Maakasperä Vilppulassa?

Lumikkiin ja 7 kääpiöön niin ei mene yöunet.

Mikäs se ollenka ongaa tällane mulgusperä? Karniveks pylly mun!

Hyvä biisi tuo Scorpionsin coast to coast videon taustalla. Mutta mitä Maakasperän mettiin tulee, siellä ole mitään ihmeellistä. Samanlaista korpea koko Vilppula täynnä.

Legendan mukaan metsässä asuu itse pahuuden sanansaattaja joka vie mennessään kaikki, jotka sen kohtaavat.
Tämä tietenkin vain jos tuon olennon hauta on löydetty ja pahuus päästetty valloilleen...
Sitä on vaikea sanoa kun kukaan ei tuohon metsään uskalla oikein mennä koska siellä on karhuja niin perkelleesti..

Löysin netistä toisen videon, joka kertoo Maakasperästä Vippulassa. Kommentoikaa mitä olette mieltä.

Linkki http://www.youtube.com/watch?v=mP3tKZzoLXI

se kuka siellä asu oli joku noita... sen hauta on vilppulan hautausmaalla... en muista nyt mikä sen nimi oli sen tyypin mutta...niin

Sen nimi on William Clinton. Ei se pressa.

rukoilkaa läheistenne puolesta

Koko juttu on vain jonkun keksimä juttu..huomaa sen heti..

Se on jo kuulkaa heränny kauan sitte, asuu nykyään mun alivuokralaisena täällä Mäntässä.

Lisää vaan infoa, täällä on monia asiasta kiinnostuneita!

Maakasperässä ei liiku edes jääkarhuja.

Ois kyl makeeta päästä käymään tuolla Maakasperän metsissä! Ärsyttää ihmiset jotka eivät usko, vaan pitää tulla tänne aukomaan päätään ja pelleilemään.. Pysyis poissa tältä palstalta jos ei kiinnosta aihe... Legenda on aivan mahtava ja on joo aikas outoa jos ei oo ne eväät sieltä metsästä kadonnu mihinkään, huh! Joskus on kyllä pakko päästä tuonne käymään!

Tarinaa käsittelevän kirjoituksen yhteydestä löysin lainauksen erään paikallisasukkaan kirjeestä viime vuosisadan puolivälistä. Voisi olla jotenkin yhteyksissä siihen ikkunattomuuteen viime vuosisadan alun taloissa tuohon metsään päin.
Joka tapauksessa kuulostaa aika karmeelta.

"....ja ku sen kohtaa metsäsä ei siltä voi varjella karhukaan siis paree ku ei mee niille tienoolle ensinkään. on sillä synkät silmät sysmusta on sen suu ja se lontii pimeesä metsäsä syysehtoosin ja öisin ja se imee järjen päästä jos sitä jää tuijottaan. hulluks se tekee kaikki jokka sitä kahtoo sen mustiin silmiin kerto ----- --------- ku olin viel lapsukainen ja niinku sä ny. moni on sen pimeesä nähny ku se sielä on ja kävelly melken pahki mutta varjele sä ittes sitä kohtaamasta ku ei tän kammotuksen kanssa mieli pelehtiä.
Jokos te ootte heinät....."

Sanasta sanaan ja pisteet paikoillaan, oli sitte oikeinkirjoitusta tai ei.
Olisiko ollut sellasta pelottelua lapsille etteivät menisi metsään esim. susien tai mahdollisten suonsilmäkkeiden takia vai oliko sitten metsässä oikeesti jotain vieläkin kamalampaa joka oli todellista myös aikuisille!
Niin että repikää tästä!

Hannu ja Kerttu eleli legendan mukaan juuri Maakasperällä.

Koko juttu on yhden ihmisen keksintö ja tyhmät uskoo...

Maakasperä on pieni metsien ympäröimä kylä Pohjois-Vilppulassa, Kurkijärven ja Ukonselän välisellä kannaksella Pirkanmaan maakunnassa, lähellä Keski-Suomen maakuntarajaa.

Maastoltaan alue on voimakkaasti kumpuilevaa metsälampien sävyttämää vanhaa kuusimetsää.

Yoldiameren aikana, tuhansia vuosia sitten Maakasperä oli meren peitossa. Tuolloin meren pinnan yläpuolella sijaitsivat mm. Haikkavuori, Mäkelänvuori, Lillovuori sekä Elämänmäki, joka nousi Yoldiamerestä alueen korkeimpana saarena.

