Jäin leskeksi v.2000 miehestä joka palvoi minua silmillään ollessani vähäpukeisena tai alasti. Ei koskaan irstaasti himoiten vaan ihaillen ja haluten.
Miessuhteissani tällä vuosituhannella en ole itsessäni viipyviä katseita kokenut, johtuuko se rakkauden puutteesta? Ymmärrän ettei nuoremmat enää ihailisi, sillä ajan jälki tietysti näkyy jo tässä iässä, miesystäväni ovat kuitenkin kaikki olleet itseäni vanhempiä ja vähintään yhtä uurteisia.
Odotanko turhaan kehoani hiveilevää katsetta?
Miessuhteissani tällä vuosituhannella en ole itsessäni viipyviä katseita kokenut, johtuuko se rakkauden puutteesta? Ymmärrän ettei nuoremmat enää ihailisi, sillä ajan jälki tietysti näkyy jo tässä iässä, miesystäväni ovat kuitenkin kaikki olleet itseäni vanhempiä ja vähintään yhtä uurteisia.
Odotanko turhaan kehoani hiveilevää katsetta?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Et ole normaali, lääkitys voi auttaa. Toivottavasti et elä huumeissa.
Obs. apinoille.
Illan parhaat naurut kiitos, minua ihaillaan ihan vaatteet päällä ei tarvii sitä varten alkaa riisuutumaan ; DDDDD
Ohi on onnesi usko minua!
Naurat aloittajan ehkä hyvinkin aralle ja tärkeälle kysymykselle, kysymykselle mikä saattaa askarruttaa myös monia muita jo keski-iän ohittaneita, miksi?
Vastasit myös aloittajan onnen olevan ohitse, voisitko hieman perustella kantaasi?.
olet ilkeä ja itsehyväinen, niin pahasti
että haisee.Ei siinä hymyt auta.
Ihana tunne, tiedän sen. Tuntea olevansa haluttu.
Yhteinen aika ja rakkaus sen saa aikaan.
Maailma on avoin.
Vielä voi punastua tässäkin iässä.
Ehkä vain menemällä peilin eteen..:/
Ja taas, lässytystä toisensa jälkeen. Mistä teitä sikiää?
Kuka ryppyistä, ruppuista akkaa enää ihailisi? Oletko aivoton?
ei ohi teitenkään, elämässä on onni ehkä sinulla on se.
Äläkää vähätelö,
aina olen kokenu ihailevia katseita jopa kiusallisuuteen asti, jo kuuskymmentä tätettyäni, ihailu jatkui ja kohteliaisuudet, se erikoisesti hävetti kun epäiltiin etten ole niin vanha, sanottiin eipä ikinä olis uskonu, en pidä nuorekkuutta tavoiteltavana enkä kauneutta, kyllä ihmisen elämän kaikki vaiheet on arvokkaita, jotkut vaan on nuorekkaita, esm ikuisen liikunta harrastuksesta johtuen, tai muuten on pysyny terveenä, kaikkien naamaan ei tule ryppyjä, pysyy kuolemaan asti rypyttömänä ilman kauneusleikkauksia, se on kai perintötekijöista kiinni.
nyt vanhuus kolkuttaa ovella edelleen saan katseita, ja kohteiaisuuksia.
Luulempa että kaikki tämä on omasta asenteesta kiinni, jos pitää silmät auki, näkee paljon ihania asioita elämässä vanhanakin.
Katsokaa Aira Samulia, kohta täyttää 100 vuotta, ja vielä on kaunis nuorekas, eikä ikinä uskoisi hänen todellista ikää, ryppyjä hänellä on, mutta ei yhtään haittaa menoa.
Ehdoitta rakastava ihminen ei väistä katsettaan rakastetustaan on sitten kysymyksessä mies tai nainen, nuori tai vanha.
Totta,
" yksi ainut on ihminen, jota rakastan
"
jos on rakastunu ei näe muita,
puoliso on elämän tärkein ihminen pitkässä aviosuhteessa ei taatusti anna tilaa muille,
kohteliaisuudet ja muut pinnalliset suhtee ei taatusti ole uhka avioliitolle.
Sillä kun ihminen on sisäistäny itselleen mikä on elämässä tärkeintä esm puoliso, niin puoliso on osa ihmisen kokonaisuutta,
jos jokin osa ihmisestä otetaan pois kuten käsi, on se valtava puute, proteesi kyllä korvaa sen, mutta huonosti, ei koskaan ole oikean käden tuntunen.
