vihaamaan itseäsi. Ei eläin ole mikään pehmolelu jotai voi heitellä kodista toiseen miten sattuu. Kanna vastuusi! Pennut on pentuja... eikö se ole sun pieneen mieleesi mahtunut?

Et ilmeisesti ole kypsä ottamaan sellaista vastuuta, jos nyt jo ärsytää, suositelen sinua etsimään sellaisen kodin jossa sitä rakastetaan ja jaksetaan kasvatta opettamalla sisä siistiksi ja totelemaan, sellaisiakin ihmisiä on jotka haluaa sen.
Itselläni on ollut koiria ihan pennusta asti ja lapset ,koti ja työ hoidettuna,nyt ihan kissa,joka vaatii oman huomion.
Kaikki ihmisetr ei vain otto vaiheesa osaa arvata mihin ryhtyy,silloin minun mielestä on viisainta etsiä uusi koti ennen kuin pentu menee pilaan.
Hyvää jatkoa sinulle ja toivon pennulle parempaa kotia.

Pitääkö näinkin itsestään selvästä asiasta kysyä muitten neuvoja nettisivuja myöten, jos koirasta tai muusta kotieläimestä ei tykkää on allergiaa tai muu vastaava syy eläimelle voi aina hankkia toisen KODIN.

Älä luovu, ei se ole kuin vähän aikaa sellainen pieni pentu. Nauti vaan siitä ja sen kommelluksista, ota huumorilla kaikki sen jutut. Kun se on yli puolen vuoden ikäinen se alkaa miehistymään tai naisistumaan, riippuen tietty kumpiko se on. Koirasta on kauheesti seuraa ja turvaakin.
Se on ihana lenkkikaveri ja jää turhia pahoja retkiä käymättä kute ravintolat ym. kun omistaa koiran. Jos siinä menettää rahassa ruoka, lääkkeet ja lääkärissä käynnit, niin se tuo taas toisaalta terveempää elämää itselle kun osaa ottaa sen asian siltä kannalta. Lenkkeilyt ovat usein kauheen antoisia kaiken suhteen, jos asut maalla voi potkutella ja hihna siinä kelkassa kiinni tai pyörällä kesällä ja keväällä, ei ole koskaan koira ollut haittona. Sen voi ottaa kotimaan matkustamiseenkin melkein aina mukaan ja joku hoitaa sillä aikaa kun menet muualle. Älä hermostu vaan rakasta sitä pikkuista joka oottaa sun apuasi kasvaakseen hyväksi kaveriksesi.. Käy sen kanssa koirakoulussa kesällä ja akilityssäkin voi käydä, on niitä harrastuksia. Hyvää jatkoa.

Jo on taas melkoisen pieniä ongelmia ja jokainen joka ottaa koiran tietää pennun tai kodinvaihtajan voivan pitää turhaa älämölöä joka katoaa itsestään. Ei ole kovin vakavasti lemmikkiä mietitty jos on noin helpolla luovuttamassa!

Ihmisillä on oikeitakin koiraongelmia eikä tälläsiä "läpihuutojuttuja"!!
Koulutan täysipäiväisesti oikeitakin ongelmakoiria niin lähinnä tukehdun kahviini, kun joku kyselee tälläsiä turhuuksia netissä! Jos pennun pito on ylivoimaista tuollaisen ongelman takia niin etsi hyvä ihminen lemmikillesi kunnon koti jossa jaksetaan nähdä vaivaa!

http://hukkasuden.nettisivu.org/

Suomessa on arviolta 350 000 koiraa, jotka on hankittu vain siinä uskossa, että kaikilla pitää olla koira. Ihmiset voivat pahoin, eikä koirillakaan ole helppoa.
Koiraa aikovat pitäisi seuloa ja ensinnäkin kertoa syyt koiran hankinnalle. Puolet koirista on hankittu väärin perustein. Koirainnostus vaihtuu onneksi pian johonkin toivottavasti vaikka puutarhan kasvatukseen.

En lukenut koko ketjua läpi, mutta itse aikoinaan teimme pennun eroahdistuksen kanssa seuraavasti (kouluttajan ohjeet). harjoittelimme eroa, eli ensin menimme ulos huoneesta muutamaksi sekunniksi ja avasimme sitten oven (sitten palkkio). joka päivä pidensimme aikaa. Ja ulkona pidimme irti hihnasta ja pistimme istumaan ja käskimme pennun pysyä paikoillaan ja menimme ensim metrin, sitten kaksi jne kauemmaksi. Koulutusvaiheen ajan kotona oli seinässä töpselissä sellainen feromoni-aine, joka rauhoitti pentua. Paha eroahdistus laantui muutamassa viikossa. ja sen eroahdistuksen syntymisessä minulla oli henkilökohtaisesti tosi iso rooli. olin juuri "säälinyt" pentua, ja yrittänyt "auttaa".

Koiraa auttaa parhaiten sillä tavalla kun kunnioittaa sitä, että kyse on koirasta, ei ihmisestä. Tai pehmolelusta...Eivät koirat laumassa toisiaan sääli tai surkuttele. Isommat ja vahvemmat opettavat ne tavoilleen, ja joskus lauman oppi voi olla aika julmaakin. En tällä tarkoita, että ihmisen tulisi olla julma, mutta toimia lauman johtajan tavoin. Kun koiralle on selvää, että kuka johtaa laumaa, koirakin voi rentoutua ja hellittää. Kauhea taakka pennulle kuvitella, että hän johtaa perhettä, eli laumaansa.

Ompahan ollut eräski pentu, eivätkä ole montaa minuuttia vinkuneet, vaikka on aina jäänyt yksin olohuoneeseen nukkumaan, ja yleensä ei toisena yönä enää yhtään Jos niitä joka vinkasun jälkeen oot hyyssäämässä, niin saat hyyssätä niitä loppu iän.

Kaiken maailman tomppelit ne lemmikkejä laittaakin. Nyt kun olet todella pitkäikäisen "lapsen" itsellesi riesaksi ottanut, niin kanna vastuusi äläkä uikuta.
Mutta muista myös että se lemmikki on myös muiden perheenjäsenten vastuulla, ei pelkästään sinun. Ukkokin töihin ja penskat.
Hoitovuorot ja ruokintavuorot ja lenkittelyvuorot kaikille.
Teillä on yksi perheenjäsen lisää, joka teettää alussa melkoisesti töitä, mutta mikä riemu siitä on kun sen opettaa tavoille, ja muista opettaa tavoille.
Se palkitsee sinut ikuisella uskollisuudella ja aina hyväntuulinen, kun tulet ovesta sisään. Ja mikä parasta, sehän vie sinutkin lenkille pari kertaa päivässä, eli saat hoidettua kuntoasi ja päätäsi.

3-4 kertaa päivässä on aikuisen koiran ulkoilujen määrä, joten tuolla määrällä ei varmasti opikaan sisäsiistiksi. Pentua viedään ulos 20 kertaa päivässä ja lupaan että kyllä sinne jossain vaiheessa jotain tekee, sitten kehutaan. Tuosta häkkihommasta, häkki on tässä kohtaa pennulle jo luultavasti sellainen paikka että se ei todellakaan tunne oloaan siellä turvalliseksi, miksi se ei voi olla vapaana muualla asunnossa öisin? Koiraportti makkarin oven eteen ja peti siihen oven ulkopuolelle. Tokihan se voi jotain pientä yön aikana jyrsiä mutta se on elämää koiranpennuN kanssa, tuskin chihun pentu nyt koko asuntoa tuhoaa.

Minulla on kohta 2 vuotta täyttävä koira. Pentuna se nukkui kiltisti minun sänkyni vieressä pahvilaatikossa jossa oli minun vanha fleace huopa. Jos pentu yöllä uikutti, laskin käteni pahvilaatikkoon koiran nuuskittavaksi ja pentu rauhoittui. Meillä koira sai pennusta asti olla vapaana koko asunnossa. Jätin alusta asti pentua yksin eikä se perääni jäänyt koskaan uikuttamaan. Nyt vanhempana se haukkuu jos menen pihalle ja se näkee minut ikkunasta. Jos kuitenkin lähden autolla, se ei jää haukkumaan. Ilmeisesti se ymmärtää että en kuule koska lähden autolla. :D

Meillä kärsittiin pentuna eroahdistuksesta. Pentu söi kaiken mahdollisen mitä vain keksi. Järsi mm. seiniä ja sohvaa. Sohvatyynyt, 2 kännykkää, kaukosäädin ja kasa kenkiä on mennyt koiran hampaisiin. Ensimmäinen vuosi oli täyttä helvettiä!! Kaduin koiran ottamista tuolloin paljon. Vuoden ikäisenä koira kuitenkin asettui, eikä tuhonnut enää mitään. Koira osaa olla yksin kotona jopa 12h. Nyt en enää osaa ilman koiraa olla, ikävöin sitä hullun lailla jos joudun viemään sen hoitoon.

Alku on lähes aina tavalla tai toisella kurjaa, mutta myöhemmin se palkittaa! Tsemppiä sinulle ja teidän perheelle pennun kanssa. Usko tai älä koirasta tulee vielä teille korvaamaton! :)

Tottakai pentu emoaan kaipaa alussa, mutta ei mene kauaa kun se tottuu uuteen kotiinsa. Minullakin on aina ollut koira ja nyt tällähetkellä kaksi koiraa, mutta jos tuntuiu että alat vihata pentua niin luovu pikaisesti siitä ennenkuin se kovin sinuun kiintyy. Pentukoira voi vielä äkkiä tottua uuteen isäntäänsä.

Jos se koiranpennunpito tuntuu noin vaikealta niin siitä pitää luopua eli laita
myyntiilmoitus nettiin tai lehteen, ja katso että pääsee hyvään kotiin.

