kaukana kauniista...

No niin, nyt kun mietitään tätä nykyhetkee eli ainoota asiaa millä sinäänsä on merkitystä mun loppuelämälle niin pahalta näyttää. Oon siis 8 vuotta pyörittäny tätä paskaa. Mun elämään mahtuu lukemattomia kariutuneita ihmissuhteita, liikaa seksikumppaneita, satoja ”uusia alkuja”, yksinään valvottuja öitä, tuhansia hukkaan menneitä euroja ja miljoonia valheita.

Oon yrittäny asua omillani, mut siitä ei tuu mitään koska syön kaikki rahani. Asun siis vanhempieni luona.

Oon koittanu tehdä töitä, mut ilman koulutusta ei huippuduunia heru joten pikaruokamestat ja kuppilat on ollu mun kohtalo ja siellä missä ruokaa, siellä myös mun bulimia! Voi niitä lukemattomia kertoja ku töissä ahtasin itteni täyteen uudestaan ja uudestaan ja ”mä käyn vessassa” riitti aina syyks pikku oksennussessiolle duunipaikan vessassa. Tai kuinka usein pöllin ruokaa mukaan kun pääsin kotiin?? AINA!

Sit toi koulu puoli. Lukion oon saanu käytyä tässä sivussa. Tosin niihin papereihin vois pyyhkii vaikka takapuolensa. Sen jälkee ku oon valmistunu oon alottanu kaks eri koilua, molemmat keskeyttäny.

Ystävistä jäljellä on ihan muutama vaan. Oon huono pitää ihmisiin yhteyttä. Sit ku jotain joskus saan sovittua niin yleensä myös perun ne tapaamiset, ja syynä on vaan laiskuus. Ei huvita lähtee kotoo mihinkään, mielummin oon omassa sängyssä joko nukkumassa tai ahmimassa.

Eli en siis tee mitään.

Urheilen välillä ihan liikaa, välillä en ollenkaan.
Se mitä en pysty kontrolloimaan, en yhtään, on syöminen!
En muista ees millon olis ollu päivä ilman oksennusta.. Tai nyt muistan, se oli n. kaks kuukautta sitten ku olin ottanu amfetamiinia. Muuten mä siis ahmin joka päivä. Ja rahaa palaa kuten varmaan arvaatte… Mulla menee helposti 1000e kuussa.

Mä en oo laittanu sormii kurkkuun aikoihin.. Kaikki tulee ylös itestään. Ja niille jotka nyt aattelee ettei se oo mahdollista jne niin joo, niin ajattelen mäki mut siinä vaihees ku paino tippuu 5kg kolmessa viikossa näin ja siis kun mä ahmin mä kans ahmin! Tähän vois tehä tuhansii eri variaatioita mun ruokaorgioista mut sillee et kaikki (myös ne jotka ei kyseistä sairautta sairasta) sais kattavan kuvan niin pistän esimerkin. Yhdellä kerralla hoikkaan tyttöön menee mm.: 10pullaa, perhepizza, litra jäätelöö, 350kg karkkia, suklaalevy, kääretorttu, keksipaketti ja 1,5l limuu…
Jos mä en oksentais mä painaisin varmaan 150kg.

Tää sairaus hallitsee mua ja kaikkee mitä teen. Toivoisin et joskus pääsisin tästä eroon, ihan oikeesti toivoisin! En pysty elää normaalii elämää, en seurustelemaan vakavasti, käydä koulua, tehdä töitä ja tavata ihmisiä jne ennen ku voin paremmin. Ruoka ohjaa mun jokaista elettä. Mun pitää aina miettiä valmiiks mitä syön, missä ja millon ja missä voin oksentaa. En pysty pitää itestäni huolta yksinkertasesti. Takaraivossa ihan haluamattakin joku huutaa ruokaa. Saatan yöllä lähtee bensa-asemalle hakemaan mättöö tai vahingossa ahmia juhlissa herkkuja sillee et saan epäileviä katseita osakseni, multa on jopa kerran kysytty et mihin se kaikki ruoka oikee meni.

Tällä hetkellä oon aliravittu ja aina vihanen tai kärttynen. En anna muiden auttaa vaikka vielä toistaseks ihan kaikki ei oo mun suhteen luovuttanu. Mua närästää AINA. Oon väsyny ja aneeminen. Nukun huonosti tai valvon aamun asti ja nukun päivät. Hemoglobiini on liian alhanen ja raajat kramppaa usein. hampaissa yhteensä 18 reikää ja yks hammas syöpyny kokonaan ontoks. Vartalon kehittyminen jääny kesken, nainen joka näyttää teinitytöltä, yhä edelleen.

