Näitä juttuja täällä lueskellut ja kyllähän se on valitettavasti totta, että osa teiniäideistä on vastuuttomia ja itsekkin henkiseltä tasoltaan vielä lapsia. Mutta läheskään kaikkien kohdalla näin ei ole, ja itse olen sitä mieltä, että lapsien teko ei varsinaisesti katso ikää.
Itselläni on muutama tuttu, ketkä ovat saaneet lapsen 16-vuotiaana ja voin sanoa, että heistä ei olle vastuullisiksi vanhemmiksi. Mutta on myös sellaisiakin keistä on.
Siskoni sai esikoisensa 18-vuotiaana ja eräs ystäväni 16-vuotiaana ja he ovat molemmat pärjänneet mainiosti :)
Minä odotan juuri nyt esikoistani ja olen 17-vuotias. Lopetin juuri lukion kesken ja menin töihin. Poikaystäväni kanssa olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja yhteiseen asuntoon muuttaminen aivan juuri edessä. Hänellä on ammatti, mutta ei vielä työpaikkaa, mutta eiköhän sekin ajan kanssa jostakin löydy, joten pidän taloudellista tilannettamme hyvänä. Lapsi syntyy kesällä, joten minullakin on reilusti aikaa tehdä vielä töitä (toivottavasti niitä vain riittäisi).
Joten ajattelin vain, että miksi ihmisten täytyy yleistää, ja haukkua kaikkia teiniäitejä ja heidän valintojaan huonoiksi. Olen sitä mieltä, että nuoremmatkin ihmiset voivat olla tarpeeksi kypsiä äideiksi :)
Tietenkin lapsi tarvitsee jatkuvuutta ja on todella tärkeää että lapsella on molemmat vanhemmat, joiden kanssa voi kasvaa. MUTTA ei mikään parisuhde välttämättä kestä, eikä kaikki isät pysy lapsen elämässä, huolimatta iästä.
Tiedän myös sen, että en voi tässä vaiheessa täysin tietää, mitä kaikkia uhrauksia lapsen vuoksi täytyy tehdä. Mutta kaikkeen olen valmis ja lapsi on ensimmäisellä sijalla elämässäni. Todelliset ystävät eivät häivy elämästäni vaikka lapsi menee kaiken muun edelle. Sellaisia ystäviä en tarvitse, ketkä eivät sitä ymmärrä :)
Halusin vain vähän jakaa mielipiteitäni ja kertoa oman tilanteeni. Olis todella kiva jos kuulisi myös muiden nuorten äitien tai tulevien äitien elämästä ja arjesta. En jaksanut tätä palstaa pahemmin selailla joten päätin alottaa ihan uuden keskustelun :)
OmaTarinani
26
524
Vastaukset
- teinimama
Ihana kuulla muiden tarinoita :)
Itsekin olen teiniäiti, sain tyttöni päivää ennen kuin täytin 17, eli 16-vuotiaana :)
Synnytys meni hyvin, ja vauva-arkikin on sujunut. Jätin ammattikoulun kesken,mutta alaa olisin joka tapauksessa kyllä vaihtanut sen ekan vuoden jälkeen. Muutin takaisin kotiin, ja lapsen isä ei ole mukana,mitä nyt joskus soittelee..
Ihan eka viikko vauvan kanssa oli helppo, nukkui vain ja söi. Sitten alkoi jo valvomaan enemmän ja myös iltaisin mahakipuja itki, mutta ne meni sitten nopsaan ohi :) Nyt tyttö 4kk, ja yöt nukkuu hyvin , herää 2-3 kertaa, nukkumaan mennään iltaisin 20-21 välillä ja aamulla herätään 7-8 välillä. Päivisin nukkuu pihalla 1-2 kertaa jos mahdollista ja unien pituus 1-2h, sisällä taas ottaa pienempiä torkkuja mutta useammin. Omaa aikaa ei juurikaan ole muutakuin silloin kun vauva nukkuu, oma tyttöseni kun on sellainen sylissä viihtyvä,lattialla viihtyy hetken kun ei vielä osaa kääntyä mahalta takaisin selälleen,joten ottaa voimille. Mutta kyllä ne sitten alkaa viihtymään kun ryömimään oppivat :)
Eli päivät menee lähinnä vauvan kanssa leikkien,kantaen,nukuttaen,syöttäen ja vaippaa vaihtaen :D
Tarkoitus olisi syksyllä kun lapsi reilu vuoden,aloittaa oppisopimuskoulutus jos vaan paikka löytyy ja hoitopaikka lapselle, ja samalla muutetaan omaan kämppään :) Tällainen minun tarinani. - auts
Niin nuoria iältänne, että päätä huimaa! Miten vanhemmat suhtautuu kun tulevat mummiksi ja vaariksi alle 50v?
Miksi se lapsi pitää saada niin aikaisin ja kiireellä?
Miksi ei ole halua nauttia nuoruudesta, ystävistä, poikakaverista, opiskella ensin kunnon ammatti, matkustella...sitä kaikkea.
Itse ole 32v ja naimisissa vuosia ja vieläkään meillä ei ole kiire pienokaiselle.Sellaisen haluamme sitten aikanaan : ) - NuoriOdottaja
Minun vanhempani ovat ainakin suhtautuneet erittäin hyvin. Eikä lapsien teolla olisi ollut kiirettä mutta kun nyt sattui tämmöinen ''vahinko'', niin miksi tehdä abortti jos tilanne on oman arvion mukaan hyvä kaikin puolin. Eivät kaikki halua lapsia yli kolmikymppisinä ja jokaisella naisella on oikeus päättää milloin haluaa lapsensa tehdä, jos sellaisia haluaa :)
Niin ja itse koen ainakin, että olen nauttinut nuoruudestani jo tarpeeksi, ja miksi esimerkiksi matkustelusta ei voisi nauttia vauvan kanssa, jos siihen vain on rahaa?
Oikeat ystävät eivät kaikkoa vaikka vauva tulisikin elämään. En oikein ymmärrä mitä te kaikki vanhemmat ''saarnaatte'', Suomihan on kuitenkin vapaa maa ja ihan suoraan sanottuna ei ole mukavaa kuunnella joka suunnasta tuota samaa virttä. Eiköhän lapsen pitämistä jokainen harkitse pitkään, eikä se ole mikään päähänpisto :) ainakaan omalla kohdallani. - teinimama
Olen aivan samaa mieltä NuoriOdottaja kanssa!