Mä oon aikasemmin kouluttanu ongelmakoirii ja tiiän et toi voi raastaa mieltä ja parisuhde voi kärsii ja lapsien into laantuu koiraan jne. Toivon ensinnäin että olette alusta asti hankkinut mihesi kanssa koiran eikä niin että koira on lahja lapsille. Hoito kun lopulta tuppaa jäämään vanhemmille.
Miksi pidennät aikaasi ulkonaololle jos pentu huutaa? Koulutus metodisi ei ole tehonnut. Pennulla on eroahdistusta. Muutama juttu jotka usein auttavat eroahdistukseen: Anna 1 kenkä jota olet käyttänyt. Se on pennulle muistuttamassa hajusta. Pentu saa purra ja leikkiä kengällä. Pidä hyvää huolta lopuista kengistä. Pentu oppii ajan kanssa erottamaan mikä kuuluu hänelle.
Jos pelkäät kenkiesi puolesta liikaa, ota hirvein ja risasin paita joka sinulla on, mene lenkille, kunnes paita on märkä hiestä. Anna paita pennulle. Sama idea kuin kengissä.

Hajun lisäksi koiralla pitää olla aktiviteettejä. Hanki aivoja stimuloivia leluja. Äläkä ikinä piilota tyynynalle nameja. Kauhein idea mitä ihmiset tekee, sillä jos teille tulee vauva kylään ja vauva nojaa tyynyyn ja koira haluaa tarkastaa onko tyynyn alla nami, koira tönäisee luultavimmin vauvan lattialle. Lelu siis voi olla "älypeli" esim. labyrintti jne. Niitä löytää eläinkaupoista. Kun annat pennulle pelin, poistu esim vessaan hetkeksi ja tevehdi tullessasi taas iloisesti pentua. Näin pentu oppii, että vaikka ei näe sinua, tulet aina takaisin. Pikkuhiljaa voit pidentää aikoja. Pidä kuitenkin huolta, että pentu saa pelata välillä niin, että ette poistu, sillä muuten pentu yhdistää pelin ja teidän poistumisen. Noin 10 kertaa läsnä ja 1 kerran poistuminen. Tätä ei tarvitse koko loppu ajan jatkaa, mutta ensimmäinen vuosi ja sitten vähennellä.

Nukkuminen onkin sitten se suurempi ongelmanne ilmeisesti. Se loppuu kyllä ajankanssa, mutta onneksi on puruluiden, aktiivi lelujen ja hajujen lisäksi voitte ostaa D.A.P pannan tai pallon. Ne ovat tehokkaita, mutta eivät heti tehoa. Muistakaa myös, kunnon lenkki iltaisin ja riehumistuokio uuvuttaa koiran ja pentu voi jopa nukahtaa pystyyn. Näitä keinoja kannattaa käyttää myös illalla, mutta aivan kuten lapsissa, ei ihan nukkumaan meno aikana tai minuuttia ennen. Myös koira tarvitsee rauhoittumishetken.

Ja näitähän riittää!
Lemmikki ei kertakaikkiaan sovi lyhytjännitteisille ihmisille.
Älä nyt ainakaan jätä heitteille,sitäkin tapahtuu.
Koita löytää koti" lemmikilles"Älä laske sitä, kunka paljon jouduit pennusta maksaan.Tärkeintä on että eläion saa hyvän kodin.

Minä otin kerralla kaksi pentua, sisarukset. Alku oli vaativaa, koirat olivat ensimmäiset omat koirani. Muistan minäkin elävästi, kun mietin, että tuliko tehtyä virhe kun otin pennut. En usko, että tunteesi on poikkeuksellinen; uskon, että moni pennun ottaja käy samat tunnot läpi. Minun pennuilla oli asunnossani oma huone, jossa ne viettivät yön. Heillä oli toisensa seurana, joten pahemmalta ulinalta vältyttiin.

Nopeasti totuin uuten elämääni, vaikka edelleen koin, että pennut olivat työläitä - niinkuin ne ovatkin, ihan kuten kaikki pienokaiset :) Repiminen, raastaminen, pureminen, jätökset, pentujen vahtiminen, huolet niiden terveydestä jne. - kyllä siinä välillä pinna kiristyi, mutta se aika oli kuitenkin lyhyt ajanjakso loppujen lopuksi. Kun pennut sitten vihdoin oppivat "tavoille", niin kaikki oli jo paljon helpompaa.

En kyllä kenellekään koiraa hankkivalle sano, että pentuaika on ihanaa aikaa; realistina kerron, että se on vaativaa aikaa, enkä välttämätt kaipaile tuota aikaa enää, vaikka pennut ovatkin suloisia.

Sinulle haluaisin sanoa, että odottele kärsivällisesti, kohta on pahin ohi. Pennutkin ovat yksilöitä, kuten pienet lapset. Emme tiedä, millaisen pennun saamme kun se kotiimme tulee. Minunkin narttupentuni oli pikkupentuna aivan hirvittävän villi ja purevainen; ajattelin jopa, että se on jotenkin sairas. Siitä tuli kuitenkin aivan ihana koira lopulta, luonteikas ja huumorintajuinen :) Tsemppiä sinulle!

Anna minulle jos et enää jaksa, minä jaksan!

Vastoinkäymisten sietäminen kuuluu normaaliin aikuisen elämään. Mitenköhän kuvittelet selviäväsi elämästä jos et jaksa huolehtia edes koirasta. Koiran otto tuo mukanaan vastuun koirasta. Pentu lopettaa kyllä itkemisen ajan myötä kun kasvaa. Vie pentu ulos kun se on syönyt tai herää jotta se oppii sisäsiistiksi. Kun lähdet kotoa ja pentu jää yksin jätä radio auki. Radiosta kuuluva ihmisen ääni lievittää koirankin yksinäisyyden tunnetta. Pennun vieroittamisesta on paljon ohjeita mutta mitään haittaa ei ole siitä että laitat pennulle oman pedin sängyn päähän tai viereen. Pentu rauhoittuu kun emäntä tai isäntä on lähellä.

Voi turhuuksien turhuus!

Tehkää nyt jumaliste pitkiä lenkkejä ulkona monta kertaa päivässä, niin koirakin nukkuu yönsä.

tuollasia idiooteja varten on marsut ja kissat. Osta vaikka lemmikkikäärme. Kaikki jotka tietävät edes jotain koirista antavat koiran olla talossa , aitauksessa tai ilman ja huomioimatta huonoa käytöstä (jos menee yli rauhallisesti ja päättäväisesti kieltää) eikä reagoida kuin lapsen itkuun! VOI V*TTU missä ovat kaikki maalaisjärjellä varustetut ihmiset. Vai että väsynyt... odota kun tulee uhmaikä 1-2v.

tikittävä herätyskello pyyhkeen sisään ja pennun sänkyyn niin ettei voi syödä tai hajottaa sitä, tuo emon mieleen ja rauhoittaa pentua, noin ainakin oma pentu hiljeni ja rauhoittui yövalvomisten jälkeen

Kaikki sympatiat ja empatiat pennun puolella. Kyllä naurattaa...sehän on pentu, voi hyvät hynttyyt - aikansa kutakin. Anna sille joku halilelu yöksi.... Kumma, meillä ei yksikään 3 koirasta ikinä ulissut öitä, täytyy olla omistajissa vika - sillä on ikävä.

Annan pennun ulista.. kyllä se tottuu siihen että joutuu olemaan välillä yksinkin.. Ja ota se pentu ulos mukaan.. käytä sitä kaulapantaan kiinnitetyssä talutushihnassa ulkona.. Pentu on vain yhden kerran koiralapsi.. se kasvaa siitä ja oppii.. se on kuin ihminen joka tarvitsee kaikenlaista.. Näitä ohjeita löydät vaikka täältä http://www.elainlaakariin.fi/luoksetulo/
http://www.saunalahti.fi/mhurme/pentuopas.htm
http://wsoy.fi/yk/products/show/23584

minulla on kissa joka on hyvin kiintynyt minuun, ei harmiksi asti mutta niinpaljon että nukkuu ihan joka ainoa yö minun kainalossani, se on aivan ihanaa,,, kisu siinä tuhisemassa ja peukaloa nuolemassa...nyt on ensikuussa 2 vuotta vanha.

Ihmiset jotka ottavat koiria sen takia, kun kavereillakin on tai että se on muotiva ovat todella idiootteja ihmisiä. Koira ei ole leikkikalu.Koiralle pitää olla antaa aikaa vähintää 3-4 tuntia päivässä.Jotkut äälimöt kuvittelevat, että se tunti riittää..Koirien pitää päästä vähintään KERRAN PÄIVÄSSÄ pitemmälle lenkille, eikä sille äkkiä kakille/pisulle ja sitten sisään.

On luopua koirasta,jos se tuntuu vastenmieliseltä. Kannattaa aina luottaa ensi vaikutelmaan. Itse aikoinaan huomasin,että joku pennussa tuntui vastenmieliseltä ja jätin sen ottamatta. Otin samaa rotua toisen pennun ja olen ollut tyytyväinen valintaani. Koira on jo 6 vuotias,eikä sen kanssa ole ollut koskaan minkäänlaisia ongelmia.

Koiran paikka on aina ollu lattialla omassa petissä, ja ulkona omassa lämpimässä kopissa. Ei näin suurta haloota yhden koiran takia.

luovu koirasta!. et nähtävästi ole koiraihminen saatikka osaa kasvattaa sitä!!!!

No huh huh..ei voi mtn muuta sanoa. Pentua tai koiraa ottaessa olisi ERITTÄIN SUOTAVAA katsoa itseään peilistä ja PITKÄÄN...*ONKO MINUSTA KOIRAN PITÄJÄKSI ja RIITTÄÄKÖ KÄRSIVÄLLISYYS /AIKA * !!!

Ennen koiran hankintaa kannattaa myös tutustua kirjoihin,jos ei aikaisempaa koiraa ole ollut..hiukan osviittaa kasvatukseen,koiran käytöksiin..tekemisiin!!

Koira on helppo ottaa,mutta vaikeampi luopua.

Aloittajalle: Kärsivällisyyttä..