Heh, en ees muista mitä oon viimeks ostanu itelleni, siis jotain konkreettista. Käytän äitini tai siskoni vanhoja vaatteita koska mun rahat menee ruokaan!
Joka ilta mä päätän et huomenna ei enää.
Mut tässä mä taas istun karkkipussi sylissä 37e köyhempänä ja itken.

Jos joku teistä oikeesti ihailee tätä sairautta tai tätä elämäntapaa niin toivon koko sydämestäni että yritätte ees hetkeks hypätä mun saappaisiin ja miettii et onks se sittenkää niin hienoo…

Mulla on melkein samanlainen tarina. Asutko pk-seudulla? tarttisin vertaistukea.

Voi...Tuli niin olo, et haluaisi jotenkin auttaa, kun itsellänikin sh, mutta vähän eri tyyppinen.

Oiken paljon Tsemppii!

netissä ollu ongelmia niin en oo päässyt vastaamaan aiemmin, sori!
muttaniin..

oon sairastanu n.5vuotta. Rampannu eri hoidoissa ja osastolla mut nyt en oo missään hoidossa. kuulemma mun pitää ottaa ite yhteyttä sit kun on motivaatiota. Mut oon varmaan kuollu ennenku osaan hakee apuu :( kaikki raha menee ruokaan ja velkaakin on sen vuoksi kertyny. Oon 22v, oon vakkarityössä ja yritän selviytyä. Näytän varmaan joltain 16-vuotiaalta. Jos en bulimoi niin elän kasviksilla, hedelmillä ja kahvilla. :(

heeei jees kuuloltat ihan multa. oon 5v ''harrastanu'' ja nyt jo 20v.
selitit et oot käyny kaikki hoitolat yms?
en pysty mäkään elää päivää oksentamatta, enää. :(
nytki meni illalla 4 suklaalevyä, makkaraa ja keksiä...
melkein samanlaiset mitat ku sul, vähän pidempi ja painavampi.. mut mua ei kyl koskaan muutkun perhe ja no kaukaisemmat kaverit sanonu laihaks. enkä mä ees tiedä oonko mä mut jos sul on anemiaa eiks rautatabletteja kannattas ottaa?
mut toisaalta ku kattoo superskinny vs superiso ni niil laihoil on ihan erilaiset vartalot, nojaa bmi taitaa olla 15 mut kuitenki. mul melkein 19. mietin vaa et häviiskö se rasva tosta noin vai pysyyks se aina..ku kyl mäki ihailen treenattua kroppaa ja ite koitan kaikkeni tehdä. syöttekö mitää lääkkeitä?

Mä oon koittanu koko ajan nyt päästä hoitoon. Anorektikot ne vaan menee ennen mua, mulla ku ei oo "yhtä akuutti tilanne".. niinpä niin.. jos et paina 30kg niin kaikki hyvin. Mä oon syöny masennuslääkkeitä, mut en koskaan tarpeeks pitkää yhtähaksosesti. Sit syön sillon tällön pahaan olooni kovia kipulääkkeitä tms.. Niillä pärjää ilman ruokaa, sama homma huumeet ja alkoholi. Ennen korvasin noilla usein ahmimista, mut kävin katkon sit niiden takii et palasin sit tähän ruoan kans pelleilyyn takas. Mä en halua enää mitään muuta niin paljon ku että tää loppuu! En jaksa koko elämääni tuhlata tähän paskaan... Kaverit rupee menee naimisiin ja saa lapsia, mä en pysty edes perusasioita hoitaa ilman hirveetä taisteluu. Kevät luo aina vähän uutta uskoo mut jos mitään konkreettista ei ala tapahtuu niin hävii varmaan se usko sit noiden lumien mukana. Ikinä mulla ei oo kyl ollu näin kovaa halua lopettaa. Haluun olla terve enemmän ku mitään! Löysin täydellisen hoitopaikanki, mut arvatkaa vaan saanko omalta kaupungiltani maksusitoomusta sinne?? EN. Ja ite sitä en pysty maksaa, en millään! 400e vuorokaudelta on ihan liikaa.. Se hoitoki kuitenki kestäis 3-6kk..

Mulla on myös ollu velkoja, paljon! Pikavippejä ja kulutusluottoa.. Nyt oon koittanu vaan pärjätä sillä mitä on, mut sit sitä helposti sortuu varastamaan tai keksii jotain muuta tyhmää millä sitä rahaa saa.