Omat vanhempanikin suhtautuivat ihan hyvin asiaan,aluksi tietysti oli pieni järkytys mutta se meni nopeasti ohi :) Aborttia en ikinä tekisi!
Nuoruuteeni ei ole koskaan kuulunut mitään bailaamista ja kylillä hillumista,sillä asun maalla ja olen aikas rauhallinen luonteeltani, ja lapsi on kyllä maailman tärkein asia minulle ja rauhoittanut minua entisestään. Nyt on kamala tarve päästä asumaan omilleen ja sitten myöhemmin opiskelemaan että saan itse meidät elättää. Matkustelusta en ihmeemmin piittaa, ja sitten kun lapsi on isompi niin toki hänen kanssaan voi matkustaa. Kaikki kaverini ovat pysyneet rinnallani :)
Olen oikein iloinen tästä elämäntilanteestani, ja vauva on ihanin asia mitä minulle on tapahtunut :) - yksinuoriäiti
Haahaa. Meilläpä kaikki mummot ovat olleet alle 40-v mummoiksi tullessaan. Oma äitini oli 36, hänen äitinsä 38, ja hänen äitinsä 40. Eivätkä ole sen kummempia mutisseet.
Täytyy sanoa, että on toki olemassa vastuuttomia nuoria vanhempia, mutta on niitä vanhempiakin. Vanhemmuus ei todellakaan katso ikään =) En usko, että yksikään teiniäiti on kypsä äidiksi, muttei ole kukaan muukaan. Oma lapsi kasvattaa, hänen kasvaessaan on myös vanhempien kasvettava vanhempana ja kumppanina. Jos kasvu lähtee vinoutumaan jossain vaiheessa, on seurauksena useimmiten ero. Siksi näin nuorena lapsen saavan on tärkeää pitää huolta myös mahdollisesta parisuhteesta.
N. 70% avioliitoista päätyy eroon, puhumattakaan avoliitoista tai avosuhteista. Tämä kielii myöskin siitä, että suurin osa lapsista ja nuorista ovat avioerolapsia. Yksinhuoltajuus ei sinänsä ole mikään nuorien vanhempien ongelma, mutta valitettavasti näin yleensä tapahtuu. Yksinhuoltajuus ei kuitenkaan ole mikään este vanhemmuudelle, se tosin vaikeuttaa sitä huomattavasti. Siksi etenkin nuorien vanhempien on hyvä pitää kiinni mahdollisesta tukiverkostosta.
Nuorena vanhemmaksi tulo mullistaa elämän totaalisesti. Lapsi on ensimmäinen prioriteetti ja kaikki muut tulevat sen jälkeen. Vielä raskausaikana useimmat uskovat tietävänsä sen, ja uskovat tietävänsä, paljonko oma lapsi vaatii aikaa, huolenpitoa ja rakkautta. Kerro se kymmenellä. Vanhemmaksi tullessaan pian alkaa käsittää muutamia seikkoja: Tämä lapsi on nyt tässä. Se tulee aina olemaan tässä, ja MINÄ olen vastuussa hänestä, ei kukaan muu. Kukaan muu ei ole velvollinen hoitamaan tai elättämään häntä. Nuoret vanhemmat kokevat myöskin usein sen seikan, että huomaavat pian jääneensä yksin. Muut vertaiset ovat 100% erilaisessa elämäntilanteessa ja jo parin kuukauden kuluttua lapsen syntymästä paras kaveri voi tuntua ihan pennulta. Sukulaiset ajattelevat teitä "lapsina" ja vieraatkin katsovat kieroon. Toki poikkeuksia on.
Useimmat nuoret vanhemmat eivät 100% hoida lastaan. Lapset jäävät helposti vanhempien ja muiden sukulaisten hoidettavaksi, kun nuori vanhempi päättää lähteä rientoon. Mutta onneksi tämä vaihe yleensä rauhottuu 20-vuoden jälkeen hitaalla tahdilla. Useimmat "huonot" nuoret vanhemmat kuitenkin jossain vaiheessa ryhdistäytyvät ja ottavat vastuunsa lapsestaan. Myös poikkeuksia löytyy.
Lukion lopettaminen ei ole hattua nostattava suoritus. Lukiosta voi ottaa välivuoden vanhempainloman ajaksi, jonka aikana opintoja on myös mahdollista suorittaa etänä ja itsenäisesti. (hieman oppilaitoksesta riippuen, mutta usein järjestettävissä). Parin kuukauden työnteolla saavutat vain hieman taskurahaa ja työkokemusta, sillä ei kuitenkaan ihan perhettä elätetä. Miehelläsi ei vielä ole töitä, mutta hän saanee niitä. Toivottavasti pärjäätte, mutta miksi ihmeessä lopetit lukion? Olisit voinut suorittaa monia kursseja, joista olisi ollut myöhemmässä elämän tilanteessa paljon hyötyä !
Voimia ja jaksamisia kaikille nuorille vanhemmille ! =) - ffdfgäää
Kyllä valintasi on huono
Se että olet 17 ja seurustellut 3 vuotta ei ole edes kadehdittavaa
Sinun tilanteesi on kuitenkin ihan hyvä, mutta jokainen ei ole samassa tilanteessa ja et ole mikään esimerkki - jassssokissa
"Näitä juttuja täällä lueskellut ja kyllähän se on valitettavasti totta, että osa teiniäideistä on vastuuttomia ja itsekkin henkiseltä tasoltaan vielä lapsia. Mutta läheskään kaikkien kohdalla näin ei ole, ja itse olen sitä mieltä, että lapsien teko ei varsinaisesti katso ikää. "
- Kyllä se ikääkin katsoo. Jos esim joku 13v saa lapsen, niin ei _KUKAAN_ ole siinä iässä henkisesti, ja fyysisesti valmis sellaiseen (menkkojen alkaminen kun ei ole mikään "nyt oot valmis" juttu).
"Minä odotan juuri nyt esikoistani ja olen 17-vuotias. Lopetin juuri lukion kesken ja menin töihin."
- Lukio kesken? Kannattikohan? Ja mitä työtä 17-vuotias voi (luultavasti varsin olemattomalla työkokemuksella) saada, ei ainakaan mitään hyväpalkkaista.
" Poikaystäväni kanssa olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja yhteiseen asuntoon muuttaminen aivan juuri edessä. "
- 17-vuotiaana 3 vuoden suhteessa ei ole mitään kehumista kylläkään. Hyvin lyhyt aika, ja vielä noin nuorilla ihmisillä.