No paljon on ohjeita ja viestejä mutta kyllä vain niin moni ottaa koiran jolle ei sitten olekkaan tulllut mieleen että se on elävä olento jota pitää auttaa kouluttaa hoitaa kasvattaa pienestä asti . Sille pitää olla johdonmukainen ei vihainen pitää osata hoitaa ja osata hakea apua kasvattajalta tai sitten ihan muilta koirankasvattajilta joilla on paljon esim samaa rotua olevia koiria ja kennelliittoon vaikka yhteys
Mutta jos ei osaa eikä oikeasti ymmärrä ja halusi vain jonkun näyttöesineen on paras ostaa pehmolelukoira tai käydä koulutettua koiraa hoitamassa jollekin naapurille tutulle .
Suosittelisinkin että jokainen joka eläimen haluaa voisi ensin käydä katsomassa koiranhoitoa opettelemassa ja myös ottaa vaikka lainaksi koiran ja katsoa sopiiko se ollenkaan elämäntilanteeseen ja omaan elämään kuin on ajatellut.
Rohkeasti vain voi myös purkaa kaupan tai myydä toiselle koiran tai antaa takaisin kasvattajalle joka varmasti sen ottaa jos huomataan ettei se jostain syystä nyt ollutkaan hyvä idea
Posliinikoirat ja lelut on paikallaan ne ei sotke ei aiheuta huolta kunhan pölyt pyyhkii . Oikea eläin on sitten koira tai joku muu vaatii paljon omistajalta jonka kuuluu sitoutua huolehtia koiransa hyvinvoinnista ja myös kaikella tavalla .Koiralla pitää olla hyvä olla ja pentukoira on aivan kuin ihmisillä vauva hyvin avuton mutta eläimet ne on aikuisia ja oppineet jo huomattavasti aiemmin kuin ihmislapsi näin se vain on
Mieti sinä koiranomistaja ja pohdi haluatko todella pitää koiran vai onko parempi että et omista koiraa voi eläimistä nauttia omistamatta niitä ja hyvä jos huomaa ajoissa että tuli virhe arvio
älä menetä hermoja ja yöunia ja mielenrauhaasi ota selvää rodusta ja kasvatuksesta ja pentuopas on oikeasti hyvä ja kasvattaja tietää erityisen hyvin yleensä neuvoa siis parhainen
Tsemppiä toivotaan että pääset ratkaisuun parhaimpaan
minulla on ollut koiria ja on edelleenkin ja minulle ne o mailman tärkeimpiä ja niistä on seuraa ja neon parasta mitä elämässä voi olla ystävä uskollisin ja ihanaa kun se tulee kaikkeen mukaan reissuille ja minun koirani ei nuku mun sängyssä mutta ei se ole koskan ollut edes ongelma eikä ole jäänyt huomiotta ikinä . Kaikkialla koira saa yleensä olla mutta olohuoneen sohva ja nojatuoli ja oma sänky on ne joihin se ei voi mennä ja siihen on alusta asti oppinut näin on ollut hyvä .Koira saa olla kotona vapasti missä tahtoo muutoin ja yleensä hakee parhaan paikan nukkumiseen elikä oman petinsä ja alueensa sekä joskus nukuuu missä vain lattialla ja matoilla ja parvekkeella tai pihallani.
Onnea vaan sinulle onpa päätös miten tahansa itse sen parhaiten osaat päättää haluatko koiran elämääsi kaveriksi tai ei haasteita piisaa mutta leiki vietä aikaa välitä huolehdi ja elä koirasi kanssa. Eristäminen ja ikävä ja pitkät yksinolot ei ole koiralle varsinkaan pennulle hyvä mitenkään .

Luovu ihmeessä, me ollan juuri hankkimassa pentua. Minkä rotunen anna meille hyvään kotiin.

1. Koira ei ole huonekalu tai koriste, se on perheenjäsen.
2. Ulisevalle koiran pennulle ei saa antaa huomiota, siten se ulisee jatkossakin, kun tietää saavansa huomiota sillä.
3. kärsivällisyyttä, pennut ovat aina villejä.

Moikka!

En jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta ihan hyviä neuvoja ihmiset ovat antaneet. Minun mielestä kuitenkaan ei ole oikeaa tai väärää tapaa opettaa pentua, kunhan se tapahtuu kärsivällisesti ja johdonmukaisesti.

Itselleni tuli dobberinarttupentu, joka myös ulisi ensimmäiset päivät, vaikka vanha koiramme oli kaverina, koirilla on sisäeteinen "omassa" käytössä jossa nukkuvat, eli siis koirien liikkumatila on rajattu siten että ne saavat kulkea keittiössä, eteisessä ja kuistilla, olkkariin ei ole asiaa muuta kun pyydettäessä jos olemme itse paikalla ja makuuhuone kokonaan koirakiellossa.

Paras tapa on kun pistää korvatulpat korviin ja antaa koiran metelöidä, meilläkin ulinat loppui kun huomasi että se ei mitään auta ja aamulla nähdään,ei kuitenkaan mitenkään ylimielisesti paapoen koska sehän vain vahvistaa erossa olemista.

Koirat saavat huomiota hyvästä käytöksestä, huonoon käytökseen (jos se siis on jotain pientä) ei kannata kiinnittää huomiota, koska yleensä koira yrittää sillä kiinnittää huomiota.

Tapakasvatus on ihan yhtä tärkeää isoilla KUIN pienilläkin koirilla, ja opetushetkistä täytyy tehdä mukavia. Jos tuntuu että et jaksa tai olet ressaantuneella päällä, älä lähde koiran kanssa treenaileen, silloin vain kun oma mielesi on hyvä ja tasapainossa :)

Toivottavasti saat apua muidenkin kokemuksista, neuvoja kannattaa kysellä kasvattajalta, tai jos pelkäät että kasvattaja leimaa sinut "huonoksi omistajaksi", ja jos näin on, niin kasvattaja ei ilmeisesti ole kunnolla sitoutunut työhönsä...

mieti aina kaksi kertaa kun otat lemmikin siinä on aina oma vastuu se on yhtä lailla niinkuin ihmislapsi.

Puppyblues :) En jaksanut lukea koko viestiketjua läpi mutta muistan pari vuotta sitten kun meille tuli koira että mitä se oli. Välillä oikeasti tuntui, että vihaan koko koiraa. Päähän tuli ihan kamalia ajatuksia ja mietin, miksei kukaan varottanut mua etukäteen mitä koiran ottaminen on. Et ole vielä kiintynyt koiraan eikä sekään sinuun. Se tulee ajan kanssa. Muista että pentuaika on valtavan lyhyt. Vuoden päästä tilanne on jo toinen jos jaksat. Toisaalta ihmettelen, miten olisit valmis luopumaan koirasta. Kyllä eläimen ottamista täytyy harkita erittäin vakavasti, ettei olla heti ensimmäisten vaikeuksien jälkeen antamassa sitä pois ja pistämässä kiertoon. Koira ei ole mikään esine.

Jos lapsilla on makuuhuone,vie koira heille,hehän sitä halusivatkin?
JK: sain lapseni estettyuä koirahalut-qtettiin akvaario,senkin hoito jäi ..kenelle?

Kaksi tärkeintä ohjetta koiran haluavalle: 1. Älä ota koiraa ja 2. Luovu koirasta.
Perustelut: ilman koiraa voit keskittyä kaikkiin elämäsi tärkeimpiin asioihin.
Samalla vältät jokapäiväisen ylimääräisen jaksamisen, joka toimii jatkuvasti sinua uuvuttaen (kaikki koiran takia tekemäsi asiat) . Samalla läheisimmät ihmissuhteesi toimivat (koira-ihmisillä eläin menee aina ihmisten edelle). Osan näistä koiran huonoista puolista oletkin jo havainnut. Varaudu jatkossa koiran aiheuttamiin ihmissuhdeongelmiin.

Koirien pentuvaihe on osalla tapaa haastava, mutta niin on oman vauvaikäisen lapsenkin huolehtiminen. Koiralle ei kannata sanoa mitään, kun se ulisee yöllä. Olen kouluttanut monia koiria, joten tiedän mistä on kyse. Muuten saat sanoa koko loppuelämän koirullesi "Ole hiljaa, nyt nukutaan".
Älä myöskään koskaan tottele koiraasi, kun se ulisee! Se alistaa sinut ulinalla ottamaan itsensä luoksesi!

Päästä se ulos koira-aitauksesta. Anna sen mennä vapaana vaikka yhdessä huoneessa, samassa huoneessa kuin sinäkin. Tämä antaa koiralle virikettä, kun se herää.

Itselläni oleva koira, joka on siis edelleen, oli aikalailla yhtä rasittava pentuna. Aamuneljän ja viiden vaihteessa oli lähdettävä ulos - ja siitä edespäin käyettävä 10min lenkkejä 2h välein. Tiukka järjetys ja rutiini tekivät koirasta tottelevaisen ja tasapainoisen eläimen. Järjetystä on oltava, mutta rakkautta ja kiitosta on myös osoitettava pennulle. Älä muuta rutiineja tai sääntöjä; jos sängylle ei saa tulla - se ei tule siihen milloinkaan, poikkeuksia ei saa olla!

Tilanne alkoi rauhoittua pentuiän jälkeen. Kun se kasvoi jo puolen vuoden ikään, ongelmia ei ollut lainkaan. Kaikki KOULUTUKSEN tulosta!

mä oon koko ikäni asun koirien kanssa mä ku synyin meillä oli jo koira ja aina on ollu koira ikinä en oo ilman koiraa ollu. nyt mulla on oma koira ja mullakin oli alkuvaikeuksia mut aika nopees niist selvitiin. kun alkuvaikudesta päästiin eroon en ole hetkeäkään katunut mun koira on nyt yhdeksän vuotta vanha herra. sekin pentuna ulis jos jäi yksin mut kyl se siihenkin sit tottu mut kyl siihen aikaa meni. koiran kasvataminen ei vaadi mitään muuta ku pitkää pinnaa ja käskevää äänen sävyä ei huutamista. ja otakaa se yöks pois häkistä koira on lauma eläin ei se viihdy häkissä sen enempää ku mikään muukaan eläin se ois saman ku vauvan laitais nukkumaan leikkikehään koiran pitää saada liikkuu vapaast. koira on perheenjäsen ei leikki kalu. et heti kun tulee vaikeeta luovutetaan ei koira ole pallo jota popotelaan paikasta toiseen. ei mitään muuta ku et pitkää pinnaa ja koitakaa jaksaa kyllä se siitä.