Jos rakkaaltasi on poistettu jokin osa kehostaan, niin haluatko silti katsoa häntä ihaillen kääntämättä katsettasi pois rujon kohdan kohdalla?
Rakkaani olisi katseitteni kohde, niin kauan kuin koen hänet maailman tärkeimmäksi ihmiseksi itselleni, siis niinkauan kuin hän on osa minua itsesä.
Auta armias, jos vieras on tunkeutunu suuhteemme väliin, tulee armotta välirikko, ja ero, silloin emme ole enään ehjä pari, " asita on särkynyt " sirpaleet lentää kauas pirskeet haavittaa, haavat verta vuotaa, mahdottomuus on limaamallakaan enään korjata.
Elämässä kannattaa aina miettiä tekojensa seuraukset !
Hyi heIvetti, jos joku minua alkaisi palvomaan.
En saa katsettani irti naisen kolmiosta.
Olen paljon niitä nähnyt , enkä koskaan kyllästy.
hei olen nuorimies mutta minä ihailisin vanhempaa naista paljonki
Kuten vanhat tarinat kertovat, nainen on kauneimmillaan 17v.
Usko pois, minä muistan vielä hyvin.
"Ei irstaasti himoiten vaan ihaillen ja haluten"
Tuo lause on niin naista...niin naista. Tai sit teini-ikäistä poikaa.
Tälläkin palstalla paljon toivotaan että miehet, vihdoinkin, alkaisivat kiinnostua taiteesta ja muusta kuvitelluista kauneuksista.
Ja siirtäisivät halunsa siihen suuntaan.
Nuori nainen on aina ihailtava, häntä voi katsella alastomana vaikka kuinka kauan ilman irstaita ajatuksia mutta halunsa vallassa kuitenkin. Siis naisen halun vallassa.
Kokemuksen ja iän karttuessa on miehen pakko alkaa ajatella irstaasti, muuten saattaa into näkyvästi laskea.
Siinä vaiheessa joutuu nainenkin asettamaan väärän paikan tarjolle.
Olen ollut ymmärtävinäni että jo jossain kolmenkympin lähettyvillä aletaan pyllyn ja lantion merkitystä korostaa. Molemmilla sukupuolilla. Tämä siis heteroilla.
Ihaileva halu ei koskaan enää palaa. Vanhuksien keimailukin saa useimmat voimaan pahoin jopa silloin kun keimalee itse.
H.
Totta, pahoin voin minäkin, kun lueskelen vanhan ukon lirkutusta palstalla.
"miehän totesin vaan"
M.O.T, ystäväiseni.
H.
On päiviä jolloin itsekin tietää olevansa huomaamaton.Mutta näin vanhempana naisena joskus täytyy ihmetellä katseita joita ohikulkiessaan saa,kuten tänään.
Lunta sataa,harmaa päivä ja mutta jokin hehku loisti,koska shoppaillessani esim eräässä elektroniikkaliikkeessä,miesmyyjän katse ja olemus mua kohtaan oli niin aurinkomyrskyä että ihan ihmetytti.
Samoin toisessa liikkeessä tehdessäni väärän valinnan kassan läheisyydessä,jonosta mies auliisti neuvoi mua oikeaan suuntaan.
Ja mikä katse ja olemus!
Olin otettu.Oliko se kenties hiukset,jotka oli jostain syystä just kohdallaan,vai huoliteltu meikki,mene ja tiedä?Vai reipas ja luonnollinen olemus.
Joskus on vain päiviä jolloin tuntuu hyvältä ja kai se näkyy myös
ulospäinkin.Kuten tänään,se nostaa kummasti itsetuntoa joka on joskus miinus nolla.
Kyllä muakin yks (ukko) mies kävi tänään halaamassa, kun toivotti hyvää jatkoa. Toinen peruutti maasturillaan autoni perän sisään. Oli sekin hyvin ystävällinen ja komeakin.
Noin on mullekin usein käynyt, halataan ja sisään ajetaan, komeita ovat kaikki olleet.
Ja tietenkin olen itsekin aivan valtavan kaunis, näin kuuskymppiseksi naiseksi.
nolla
Olihan tuo kirjoituksesi provo, eikö niin?
Tietenkin se oli, näkeehän tuon sokeakin.
Päivitä tietosi. Sokea ei näe. :-)
Ei vai, ohhoh??? :=))
Ei muuten ollut provo!
Ihan elävästä elämästä eikä siinä vielä kaikki...jääköön kertomatta!
Illalla nähdään.
:))
Voi voi, yhteisestä henkilöhistoriastanne johtuu että miehesi näki sinussa sellaista mitä muut miehet eivät enää voi nähdä.