Ei oo elämä helppoo.

Tänää on kaunis päivä ja taisin saada uuden duuninki.. Tai ainaki toivon niin!
Kaikki uus on nyt enemmän ku tervetullutta!! Uus alku. Haha, joka päivähän mä odotan tota uutta alkuu mut nyt oon jo tarpeeks pitkään sitä rukoillu ja sen eteen taistellu. Sen on tultava.

Samassa veneessä ollaan. Oon kohta 20v ja sairastanu viim 3 vuoden aikana kaikki syömishäiriöt peräkanaa... Oon 169cm pitkä ja painan tällä hetkellä 70kg. Alimmillaan paino kävi 48kg. Tällä hetkellä paha bulimia ja masennus. Koulun kautta pääsin HYKSiin syömishäiriöpolille, mut ei ole vielä auttanu mitenkään.

Oon siis ammattikorkeessa ja samoin menee kun teillä: ruokaan menee ihan sikana rahaa ja tuilla pitäis yrittää elää. Ootan vaan jokapäivä sitä hetkee et pääsen koulusta kaupan kautta kotiin ja mässyttämään. Miellummin vaikka ryyppäisin keskellä viikkoo kun sairastasin tätä p****a sairautta...

Oddikti: Onko sulla mitään lääkitystä menossa? Mulla ainakin on vähän auttanut alkuun ja vähentänyt aika paljonkin ahmimiskohtauksia tai ennemminkin vähentänyt oksetamista.

Mä oon nyt osastolla. Siks on kestäny hetki kirjottaa. Lääkkeitä mulle ei määrätty, paitsi tarvittaviin rauhottavia. Oon syöny cipralexii ja vastaavii masennuslääkkeitä, mut en yhtäjaksosesti niin pitkään et voisin sanoa niiden auttaneen. Tää osastoelämä on aika helvettiä. Kaikki muut on anorektikkoja, eli puolet pinempiä ku mä! Voitte vaan kuvitella mikä valas olo mulla täällä on! Täällä vaan syödään ja ollaan.. Mulle luvattin, että koska en oo alipainonen ja mun ei tarvi painoani nostaa niin saisin käydä salilla 3-4kertaa viikossa mut eipä vielä ainakaan oo lupausta pidetty! Ens viikolle sain itkettyy itelleni ajan fysioterapeutin luo, toivotaan siis että asia korjautuu.. Muuten hajoo pää!!! Oon nyt ollu oksentamatta. Olo on turvonnu ja välillä todella ahdistunu!! Mua ei haittaa että paino nousee, mutta mua ahdistaa jos se nousee sillä että vaan syön ja makaan! Ulkona saa käydä 2xpäivässä hoitajan kanssa ja ulkona ollaan max. 15min. Keskusteluterapiaa ei juuri oo ollu, omalle hoitajalle vois tietty käydä avautumassa, mut jotenki arveluttaa puhua näistä asioista ihmisille jotka on samaa ikäluokkaa ja rinnassa lukee lähihoitaja.. En siis väheksy mitenkään heidän osaamistaan, tuntuu vaan välillä siltä että haluais vastauksi ongelmiinsa ihmiseltä joka on oikeesti opiskellut niiiiin pirusti näitä juttuja.



Mitä kokemuksia muilla on hoidoista? Entä hoitajien pätevyydestä tms? Ootteko syöny jotain lääkkeitä? Onko ollu apua vai ei?

Nyt on ollu vähän yli puol vuotta serotoniini (fluoxetin mylan, mut siis toimii ihan samalla tavalla kun toi cipralex.) masennuslääkitys. Se auttaa myös bulimiaan, ainakin selosteessa lukee niin :) mut oon kyl itekkin huomannut et vähentää ahmimisen halua ja oksentamista.

Oon nyt siis HYKS syömishäiriöpoliklinikalla. Käyn siel juttelemassa n. 3 vkn välein. En oo kyl vielä sieltä mitään apua saanu, mut kattoo nyt.

Oddikti: se sun oma hoitaja on siis lähihoitaja? Aika outoo, koska ei sil pitäis olla pätevyyttä hoitaa sua... (Opiskelen ite sairaanhoitajaks :D)
Sairaanhoitajat on kyl ollu ihan päteviä kuuntelijoita ja puhujia. ite oon käyny 4 sairaahoitajan juttusilla puolen vuoden sisällä.