Anna sen kasvaa ja hoida hyvin. Kyl se siitä.....

En huomannut että jossain olisi lukenut mutta miksi pentu on öisin aitauksessa? Sanon samaa kuin yksi toinenkin vastaaja täällä, voisi auttaa jos pentu nukkuu omassa pedissä sängyn vieressä. Jos öisin herää voit ehkä vähä silitellä mutta älä puhu pennulle! Noin ainakin oman koirani kohdalla toimi "kotiutus". Meillä myöskin "yöitku" kesti kokonaisen viikon eli kärsivällisyyttä nyt :) Painotan samaa mitä yksi toinenkin jo täällä, koiralla ei tuollaisen syyn takia ole palautusoikeutta. varmasti joltakin kokeneelta kasvattajalta saa neuvoja vaikkei välttämättä siltä omalta :) Tsemppiä!

Kyllä hiukka hävettäis jos oma koira ulvois päivät kuten tuo naapurin koira. Ei, en ota ainakaan niin pitkään kun asun kerrostalossa.

Joo voi surku, ette te oo ihan koiraihmisiä ja siks olis parempi jättää koirulihommat sikseen... Viekää se pian takasin sinne mistä sen ostitte, on VÄÄRIN KOIRAA KOHTAAN pitää se vain siks että tuli ostettua.. Koirankasvatus on paljon rankempaa kuin lasten kasvatus, SUURI ERO on just se että KOIRAT on koiria eikä niitä voi jättää mihin vaan, miten vaan. Viekää se pois sillä teistä voi helposti tulla eläinrääkkääjiä kun voimat pettää ja koira alkaa ärsyttää. Isokoira tarvii liikuntaa ja paljon mielekästä tekemistä ihan niinku pienetki koirat mutta pikkukoirat pärjää hiukan vähemmällä liikunnalla. Eikös laki sano ettei koiraa saa pitää yksin kuin korkeitaan 4 tuntia?? solis paljo sanomista mutta ainut viisas ratkaisu teidän kohdalla on viedä koira hetimiten takaisin ja uskoa ettei koira oo mikään pehmonallukka joka istuu kaapin päällä ku se sinne laitetaan... Hyvää lykkyä koian takas vientiin...

Kun otin koiran pennun tiesin mihin ryhtyä heräilin öisin siivoamaan sen jätöksiä vällillä kuului sen päiväistä ryminää että ajattelin että seinä kaatuu mutta se oppi että ei se saa tahtoaan läpi vaikka kuinka mesoaisi.. pistin korva tulpat..annoin sen ulista ja riehua siivosin sitten aamulla... se oppi pikku hiljaa etten herää vaikka tapahtuisi mitä joten se oppi että öisin nukutaa päivisin leikitää nykyään se tietää että kun valot sammuu niin silloin mennää nukkumaan eikä öisin kuulu mitään ylin määräistä se vie aikaa mutta se oppii.. kun on vaan kärsivällinen eikää heti luovuta kyllä mullakin oli välillä sellainen olo että kuristan sen kohta mutta mieten mielessäni kyllä se rauhottuu kun se kasvaa... Kotiin opetin sen jäämään jo heti sen tultua minulle pidin sitä kaksi tuntia yksin jätin paljon leluja ja aktiviteettejä että sille ei tulisi aika pitkäksi... mieltään se osoitti monella tavalla kenkiä syömällä ja johtoja pureksien mutta lopetti pikku hiljaa kun tajusi että kyllä minä kotiin tulen jossakin vaiheessa nykyään 12h yksin eikä tee mitään pahojaan nukkuu kotiin tultaessa sisäsiistiksi pentuni oppi jo 10 viikkosena kun pidin pääni ja menin ulos vaikka olis kuinka kylmä se oppi että ulos kun menee saa herkkuja ole kärsivällinen ja kun tulet kotiin huomioi myös koira ja anna sillekkin vähän aikaa kyllä se oppii

Vie äkkiä pentu takaisin kasvattajalle!!!!

Sinun kaltaisesi toisaikainen surkimus ei pysty huolehtimaan ja kantamaan vastuuta elollisesta olennosta.
.
Lapsesi ymmärtävät kyllä (ovathan he sinun lapsiasi) ja he voivat ottaa koiran sitten kun ovat vanhempia -olettaen, että heistä kasvaa parempia ihmisiä kuin sinä.

Palauta siis pentu ja varaa itsellesi miniloma, jotta saat levätä ja toipua sen aiheuttamista traumoista.

Aivan uskomatonta, tulin juuri kotiin ja pentu on kussut sänkyyn, matolle, kaatanut vedet ja pohdin kuinka KADUN sen hankkimista toisen koirani seuraksi. Sitten tulen tänne ja ensimäisenä näkyy tämä keskustelu. Ymmärrän tuskasi täysin!

pitää muistaa se mikä on koiralle kerran sallittua on aina sallittua. eräs entinen työ kaveri hommas tyttärelleen koiran mutta ennen koiraan saantia hän joutui joka aamu heräämään viemään kaulapantaa ja talutus hihnaa lenkille useamman kuukauden ajan tyttö teki niin ja sai koiran.

Alussa pentu ikävöi sehän on selvä asia kun pentu vieroitetaan emosta ja joutuu olemaan ilman emon ja muiden pentujen lämpöä. Ja kun viedään tutusta ympäristöstä vieraaseen paikkaan ,niin tottakai pentu ulisee koska pelkää kun kaikki on niin uutta.
Minulla on ollut monta koiraa ja ihan pennusta asti, ja olen hoitanut asian niin kun on pentu ulissut, olen ottanut sen sängyn viereen ja laittanut käteni lattialle ja pentu on siinä saanut lämpöä, turvallisuutta ja rauhoittunut ja saanut sitä mitä se sillä hetkellä eniten tarvitsee, ja jos vielä laittaa siihen lattialle lämpöalustan missä se saa muutenkin jo lämpöä käden lisäksi. Kun pentu rauhoittuu ja nukahtaa, voi käden ottaa pois. Ja kun pentu oppii että sen paikka on "isojen" turvallisessa ympäristössä, ei pennun tarvitse pelätä yksin vieraassa ympäristössä

Hei,

minulla on ollut monia koiria. Ensimmäisen koiran kanssa en osannut toimia, vaan pidin sen erillään ja koirallahan oli tosi ikävä ja valvotti ensimmäisen yön. Uusi paikka ja kaikki uutta ja siihen saakka oli saanut olla sisarustensa kanssa ja emon kainalossa.
Sen yön jälkeen ja kaikki muut pennut alusta lähtien olen pitänyt sängyssä vieressäni. Siinä ne ovat rauhallisia kuin emon vieressä konsanaan, eikä pentu pissi koskaan nukkumapaikalleen.
Pari, korkeintaan kolme viikkoa pidät vieressä, vaikkapa sängyn jalkopäässä. Siinä on myös koiralle hyvä leimautumisaika. Sen jälkeen ei enää sänkyyn.
Onnea sinulle ihanasta pennusta!

Mun veljen koira ulisee jos mä jätän sen yön yli kuivimaan kylpyhuoneeseen pesemisen jälkeen. Se kestää about 30min ja sitte se käy vaan kiltisti nukkumaan.

Enitien mua vitutti se vaihe jossa koira opetettiin kusemaan lehtien päälle. Jotenkin tuntuu mukavammalta ku se pentuvaihe on ohi.

Täällä on aika paljon jeesustelijoita siihen nähden että suurin osa niistä pitää koiraa kerrostaloasunnossa. Koira tarvii vapautta paljon enemmän kuin sen 50 neliötä

Hei!

En jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta vastaan kuitenkin. Ei kannate katua pennun hankintaa, ihan pian tuo pentuaika on ohi ja elämä helpompaa. :) Meillä (minulla ja miehelläni) on 2 pentua, 5 kk:n ikäisiä nyt ja voin sanoa, että kestettävää on ollut ja jonkun verran on ja tulee yhä olemaan, mutta ainakin mielestämme kaikki on ollut vaivan arvoista. Minulla on ollut ihan samanlaisia tunteita kuin sinullakin; olen ollut todella rasittunut ja välillä olen tuntenut vain vihaa koiria kohtaan. Päätin vain silloin, että periksi ei anneta ja pikkuhiljaa negatiiviset tunteet on väistyneet. Meillekin pennut olivat pitkän harkinnan tuloksia enkä koskaan voisi luovuttaa ja palauttaa koiraa/koiria.

Meillä meni ainakin 2 viikkoa ettei saatu nukuttua kuin muutama tunti yössä, kun ne vinkui yms. koko ajan ja töissä oli käytävä. Oikeastaan vasta noin parin viikon ajan ollaan saatu alkaa nukkumaan jo normaalisti. Mietippä vain kaksinkertaisena kaikki vikinät sun muut vinkeet! ;)

Meillä oli pennuille oma huone, jossa oli niille häkki parin kk:n ajan. Siellä pidimme niitä, kun menivät nukkumaan ja kun olimme töissä. Ovat lopettaneet vinkumisen kokonaan. Se menee kyllä ohitse, kun ei huomioi ollenkaan, vaikka se tuntuisikin hirveän pahalta (tiedän tunteen). Ei vaan saa antaa periksi. Jos pitää oven kiinni siitä huoneesta, missä pennut ovat, huoneeseen kannattaa mennä silloin kun on hiljaista, oppivat kyllä tajuamaan, mikä palkitsee ja mikä ei.

