ajattelin kysellä teiltä sellaista, mikä tulee pian eteen. minulla ei tosin ole vielä perhettä arabimieheni kanssa, joten en tiedä kuuluuko tämä tänne palstalle lainkaan..kyse on nimittäin perheen perustamisesta.
millaisen prosessin tuloksena olette perustaneet perheenne? meillä on kymmenisen vuotta vanha suhde ja asia alkaa olla ajankohtainen. olemme keskustelleet lapsista ja haluaisimme niitä kovasti. mitään ratkaisevaa ei vielä olla tehty. haluaisinkin kysyä, mitä kaikkea on tullut eteen teille, joilla on seka-avioliitto muslimin kanssa?
ihan käytännön juttuja siis ja asialiseen sävyyn, kiitos!
millaisen prosessin tuloksena olette perustaneet perheenne? meillä on kymmenisen vuotta vanha suhde ja asia alkaa olla ajankohtainen. olemme keskustelleet lapsista ja haluaisimme niitä kovasti. mitään ratkaisevaa ei vielä olla tehty. haluaisinkin kysyä, mitä kaikkea on tullut eteen teille, joilla on seka-avioliitto muslimin kanssa?
ihan käytännön juttuja siis ja asialiseen sävyyn, kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi!
Minullakin on arabi mies, muslimi.Olemme olleet yhdessä yli 6 vuotta(4v naimisissa)Täällä hetkellä odotamme esikoista ja kaikki on mennyt mainiosti.Hän on kiltti ja huomaavainen, ja uskon, että hänestä tulee upea isä.Uskonnosta hän ei paljon välittää, mutta ite toivon, että lapsemme kasvaisivat kahden uskonnon välillä, sehän on rikkautta!Toivon sulle ja sun miehellesi kaikkea hyvää ja tsemppia yritykseen!
Minulla ei ole arabimiestä, vaan albaanimies, mutta kun hän on myös muslimi, katson, että voisin vastata kyselyysi. :o)
Me olemme olleet yhdessä noin 7 vuotta, josta 5 naimisissa ja meillä on pian 4-vuotias tytär. Asumme Suomessa.
Lasta emme aikoinaan hankkineet mihinkään tarkkaan harkittuun oikeaan aikaan; olimme aika nuoria (juuri 20-vuotiaita) ja molemmille tuli vain armoton vauvakuume, joten annettiin mennä.
Mitään ongelmia ei ole lapsen kasvatuksen suhteen ilmennyt. Meillä on hyvin samat kasvatusperiaatteet ja mieheni on loistava isä. :o) Siis todellakin, jos häntä jossain voi kehua, niin se on isyys.
En tiedä kuuluuko sama arabikulttuuriin, mutta albaanikulttuurissa lapset ovat aikalailla numero ykkösiä ihmisten elämässä. Kaikki ovat todella lapsirakkaita. En ole itseasiassa tavannut ketään, joka ei luontevasti ottaisi kontaktia lapsiin ja hellittelisi heitä heti ensi tapaamisesta lähtien. Miehestäni näki tämän myös heti. Näin, että hänestä tulisi hyvä isä.
Hän osallistui lapsen elämään heti raskaudesta lähtien, oli kiinnostunut ja innostunut raskaudestani. Tosin synnytyksessä ei ollut, koska pelkäsi koko tapahtumaa. Hän osallistui heti vauvan hoitoon ja osallistuu edelleen. Hän myös mielellään ottaa lapsen mukaansa kun lähtee vierailemaan tai ulkoilemaan, lapsi ei ole aina minun vastuulla. Hän on tiukka kurin pitäjä, mutta antaa vastalahjana paljon rakkautta. Lapsestamme on kasvanut kiltti ja reipas tyttö. :o)
Kultturellisesti olemme pyrkineet kasvattamaan lastamme kahteen kulttuuriin. Puhumme molemmat hänelle omaa äidinkieltämme ja yritämme tasapuolisesti pitää yhteyttä molemman kulttuurin edustajiin (käytännössä suomalaisuus kuitenkin toki korostuu, koska asumme täällä). Hankimme hänelle kirjoja, videokasetteja ja musiikkia molemmilla kielillä.
Uskonto elämässämme ei juuri näy, koska mieheni on tapa-muslimi ja minä tapa-kristitty. Vietämme vain juhlapyhiä, ei sen kummempaa - molempien uskontokuntien. Hän saa valita aikuisena sitten oman tiensä, uskoo mihin tahtoo tai ei mihinkään.