Mul on ongelma se, et en jaksais puhua tästä asiasta, haluisin vaan antaa olla. Haluan kuitenkin parantua tästä. en halua mitään muuta. Toisaalta sit tiiän et en selviä tästä yksin.. Onko muilla samoja tuntemuksia?

oon menossa ensviikolla osastolle... neljäs kerta........ gaah

oddikti: tuunkohan samaan paikkaan kun sä...

Ite oon sairastanut bulimiaa kohta 2 vuotta. Pääsin helmikuussa sh-poliklinikan päiväosastolle, jossa ollaan siis klo 8-18. syödään 4 kertaa, muu aika ollaan vaan. ulkona saa käydä, mutta syömään pitää ehtiä ja syömisen jälkee pitää puol tuntii olla yhteisis tilois. Olin siel 2 viikkoo, monet muut on ollu pidempään ja se riippuukin omasta tilanteesta et kauanko tarvii olla. Niinkuin oddikti kirjottikin suurin osa potilaista anorektikkoja,mikä ahdisti muaki alus..mutta loppujen lopuks mitä välii mikä syömishäiriö?? kaikki ollaa samas venees..ite tietysti olin tosi vakuuttunut siitä, että tilanteeni on täysin toinen enkä kuulu sinne ku olin jo sinne tultuani lähellä lievää ylipainoo ja nyt olen tainnut sen saavuttaa (157/60kg) :D MUTTA! älkää tehkö tosta mitään johtopäätöksii, koska nyt kokonaisuudessaa osastolle päästyäni on kulunut vähän yli kuukaus ja tähän jaksoon on mahtunut jo lukuisia ahmintoja ja oksenteluita, jotka sekoittaa kaiken! Kun hoidon on kerran aloittanut täytyy siihen panostaa täysillä ja antaa sille aikaa!!! toi on tosi tärkeetä, koska muuten te ette ikinä saa tietää miten se hoito loppuje lopuks vaikuttaa teijä kehoo ja painoon..paino voi alkaa jopa tippua sen jälkee ku aineenvaihdunta on normalisoitunut ja keho oppinut taas käsittelee ja hyödyntää ruokaa oikealla tavalla! Yhden jutun voin sanoa jokaiselle, joka HALUAA HOITOON: olkaa valmiita jonkinlaiseen painonnousuun!!! se on väistämätöntä, sillä olette tällä hetkellä täysin kuivuneita, aliravittuja ja teijän keho huutaa ruokaa!!! antakaa kehollenne sen ravinnon, mitä se teiltä rukoilee,koska se todella tarvitsee sitä. On ymmärrettävää, että alussa (ja alku tosiaan voi kestää aika kauankin..esim.puol vuottaki, jos on sairastanut kauan tai muuten vaan..se on aika yksilöllistä) jokaisen aterian jälkeen on todella turvonnut ja jättimäinen olo..se on normaalia ja se on vaan kestettävä,muuten kehonne ei yksinkertaisesti opi hyväksymään normaalii määrää ruokaa..samoin aterioiden jälkeen tulee aika väsynyt olo ja sekin on täysin normaalia! Olkaa valmiita sallimaan itsellenne paljon nukkuma-aikaa ja lepoaikaa..pitkän rääkkäämänne kehonne on saatava rentoutua ja tuntea olonsa turvalliseksi (enkä tarkoita rääkkäämisellä välttämättä mitään liikunnallisia suorituksia,pelkkä oksentaminen ja aliravitseminen on rääkkäämistä! huomatkaa myös, että ylipainoinenkin ihminen voi olla yhtä lailla aliravittu!). Joten kyllä vaan..olkaa valmiita syömään ja lepäämään..olette herra jumala ansainneet sen! Älkääkä luovuttako helposti..itselläni oli todella ristiriitaiset fiilikset osastol..parin päivän päästä olin valmis lähtemään sieltä ku toiset ihmiset ahisti ja ruuan jälkee ei pystyny liikkuu paljoakaa vaa halus olla paikallaa ja oottaa et toi turvotus lähtee..mut kyl se siitä! Bulimikoille on todella tärkeetä saada kutistettuu omaa vatsalaukkua..koska tällä hetkellä se mahduttaa niin paljon ruokaa et ihminen ei välttämättä tunne yhtää tyydytystä saadusta ruuasta (toi on tosin ihmeellistä, koska turvonnut ja äklö olo tulee kuitenkin)..että kaiken a ja o on kärsivällisyys ja luottamus siihen, että se mitä teette on oikein ja olette matkalla parempaan...ja se todella on niin..itse asiassa mikä tahansa on parempaa ku mikä tahansa sh...osastosta vielä sen verran et sen aikana on mahdollista osallistuu rentoutusryhmään,sit kerran viikossa oli keskusteluryhmä,viikonlopun ruuan suunnittelurymä,viikon aloitus- ja lopetusryhmät ja psykoedukaatioryhmä..Olen sitä mieltä, että tämä "psykologisen avun" puoli on osastolla aika puutteellinen, mutta he perustelevat sen sillä, että alussa ollessaan pahasti aliravittu ihmisen aivot eivät yksinkertaisesti pysty käsittelee mitään ongelmia objektiivisesti..ne ovat vähän niinku sumentuneet ja olen tosta täysin samaa mieltä..itsekin huomasin, että rupesin kuitenkin näkee asioit vähän eri tavalla ja paljon selkeämmin, sen jälkeen kun olin kaksikin viikkoa syönyt säännöllisesti normaalin määrän ruokaa..Ennen minkäänlaista hoitoa te ette vaan ole valmiita tajuamaan asioita..teidän fyysisesti loppuunpalanut keho ja järki estää teitä näkemästä asioita objektiivisesti..ärtyneisyys,väsymys ja pelko peittävät alle kaiken logiikan...se on tieteellisesti todistettu ja kokemuksestakin siis tiedän, että näin on.