Kannattee silloin kun harjoittelette pennun yksinoloa, laittaa sille leluja ja esim. puruluita, että sillä on tekemistä ja oppii nopeammin olemaan yksin. Mies voisi kanssasi halia koiraanne ja leikkiä kanssanne niin eiköhän se opi luottamaan ja tykästymään mieheenkin. Kuullostaa siltä, ettei mies ole ottanut paljoa kontaktia koiraan.

Koiran voi viedä eläinhoitolaan lomamatkojen ajaksi ja/tai joissain tapauksissa myös kasvattaja saattaa majoittaa koiran, riippuen tientenkin, onko rotukoira ja kennelistä otettu.

Kärsivällisyyttä, kaikki selviää ja kääntyy hyväksi vielä. :)

Herra Jumala teitä Uusavuttomia!
Entä sitten, kun tulet raskaaksi. Tai, eukkosi tulee. Pentu kitisee ja ulvoo tunnin välein. Aiotko puukottaa senkin?
Näiitähän tehdään lemmikeille vähän väliä. Koiru jyrsii kaukosäätiminen. No, hakataan kaljapäissä aivot pihalle. Kissa pelkää uudessa asunnossa. No, potkitaan kalossilla vammaiseksi. Miksi TE OTATTE PERHEENJÄSENIÄ?
Eläin ei ole huonekalu. Kuten ei ole kuolaava lapsikaan. Ser vaati huolehtimista. Ja eläimelle annetaan, se otettaessa , lupaus, että hänellä on KOTI lopunelämäänsä. Miksi et hankkinut täytettyä nallea. Tai, vinkuankkaa?

Älä puhu äläkä pulise pennulle tossa yö jutussa - oppii kerjäämään huomiota vaan noin / Otat vaan suosiolla pois siitä ihmeen aitauksesta ja meet lattialle patjan kans nukkumaan. (patjan kans ei yhistä että pääsis sit sänkyynkin nukkuun.) Kun jätät yksin niin tärkeää et virrat pois sillon HUOM! Ei niinkään liikunnalla koska rasitus pahasta niin pienelle! Vaan enemmänki aivotehtävillä yms.. Ja yksin olessa lelut muut virikkeet pois! En suosittele kevytluita koska voi irrota kohtalokkaita palasia vaan suosittelen oikeita naudan reisiluita :) haju on kamala mutta paras vaihtoehto muuten.
Onko se miehes yrittäny lenkittää tai leikittää yhtään? kun laitat ruuan niin jos tosi pahana tilanne nii miehes vois sormin möyhiä ruuan ennen tarjoilua ja ite antaakkin ruuan. Tarttuu haju ja oppii hyväksi :) Mikä on rotu koiralla ? Kaikkien kans se on vaikeeta aluksi mutta älä luovuta , kyllä se iän kasvaessa helpottuu miinus murrosikä ja mörköikä.. ;) Muista ottaa paljon leikki- ja koulutustuokioita elämään niin suhde pysyy hyvänä iän mukaan liikuntaa.
Tsemppiä sinne! Jos on ihan toivoton tilanne niin ilmoita sinne ja muutenki läpi koiran elämän kannattaa olla yhteydessä kasviin. :-)
Terveisin 13-vuotias onnellisen ToKossa kilpailevan bordercollie uroksen omistaja.

Jos koiran ottaminen kaduttaa, sinuna luopuisin koirasta ajoissa. Itselläni oli todella kova koirakuume ja otin 2-vuotiaan sekarotuisen koiran. Kohta huomasin, että koira oli minulle liian vaativa. En saanut sitä kuriin millään opilla, kun oli edellisessä paikassa kerennyt oppia huonoille tavoille (Kävi kiinni, kun koetti laittaa pantaa tai hihnaa kaulaan, rovehti pöydillä, jahtasi kissoja vaikka edellisessäkin paikassa oli 3 kissaa, änkesi sohvalle ja sänkyyn, eikä osannut pyrkiä ulos tarpeilleen) Luovutin koiran lapsiperheeseen, jossa kaksi muutakin koiraa ja perheellä aikaisempia kokemuksia koirista ja heillä ei ole ollut mitään ongelmia.

Ei tommoselle ihmiselle mitään lemmikkiä pitäisi edes antaa,holtitonta touhua.....

Huh, ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten täysin alatyylistä tapaa vastata asialliseen sävyyn tehtyyn kysymykseen edes lukematta ketjua läpi. Jos olisitte pätkääkään perehtyneet ketjuun (ilkeilijät), tietäisitte että pennun kanssa on nyt mennyt paremmin ja ainakin pahimmat virheet saatu hiottua pois. Hirveesti tsemiä pikkuhauvan kanssa!! :) Minullakin chihu-pentu, pari viikkoa meni tutustuessa ja molemmin puolin ihmetellessä, mutta nyt ollaan jo ihan ylimmät ystävykset. :)

Idiootti!!! Kannattiko ottaa pahimman mahdollisimman rodun edustaja??? Olisit ottanut vaikka noutajan!

En jaksanut lukea koko tarinaa, mutta sen verran, että voin sanoa sinun tehneen monta virhetta heti alkuun. Toki pentu valvottaa muutamat yöt ja herättää, kun tarvitsee päästä tarpeille jatkossakin vielä jonkin aikaa, mutta tilannetta saa itselleen helpommaksi jos haluaa. Pennulle mukava peti ja hätää varten pissa paikka reilun kokoiseen kuljetus häkkiin ja koira sinne yöksi. Joo valvottaa luultavasti silti yön pari, mutta mitä parista yöstä? Häkityksellä olisi paras herätä tahallaan jonkin aikaa käyttämään pentu tarpeilla kesken yön, mutta aika pian se siihen tottuu. Häkistä tehdään muutenkin koiralle ns. turva paikka opettamalla se pitämään siitä. Mitään vieressä patjalla nukkumisia ei koira tarvitse! Ensin opetetaan tavat ja rajat ja sitten voidaan koiran aikuistuttua ottaa se vaikka patjalle viereen esim. telttaillessa tms.
Älä jätä pentua yksin täysin vapaaksi asuntoon. Varaa sille joko turvallistettu huone tai aitaus. Noin pitkää aikaa ei ole hyvä jättää kuljetushäkkiinkään.
Pennun rakko on pieni ja sen takia se ei pysty nukkumaan pitkiä unia yhteen putkeen, mutta muutamassa yössä/ viikossa sen pitäisi kyllä oppia tavoille, eli ei herättele turhaan.
Jatkossa: Ota aikuinen koira.

no ensinnäkin miksi pentu on aitauksessa ? itselläni pentu kitisi noin pari viikkoa, pitäähän se ymmärrtää kun se vieroitetaan emostaan. pentu on kuin lapsi mutta ei koskaan tule yhtä itsenäiseksi.
pentu on vailla turvallisuudentunnetta ja on saanut sen tulemalla viereesi. eikä se että sen päästää sänkyyn tarkoita että se makaa siellä loppuelämän. ei ainakaan mun koira sitä tehnyt.
ehkä on parempi jos luovutte koirasta... ei kannata lasten takia hankkia eläimiä ettekä ole olleet valmiita siihen mitä koiran omistajuus on.
sääli jos joutuu yksi noleen noin kauan. pentukoira tarvii aktivointia paljon ja koulutusta. jos ette sitä jaksa sille antaa tulee vain lisäongelmia.

Hei jos olet hankkinut koiran niin siitä pitää kantaa vastuuta!Joten vaikka se on rankkaa kun pentu ulisee,mutta oletko koskaan miettinyt miksi?No siksi,kun hänellä on omaan kasvattajaa,emoaan ja tovereitaan ikävä.Älä huoli 2viikon-1viikon päästä pentu ei enää ulise,koska se ei enää tunne ikävää!!(:

Rakki pois vaan. Säästyy rahat ja mieli. Eikä naapurit motkota kakkaläjistä tai keltaisesta lumesta.

Luovu hyvä tyttö koirastasi ja hanki elämä tai ihmisystävä. Vaikka joku vanhus vanhainkodista jolle viet kukkia pari kertaa viikossa. Arvaa ilahtuuko ja hän kertoo sulle elämäntarinansa. Jos se tuntuu vaikealta hankkia, niin mene terapiaan.

Tämä on tyypillinen reaktio ihmisen ja koiran välisessä alkututustumisvaiheessa varsinkin jos koirat ovat uusi asia ihmispuoliselle henkilölle. Koirat omaksuvat paljon ihmismäisiä ominaisuuksia omistajiltaan jotka eivät villikoirille olisi normaalia käytöstä ja täysin samoin käy myös ihmiselle. Kerroit kuinka "Nyt kaikki näyttää mustalta. Kaikki iloiset ajatukset koirasta ovat kadonneet". Tämä tarkoittaa sitä että ihmismäinen käsityksesi koirasta alkaa katoamaan ja alat hyväksymään "hänet" todellisena itsenään. Kerroit myös "nyt olen huomannut itsessäni ajatuksia että pentu on ärsyttävä ja pelkään että alan pian vihaamaan sitä". Tämä kuulostaa juurikin siltä että olet omaksumassa villikoiralta tulevia luonteen piirteitä itseesi. Kaikki tuo on täysin tavallista. Alkututustumisien ja leimautumisien jälkeen olette kuin yhdestä puusta veistettyjä.

Mun korviini kuulosti kauhealta, että edes harkitset pennusta luopumista ja se, että pentu on häkissä yönsä. Turvattomuuttaan itkee! Harkitsitko luopumista myös lastesi kohdalla?
Kokeile kunnon lenkkiä illalla ja yleinen rauhoittuminen sisällä, pentu ei varmasti nukahda, jos ympärillä lasten kiljuntaa ja yleistä hälyä. Eroahdistukseen(mikäli selaista tulee ilmenemään, käsitin, että kyse on vielä vauvasta, joten tuskin siitä voi vielä puhua, mutta apteekista saat pistorasiaan kiinnitettäviä rauhoittimia.
Pentu on ilmeisen kiintynyt sinuun, kokeillessasi pennun yksin oloa kannattaa jättää pennun makuupaikalle jokin peitto tai rätti, jossa on tuoksuasi. Isäntään muodostuu varmasti side aikanaan, isännän kannattaisi itsekkin panostaa pennun kanssa ajan viettämiseen(ulkoilu, leikkiminen, koulutus).
Älä ota pentua enää sänkyyn, jos sen ei ole jatkossakaan lupa sinne tulla, mutta kannattaisi laittaa peti sellaiseen paikkaan, jossa hauva tuntee itsensä turvalliseksi, lähelle sinua? Petiin voi yöksikin laittaa jotain, mikä muistuttaa sinusta, vanha villapaita ehkä?