"Hänellä on ammatti, mutta ei vielä työpaikkaa, mutta eiköhän sekin ajan kanssa jostakin löydy, joten pidän taloudellista tilannettamme hyvänä. "
- Ei kannata luottaa siihen niin vakaasti. Koko ajan pieni lama menossa koko maassa, nuorilla ei ole töitä, ja teillä tuskin kummallakaan on säästöjäkään. Lapseen menee _helvetisti_ rahaa.
"Lapsi syntyy kesällä, joten minullakin on reilusti aikaa tehdä vielä töitä (toivottavasti niitä vain riittäisi)."
- Raskaudessa voi tulla jotain yllättävää, ja voit joutua lopettamaan työnteon jo pitkän aikaa ennen kesää.- NuoriOdottaja
Sinulle yksinuoriäiti: lukion lopettaminen on ollut mielessä ennen raskauttakin. Se ei vain ollut minun juttuni.
Ei tietenkään tässä iässä voi kovin hyväpalkkaista työtä saada, kai sen nyt jokainen käsittää, mutta olen mielestäni hyvässä asemassa koska minulla on työpaikka sairaalassa ja saan lähihoitajan sijaispalkkaa (tietenkin epäpätevyysprosentti vähennetään) ja olen tehnyt tuota samaa hommaa kohta kolme vuotta kaikki lomat mitä on koulusta ollut.
Tiedän myös että 13-vuotias ei voi olla kypsä vanhemmaksi mutta sitä nyt en tarkoittanutkaan kun sanoin että lapsien teko ei periaatteessa katso ikää :) tarkoitin lähinnä että kaikkien kolmikymppistenkään elämä ei ole mitään vakaata, niinkuin ei usein teinivanhempienkaan. Joten ei se vaan katso ikää. Kaikissa ikäluokissa löytyy poikkeuksia. - NuoriOdottaja
NuoriOdottaja kirjoitti:
Sinulle yksinuoriäiti: lukion lopettaminen on ollut mielessä ennen raskauttakin. Se ei vain ollut minun juttuni.
Ei tietenkään tässä iässä voi kovin hyväpalkkaista työtä saada, kai sen nyt jokainen käsittää, mutta olen mielestäni hyvässä asemassa koska minulla on työpaikka sairaalassa ja saan lähihoitajan sijaispalkkaa (tietenkin epäpätevyysprosentti vähennetään) ja olen tehnyt tuota samaa hommaa kohta kolme vuotta kaikki lomat mitä on koulusta ollut.
Tiedän myös että 13-vuotias ei voi olla kypsä vanhemmaksi mutta sitä nyt en tarkoittanutkaan kun sanoin että lapsien teko ei periaatteessa katso ikää :) tarkoitin lähinnä että kaikkien kolmikymppistenkään elämä ei ole mitään vakaata, niinkuin ei usein teinivanhempienkaan. Joten ei se vaan katso ikää. Kaikissa ikäluokissa löytyy poikkeuksia.Niin ja vielä sen verran että en ole omasta mielestäni kehuskellut tilanteellani mitenkään, mutta mielestäni on parempi tulla raskaaksi parisuhteessa kun sinkkuna ollessa kännireissulla. Vai olenko väärässä?
Tiedän myös että ei mikään ole varmaa mutta jos ei kumppanini heti löydä töitä, niin hänen vanhempansa ovat luvanneet hänelle heidän yrityksestään töitä sen verran väliaikaisesti että meidän toimeentulomme on ainakin taattu. Tästäkin varmaan jollakin negatiivista sanottavaa?:)
- teiniäitikö
heippa! Itse aloin myös 17 vuotiaana odottamaan tytärtäni ja kuukausi ennen laskettua aikaa täytin 18v. Nuoresta iästä huolimatta en kokenut olevani yhtään sen "huonompi" äiti lapselleni kuin ne jotka pyöräyttävät lapsen 30vuotiaana. Tottakai jouduin kestämään katseita ja niitä " minä ainakin hankin lapsen sitten vasta kun on kunnon työpaikka, omistuskämppä ja rahatilanne kunnossa" jne. Jätin ammattikoulun kesken koska halusin keskittyä vain ja ainoastaan raskauteeni. Lapseni isä oli töissä ja oltiin juuri muutettu samankaton alle ja lapsi oli suunniteltu, ei siis mikään ylläri yhdenillanjutusta niinkuin moni nuorten äitien lapsista luulee. Raskaus sujui hyvin ja ennen lapsen syntymää muutettiin isompaan asuntoon ja molempien vanhemmat hääräsivät minkä kerkesivät ja ostivat pinnasängyt, syöttötuolit ja melkeinpä koko asunnon kalustuksen.
Tällä hetkellä olen 22 ja ihanan 4vuotiaan tytön äiti, suhteeni tytön isään kariutui vuosi sitten ja isä ei kovinkaan paljon kuvioissa ole mukana enää, omasta tahdostaan.
Mutta itse olen sitä mieltä että ihmistä äitinä ei voi arvioida iän mukaan, äitinä oleminen lähtee sydämestä ja jos itse kokee olevansa valmis äidiksi ja pystyvänsä antamaan lapselle kaiken tarvittavan, asettamaan etusijalle elämässä ja antamaan rakkautta.sellainen on hyvä äiti ja siinä ei iän kanssa ole mitään tekemistä. :) - nuori äiti
Hei!
