Olen 33v nainen ja naimisissa. Minulla on 12 vuotiaasta asti ollut kuukautiset, aina todella kivuliaat. Oksennan, ripuloin, vatsaa polttaa rajusti,vuoron perään on kylmä ja kuuma. Olen halunnut lasta jo kaksikymppisestä lähtien, kun löysin ensimmäisen mieheni. En vain ole tullut raskaaksi.
Keväällä 03 tunsin eräänä aamuna alavatsassani vihlaisun ja kohta tuntui kuin pimpissäni olisi ollut neulatyyny. Istuminen sattui todella kovin.Oksetti ja olin harmaa ja hikinen. Lähdin lääkäriin, joka passitti minut sairaalaan. Siellä oksensin rajusti. Minulla oli ollut vesikysta, joka oli puhjennut yllättäen. Gynekologi tutki minua ultralla ja kutsui toisenkin vielä huoneeseen. Ihmettelin, mikä on vialla. He sanoivat, ettei mikään ja että he vain varmistivat toisiltaan, kun yksin ei kuulemma nähnyt hyvin, koska kone oli vanha.
Sain ajan kuukauden päähän mennäkseni jälkitarkastukseen. Siellä uusi lääkäri sanoi ensimmäiseksi: "tulit sitten sen endometrioosin takia." Sanoin, ei, tulin jälkitarkastukseen. Lääkäri totesi minulta löytyneen endometrioosipesäkkeen 2.3cm x 1.8cm x 1.5cm. Olin kuin puulla päähän lyöty. Se oli kuulemma niin pieni, ettei sitä leikata.
Viimeiset kuukautiseni alkoivat huhtikuun alussa. Odotin niitä, mutta kuvittelin niiden jääneen pois stressin takia (työ- ja opiskelukiireitä). Ennen juhannusta tein raskaustestin ja se oli negatiivinen. Juhannuslauantaina alkoi ruskeaa tiputtelua. Sunnuntaina ei ollut, maanantaina taas oli. Nyt tiistaina en vuoda. Pelkään, että endometrioosi on levinnyt munasarjoihin ja kohtuun, niinkuin ystävälleni kahden lapsen äidille kävi ja nyt on hänellä kohdun poisto edessä. Nyt pelkään itselleni samaa kohtaloa. Vaikka olen vuosia jo ajatellut, ettei meille ole tarkoitus tulla vauvaa, silti ajatus kohdunpoistosta on lopullinen. Ei jää toivoakaan jäljelle. Torstaina menen lääkäriin ja pelkään kuollakseni mennä sinne.
Olen aina ajatellut vanhempia työkavereitani, joilta on kohtu viety syövän tai myoomien takia. Osalle heistä on tullut masennusta ja pelkoa naiseuden katoamisesta. Olen aina lohduttanut heitä, ettei se minnekään katoa. Silti nyt jo etukäteen sama pelko kiusaa minua, ja ajatus siitä, mitä mieheni tekee tällaisella naisella, joka ei voi lapsia saada. Hullu ajatus, sillä hän on jo kauan sitten sanonut, ettei se haittaa, että hyvin voimme elää kahdestaankin elämämme. Hän pitää lapsista, muttei välttämättä halua omaa, vaikka jos se olisi alkunsa saanutkin, se olisi saanut tulla. Itselläni on paha olla ja pelottaa...
Keväällä 03 tunsin eräänä aamuna alavatsassani vihlaisun ja kohta tuntui kuin pimpissäni olisi ollut neulatyyny. Istuminen sattui todella kovin.Oksetti ja olin harmaa ja hikinen. Lähdin lääkäriin, joka passitti minut sairaalaan. Siellä oksensin rajusti. Minulla oli ollut vesikysta, joka oli puhjennut yllättäen. Gynekologi tutki minua ultralla ja kutsui toisenkin vielä huoneeseen. Ihmettelin, mikä on vialla. He sanoivat, ettei mikään ja että he vain varmistivat toisiltaan, kun yksin ei kuulemma nähnyt hyvin, koska kone oli vanha.
Sain ajan kuukauden päähän mennäkseni jälkitarkastukseen. Siellä uusi lääkäri sanoi ensimmäiseksi: "tulit sitten sen endometrioosin takia." Sanoin, ei, tulin jälkitarkastukseen. Lääkäri totesi minulta löytyneen endometrioosipesäkkeen 2.3cm x 1.8cm x 1.5cm. Olin kuin puulla päähän lyöty. Se oli kuulemma niin pieni, ettei sitä leikata.
Viimeiset kuukautiseni alkoivat huhtikuun alussa. Odotin niitä, mutta kuvittelin niiden jääneen pois stressin takia (työ- ja opiskelukiireitä). Ennen juhannusta tein raskaustestin ja se oli negatiivinen. Juhannuslauantaina alkoi ruskeaa tiputtelua. Sunnuntaina ei ollut, maanantaina taas oli. Nyt tiistaina en vuoda. Pelkään, että endometrioosi on levinnyt munasarjoihin ja kohtuun, niinkuin ystävälleni kahden lapsen äidille kävi ja nyt on hänellä kohdun poisto edessä. Nyt pelkään itselleni samaa kohtaloa. Vaikka olen vuosia jo ajatellut, ettei meille ole tarkoitus tulla vauvaa, silti ajatus kohdunpoistosta on lopullinen. Ei jää toivoakaan jäljelle. Torstaina menen lääkäriin ja pelkään kuollakseni mennä sinne.