Itselläni nämä tepsivät, enkä pian 6-vuotiasta koiraani vaihtaisi mihinkään!

Et selvästikään ole sitten sopiva koiraihmiseksi. Koirassa on hoitamista mutta se myös antaa paljon takaisin. Kunhan se sisälle pissimisvaihe on mennyt ohi ja koira oppinut sisäsiistiksi ja hallitsemaan rakkoaan niin helpottaa hieman. Koiranpentu ei yleensä kyllä ulise öisin, eli jotain on pielessä. Tai ehkä alussa voi ulista kun sillä on uuden paikan pelkoa ja koti-ikävää siihen paikkaan missä se on syntynyt mutta kyllä se tottuu.

NE ihmiset jotka aidosti rakastaa koiria, kestää kyllä tuon vaiheen ja lopulta kiitos seisoo kun perheessä on lojaali ja rakastava lemmikki joka ei hylkää sua silloinkaan kun sulla menee huonosti. Rakkaus kulkee molempiin suuntiin, rakasta koiraasi niin se rakastaa sinua takaisin. Huolehdi koirastasi niin se huolehtii sinusta.

On se hienoa, kun otetaan lemmikkejä, koska kakarat niitä vinkuu ja kun "kyllähän nyt joka perheessä koira pitää olla", ja sitten ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen ollaan jo lyömässä hanskat tiskiin.

Kaikki lemmikit vaativat hoitoa ja panostusta ja jos sitä ei ole valmis tarjoamaan, niin ihan jo sen koiraraukan vuoksi suosittelen palauttamaan eläimen kasvattajalle ja hankkimaan leluosastolta pehmokoiran.

Oikein, pehmolelu tuollaisen kädettömän olisi pitänyt ottaa.

Hankippas koirallesi uusi koti ja ÄKKIÄ!

Pois se aitaus. Kyllähän se siellä ulisee. Normaalisti koira menee nukkumaan, kun muutkin menee monesti aiemminkin. Pois aitaushömpötykset ja illalla kun koira on käyny pissillä unohatte sen ja alatte nukkumaan. Onko kauheaa, vaikka se kömpisi viereen? Jos on, esim. siitä kasvaa niin iso, antakaa sen nukkua sängyn vieressä lattialla. Stressaatte koiran nukkumisesta niin sekin alkaa stressata eikä nuku.

mulla oli sama homma ku otin ensimmäisen koiran... nyt mulla on jo kaksi enkä koskaan vois enää kuvitellakkaan olla ilman niitä. joka yö meidä koira haukku ja riehu mut ku ne siitä kasvaa nii tilanne rauhottuu :) eli ei kannata luopua liian aikasin koirasta

Älä hössöttele rauhoittavasti, äläkä myöskään huuda raivoisasti.

Jos sen yöulisemisia ei vaan huomioida mitenkään, niin ennemmin tai myöhemmin se tajuaa, että ei saa kaipaamaansa huomiota ulisemalla ja haukkumalla.

Jos aitaus olisi teidän makuuhuoneessa, niin ehkä sen uikuttamiset loppuisivat helpommin, kun se näkisi laumansa lähellään.

Edesmennyt koirani sai nukkua sängyssä, halutessaan, alusta alkaen, eikä mitään yövalvottamisia ollut koskaan. Nukkui nätisti läpiyön.

Sen sijaan silloiset ja nykyiset kissat välillä valvottavat riehumisellaan, mutta siitä ja mahdollisista muista tuhoisista teoistaan huolimatta edelleenkin -puolet lemmikeistä ovat mielestäni - -puolia korkeammalla...

Vie koira ja pian takaisin kasvattajalle. Olen itse elänyt miehen kanssa, joka inhosi hänen haluamaansa koiraa ja elämä oli yhtä helvettiä, kaikille, joten luovu pennusta.

Minä ,kun otin koiran ,olin välillä itkun partaalla ja soittelin kamulleni, kuinka kadun sen ottamista, nyt koira 1,4v.En antais pois ikinä,on se niin ihana,vaikka onkin vielä oikea tuholainen(sukat,pikkarit, T-paidat kaikki kelpaa),hällä väliä,omahan on vikani jos jätän ne koiran saataviksi.Älä anna periksi,ikää tulee koiralle ja järkeä päähän :)

Hyvä, että uskallat tuoda julki ongelmasi. Se osoittaa, että olt vastuuntuntoinen ja ymmästävä ihminen. Luovu kuitenkin koirasta ja pian. Se reppana elää omaa koiranpennun elämää ja tarvitsee sellaisen kodin, jossa häntä rakastetaan ja kasvatetaan hänestä onnellinen iso koira. Kaikille eivät koirat vaan sovi. Koira on ihan täysin ihmisen armoilla ja yrittää kyllä itse parhaansa mukaan siihen sopeutua. Minulle tuli pelko, että alat lyömään pentua. Koiraa ei ikimaailmassa saa lyödä, vaan hyvällä kaikki asiat opettaa. Niin olen itsekkin tehnyt ja saan jokapäivä kehuja koirista, miten hienosti he käyttäytyvät ja he saavat pelkästään rakkautta ja rajoja ja ovat onnellisia ja iloisia, kuin mitkä. Toivon, että löydät koiranpennullesi samanlaisen kodin ja annat sille mahdollisuuden ihanaan ja hauskaan elämään. Heillä ei pitkä elämä, joten siitä elämästä pitää tehdä onnellinen.

Anna koiran vonkua, kun on aikansa huutanut, asettuu. Tottakai sinun on mentävä töihin, naurettava ajatus joltain pikkuiselta että et mene 6 kk töihin. Riippuu tietysti myös rodusta, mitä pienempi rotu sitä ääneekkäämpi.Jostain ihmeen syystä kääpiökoirat on melkoisia räkyttimiä.
Mutta on hyvä kertoa naapureille että teillä on pentu, ettei tulisi turhia valituksia. Jos ei esim 2vkoon tule parannusta tilanteeseen, kannattaa kysyä kasvattajalta, että mikähän tilanteeseen voisi olla avuksi.
Itse tekisin näin.

Itse hankimme koiran n.3 vuotta sitten ja olimme varautuneet pahempaan kuin mitä tuli. Odotimme juuri tuollaista mitä teillä on, mutta koira oli kaikkea muuta. Uskallanpa siis sanoa, että se johtuu aika lailla tuurista. Jokainen koira on yksilö ja se on mitä on. Koiraa voi aina kouluttaa ja kasvattaa, mutta muistakaa kärsivällisyys. :)

Koiran pennun hoitamista voi toisaalta verrata kyllä hyvin pienen lapsen hoitoon.
Molemmat vaativat alussa ja aika paljonkin.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että koiran ruokinta kunnossa, jos malttaa nukkua vain pieniä pätkiä öisinkin?
Koiran pennuthan tarvitsevat ruokaa ainakin viisi kertaa päivässä ja viimeinen annos mielellään vähän tuhdimpi juuri sen vuoksi ettei nälkä kurnisi suolissa kesken yöunien.
Toisaalta pentu vaatii yhdessä olemista ja leikkimistä valvokkiaikaan.
Sekä tietty sitä jatkuvasti ulos viemistä oppiakseen tekemään tarpeensa ulos. Mitä useammin sitä jaksaa tehdä sen nopeammin oppii siistiksi.
Kokeile yön ajaksi laittaa oma paitasi (sellainen jota on pidetty päällä) kaveriksi sinne kehään. Toimii samalla periaatteella kuin lapsillakin: tutut hajut ym. aantavat turvallisuuden tunnetta.
Koiran pennuthan nukahtelevat vähän väliä, ja vaikka olisi päiväaika sille on annettava unirauha, koska jos pentu joutuu heräämään kesken unien, siitä tulee levoton.
Ja kyllähän kaikkien pentujen kanssa tulee varmaan sellainen tunne, että mihinkähän sitä on ryhtynyt. Mutta rakkaus kuitenkin voittaa. Nyt kannattaa koko perheen satsata pennun hoitamiseen ja opettamiseen niin helpottaa kaikkia nopeammin.
Itsellä useamman koiran pennun kasvattamisesta kokemuksia ja viimeisin on vielä nuori koira, joten kaikki tuoreessa muistissa.
Voimia teille kaikille pennun kasvattamiseen/hoitamiseen!
Kyllä se aurinkokin vielä paistaa, uskokaa vaan.
(lomat ja muut olette toivottavasti ottaneet huomioon jo siinä vaiheessa kun olette harkinneet pennun ottoa- olisi nimittäin hyvä olla selvitetty jo etukäteen mihin voi viedä koiran hoitoon lomien yms. ajaksi, kun ei voi ottaa mukaan- monet kasvattajat kysyvätkin tätä jo ennen kuin luovuttavat pennun)

Minulla oli pentu kanssa tuollanen riiviö aluksi. Asiaa auttoi kun laitoin yökoriin jossa koira nukkui oman puseron jota olin ennen nukkumaan menoa pitänyt päällä. Oli siis tuore haju. pentu kännattaa käyttää pissillä 5 ennen nukkumaan menoa vielä uudelleenn ja sitten vaan kovana. et vastaile sen uikutukseen yöllä.

Menee noin viikossa ohi . Meillä kyllä keksittiin sitä muuta kiusaa alkuun. tuolin pissaaminen kun tulitiin sisään jne mutta kun koira selvästi yritti pomottaa käytin nokkaa pississä. Sitten uudelleen ulos.
Ja siihen loppui tuo eroahdistus pissiminen.
Nykyisin on niin hyvä ja seurallinen ja uskoo ja oppii hyvin.