Mukava että jollain on hajua siitäkin asiasta ettei kaikki teiniäidit ole huonoja äitejä, se vain harmittaa ettei täällä yksikään palsta pysy sellaisena missä jonkun ei olisi pakko tulla nuoria äitejä haukkumaan. Itse olen myös nähnyt ettei kaikki nuoret tule lastensa kanssa toimeen. Esim. äitini miesystävän tytär sai ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana ja se otettiin huostaan alle puoli vuotiaana, toisen lapsen hän sai ollessaan 18 vuotta ja sekin otettiin huostaan noin puolitoista vuotiaana. Itse sain esikoiseni ollessani 16 vuotta. Tyttö syntyi maaliskuun 30.päivä ja itse täytin toukokuun alussa 17. Tyttö nyt reilu 10kk ja hyvin on mennyt. Neuvolasta pelkkää positiivistä palautetta, niinkuin lähipiiriltäkin. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa reilu 3 vuotta ja hän käy vakituisesti töissä ja tienaakin ihan hyvin. Toisin sanoen hän on se joka meidät elättää, koska itse saan vain kotihoidon tukea. Avopuolisoni kanssa muutimme yhteen heti kun raskaus paljastui meille. Eli yhdessäkin asuttu jo yli 2 vuotta. Itse hoidan lapsen päivisin ja sitten illat yhdessä kun tulee töistä kotiin. Yöt hoidan pää asiassa yksin. Vauva herää vielä kerran tai kaksi syömään, nyt yritetään saada yö syöminen loppumaan. Äitini otti asian todella hyvin ja on koko aika lasta pyytämässä hoitoon, mutta en anna koska haluan viettää lapseni kanssa mahd. paljon aikaa. Isäni taas otti asian ensin aika huonosti mutta hänkin on nyt jo tottunut asiaan ja on myös onnellinen lapsenlapsestaan. Toivoisin että ne joilla on kamalasti teiniäitejä vastaan miettisivät hieman sitä tosiasiaa, että hyvä äiti voi olla iästään huolimatta. Niin nuori kuin vanhempikin äiti voi tulla tai sitten ei tule lapsensa kanssa toimeen. On niitä 30 vuotiaitakin äitejä joilta lapsi otetaan pois kun siitä ei pysty huolehtimaan, ei tämä koske vain teinejä. - Miesope
En ole havainnut työssäni yhtäkään avioerolasta, jossa eroprosessi ei näkyisi. Osa oireilee lievästi, osalla on todella pahoja ongelmia. Oppilashuoltoryhmillä riittää töitä koulussa. "Eihän ero mitään haittaa..." Niinpä niin. Ei sekään, kun äityli on sitten ns. kolkmannella tai neljännellä kierroksella...
Teiniäitiys todellakin periytyy. Se on ennen kaikkea surullinen asia. Johtopäätökset syistä ja seurauksista jokainen osannee tehdä. En usko, että juuri kukaan asialla elvistelee. Ei ainakaan pitäisi.
Niin koulujen opettajat, sosiaalipuolen työntekijät kuin terveydenhuollon ammattilaisetkin näkevät työssään totuuden teinivanhemmuuden seurauksista.
Edellenkin olisi järkevintä hehkuttaa onnistumista vanhemmuudessa vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on kunnialla aikuiseksi päässyt. Toisinaan sekin on turhan aikaista.
Aina uudelleen allekirjoittanutta jaksaa ihmetyttää ihmisten kyvyttömyys hahmottaa omia vääriä valintojaan ja niiden seurauksia lapsille. Todellisuus Nyky-Suomen touhuista näkyy kyllä selvästi, mikäli asiat kykenee edes auttavasti käsittämään.
Äitien hyvyydestä ja huonoudesta on turha kitistä. Alle kouluikäisen lapsen suhteen todellisuus ei välttämättä ole selvillä. Kouluissa todellisuus kyllä näkyy - valitan.- yksinuoriäiti
Eipä ainakaan meillä ollut mitään valitettavaa, vaikka olin nuori äiti. Olin alaikäinen synnyttäjä, joten neuvolasta lähti lastensuojelu ilmoitus. Nämä kaikki viisi sossua, jotka loppujen lopuksi hommaan otettiin mukaan (Olen kahden kunnan kansalainen, joten molemmista lähti lastensuojeluilmoitus ja koulusta ja synnytyssairaalasta aikuispuolen sosiaalityöntekijä, joka piti meille luennon saatavilla olevista tuista.) Kaikki heistä olivat sitä mieltä, että nuorista vanhemmista leviää turhaan juttuja, etteivät he hoida lapsiaan ja ovat huonoja vanhempia, jos jotkut ovat?
Lisäksi opettajille ei välttämättä kerrota vanhempien tulevasta/jo menneestä eroprosessista, ja sen vaikutukset ovat hyvin moninaiset. Mutta jääkylmä totuus kuitenkin on, että suurinosa avioliitoista päätyy eroon. (puhumattakaan vapaammista suhteista) Tästä voidaan päätellä myöskin nk."oikeiden vanhempien" eroavan todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa.
Itse olet aiemmin sanonut, että vanhin lapsesi on 12, joten jos olet todella sitä mieltä, että vanhempi voi olla hyvä vasta saatettuaan lapsensa turvallisesti aikuisuuteen, sinähän et ole yksi heistä? Et ainakaan vielä.
Kouluissa todellisuus näkyy - minä olen nuori äiti. Sinun mukaasi ilmeisesti myös huono äiti, joka näkyy koulumenestyksessäni. Äitiyslomalla ollessani suoritin avoimen yliopiston kursseja lukion kautta ja itsenäisesti lukion kursseja. Ja ihan hyvin on mennyt ja arvosanat ovat pysyneet siinä, missä olivat ennenkin. (ka. 8,5) Ja tutkimusten mukaan yläasteilla koulumotivaatio on pienimmillään, kun taas sosiaaliset arvot ovat huipussaan ja 13-15v nuorille vertaisten hyväksyntä uskotaan olevan vanhempien hyväksyntää suuremmassa asemassa. Joka johtaa useinkin ei-toivottuun seksikäyttäytymiseen ja päihteiden käyttöön. Nuoret ajautuvat -ja hakeutuvat samanlaisten nuorien seuraan. Yläasteen suurin tarkoitus on opettaa nuorille kanssakäymistä ja toimintakyvykkyyttä tiettyjä rajoja noudattaen.
Koulumotivaatio on henkilökohtaista, valitan. Kirjoitustyylistäsi ja näkökulmastasi päätellen olet helsingissä (tai muualla pääkaupunkiseudulla) opettajana. Jollain huonommalla paikalla kenties? Et ole lukion opettaja. Olet joko amiksen tai yläasteen opettaja, josta veikkaisin yläastetta. Kuvitteleeko herra tosiaan, että nämä yläasteikäiset ovat todellisuudessa loppuelämänsä siinä vaiheessa? Lapsi vaikeuttaa asioita, mutta koulumenestys ym. on henkilökohtaisia tavoitteita, johon tarvitaan motivaatiota. Useimmille lapsi on se motivaatio. Nuoret vanhemmat tahtovat antaa lapsilleen mahdollisimman hyvän tulevaisuuden, nyt tai ehkä vasta myöhemmin. Jotkut vain tarvitsevat hieman enemmän aikaa.