Joten voipa olla että odotat turhaan, tai mistä sitä koskaan tietää...
Odotat turhaan, selluliiteista ja riippurinnoista ei juuri ihailtavaa löydy, mutta ajele viikset pois, se voi hiukan parantaa tilannetta.
Rakkaudettomat, ihailemattomat, eivät osaa kuvitella, että on ihmisiä, jotka niitä saavat. Mutta, kun antaa, saa. Riittää ihan omana itsenään.
Jos osaa.
Ei ole iästä kiinni, ei rypyistä, eikä muistakaan iän antamista kunniamerkeistä.
Huomiosta hämillään.
Johtuneekohan viihtymiseni parisuhteessamme vaimoni vaatimattomuudesta koska hän ei ole koskaan, ainakaan havaittavasti, odotanut mitään palvomista.
Jokunen vuosi sitten, lomakaupunkimme rantakadulla, vaimoni tuli vieraspariskunnan rouvan kanssa sisälle aivan tohkeissaan.
Rouvat olivat tulossa rannasta asunnolle kun nuoret raksaukot innostuivat viheltämään.
Tähyiltyään aikansa ympärilleen tulivat rouvat vakuuttuneiksi että HE olivat huomion kohteina.
Rouvat ymmärsivät kyllä sen kuuluvan kulttuuriin mutta hyvältä näytti tuntuneen.
Ihailevat katseet saattaisivat olla teeskentelyä mutta läsnäolosi reipas huomiointi voisi olla aitoa.
Ps. Itse katson ihaillen ryhdikästä, jäntevän ja iloisen itsevarmasti liikkuvaa naista, ikään tai näköön katsomatta.
Niin ja katse myös voi olla naiselta miehelle myöskin ihaileva,olematta silti flirttailua.
Olen monesti ajatellut että voi jos olisi niinkuin sarjakuvissa,pään päällä olisi sellainen "kupla" josta näkisi mitä ajattelee kulloinkin.
Ajatelkaapa,miten paljastavaa se voisi ollakaan.
Itsekkin ajattelen nähtyäni mielenkiintoisen näköisen miehen,et voi juku,mikä mies!
En ole moista asiaa tähän mennessä ajatellut. Enkä oikeastaan välitä. Jotain ehkä elämäni tärkeät miehet ovat nähneet/näkevät. Se riittää, muista viis.
On tosiaankin ihailevat katseet vähentyneet, mutta ei loppuneet kokonaan.
Oma kulta rakastaa ja katsoo rakastavasti.
Kyllä se kummasti tuntuu kivalta, jos joku katsoo ihailevasti tai ylipäätään katsoo sillä tavalla kivasti. Siis kai lähinnä miespuolinen.
Tuntuu monesti, että on todellakin "näkymätön".
Aloitukseen
Miksei saisi, tässäkin iässä?
Ajattelisin, että jos ensimmäinen kasvokkain kohtaaminen johtaa tilanteeseen jossa ollaan vähäpukeisena tai alasti, niin minut on hyväksytty ja minua halutaan. Ehkä on vähän ihailtukin, varsinkin jos on monesta valittu. Itse kelpuutan vain sivistyneen ja viisaan (tai sellaiseksi luulemani) miehen, jolla selvästikin on varaa valita, enkä salaa ikääni. Ilmeisesti siis ulkonäköni häntä miellyttää (tarpeeksi), mikäli asiat välilämme etenevät. Se riittää minulle naisena, en rupea hänen katseidensa laatua pohdiskelemaan. Sopii joskus himoitakin.
Olen täysin sinut kehoni ja ikäni kanssa, mutta kokisin kyllä aika kiusallisena PELKÄN "kehoani hiveilevän katseen". Mutta eipä siitä ole pelkoakaan, en sekaannu moukkiin tai vähän "erikoisiin", eikä vartalonikaan enää ole silmiä hivelevän kaunis.
Kun en sinun kehoasi näe, en osaa sanoa odotatko turhaan. Varmempaa olisi kai odottaa jotain todennäköisempää ja tavallisempaa käyttäytymistä?
*Kun en sinun kehoasi näe, en osaa sanoa odotatko turhaan.*
Miksipä meidän tarvisi omin silmimme joku nähdä, todetaksemme ikivanhan kliseen, että kauneus on katsojan silmissä.
Ja jokaiselle löytyy ihailijansa, pitkälle, pätkälle, lihavalle ja laihalle, ryppyiselle, kuin silonaamallekin.
Ei ole optimaalista totuutta tässäkään asiassa.