Olenko ainoa, jolla on tätä shitvuodatusta ja tulee kamalasti tekstiä, jossa ei ole kait päätä eikä häntää. Kirjoittelen provoja av-lle, blogia, kirjaa yms. ja nyt tuntuu siltä kuin kaikki tekstit menisivät ihan sekaisin. Siis kait mulla on pää täynnä jotain shitiä, mikä pitää saada ulos vai mistä on kyse? Kommenttejakaan ei mihinkään tule, joten taitaa kait sitten olla niin ala-arvoista, että kukaan ei edes vaivaudu kommentoimaan. No, yski tuli, joka sanoi blogistani, että huh, huh...ja vielä huh, mitä blogeja sulla on...
Mutta niitä ikäviä kommentteja ei kyllä ole tullut kolmen vuoden kuluessa kuin ehkä jotain viisi. Uutena vuotena joku vaivautui kirjoittamaan, että olen sairas, kun en yhtään tykkää keinokohtujutuista. Itse siis pidän sairaana, että homot vuokraavat keinokohdun saadakseen itselleen lapsen ja ihmettelin, että miten lapsi on saanut alkunsa - paneskelusta, hedelmöityksestä putkella naiseen vai koeputkessa jossain laboratoriossa tms (en tarkkaa enää muista mitä olin kirjoittanut). Tästä sain sitten sen sairaanaolodiagnoosin joltain kekeltä (pienellä k:lla). Ajankohtaista ehkä nyt kun voimme odottaa mahdollisen presidenttiparimme saavan linnaan myös jälkipolvea - ovathan jo siinä iässä!
Olin ensin kirjoittanut, että sekoan teksteihini, tarkoitin kyllä että sekoan niihin - jos on mitään eroa! Eri blogit kyllä auttaa pitämään eri asioihin liittyvät tekstit erillään. Jos nämä olisivat mun maalauksia, niin voitte ymmärtää että olisin aikamoisen sotkun keskellä.
Onks ketään, joka voisi sanoa tähän jotain lohduttavaa tai apuja?
Oottekos muuten käyneet katsomassa aikamme kuulema parasta blogia nimeltä eeppinen-paska.blogspot.com? Se on kuvagalleri. Ihanaa nykytaidetta? Onko hän myös salonkikelpoinen kirjailija?
Mutta niitä ikäviä kommentteja ei kyllä ole tullut kolmen vuoden kuluessa kuin ehkä jotain viisi. Uutena vuotena joku vaivautui kirjoittamaan, että olen sairas, kun en yhtään tykkää keinokohtujutuista. Itse siis pidän sairaana, että homot vuokraavat keinokohdun saadakseen itselleen lapsen ja ihmettelin, että miten lapsi on saanut alkunsa - paneskelusta, hedelmöityksestä putkella naiseen vai koeputkessa jossain laboratoriossa tms (en tarkkaa enää muista mitä olin kirjoittanut). Tästä sain sitten sen sairaanaolodiagnoosin joltain kekeltä (pienellä k:lla). Ajankohtaista ehkä nyt kun voimme odottaa mahdollisen presidenttiparimme saavan linnaan myös jälkipolvea - ovathan jo siinä iässä!
Olin ensin kirjoittanut, että sekoan teksteihini, tarkoitin kyllä että sekoan niihin - jos on mitään eroa! Eri blogit kyllä auttaa pitämään eri asioihin liittyvät tekstit erillään. Jos nämä olisivat mun maalauksia, niin voitte ymmärtää että olisin aikamoisen sotkun keskellä.
Onks ketään, joka voisi sanoa tähän jotain lohduttavaa tai apuja?
Oottekos muuten käyneet katsomassa aikamme kuulema parasta blogia nimeltä eeppinen-paska.blogspot.com? Se on kuvagalleri. Ihanaa nykytaidetta? Onko hän myös salonkikelpoinen kirjailija?
Vastaukset 14
Vanhimmat
No jos tekstejä pursuaa liikaa niin kannattaa pitää totaalinen tauko. Kone kiinni muutamaksi päiväksi ja muuta touhua sen tilalle.
No juuri sitä ei voi tehdä! Juttua tulee yölläkin! Herään ja pitää kirjoittaa joku juttu ylös ja sitten mennä jatkamaan unia.
No ei tämä mikään sairauteen verrattava vaiva ole enkä ole maanisdepressiivinen tms vastaavaa. Tämä on kait verrattavissa raskauteen - kun tulee lopulta ulos, niin sitä ei millään voi estää!
No hyvä jos ei sentään ihan sairauteen asti mene kirjoittamisvimma,. Mutta vaikka menisikin niin ei siihen sairauteen koivet oikene. Välillä tulee erilaisia harmeja itse kullekin, mutta ne on vaiheita jotka menee ohi.
Sinun pitää vaan yrittää saada homma jotenkin laantumaan. Jos ei sauna ja viina auta niin kyllä sun kannattaa jutella jonkun kanssa ihan naamakkain.