Lopuksi toistan vielä, että olittepa missä vaiheessa sairauttanne tahansa, parantuakseen teidän ON OLTAVA KÄRSIVÄLLISIÄ..te ette hetkessä saa hirveesti energiaa,elämäniloa,halua tavata ihmisia,olla sosiaalisia ja osallistua kaikkeen mahdolliseen...se ei vaan ole mahdollista saada aikaan lyhyessä ajassa, kun te niin pitkän ajan olette olleet ajautumassa tästä kaikesta pois!! Antakaa aikaa,pistäkää ajatukset painosta ja kehosta taka-alalle (se painon murehtiminen ei todellakaan auta mitään..te vaan ajaudutte siihen samaan kehään...mikä sinänsä alussa saattaakin tuntua taas hyvältä ja turvalliselta..mutta pidemmän päälle tilanne palaa siihen, että elämänne pysähtyy taas!!! eikä tule olemaan mitään muuta kuin te ja ruoka ja tyhjyys teidän välissänne! uskokaa, että näin tulee käymään jos annatte ajatuksille painostanne ja ulkonäöstänne vallan..tässä vaiheessa pitäisi vain sokeasti ja robottimaisesti mennä eteenpäin ja tehdä se, mikä on tehtävä...1) syödä (herkkujakin!!! ja jopa joka päivä MUTTA KOHTUUDELLA..itse olin ihan kauhuiisani kun minulle tyrkytettii mokkapaloja ja jäätelöitä ja piirakoita joka päivä max.2 kpl..yleensä yks on ollu kunnon herkku ja toinen kevyempi juttu, mutta se vaan on normaalia syödä päivässä kaksi pullaa...tai kaksi kääretorttupalaa..tai kaksi kakkupalaa..ette usko tätä, mutta tunnen monia "normaaleja" ihmisiä,jotka syövät tämän verran herrkuja plus tietenkin normaalin määrän muuta ruokaa ja ovat kuulkaapa hoikempia kuin monet bulimikot eikä ne ees urheile..joten kyllä vaan..olkaa rohkeita ruuan kanssa..kaikkee saa syödä,kunhan määrät ovat järkeviä..siis oikeesti järkeviä eivätkä superpieniä!!) , 2) levätä..kaiiki urheilukin on hyvä joksikin aikaa lopettaa...uskokaa pois se ei ole laiskuutta..se vaan on välttämätöntä elimistöllenne..älkää poteko huonoo omaatuntoa lepäämisestä ja nukkumisesta..osastolla kaikki nukkuu ihan vitusti ja sehän todistaa sen, että kehonne todella on siinä tilassa, että se tarvitsee sitä!!!..se liikunta ei loppujen lopiuks paljo kaloreita kulutakkaa vaik kuinka rääkkäisitte itseänne lenkillä tai jotenkin muuten..syöminen sen sijaan polttaa ja hyvinkin polttaa kaloreita,se on fakta! ja kyllä tämä kaikki alkaa tuomaa tuloksia!! älkää antako väliaikaisen masennuksen ja ahdistuksen saamaan teidät luovuttamaan, te tulette katumaan sitä! Kestäkää se masennus, pelko ja ahdistus ja ajan kuluessa te näette että se oli ainoa oikea vaihtoehto!!!