Voisi sanoa että teillä on vain terve älykäs pentu. yritä kestää.

Vie rakki välittömästi lopetettavaksi. Paras koira on lopetettu koira: säästyy tien varret kusipaskaläjiltä ja naapurisopu myöskin.

Itse nukuin ensimmäiset yöt olkkarin lattialla sen jälkeen siirryin nukkumaan sohvalle(isäntä nukkui makkarissa kun on vuorotöissä ja tarvitsee unta),olkkarissa nukuin n.2 viikkoa ja jos meidän koira piti ääntä silitin ja puhuin rauhallisesti ja koira rauhottui.2viikon jälkeen siirryin makkariin ja olihan koira aluksi hölmistynyt kun näki että nyt ei nukuta olkkarissa vaan makkarissa mut sopeutui kylläkin tosi hyvin asiaan,makupaikka oli meidän sängyn vierssä että jos tuli pientä kitinää yöllä
Niin sain aina käden sinne ja koira hiljentyi.

Miksi näkyisi, että tähän on eilen kirjoitettu, kun kuitenkin viimeisin viesti on kirjoitettu 4.3.?

Mitä koiralle ja koiran omistajalle nyt kuuluu?

Meillä koirat oppinut kahden ensimmäisen yön jälkeen olemaan hiljaa. Ei olla pidetty aitauksissa tai muutenkaan eristetty, peti vain sängyn viereen, illalla voi näyttää pennulle petiä ja pyytää se siihen jonka jälkeen kun menee nukkumaan niin ei huomioi ollenkaan. Aluksi pennulla saattaa olla ikävä pentuetta sekä emoa, mutta jos vain huomioi koiraa, ikävä vaihtuu eroahdistukseen ja valtataisteluun. Koira ei ole lapsi, jolla on unirytmi vaan se on eläin jolle unirytmi opetetaan.
Ja meillähän on tällä hetkellä yhteensä viisi koiraa, nuorin 11kk ja on jo monta kuukautta nukkunut yöt hienosti.

Meillä tuo sisälle tekeminen loppui sillä, että ei pidetty kellekkään ikinä mitään sanomalehtiä lattialla, paitsi jos on tullut äkillinen meno ja tiennyt ettei pentu kestä niin kauaa. Vaan ensimmäisen kuukauden ajan joku on kotona ja vie koiraa pihalle mahdollisimman usein, jotta se oppii että vain ulos tehdään. Meidän 11v russeli on kerran joutunut odottamaan monta tuntia, äkillisen sairaala reissun vuoksi, eikä tehnyt sisälle. Kukaan ei ole sisälle tehnyt muuta kuin pentuna ja jos on mahavaivaa ollut.

Tiedän tunteen. Meillä on nyt noin viikon ollut koiranpentu ja samaan tapaan valvottaa öisin. Mutta ajattele, jos nyt jaksat vielä vähän aikaa niin saat koirasta ihanteellisen seuralaisen kun se kasvaa :) Meilläkin on pentuaitaus, siellä ulvotaan ja vaikka mitä, pahin on hyppiminen niitä seiniä vasten... *kolinaakilinää*

Oletko kokeillut viedä pennun yöllä pihalle hetkeksi, sen verran että saa asiansa hoidettua, rauhoittuu ja sitten takaisin nukkumaan? Meillä tehdään niin :)

Kokeile laittaa villasukkasi häkkiin, jos siitä rauhottuisi! :D (siis että tuntee hajusi jne...) Laita häkki ihan nukkumapaikkaasi kiinni tai nuku sen häkin kyljessä kiinni.

Älä luovu pennusta, jaksa vielä jonkin aikaa.
Tsemppiä! :)

Niinpä niin, oppia ikä kaikki. Itselläni nyt kolmannella kuulla pentu ja toinen liki viisivuotias narttu. Pentu nukkuu jo yöt ja herättää toki viiden-kuuden välissä. Käydään asioilla ja takas nukkumaan, Välillä tasaeen syödään heti ja leikitään. Pentu puree, syö, nukkuu ja käy vahinkoja, joka on pennun tehtävä nyt. Eihän se osaa muuta. Yöt nukkuu hyvin. Välillä on tietty oikea raptori jne. KUULUU ASIAAN. Pentu vaatii työtä. Kaikkein vaikein on tietty eka vuosi. Kolmas vuosi tuo vasta "helpotuksen". Sit onkin jo ikävä pentuikää? Ainakin minulla. Nautin joka hetkestä ja uusista asioista, jotka toinen oppii. Ihana nuoruus. Jos ottaa koiran pennun, niin pitää varautua kaikkeen mahdolliseen. Niihin kuuluvat myös vastoinkäymiset. Miettikää hyvät ihmiset mihin olette sitoutumassa. Ei se koira ole lelu, jota vaan paijataan välillä. Itselläni on ollut elämän varrella muutama elukka ja olemme pärjänneet. Eka kokemus meni "päin seiniä". En siis tehnyt mitään oikein. No nyt menossa viides koira ja yritän tehdä parhaani, katsotaan mitä saan aikaiseksi. Kysykää hyvät ihmiset tutuiltanne miten toimia. Siis niiltä, jotka todella osaavat ns. lukea koiraa jne.

Njoo, meillä pentu sai nukkua makkarin lattialla, kun kiikku sänkyä vasten ja vikisi sanoin kerran hiljaa enkä sen kooppis enää edes vilkaissut pentua, kun tiesin ettei sillä ollu oikeaa hätää, paitsi herätyskellon laitoin päälle muutaman tunnin välein, jotta vein koiran pissalle ulos ja toki jos pyysi, senkin oppii vähänajan päätä tunnistamaan sen oikean hädän.
Kolmantena yönä ei enää tehnyt muuta, kuin nukkui, pissasi lattialle toki, jolloin heti vein ulos. Sisäsiistiksi oppi 7 viikon sisällä, mikä aika pitkä aika muihin meillä asuviin koiriin verrattuna, mutta ilmeisesti keskinmäärin normaali.

Kyllä se siittä, mutta ihan turhaa sinä jossain lattialla makaat..
Lomat voi tehdä niinkin että koira pääsee mukaan tai menee hoitooon luotettavalle henkilölle.

kannattaa nyt ottaa ihan lunkisti se homma, kyllä se siitä, kunhan pidät säännöistä kiinni ja aloitat käskyjen opettamisen..
pentuaika kun on lyhyt aika.

Harmi juttu.

Minä taas en ole koskaan ajatellut noin!
On hieman törkeää sanoa koirasta tuolleen, että haluaisit viedä sen takaisin kasvattajalle. Minä en oikeesti tykkää siitä, että ensin pentu otetaan & sitten sanotaan vaan, että on kyllä turha rakki, menköön takasi kasvattajalleen!

Moi! Mulla on suunnilleen sama tilanne oman koiran kanssa, tuntuu, en enää edes muista, miksi halusin koiran. Ja minä, joka aina muodostan vahvan tunnesiteen helposti melkein minkä kanssa tahansa, en kykene tuntemaan mitään tuota olentoa kohtaan. En tiedä onko tää vaan väsymystä vai mitä, mutta pelottavaa..
Olis kiva kuulla, mitä teille kuuluu nyt reilut puoli vuotta myöhemmi??

On itsekästä otta koira sellaiseen kotiin missä se ei saa mennä ulos halutessaan ja juosta vapaana.

Luuletteko kaupunkilaiset että koiranne on oikeasti onnellisia kun joutuvat olemaan ensin 8h yksin, sitten ehkä koko päivän aikana max 2 tuntia ulkona ja silloinkin todennäköisesti hihnassa.

Koira on eläin joka nauttii juoksemista, ei siitä että joutuu olemaan 22h vuorokaudesta 4 seinän sisällä.

Arvostakaa näitä eläimiä ja jättäkää hankkimatta koiraa kaupunkiin.

Ihan ensiksi: vaihda keskustelupalstaa. Suosittelen ihan koiraihmisille tarkoitettuja palstoja, joilta todennäköisesti saat asiallisia ohjeita ja kannustusta. Sen sijaan, että syyllistyt ja ahdistut lisää.

Toiseksi: älä luovuta! Kaikenlaiset tunteet pennun kanssa ovat hyvin normaaleja. Ovat verrattavissa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja menevät kyllä ajan kanssa ohi. Ja myös näihin tunteisiin saat vertaistukea oikeilta koirapalstoilta.

Kolmanneksi: suosittelisin nyt ihan alkuun, että alkaisitte reilusti elää ihan normaalia elämää ja jättäisitte pennun reaktiot vähemmälle huomiolle. Alussa sitä huutoa voi olla vaikea kestää, mutta pian pentu oppii, ettei saa haluamaansa vinkumalla. Ja siinä vaiheessa huomaat selvinneesi voittajana :)

Lopuksi vielä, että ota tosiaan tarvittaessa yhteyttä kasvattajaan. Hän tuntee rodun ja hänellä on todennäköisesti paljon kokemusta ihan kaikenlaisista pentuongelmista.

Tsemppiä ja nautinnollisia hetkiä pennun kanssa! Tulet vielä huomaamaan, että koiran omistaminen on palkinto, ei rangaistus :)

Mikä/mitkä olisivat hyviä asiallisia koiraihmisille tarkoitettuja palstoja, joilta saisi asiallista ohjetta ja kannustusta?

Kaikkia käänteitä en jaksa lukea, paljon on välissä niitä koiravero uikuttajien tekstejä, paska on maantuva tuote, toisinkuin tölkit ja muovipussit, mene kadulle tai tien pientareellle kävelemään lapun kanssa ja laske oikeasti kumpee siellä on enemmän, jos ihmisellä ei ole muuta kytättävää elämässään.