Teiniäitiys periytyy. En uskoisi tätä. Vanhempien asenteet ja arvot siirtyvät (tiedostamattakin) lapsille. Hyvin pärjänneillä (aikoinaan teinivanhemmilla) on varmasti positiivisemmat odotukset teiniäitiydestä, kuin niillä, jotka ovat epäonnistuneet tai olleet välinpitämättömiä. Tosin tämä epäonnistuminen ja välinpitämättömyyskin periytyy arvona tai muutoin vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kehitykseen. - Miesope
yksinuoriäiti kirjoitti:
Eipä ainakaan meillä ollut mitään valitettavaa, vaikka olin nuori äiti. Olin alaikäinen synnyttäjä, joten neuvolasta lähti lastensuojelu ilmoitus. Nämä kaikki viisi sossua, jotka loppujen lopuksi hommaan otettiin mukaan (Olen kahden kunnan kansalainen, joten molemmista lähti lastensuojeluilmoitus ja koulusta ja synnytyssairaalasta aikuispuolen sosiaalityöntekijä, joka piti meille luennon saatavilla olevista tuista.) Kaikki heistä olivat sitä mieltä, että nuorista vanhemmista leviää turhaan juttuja, etteivät he hoida lapsiaan ja ovat huonoja vanhempia, jos jotkut ovat?
Lisäksi opettajille ei välttämättä kerrota vanhempien tulevasta/jo menneestä eroprosessista, ja sen vaikutukset ovat hyvin moninaiset. Mutta jääkylmä totuus kuitenkin on, että suurinosa avioliitoista päätyy eroon. (puhumattakaan vapaammista suhteista) Tästä voidaan päätellä myöskin nk."oikeiden vanhempien" eroavan todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa.
Itse olet aiemmin sanonut, että vanhin lapsesi on 12, joten jos olet todella sitä mieltä, että vanhempi voi olla hyvä vasta saatettuaan lapsensa turvallisesti aikuisuuteen, sinähän et ole yksi heistä? Et ainakaan vielä.
Kouluissa todellisuus näkyy - minä olen nuori äiti. Sinun mukaasi ilmeisesti myös huono äiti, joka näkyy koulumenestyksessäni. Äitiyslomalla ollessani suoritin avoimen yliopiston kursseja lukion kautta ja itsenäisesti lukion kursseja. Ja ihan hyvin on mennyt ja arvosanat ovat pysyneet siinä, missä olivat ennenkin. (ka. 8,5) Ja tutkimusten mukaan yläasteilla koulumotivaatio on pienimmillään, kun taas sosiaaliset arvot ovat huipussaan ja 13-15v nuorille vertaisten hyväksyntä uskotaan olevan vanhempien hyväksyntää suuremmassa asemassa. Joka johtaa useinkin ei-toivottuun seksikäyttäytymiseen ja päihteiden käyttöön. Nuoret ajautuvat -ja hakeutuvat samanlaisten nuorien seuraan. Yläasteen suurin tarkoitus on opettaa nuorille kanssakäymistä ja toimintakyvykkyyttä tiettyjä rajoja noudattaen.
Koulumotivaatio on henkilökohtaista, valitan. Kirjoitustyylistäsi ja näkökulmastasi päätellen olet helsingissä (tai muualla pääkaupunkiseudulla) opettajana. Jollain huonommalla paikalla kenties? Et ole lukion opettaja. Olet joko amiksen tai yläasteen opettaja, josta veikkaisin yläastetta. Kuvitteleeko herra tosiaan, että nämä yläasteikäiset ovat todellisuudessa loppuelämänsä siinä vaiheessa? Lapsi vaikeuttaa asioita, mutta koulumenestys ym. on henkilökohtaisia tavoitteita, johon tarvitaan motivaatiota. Useimmille lapsi on se motivaatio. Nuoret vanhemmat tahtovat antaa lapsilleen mahdollisimman hyvän tulevaisuuden, nyt tai ehkä vasta myöhemmin. Jotkut vain tarvitsevat hieman enemmän aikaa.
Teiniäitiys periytyy. En uskoisi tätä. Vanhempien asenteet ja arvot siirtyvät (tiedostamattakin) lapsille. Hyvin pärjänneillä (aikoinaan teinivanhemmilla) on varmasti positiivisemmat odotukset teiniäitiydestä, kuin niillä, jotka ovat epäonnistuneet tai olleet välinpitämättömiä. Tosin tämä epäonnistuminen ja välinpitämättömyyskin periytyy arvona tai muutoin vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kehitykseen.Ensinnäkin, teinivanhemmuus periytyy kyllä. Vaikkei niin juuri sinun osallasi olisikaan asia, se EI tarkoita sitä, ettei niin olisi. Tutki lähteitä Internetistä ja muualta.
Sosiaalityöntekijätkö sanoisivat teinivanhemmille suoran mielipiteensä ja faktatiedot teinivanhemmista? Hoh hoijaa. Teen aivan riittämiin yhteistyötä sosiaalipuolen ihmisten kanssa ja tunnen heidän luonteenlaatuaan.
Eroja tulee, mnikä sille voi. Se on tätä päivää. Koen ärsytystä siitä, kun täällä tuuletellaan sillä, ettei ero mitään vaikuta ja kaikki muutkin niin joka tapauksessa tekevät. Juuri tuo ON sitä teinifilosofiointia. Minä perustan mielipiteeni omiin kokemuksiini yli 15 vuoden työuralta. Mihin sinä?
Se, että sinä olet menestynyt koulussa hyvin, EI tarkoita sitä, että tilanne olisi sama muillakin. On luonnollista, että puolustat valintojasi tiikeriäidin tapaan - se on vain inhimillistä. Harva meistä kykenisi kriittisesti sinun iässäsi pohtimaan omia valintojaan ja niiden seurauksia vuosien päästä. Aika näyttää sen, miten sinun valintasi sinun kohdallasi toimivat. Onnea toki toivon.
Olen luokanopettaja ja en asu lähelläkään pääkaupunkiseutua. Näkemyksesi siitä, että lapsi "motivoisi" teinejä, on lähinnä tragokoominen. Voit tutkia aivan vapaasti mitä tahansa tiedonlähdettä ja ottaa vapaasti selvää siitä, ovatko teinivanhemmat pääsääntöisesti hyvissä tilanteissa. Minä näen työssäni sen todellisuuden, mikä ikävän useilla nuorina hankituilla lapsilla on edessään siinä vaiheessa, kun äityli sitten niitä uusia ihania rakkauksia etsii. Valitan.
En ole missään vaiheessa muistaakseni esitellyt perhettäni täällä enkä niin tee. En ole myöskään levennellyt onnistumisellani vanhempana, koska TIEDÄN vasta ajan sen näyttävän. "En usko olevani "maailman ihquin" isi. Teen vain parhaani.