Olen aina ajatellut vanhempia työkavereitani, joilta on kohtu viety syövän tai myoomien takia. Osalle heistä on tullut masennusta ja pelkoa naiseuden katoamisesta. Olen aina lohduttanut heitä, ettei se minnekään katoa. Silti nyt jo etukäteen sama pelko kiusaa minua, ja ajatus siitä, mitä mieheni tekee tällaisella naisella, joka ei voi lapsia saada. Hullu ajatus, sillä hän on jo kauan sitten sanonut, ettei se haittaa, että hyvin voimme elää kahdestaankin elämämme. Hän pitää lapsista, muttei välttämättä halua omaa, vaikka jos se olisi alkunsa saanutkin, se olisi saanut tulla. Itselläni on paha olla ja pelottaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen todella pahoillani puolestasi ja voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. kun luin kirjoitustasi tuli minulle todella paha olo ja samalla kysyin, että miksi maailman pitää olla näin kavala ja epäoikeudenmukainen. Ajattelin myös, että mitä pahaa mahdollisesti sinä olet tehnyt, että tämä on rangaistus sinulle jostain?!
Ihmettelen myös mainitsemiesi lääkäreiden toimintaa. Millä ihmeen luvalla he jättivät sinulle kertomatta, että mikä sinun on?! Tuo on jo todella törkeää käytöstä. Olkoonkin sitten niin, että kone saattoi olla vanhe jne, mutta olisi heidän täytynyt rehellisesti kertoa sinulle edes epäilyksistä. Kai he nyt jotain sentään tiesivät.
Toivon todella, että kysymyksessä EI OLISI kohtuun ja munasarjoihin edennyt endometrioosi, että kyse olisi jostain muusta. Voihan olla että sinulla on vain ollut oireeton tulehdus tai, että sinulla on kuukautiset alkamassa. Mutta mikäli kysymyksessä olisi tämä sinun pelkosi levinneestä endometrioosista, niin en tiedä miten osaisin sinua lohduttaa. En vain löydä oikeita sanoja. Ymmärrän hyvin sinun tuntemuksesi ja pelkosi naiseuden katoamisesta, mutta kuten itsekin olet toisille todennut, ei se katoa sinultakaan. Olet nainen siinä missä ennenkin!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja yritä jaksaa kaiken tämän stressin ja pelon keskellä=0)
Hei..
Ymmärrän tilanteesi todella hyvin, mutta älä menetä toivoasi vielä..
Tämä on aivan tosi juttu vaikka uskomattomalta kuulostaa.. Paras ystäväni halusi lapsia 25v asti, eikä mitään tapahtunut, 33v löydettiin endometrioosi, pieni, joka leikattiin ja taas oli lapsi toiveissa. Mitään ei tapahtunut, endometrioosia leikattiin pois 4 kertaa. Ystäväni avioliittokin kariutui lapsettomuuteen. 38v hän oli yksin ja lopulta hyväksyi lapsettomuutensa, tapasi ihanan miehen ja kovien kipujen vuoksi joutui taas leikkaukseen. Endo oli tosi paha ja levinnyt kohtuun, munatorviin ja munasarjoihin, lääkäri sanoi ettei pahempaa ole nähnyt ja lapsia ei ikinä saa. kohdun poisto aika varattiin 3kk päähän.
Kohtalo puuttui peliin... Seuraavat kuukautiset olivat myöhässä eikä hän reagoinut siihen mitenkään, nauroi että omaisuuden oli jo tuhlannut elämänsä aikana raskaus testeihin ja aina oli ollut turhaa... Patistin hänet kuitenkin kanssani apteekkiin, ostimme apteekin raskaus testin ja 2 viivaa!!!! Suoranainen ihme!!! 7.5kk kuluttua hän synnytti terveen pojan 39v.
Aina siis on toivoa, toivottavasti et menetä omaa toivoasi vielä... Ja korostan että lapsettomuus hänen aikaisemmassa liitossa johtui endosta, mies oli ok,jolla 2 lasta aikaisemmasta suhteesta...
Loppujen lopuksi lapseen ei tarvita kuin yksi munasolu ja yksi siittiö,oikea ajoitus ja rakkautta. Onnea sinulle, toivottavasti kaikki ok.
Tuli aivan kamalan paha olo kun luin kirjoitustasi!Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää,tukeudu ystäviin ja sukulaisiin, he ovat sitä varten!Toivottavasti kaikki selviää parhain päin!Koita jaksaa ja vaikka tuntuu vaikealta, niin iloitse elämän pienistä asioista ja koita jaksaa!Olemme kaikki hengessä mukana ja pidämme kädet ristissä ja toivomme parasta!!
oloni, kun kävin eilen lääkärillä. Minulta otettiin pyynnöstäni papakoe, vaikka lääkäri kertoi kohdun suun ja limakalvojen olevan hänen mielestään puhtaat. Painellessa ei ollut arkuutta vatsassa eikä verikokeissa ilmennyt mitään tulehdusta tms. Maanantaina aamulla menen ultraääneen, jos kuukautiset eivät ala sitä ennen. Tuskinpa alkavat, ei olokaan ole sellainen, että alkaisi. Nyt jännitän, mitä ultrassa näkyy. Mieli on kuitenkin maassa ja itkettää, varsinkin kun lehdet hehkuttavat julkkisten vauvoista ja sukulaisissa lapsia saa mm. narkomaaniäiti. Kiitos kuitenkin kaikille vastanneille. On hyvä saada positiivista palautetta omalle mielelleen, ettei koko ajan synkistelisi ja tietää jonkun jossain olevan samalla aaltopituudella.
eikä endometrioosini ole levinnyt. onneksi. vesikystia löytyi todella paljon ja sain lääkityksen niihin. toivottavasti nyt alkaisvat auttamaan jotta kiertoni normalisoituisi ja saisin sen kauan kaipaamani vauvan... jotenkin vain järki sanoo, että kun ei vauva ole näinä vuosina alkuaan saanut, en koskaan saakaan lasta. on vain vaikeaa oppia hyväksymään se.