Tai siis tuo viina oli tuossa vain sananlaskun takia, en minä sitä oikeasti kenellekään suosittele mihinkään vaivaan, pöh.
Taide vaatii kurinalaisuutta niin kaunokirjallisuus samalla tavalla kuin klassisen musiikin soittaminen tai baletin tanssiminen. Mutta eiköhän hiomalla käsikirjoituksia tuokin asia parane.
No älkääs nyt tätäkin tehkö joksikin sairaudeksi! Jo on aikoihin eletty kun hyvät tekijät yritetään valjastaa johonkin.
Sellainenhan pätee, että tasokkaat "tuottajat" saattavat myös tuottaa paljon! Sellaset kulkaa tarttee sihteerin! Siinä se ratkaisu on! Sihteeri vähän lajittelee ja huolehtii.
Aloittaja itse otti esille sanan sairaus. En myöskään yrittänyt valjastaa häntä mihinkään, vaan antaa tukea siihen mihin hän tukea pyysi. Kuten sinäkin.
Kirjoittamisessa on monia prosessivaiheita, ehkä toisilla tämä tekstin tekemisen alkuryöpsähdys voi olla hallitsemattomampaa kuin toisilla, mutta oma kokemukseni on, että kirjoittamisessa eri versiot korjaavat pahimpia holtittomuuksia.
Aloittajan palautenälkää en ihan ymmärtänyt. Siis mitä kommentia odotat? Kriitikoiden kirjoistasi vai blogisi lukijoiden? Kumpiakin ilmestyy todella paljon, että palaute ja kritiikit jakaantuvat usein pienelle joukolle kirjailijoita.
Ei tässä ole montaa viikkoa kulunut, kun oli
Parnasson blogilla siitä, että
kriitikoille ei enää lähetetä kriitikoitavaa.
Mikä lienee totuus ?
Hmmh... en ole koskaan päässyt sisälle, mihin provolla pyritään. Mua kiinnostaa kirjallisuudessa muut ilmiöt kuin kapinointi, mielipide ylikärjistys. Toki provokaatiolla voi saada jotakin aikaiseksi, mutta luoko se kestävää ja kiehtovaa kaunokirjallisuutta?
Parnasson blogilla oli myös jotenkin sellainen haisu (siis minulle tuli haisu), että nyt odotellaan ihan jotakin muunlaista kaunokirjallisuutta.
Ne jotka enempi ymmärtävät siitä tekstistä voisivat laittaa osviittaa tuleville kirjailijoille, että
minkälaista tekstiä on tällä hetkellä hyvä suoltaa.
Kustantajan odotukset ja kirjoittajien kirjoitukset voisivat kerrankin lyödä
yksiin.
Mahdotonta ?
Mä en ymmärrä oikein aloittajan ongelmaa. Jos lukija ei tule, niitä ei tule. Onhan selvä, että julkisuuden henkilöt ja tunnetut kirjailijat vetävät kirjallisuusblogeja. Ja kerran vilkaisin tuota aborttiblogia enkä ymmärtänyt miksi siellä on niin sekavia, jäsentymättömiä ja tunnemösöisiä ajatuksia.
Kaiketi jokainen hioo tekstejään ennen kuin julkaisee ne blogissaan, vai?
En vaan käsitä.
Pidän selkeydestä. Esim. Parnasson kirjallisuusblogi on mieleeni juuri päätoimittajan selkeän ajattelun ja kielen takia.
No, toki esiteininä innostui omasta fiktiotekstistä, mutta sen jälkeen kasvoi kriittisyyttä ja kilpailujen jälkeen on oppinut nostamaan rimaansa. Mutta kysymykseen: ei, en ole kokenut ongelmaksi luokitella ja järjestellä tekstejä ilman sekoamista. Mielikuvituksessa asiat voivat olla sekaisin, mutta ei enää julkaisuun laitettavassa tekstiaineistossa.
Sinä joka mainitsit aborttiblogin - miten olet blogia lukenut? Minäkin kävin siellä, mutta en saanut samanlaista käsitystä. Blogihan on enemmänkin päiväkirja eikä mikään romaani.
On niin paljon kaikenlaista tekstiä, mitä ei välttämättä itse ymmärrä tai ymmärtää väärin. Jotkut toiset taas siiten ymmärtää hyvinkin. Ja kukin tavallaan.
En, en ole seonnut omasta tekstistäni sitten esiteinivaiheiden. Ehkä siksi, että en ole koskaan täysin tyytyväinen omaan tekstiini, julkaistaan se tai jääkö se odottamaan jatkokäsittelyä ei vaikuta tunteeseeni omasta tekstistä. En osaa sanoa miksi on näin. Olen joko kriittinen tai sitten en vain viihdy kieleni tai maailmani kanssa. Se on toki oma ja tuttu paikka, mutta ehkä liiankin tuttu.