Myöhemmin Ancylusjärvivaiheen aikana meren pinta alkoi laskea paljastaen ensi kertaa mm. Taipaleeksi kutsutun korkean mäen, jonka etelärinteelle aikanaan muodostui Maakasperän kylä.

Alueen suurimmat ja tiheimmät metsäalueet sijaitsevatkin juuri Taipaleenmäellä ja sen luoteispuolella. Alueella on rehevä kasvi- ja eläinkanta, josta tunnetuimmaksi on varmasti tullut erityisen runsas karhukanta.

Ilmasto lämpeni ancylusjärvivaiheen alussa nopeasti kylmästä preboreaalisesta suunnilleen nykyisen lämpöiseen tai hieman nykyistä kylmempään boreaaliseen ilmastoon. Kauden alussa aiemmin vaivaiskoivuiksi jääneet koivikot vankistuvat, mutta ilmankosteuden ja lämpötilan kasvaessa männyt syrjäyttävät koivun valtapuuna. Aivan vaiheen loppupuolella lauhkean ilmanalan jalava ja pähkinäpensas ilmestyivät Etelä-Suomeen.

Ancylusjärvivaiheen ajalta ovat myös löytyneet ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Suomessa.

Monet Suomen nykyistä järvistä syntyivät, kun Ancylusjärvestä Ancylusvaiheen loppupuolella kuroutui lahtia irti omiksi järvikseen maan edelleen kohotessa. Entisiä Ancylusjärven lahtia ovat esimerkiksi Saimaa, Oulujärvi, Näsijärvi, Vanajavesi ja Päijänne. Tällöin myös esimerkiksi saimaannorppa jäi erilleen Itämeren altaassa olevasta kantapopulaatiostaan ja alkoi kehittyä itsenäisesti.

Niin ja sitäpaitsi, on olemassa muinainen video jossa Maaga Carnifex kohtaa kuolemansa.

Että sen pituinen se.

Tuon kyseisen alueen kummitus jutut voivat johtua myös siitä että elämänmäellä oli joskus muinoin mielisairaala... Isovanhempani kertoivat minulle siitä kun olin pieni

Kävin tuolla Haikantien varressa viime syksynä ja tarkoitukseni oli juoksuttaa koiraa yhden metsätien varressa. Juoksuttamisesta ei kuitenkaan tullut mitään koska koira löi jarrut päälle kun oltiin päästy about sata metriä metsään päin. Pysähdyin kuuntelemaan olisiko koira havainnut metsässä susia tai karhuja kun se selvästi pelkäsi jotain ja olin aiemmin lukenut että alueella oli tavattu näitä petoja aiempina vuosina runsaasti. Sitä tilannetta on tosi vaikea kuvailla mutta metsä oli täysin hiljainen. Koiran käytös oli kuitenkin sellainen mikä minua eniten pelotti vaikka olen aikuinen mies ja kaikenlaista nähnyt ja kokenut.
Ensin luulin että koira pelkäsi jostain syystä minua koska se tuijotti lakkaamatta ja kierteli ympärilläni kunnes ymmärsin että se ei katsonut minua vaan minun ohitseni, aivan viereeni jossa itse en kuitenkaan nähnyt ketään.
Mikään muu ei auttanut kuin poistua nopeasti takaisin autolle jolloin koirakin rauhoittui.
Vastaavanlaista en ole koskaan ennen kokenut mutta viisitoista vuotta sitten eräässä saaressa olimme mökillä jossa kerrottiin kummittelevan ja silloinen koirani vaistosi paikassa jotain mitä muut eivät nähneet ja se pelkäsi vaikkei ollut mikään arka koira.
Nää asiat on niin omituisia ettei aina tiedä mihin uskoa mutta sen voin kyllä sanoa että jotain tuolla Haikantien varressa olevassa metsässä on oli se sitten Maakasperää tai vaikka jotain hemmetin hevonkorpea.
Kummituksia en ole nähnyt mutta tää oli toinen kerta kun varmuudella voin sanoa että vierelläni oli jotain jota en nähnyt ja jonka toinen elävä olento vaistosi.