Aivan varmaa on se, että yksikään vastuullinen vanhempi ei toivo jälkikasvulleen teinivanhemmuutta. Jos täällä niitä tekstejä näkee, kyseessä ovat trollit. - yksinuoriäiti
Miesope kirjoitti:
Ensinnäkin, teinivanhemmuus periytyy kyllä. Vaikkei niin juuri sinun osallasi olisikaan asia, se EI tarkoita sitä, ettei niin olisi. Tutki lähteitä Internetistä ja muualta.
Sosiaalityöntekijätkö sanoisivat teinivanhemmille suoran mielipiteensä ja faktatiedot teinivanhemmista? Hoh hoijaa. Teen aivan riittämiin yhteistyötä sosiaalipuolen ihmisten kanssa ja tunnen heidän luonteenlaatuaan.
Eroja tulee, mnikä sille voi. Se on tätä päivää. Koen ärsytystä siitä, kun täällä tuuletellaan sillä, ettei ero mitään vaikuta ja kaikki muutkin niin joka tapauksessa tekevät. Juuri tuo ON sitä teinifilosofiointia. Minä perustan mielipiteeni omiin kokemuksiini yli 15 vuoden työuralta. Mihin sinä?
Se, että sinä olet menestynyt koulussa hyvin, EI tarkoita sitä, että tilanne olisi sama muillakin. On luonnollista, että puolustat valintojasi tiikeriäidin tapaan - se on vain inhimillistä. Harva meistä kykenisi kriittisesti sinun iässäsi pohtimaan omia valintojaan ja niiden seurauksia vuosien päästä. Aika näyttää sen, miten sinun valintasi sinun kohdallasi toimivat. Onnea toki toivon.
Olen luokanopettaja ja en asu lähelläkään pääkaupunkiseutua. Näkemyksesi siitä, että lapsi "motivoisi" teinejä, on lähinnä tragokoominen. Voit tutkia aivan vapaasti mitä tahansa tiedonlähdettä ja ottaa vapaasti selvää siitä, ovatko teinivanhemmat pääsääntöisesti hyvissä tilanteissa. Minä näen työssäni sen todellisuuden, mikä ikävän useilla nuorina hankituilla lapsilla on edessään siinä vaiheessa, kun äityli sitten niitä uusia ihania rakkauksia etsii. Valitan.
En ole missään vaiheessa muistaakseni esitellyt perhettäni täällä enkä niin tee. En ole myöskään levennellyt onnistumisellani vanhempana, koska TIEDÄN vasta ajan sen näyttävän. "En usko olevani "maailman ihquin" isi. Teen vain parhaani.
Aivan varmaa on se, että yksikään vastuullinen vanhempi ei toivo jälkikasvulleen teinivanhemmuutta. Jos täällä niitä tekstejä näkee, kyseessä ovat trollit.Arvoisa miesope, tarkentaisin vielä, että todellisuudessa teinivanhemmuuden periytyvyyttä ei voida mitata luotettavasti, kuten esimerkiksi biologisesti tietyillä hormonitasoilla. Toki tilastoista voidaan tehdä päätelmiä, mutta ne voivat pohjautua myös puhtaaseen sattumaan. Sen sijaan VANHEMPIEN arvot ja asenteet välittyvät lapsille. Eli toisin sanoen, vaikka teiniäiti saisi lapsen, hänen lapsestaan ei tule 100% varmuudella teiniäiti. Minun ei tarvitse uskoa lähteitä, uskon kyllä tilastojen näyttävän siltä. Harmi vain, ettemme elä tilastoja, vaan ne muuttuvat koko ajan. Lisäksi tilastojen luotettavuuteen vaikuttaa tutkimusväli ja ajankohta sekä kohderyhmä. Jokaisella sukupolvella on omat erikoisuutensa, sillä vanhempien arvojen lisäksi vaikuttaa myös vertaisten arvot. esimerkiksi 85-syntyneitä kutsutaan sosiaaliseksi sukupolveksi.
Sosiaalityöntekijät olisivat rehellisiä? Hohhoija. Sanot mitä sanot, mutta uskon heidän sanaansa, jotka tekevät lastensuojelutyötä. Olen tehnyt aivan riittämiin yhteistyötä sossujen kanssa isäni kuoltua. Kyllä ne lämpimikseen puhujatkin lopulta erottaa...
Eroja tulee.. myönnät sen itsekin? Jos17-vuotias ei ole löytänyt elämänsä kumppania - joka useimmiten on näin, millä todennäköisyydellä joku 40-vuotias on? Suurin osa eroistakin tapahtuu nimen omaan 40-vuoden tienoilla, johon useimmiten liittyy 40-taitto... En ole sanonut sitä, ettei ero vaikuttaisi lapseen, olen sanonut, että eroja tapahtuu muillekin, kuin teini-vanhemmille. Enkä ole myöskään esittänyt eroamista hyväksyttävänä. On siinäkin "aikuisfilosofointia" kun oletat ajatuksiani? Minä perustan tietoni omiin elämänkokemuksiini, joita en sinulle jaa, mutta voin sanoa, että elämäni ei ole koskaan ollut helppo. (itseasiassa elän elämäni helpointa aikaa..) sovellan myöskin tietoa lukion psykologiaan ja avoimen yliopiston psykologiaan, tutkimuksiin ja ammattilaisten lausuntoihin.
Minä menestyn koulussa, ja olen aina menestynyt. Lapsen saaminen on lisännyt motivaatiotani ja olen oppinut oppimaan ja käsittelemään tietoa paremmin. Ymmärrän opettajien tavoitteet ja ohjauksen entistä paremmin. Minä en puolusta tiikeriemon lailla valintojani, vaan perustelen niitä, jotta muut voisivat saada vähemmän tuomiota, ja jotta jotkut muutkin voisivat ymmärtää asioiden moniselitteisyyden. Minä olen nähnyt lyhyessä elämässäni enemmän, kuin uskot. Minulla ei ole epäröintiä valintani oikeellisuudesta, eikä minulla ole tarvetta sitä kenellekkään todistella. Minulla on selvät suunitelmat siitä, miten toimin tulevaisuudessani, minulla on myös muutama varasuunnitelma. Olemme myös valmiiksi pohtineet toimintatavat mahdollisen eron varalle. Olen pohtinut useita uravalintoja avopuolisoni tapaan ja tähtäämme korkealle. Säästäen eläen olemme saaneet kasaan ajokortti rahat ja sen saaneetkin. Säästöä on edelleen tallessa.