Nyt vain 4 koiraa torpassa, kaikkie kanssa on pentuajat ja kaikki muukin sujunut kivuttomasti, kyse on omasta asennoitumisesta, onko valmis tekemään muutoksia. Meillä esim mies ajoi ruokatunilla ja edelleen ajaa ruokatauolla kotiin eli 7 töihin ja safkalle himaan 11-12 ja mä taas tulen kotiin koulusta 12-16 miten milloinkin päästään. Molemmat joustaa. Kotiin tultua koirille tunnin kahden lenkki tai ulkona oloa kun itse puuhaillaan pihalla ja illalla vielä motivointipallot yms lattialle. Ulkomaan reissut ollaa suosiolla jätetty väliin, elleivät ole olleet koira menoja ja jos kotimaassaollaan menty niin koirat mukana, elämästä ei pidä ottaa liikaa stressiä, koira kun on nykyaikana tunnettu lemikki ja moneen paikkaan sen kanssa pääsee jos viitsii nähdä vaivaa ja opettaa sen yhteiskuntakelpoiseksi, ei lastenkasvatuskaa tule kuin manulle illalline, vaivaa pitää nähdä. Suosittelen pennun palauttamista kasvattajalle, koira on muutakin kuin sisustuskalu.

Mitä keskustelun avaajalle kuuluu? Lähtikö homma hoitumaan koiran kanssa?

Mietteesi kuulostivat siltä, että väsymys oli vallannut alaa. Jos olisit saanut nukutuksi viikon putkeen kunnon unilla, olisit saattanut kirjoittaa eri lailla - kun ihminen on väsynyt, se vaikuttaa ajatuksenkulkuun.

Pääasiallinen ongelma tuossa on hyvin yksiselitteinen; nukkumisongelma. Siihen on ratkaisua; siirrä koiran peti makuuhuoneeseenne.

Voit ajatella asiaa näinkin: pentuna koira voi tarvita enemmän läheisyyttä/turvaa yöllä (yksilökohtaista, jotkut ovat pentunakin itsenäisempiä) niin ihan maalaisjärjen mukaan ota koira samaan tilaan aluksi.

Koiran kasvaessa sille tulee enemmän itsenäisyyttä ja kypsyyttä, voit myös koulutuksen mukaan ottamalla saada positiivisella koulutuksella siirrettyä koiranpetiä vähitellen kauemmas sänkysi vierestä, esim. päiväsaikaan osoita koiralle sitä petiään ja laita makupalaa sinne plus sano vaikka "petiin" ja tee harjoituksia petiin menosta päivällä, sitten yöllä voi sanoa "petiin" ja menisi omaan paikkaansa. Ovelasti sitten siirrät Vähitellen petiä kauemmas sängystäsi, 30 senttiä aluksi, sitten 50 senttiä jne jos haluat petiä jopa makuuhuonen ulkopuolelle lopullisena tavoitteena. Kun siirryt kynnyksen yli jossain vaiheessa siirtopuuhassa, niin jätä ovi auki aluksi, sitten taas päiväsaikaan harjoituksia makupalojen avulla pedille menosta.

Itse pidän vanhakantaisena oppina sitä ehdotonta linjausta, että eri tilaan kuin omaan makuuhuoneeseen haluavaa koiraa tulisi väkipakoin pitää eri tilassa nukkumassa heti pennun ykköspäivästä alkaen. Maalaisjärki käteen, lopputulokseen voi päästä toisellakin tapaa. Lopulta voi käydä niinkin, että ihminen haluaisi yöllä koiraa viekkuun, mutta koirapa haluaakin ulko-oven eteen kun "ollaan niin isoa." :D

Luulempa, että pennun omistaja väsyi näihin viestiketjun juttuihin kanssa, MINKÄTAKIA TÄÄLLÄ ON NÄIN PASKA ILMAPIIRI? OLEN HUOMANNUT SEN KAIKISSA KOIRAKESKUSTELUSSA TÄÄLLÄ MITÄ OLEN KATSONUT JA TOKI IHMISILTÄ TULEE HYVIÄKIN NEUVOJA MUTTA TÄÄLLÄ TUOMITAAN JA LYNKATAAN JA HAUKUTAAN IHAN SAATANASTI, MIKÄ TEITÄ VAIVAA. on ollu jotain niin älyvapaita kommentteja siellä täällä että sitä miettii että kuinka teillä on pokkaa ja hoidatteko itse asianne oikein kun ette täällä osaa käyttäytyä. PUHUN LYNKKAUS MEININGISTÄ JA HAUKKUMISESTA JOKA SAA MUT TUNTEEN MYÖTÄHÄPEÄÄ KIRJOITTAJIEN PUOLESTA. EN TARKOITA MONIA HYVIÄ NEUVOJA JA VIESTEJÄ MITÄ OLI KYLL26

Taas tyypillinen esimerkki siitä kun otetaan koira "pentukuumeessa ja voi että ku ois se pentuhuuma"... Siis ettekö te todellakaan tajua että sun pitää olla siitä koirasta vastuussa niin hyvässä kuin pahassa seuraavat 20 vuotta parhaimmillaan. Ei niitä huumassa pidä ottaa!!

Vaikka tästä on jo pari v aikaa, niin olisi kiva kuulla miten kävi?

Onneksi ei ole koiraa, ei tarvi raahata enään koiralle ruokaa kaupasta-

Minulta ei liikene yhtään sympatia sinullu. Olet täysi paska raukka.
Anna HETIkoira pois, ennen kuin ehdit pilata sen. Itsekäs mättämuna.
Asiat olisi pitänyt käydä läpi ennen pennunottamista, sinusta ei ole koiranpitäjäksi. tuskin äidiksikään.

ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET OTTAAKO KOIRAA, JOLLETTE VARAUTUNEET YLLÄ OLEVAN ONGELMIIN.
iHMETTELEN KOVASTI KASVATTAJAA, JOKA SUOSTUI MYYMÄÄN
TEILLE
PENNUN KUULU OLLA LEIKKISÄJA VILKAS, ITKEÄ EHKÄ ALUSSA, MIKSI ETTE OTA MUUYEN SÄNKYYNNE, VARMASTI KOLIIKKIKAKARANNE SINNE OTETAAN.
kuten kirjoituksestani käy ilmi, inhoan lasten vanhempia, jotka nostavat mahtavia tkiaisia

Kuvauksesi Chiuahasta ei millään vastaa käsitystäni ko. rodusta. Itsellänikin on nyt chiuhauros, joka käyttäytyy aina kuin herrasmies. Ei hauku, rähise kulkee remmissä kipittären, kuin palveluskoira.
Minulla on ollut koiria vuodesta 1957 , ensin collieita 7 kpl yhteenssä, yli 30 vuuotta kasvatin kk-mäyräkoiria hyvällä menestyksellä, kennelnimellä Minelan. ELI YLI 60 VUOTTA OLEN PYÖRINYT KOIRAMAAILMASSA.
Sinulle aloittaja minulla olisi antaa tosi paljon neuvoja, mutta en jaksa niitä tänne kirjoitella. Jos haluat kuulla kokemuksiani chiahua maailmasta, niin minut tavoittaa numerosta 0443330247. Minulla ei Touhoni kanssa ole ollut pienintåkåån vaikeeutta.

Miksi kallis koira pitäisi ANTAA ilmaiseksi takaisin nylkyri-kasvattajalle? Tee ilmoitus kasvattajasta kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, rotuyhdistykselle, kennelliittoon, poliisille ja eläinsuojeluun. Vaadi rahoja takaisin. Paskaa myi. Koirassa on vikaa, ei sinussa.

Kasvattaja on todennäköisesti pentutehtailija (kyllä, suomalaiset kennelliittoon kuuluvat kasvattajatkin ovat useimmiten pentutehtailijoita) joka on pitänyt pentuja häkissä, pihavajassa tai kellarissa niin, että ne eivät ole lainkaan sosiaalistuneet ihmisiin. Todennäköisesti muutkin koirat kasvattajan kodissa ovat hermoheikkoja haukkujia ja pelkopurijoita.

Meillä on nyt 2v koira ja sillonkin se meille tuli oli tota samaa säätöä.Ite laiton patjan aitaukseen ja nukuin siellä.Ja pidimme koiraa ihan päivälläkin aitauksessa että tottuisi siellä olemiseen.Meillä loppu vinkuminen kun laitettiin häkkiin ja ainakun oli hiljaa niin annettiin herkkuja, sillonkin vinkku sanottiin vaan ”ei”.Ja hyvä vinkki on jos lähtee kotoa päivällä tai millon vaan niin laittaa esim telkkarin, puhelimen tai minkä vaan mistä kuluu ääntä ja laittaa sen sinne häkkiin tai häkin lähelle ja antaa sen soida koiran lähettyvillä.Minkä ikäinen koirasi on?Meillä vinkumiset kesti sinne 12kk jopa pidempään.

Vanha ketju mutta lueskelin kommentteja. Jos joku pyytää neuvoja ja apua voi nämä kusipäät painua helvettiin. Aivan ymmärrettävää että koiraa on mietitty pitkään ja sitten kun se tulee on se rankkaa. Aina se pentuaika helpottaa. Joillain se vain kestää hieman kauemmin. Ei tarvitse ketään haukkua sen takia että tuntuu ettei jaksa. Eihän tässä maailmassa kukaan jaksa oli koira tai ei. Vituttaa tollaset paskanjauhajat. Mukamas tietävät kaikesta kaiken.

Nuo ovat vaikeita asioita. Jos pentu estää intiimin kanssakäymisen miehesi kanssa voitte sulkeutua kylpyhuoneeseen ja vaikkapa siellä heittää pikaiset varvit. Meillä omat pentuajat kuluivat noin, usein jätimme pennun häkissä johonkin josta eivät mahdolliset ulinat kuulu pitkin taloa. Tämä tietenkin käy jos asuu kerrostalossa. Veimme muutaman kuukauden päästä pennun löytöeläintaloon, josta se kulkeutui sitten toiseen perheeseen riesaksi. Tulipahan sekin koettua, kannataa kokeilla jotakin muuta eläintä tilalle. Jaksamista ja voimia.

Et olisi ostanut pentua Ahulin kennelistä