Mulla vähän samanlainen kokemus yhdeltä kesämökiltä Tampereen suunnalla.
Meitä oli kaksi pariskuntaa ja molempien pariskuntien koirat.
Yöllä herättiin askeleen ääniin huoneessa vaikka emme ketään nähneet.
Molemmat koirat seisoi samassa nurkassa muristen ja katse kohti huoneen keskiosaa. Kumpikin koira oli suojelukoulutettuja rohkeita koiria jotka eivät ihmistä pelänneet mutta tuolloin pelkäsivät jotakin ja kovasti.
Myöhemmin saimme kuulla että kesämökillä kummitteli ja että sieltä oli useampi porukka saanut äkkilähdön yöllä.
Vuosi myöhemmin omistaja joutui myymään mökkinsä kun siellä ei kukaan enää uskaltanut käydä.

Suomessa on paljon sellaisia pieniä syrjäisiä kyläpahasia joissa ns. "sisäsiittoisuus" on runnellut kylän asukkaita vuosikymmenten ajan. Sitten kun nämä sukurutsaiset vähäälyiset juoksentelevat metsissä ja mölyävät, syntyy kaikenmaailman kummitustarinoita metsissä asuvista kummajaisista.
Tai kun nämä vähäälyiset itse näkevät metsissä kaikenlaisia harhoja ja puhuvat niistä muille, syntyy taas uusia kummitustarinoita.
Oikeastihan kummituksia ei ole olemassa.

Maakasperästä sen verran että itse en vilppulalaisena kehtaisi tunnustaa asuvani Maakasperällä tai että olisin sieltä kotoisin :D

mielenkiintonen juttu tää
http://dominusfabula.blogspot.fi/p/seinan-vieressa-kasvavan-vaahteran-oksa.html
onkohan toi paikka oikeesti olemas

Kyseessä on pelkkä keksitty tarina. Väitetystä Maagasta ja hänen historiastaan ei löydy mitään viitteitä.

Kun lukee tuon sivun tarinoita, niin huomaa nopeasti että ne ovat vain jonkun kirjailija-wannabeen itse keksimiä juttuja. Huvittavinta on että se otus kuulostaa ainakin viimeisessä tarinassa lähinnä muumien möröltä :D

Moni ihminen tietysti uskoo, jos oikein kovasti haluaa uskoa johonkin.

Tuon tytön tarina, johon ilmeisesti viittaat oli kylläkin aikanaan monille meille paikkakuntalaisille tuttu. Tosin monet sen aikaiset ihmiset ovat jo kuolleet ja jälkipolvet luonnollisesti eivät ole olleet kiinnostuneita sen aikaisista asioista.
Sitä kautta monet muutkin vanhat kokemukset ja kertomukset ovat painuneet unohduksiin.
Se, liittyykö näihin tapauksiin joku Maaka tai Maaga, on aivan eri asia, mutta
kuitenkin, useiden eri ihmisten kertomukset Haikantien varrella olevista metsäalueista vuosikymmenten aikana, viittaavat siihen, että jotakin erikoista siellä on ollut ja ilmeisesti on vieläkin.
Itse olen kuullut näistä asioista jo vuosikymmeniä sitten ensimmäisen kerran vanhojen ukkojen puhumina , paljon ennen kuin luin ensimmäistäkään asiaa käsittelevää ketjua täällä netin keskustelupalstoilla tai ylipäätään oli olemassa mitään nettifoorumeita saati nettiä.
Ja vielä sen verran tuosta pronssikausiteemasta, että onhan pronssikauden aikaisia asutuksia ja hautakumpuja löydetty ihan läheltä Etelä-Pohjanmaalta ja vastaavasti Pohjois-Satakunnasta. Miksei niitä sitten voisi olla tuolla Vilppulassakin ihan kuten missä tahansa muuallakin, josta niitä ei ole vielä löydetty. Jos Suomesta on löydetty dinosauruksenkin luita, niin miksi ihmeessä ei sitten pronssikauden aikaisia juttujakin.
Skeptikoilla on aina tapana epäillä kaikkea, mistä ei löydy tietoa googlaamalla tai Wikipediasta.
Sitten he kuitenkin uskovat Romulukseen ja Remukseen ja siihen että susiäiti heitä imetti, hehheh.
Ilmeisesti sekin kertomus on sen aikaisen roomalaisen kirjailija-wannabeen keksimä, mutta hyvin silti uppoaa nykypäivän ihmisiin, vaikkei ole löydetty mitään todisteita tuollaisista kaksospojista.