En ole sanonut, että kaikki teinivanhemmat olisivat hyvässä tilanteessa. Olen sanonut, että esimerkiksi itselläni asiat ovat suhteellisen tasapainossa ja hyvin. Olen myöskin sanonut, että väitteet epäonnistumisesta ei päde kaikkiin. Ainakin minä osaan kyllä ymmärtää, mitä uusi puoliso tarkoittaa lapsen silmissä. Eron tapahtuessa vanhempien täytyisi olla aikuisia ja toimia lapsen edun mukaan. Oman edun ajattelu on toissijaista. (johon kuuluu mm. uusi puoliso.) Monet ottavat uuden puolison liian aikaisin kuvioihin, lasta huomioimatta.
Minä en toivo lapselleni teinivanhemmuutta, enkä tunne ketään, joka toivoisi sitä lapselleen. Silti kokisin vanhemman tehtävän olevan tukea lasta elämänmuutoksissa ja päätöksissä, lasta hylkäämättä. Jos lapseni joskus tulevaisuudessa teinivanhemmaksi päätyisi, tukisin häntä kyllä. Se ei tarkoita sitä, että sitä toivottaisi. Uskoisin muidenkin tarkoittavan tätä, jokseenkaan he eivät vain ole saaneet muotoiltua asiaansa oikein.
ps. et tunne minua, enkä minä tunne sinua, joten on turha kiistellä kummankaan vanhemmuudesta.
- teinimama
Vai että periytyy.?? juust juust... Omat vanhempani olivat äiti 23, ja isä 25 kun minut saivat että eivät kyllä mitään teinejä olleet, vaikka itse nyt teiniäiti olenkin..
- pienenpojanäiti
" "Hänellä on ammatti, mutta ei vielä työpaikkaa, mutta eiköhän sekin ajan kanssa jostakin löydy, joten pidän taloudellista tilannettamme hyvänä. " "
"- Ei kannata luottaa siihen niin vakaasti. Koko ajan pieni lama menossa koko maassa, nuorilla ei ole töitä, ja teillä tuskin kummallakaan on säästöjäkään. Lapseen menee _helvetisti_ rahaa."
LAPSEEN ei mene _helvetisti_ rahaa. Mielummin sen vähäisen rahan mitä saan laitan lapseeni, kun juon kurkusta alas. Muutimme semmoiseen vuokra-asuntoon, jossa on matala vuokra, en kaipaa uutuuksia. Ja suurinmman osan vauvan vaatteista saimme vanhoina, käytettyinä ja hyväkuntoisina! Eri asia on tietenkin se haluaako käyttää lapsella "toisten" vanhoja vaatteita. Lisäksi vaunut ja koppa maksoivat vähän -> nekin käytettyjä sekä pinnasänky, luojaties kuinka moni siinäkin on jo nukkunut!!! ja hoitopöytää on käyttänyt 3 pikkuvauvaa ennen meidän pikkuherraa. ETTÄ SILLÄ LAILLA!! - Jusstis
"LAPSEEN ei mene _helvetisti_ rahaa. Mielummin sen vähäisen rahan mitä saan laitan lapseeni, kun juon kurkusta alas. Muutimme semmoiseen vuokra-asuntoon, jossa on matala vuokra, en kaipaa uutuuksia. Ja suurinmman osan vauvan vaatteista saimme vanhoina, käytettyinä ja hyväkuntoisina! Eri asia on tietenkin se haluaako käyttää lapsella "toisten" vanhoja vaatteita. Lisäksi vaunut ja koppa maksoivat vähän -> nekin käytettyjä sekä pinnasänky, luojaties kuinka moni siinäkin on jo nukkunut!!! ja hoitopöytää on käyttänyt 3 pikkuvauvaa ennen meidän pikkuherraa. ETTÄ SILLÄ LAILLA!!"
En puhu pikkuvauvasta, ja vauvalle tehtävistä hankinnoista. Tottakai vauvanvaatteita saa käytettynä, samoin vaunut yms, mutta uusiakin ostoksia on jokaisella pakko tehdä ja käytetyt vaunutkin voi maksaa tosi paljon! Mutta kun siihen vauvaan menee rahaa muutenkin. Vaipat (ellei kestoile), uusia vaatteita, mahd. korvikkeet, piltit, lelut.. Ja lapsi vaan kasvaa ja kasvaa, ja VUOSIEN VARRELLA lapseen kyllä saa hitosti rahaa menemään, muistaakseni keskimäärin suomalaisperheen lapsi kuluttaa 15 vuoden aikana 150.000e vanhempiensa rahaa, tästä oli vasta julkaistu tilastoja joita voi jokainen googlella hakea. - äiti18v
Ehkä se on vain ihmisestä kiinni, haluaako/jaksaako ja onko edes mahdollista, antaa äidinmaitoa lapselle kunnes se on puolivuotias ja antaa soseita, joita itse tekee ( ei kaupasta ostettuja!!), tai korvikkeiden kanssa juottaa. Vaippoihin menee rahaa. Reilussa viikossa meillä menee paketillinen vaippoja, eli vajaa 100 kpl. se on semmoinen.. 14€ Kestovaipat ovat kalliita hankintoja, mutta niitäkin saa käytettynä. En aio kuluttaa lapseeni ensimmäisen 15 vuoden aikana 150 000€ vaan me tulemme toistaiseksi (ja onneksi) toimeen tuolla vähäisellä rahalla mitä saamme. yhteiset tulot kun on semmoiset vajaa 1000€ kolmelta hengeltä. Mies opiskelee. Ja vuokrakin on vesineen yms. 500€ Ja hyvin on meillä mennyt. Ehkä se on vain asenteesta kiinni, mikä on "lapselle" ja lapsen vanhemmille tärkeää. Tällä hetkellä poikani on saanut minulta vain yhden uuden bodyn, ja muut vaatteet, on saatu lahjaksi, käytettyinä ja nimiäislahjaksi saadut lahjat ovat vielä isoja. Ja odottaa käyttäjäänsä.
Ja jos 150 000€ saa kulumaan lapseen 15 vuodessa, se on mielettömästi rahaa! miettikää. Sillä saisi hienon tontin ja asunnon siihen, tai ostettua ihan kelpo asunnon mutta ei pk-seudulta. Ja lukuhan on keskimääräinen, miettikääs kuinka paljon on niitä perheitä jotka kuluttaa lapseen yli tuon summan tai neljännesmiljoonan 15 vuodessa, koska joka tapauksessa on myös niitä jotka kuuluvat tuon luvun alle. Meillä kun lapsi ei tarvitse leviksen farkkuja.Ainakaan vielä, ja saa sitten itse tienata rahat siihen niin rupeaa arvostamaan sitä. :) - heinähattu
Hei! Täällä myös yksi nuori odottaja. Jos kaikki menee kuten pitääkin,meillä on oma nyytti elokuun lopussa sylissä
- Teinimama
Miesope ei todellakaa ole mikään opettaja, pätee muuten vaan !!