Pelkästään täällä Tampereen ympäristössä on valtava määrä löydettyjä pronssi- ja muiden kausien aikaisia asumustoja.
Syy siihen miksi niitä löydetään Tampereen talousalueelta niin paljon, on massiivinen rakennusbuumi, jonka vuoksi kaivetaan maamassoja satojatuhansia kuutioita vuosittain uudisrakennusten ja infrastruktuurin alta.
Osa niistä on merkittäviä ja osa vain vähäisiä löytöjä.
Yhteistä lähes kaikille löytöpaikoille on ollut se, että ne ovat sijainneet korkeiden mäkien päällä, minkä vuoksi tällaisilla alueilla annetaankin erityisohjeita kaivinkoneurakoitsijoille imoitusvelvollisuudesta poikkeavien maakerrosten ilmaantuessa.
Nuo pohjois-Vilppulan korkeat mäet, samoin kuin Mäkelänvuori ja Mäntänvuori Mäntässä, voivat hyvinkin olla asuinpaikkoja varhaisilta ajoilta.
On kuitenkin kaikille selvää, ettei näillä alueilla tulla koskaan kaivamaan lapiota isommilla välineillä, sillä molemmat kunnat ovat taantuvia ja jos näiden paikkojen maaperässä on historiallista jäämistöä, niin ne saavat olla siellä rauhassa maailman tappiin saakka.
Useat kertomukset muinaiseurooppalaisista varhaisista kansoista, pienistä heimoista, valloittajista ja yksittäisistä tuhotöistä on tallennettuna vanhaan kirjallisuuteen Euroopassa ja Brittein saarilla sijaitsevissa kirjastoissa, mutta mainintoja niistä, ei tulla milloinkaan siirtämään internettiin.
Nykypäivän ihminen pitää virheellisesti totena vain sitä historiaa, minkä löytää internetistä, johon on siirrettynä vain pieni osa maailman kansojen historiasta, mukaan lukien tunnetuimmat kansainväliset konfliktit, myytit ja legendat.
Pienet heimojen väliset yhteenotot ja sotaretket tai valloitukset eivät milloinkaan pääse internetin välityksellä itseään sivistävien ihmisten tietoisuuteen, varsinkaan jos hakukielenä käytetään suomea.
Jos Vilppulassa joskus on tapahtunut tuon videon mainitsemia tapahtumia, niiden todenperäisyyden voi varmistaa vain vanhaa kirjoitettua materiaalia tutkimalla ja jos joku on sen jo tehnyt, niin kyseessä on hatun noston arvoinen suoritus niin ajallisiin kuin myös rahallisiin kustannuksiin suhteutettuna.
Teillä mänttä-vilppulalaisilla on siellä hieno museo ja nyt myös tilaisuus tulla tunnetuksi pronssikautisena tapahtumapaikkana, joten kyllähän tuohon asiaan kannattaisi jonkin verran panostaa esim. pienimuotoislla kaivauksilla niillä alueilla, joihin tuo kertomus kytkeytyy.
Mistä sen tietää mitä sieltä löytyy!

Tän kuun alussa kävin kaivelemassa sielä sellasessa paikassa josa mun mielestä oli säännöllsen mallisia sammaleisia kohoumia peräkkäin.Parista kohoumasta raaputin osan sammalta pois ja niitten alta löyty selvästi jollain esineellä työstettyjä neliskanttisia kiviä.Nyt on työn alla selvitää onko tuolla paikalla joskus ollu talo mut tuskin koska vanhaa tiepohjaa ei ole ja ymprillä kasvaa jo pirun isoja kuusia tai sitte ne on tooosi vanhoja perustuksia.Kuinkahan nopeesti tuollanen täyskokonen kuusi vie aikaa kasvaa?Mistä löytys vanhoja karttoi tai tietoo vanhoista asutuksesta?

Tuon alueen mettiin en suosittele meneen syvemmälle enää myöhemmin syksyllä kun karhut tankkaa itteään talvea varten. Niitten täytyy marjojen lisäks saada myös eläinperästä rasvaa jotenka niillä voi olla ressiä ny. Tuola syvällä mettässä on oikeesti paljo karhuja jokka ei juurikaa käy lähempänä palomäentietä tai haikantietä vaa ovat siellä keskellä välissä eli siis syvemmällä mettässä. Sit jos niillä on vielä poikasekki mukana ni ei kantsi mennä.

Maakasperä on "nykyään" paikallisessa käsityksessä lähempänä kartastakin löytyvää Löytänää kuin Haikantien päässä Keurusselän rantaa . Kuitenkin legenda kertoo tapahtumia Keurusselän ja Elämänmäen väliseen maastoon. Nykyään maastohakkuiden takia sieltä ei löydä ns. vanhaa metsää kuin Haikantien varrelta ja Elämänmäeltä tuota vanhaa suojeltua metsää. Toki Löytänän suunnilla on jokunen vanha metsäpalsta jäljellä, mutta kyllä Elämänmäellä ne vanhimmat on. Karhujahan siellä on edelleen todella runsaasti ja jopa ihan tieliikenteelle haitaksi asti. Kuten myös susia siellä on tavattu harvinaisen paljon.
Elämänmäellä oli kyllä tuo parantola, jossa oli kovin kummalliset metodit, ja nimenomaan siellä kannattaa käydä jos haluaa avartaa matkailuaan toisella tapaa. Voin sanoa että vahva kokemus se ainakin on jos Elämänmäellä käy varsinkin näin syyspimeinä aikoina tutustumassa pieneen kävellen tehtävään vaellukseen Elänteenjärven rantaan.

Joo meinasin ihan innostua että kyseessä olis vanha paikallislore. Valitettavasti jokainen lähde kulminoituu tähän dominus fabula youtube käyttäjään, sekä saman nimisen käyttäjän blogspottiin......... Erittäin suuri pettymys varsinkin kun alue on yoldiameren muinaisrantaa.

Viime syksynä käytiin koiran kanssa tuolla Haikantien metsissä lenkillä, 5v terve metsästyskoira. Tien oikealla puolella pikku lampi, vasemmalla oli nuorehkoa taimikkoa. Jätin auton siihen mistä lähtee pieni metsäautotie oikealle ja lähdettiin metsään tien länsipuolelle semmoista rinnettä ylös, välillä aika kalliokkoista aluetta. Mäen laen jälkeen oli semmoista louhikkoa yhdessä kohtaa, jonkin verran vanhempaa puustoakin. Niin siinä louhikon lähellä koira veti aivan veltoksi sammalelle mahalleen ja vain tuijotti kivien välistä yhteen pisteeseen. Oli täysin hiljaa ja liikkumatta siinä. Humoristinen koira, niin aluksi mietin että pelleilee vain, mutta parin minuutin päästä rupesi huolestuttamaan. Ei reagoinut mihinkään ja kun silitin ja koitin maanitella liikkeelle niin oli aivan rentona joka lihas, pieniä tärähdyksiä vain... Kyllä alkoi huolestuttaa että onko joku sairaskohtaus tai jotain? Aika creepy olo siinä tuli kun koira vaikutti seonneen, metsässä oli täysin hiljaista vaikka lähtiessä oli ollut puuskittaista tuulta lounaan suunnalta 5-10m/s. Kylmä hiki tuli pintaan, päätin että nyt täytyy lähteä heti, ei muuta kuin koira kantoon, no sehän oli kussu alleen. Kusenhajuista velttoa koiraa kantamaan ja lähdin muka samaa reittiä takaisin autolle. Hetken päästä hoksasin että 40-50v kasvatusmetsä oli vaihtunut varmaan päälle 100-vuotiaaksi kuusikoksi, vaikka tullessa ei ollut näkynyt missään sellaista. Voi olla että aivot vain piiputti ja olin tehnyt aika koukkauksen jotain eri reittiä, kuitenkin 20kg koiraa sylissä siinä... No lopulta ehkä tunnin harhailun jälkeen löysin tielle, koira edelleen velttona silmät suurina tärähteli, jotenkin olin päätynyt sen yhden lähteen eteläpuolelle varmaan parin kilometrin päästä autosta. No pikamarssia autolle, soitto eläinlääkäriin ja äkkiä kaupunkiin koiraa lääkärille. Lääkäri ei löytänyt sinänsä mitään vikaa koirasta, kysyi että onko nähnyt jotain järkyttävää tai isoa petoa tms, minusta ei ollut mutta sanoin että metsässä kyllä oltiin. Pikkuhiljaa seuraavina päivinä koira alkoi osoittaa kuitenkin elonmerkkejä, 4. päivänä alkoi syödäkin pieniä annoksia. Alkutalvesta liikkui jo talossa itsenäisesti ja viime viikolla päästiin ovesta ulos asti katselemaan lumista maisemaa... Mutta ei tunnista minua edelleenkään, ei reagoi mihinkään käskyihin tai ylipäätään mihinkään muuhunkaan, ei mitään aloitteita, syöminen edelleen lähinnä syöttämistä ja painoa on pudonnut niin että koira näyttää vanhentuneen 10 vuotta yhdessä talvessa. Tietääkö kukaan, voiko esimerkiksi hyönteisen pisto tms aiheuttaa tämmöistä?