- Miesope
Teinimama kirjoitti:
Miesope ei todellakaa ole mikään opettaja, pätee muuten vaan !!
Suruksesi totean vain sen, että OLEN kyllä opettaja. Jos et sitä usko, ole vapaasti uskomatta. Asialla ei ole minulle sen kummempaa merkitystä.
Hieman huvittavia nuo filosofioinnit siitä, miten vähällä vauvan kanssa tulee toimeen. Ruuat imeteään tai tehdään itse. Vaatteet ja kaikki muu käytettynä. Pieni asunto riittää. Jep jep.
Todellisuus tulee vastaan muutaman vuoden kuluttua, kun lapselle ei enää kelpaakaan mikä tahansa ylle. Tämä on erityisen tyypillistä tytöille, mutta myös pojille. Työssä nähtyä, valitan.
Lapset harrastavat. Tarvitaan rahaa. Pitää olla läppärit, pelikonsolit, tietokoneet, kännykät. Jos ei ole, kaverisuhteet kärsivät. Itse en ole asiasta aivan varma, mutta moni vanhempi näyttää tuohon päätyneen. Jonkun ne tavarat on ostettava.
Tyypillistä teineille on juuri kyvyttömyys ajatella asioita pitemmällä tähtäimellä. Kaiken joko toivotaan aina vain kääntyvän parhaaseen suuntaan tai sitten asiaa vain ei lainkaan ajatella. Tästä ainakin minun kritiikissäni on kysymys.
Koulussa huolettomuuden seuraukset näkyvät. Entiset teiniäidit ovat toisella tai kolmannella "kierroksella". Samalla vauhdilla uudelleenkouluttaudutaan. Lapset tuppaavat jostakin kumman syystä unohtumaan. Voimavaroja vain ei millään ole. Uusioisillä ei auktoriteettia ole, ei ainakaan riittävästi. Pojat pompottavat äitejään mennen tullen ja syyllinen on aina joku muu kuin "meidän Tero". Sosialipuolen ihmisillä riittää töitä.
16-vuotiailla omat talot. On tämä palsta täynnä huumoria. Kukahan ihme senkin oikeasti maksaisi?
- jepjepa
" Hieman huvittavia nuo filosofioinnit siitä, miten vähällä vauvan kanssa tulee toimeen. Ruuat imeteään tai tehdään itse. Vaatteet ja kaikki muu käytettynä. Pieni asunto riittää. Jep jep. "
- Samaa mieltä. Ehkä se yhden makuuhuoneen nuhjuinen vuokrakämppä laitakaupungilta riittää siksi aikaa, kun lapsi on pieni, mutta sitten kun alkaa mankua omaa huonetta etc.. Ja tosiaan just se ajatus, että KAIKEN saa käytettynä. Vaatteet ehkä saa joo, mutta kyllä niitä ruokia pitää ostaa, vaippoihin yms menee rahaa.. Kaikki mahdollinen.
"Tyypillistä teineille on juuri kyvyttömyys ajatella asioita pitemmällä tähtäimellä. Kaiken joko toivotaan aina vain kääntyvän parhaaseen suuntaan tai sitten asiaa vain ei lainkaan ajatella. Tästä ainakin minun kritiikissäni on kysymys. "
- Tuosta on tehty lukuisia tutkimuksiakin. Vasta n. 25 ikävuotta lähempänä aivojen ajattelukyky on sellaisella tasolla, että pystyy tekemään realistisesti päätöksiä pitemmälle aikavälille. Eikä luota vaan siihen, että "noh kyllä me pärjätään, pappa och mamma betalar, ainiin ja soskusta tulee rahaa, ja mähän voin jatkaa opiskelua heti ku vauva täyttää vuoden".- Teinimama
Voi luoja et ootte tyhmiä.. Kuvitteletteko tosissanne et jotakuta kiinnostaa noi teidän "tilastot" tai mikään muukaan p*ska mitä tänne laitatte? :D yhtäkään teiniraskautta ette varmasti tolla estä, ja edelleenkin nää teidän valistukset kuuluu johonkin muualle, kun tänne koska täällä suurin osa on jo raskaana tai lapsensa saanut. Eikä täällä näköjään kovin moni enää edes käy, varmaan juuri teidänlaisten takia, kun harva jaksaa lukea tota tilastosontaa, tai sitä miten Miesope on "työssään nähnyt sitä, tätä ja tota". Miesopekin on varmasti joku nettimaailmassaan elävä nörtti, ei mikään opettaja tosissaan tulisi tänne pätemään :D
- Miesope
Teinimama kirjoitti:
Voi luoja et ootte tyhmiä.. Kuvitteletteko tosissanne et jotakuta kiinnostaa noi teidän "tilastot" tai mikään muukaan p*ska mitä tänne laitatte? :D yhtäkään teiniraskautta ette varmasti tolla estä, ja edelleenkin nää teidän valistukset kuuluu johonkin muualle, kun tänne koska täällä suurin osa on jo raskaana tai lapsensa saanut. Eikä täällä näköjään kovin moni enää edes käy, varmaan juuri teidänlaisten takia, kun harva jaksaa lukea tota tilastosontaa, tai sitä miten Miesope on "työssään nähnyt sitä, tätä ja tota". Miesopekin on varmasti joku nettimaailmassaan elävä nörtti, ei mikään opettaja tosissaan tulisi tänne pätemään :D
Kuten jo totesin, uskomuksillasi ei ole merkitystä. Mielipiteen esittäminen ei ymmärtääkseni ole pätemistä.
Koeta ottaa kantaa toisten teksteihin sen sijaan, että kommentoisit toisten henkilöä. Se olisi aikuismaista käytöstä.
Epäilen hyvin vahvasti, että merkittävä osa tänne kirjoittajista ei ole teiniäitejä. Tosin joukossa on muutama, jotka omia blogejaan mainostavat.
hei kunniotan sinua onnea äidille olet varmaan onnellinen äiti minulla ei lapsia mut oisin onnellinen jos isäksi tulisin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305065- 323187
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161827Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221790Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191655Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711511Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111305Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111276Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191257Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161257