Tämä kuulostaa nyt varsinaiselta hehkutukselta, mutta totuus on tosiaan se, että lapsia tämän minun miehen kanssa kannatti tehdä. :o) Ongelmia meillä on toki ollut parisuhteessa, mutta ne ovat koskeneet eri asioita.
mukavaa kuulla, että teillä menee ajatukset yksiin lasten kasvatuksessa!
kyselen tällaista kun meillä on tässä perhesuunnitteluvaihe menossa. tosin me olemme olleet yhdessä jo kymmenisen vuotta, joten mitään hätiköityä(!)emme vissiin ole tekemässä..taitaa minun tapauksessani olla kyse enemmänkin rimakauhusta ja siksi täällä pyydän kokemuksia.
tuon saman olen huomannut myös omassa miehessäni, minkä sinäkin omassasi: hän on todella lapsirakas ja näyttää siltä, että lapset pitävät myös hänestä. itsellänikin on sellainen tunne, että hänestä tulee upea isä. samoin hän kantaa jatkuvasti huolta vanhemmista, sekä omistaan että minun.
minua ei koskaan ole yritetty ahtaa nyrkin ja hellan väliin. minua ei ole ikinä hakattu kotona eikä suhteessa. olen myös opiskellut itselleni kolme ammattia ja käyn töissä. nyt vaan tuntuisi siltä, että haluaisin jäädä kotiäidiksi vähäksi aikaa, sillä työni on todella rassaavaa enkä usko, että jaksaisin sitä ainakaan pienen lapsen kanssa. monet työkaverit ovat tehneet sen ratkaisun.
toivottavasti saan vielä lisää vastauksia, tuttavapiirisäni kun ei ole ketään, jolla olisi mies eri uskoinen!
Muslimiperheessä(arabit)on yleensä tapana,että äiti ottaa vastuun lapsista.Kun mies käy töissä,vaimo on kotona lasten kanssa ja laittaa ruokaa ja touhuaa kotona-niin kauan kun lapset on ns.lentäneet pesästä.Miehellä on tapana seurustella kavereiden kanssa ja hän viettääkin suurimmaksi osaksi aikaansa näiden kavereiden kanssa-tämä korostuu silloin kun lapsia alkaa tulla taloon.Mies ei vaihda lapsen vaippoja,eikä pese heidän peppujaan,saatikka muutenkaan osallistu lapsen pesujuttuihin-leikkijäksi hänestä kyllä on ja lapselle lepertelijäksi.Muslimimies(arabi)ei yleensä osallistu synnytykseen.
Miltähän vuosisadalta tietosi mahtavatkaan olla? Vastaan miten meillä: Meillä molemmat ottavat vastuun lapsesta ja hänen kasvattamisestaan. Olen nyt ollut kotona lapseni kanssa kaksi ja puoli vuotta, mutta elokuussa alkaa taas opinahjo. Koulutan itseäni edelleen. Ei, en ole teini, vaan 26-vuotias. Mieheni sanoo, että SAAN olla kotona niin kauan kuin haluan, mutta koin itse, että nyt jos koskaan enää koulun penkkejä kuluttamaan. Miehelläni ei ole tapana hengailla kavereidensa kanssa, vaan vapaa-aika b´vietetään kotona. Kaverit saavat tulla meille, mikäli niin haluavat. Jos mieheni on menossa tapaamaan ulkopaikkakuntalaisia ystäviään, ottaa hän monesti poikamme mukaan, koska haluaa tämän oppia myös omaa äidinkieltään. Mieheni vaihtaa vaippoja, on aina vaihtanut. Niin kakkaset kuin pelkät pisutkin. Viikottain mieheni vie lapsemme uimahalliin, jotta minä pääsen kuntosalille. Arabimieheni olisi osallistunut synnytykseeni, mutta minut leikattiin niin nopeasti, ettei ehtinyt mukaan. Ennemminkin kirjoituksesi sopisi mieheni setään tai isään, jotka ovat jo reilusti yli viisikymppisiä.....
kun lähdette vaikka koko perhe lomamatkalle miehen kotimaahan? Miehen käytös muuttuu hetkessä ja SINÄ huomaat olevasi arvoton ihminen nyrkin ja hellan välissä. Tottakai Suomessa esitetään parempaa kuin oikeasti ollaan mutta vain siksi, että suomalaiset junttinaiset rakastuisivat arabimiehiin. Mutta kun ollaan miehen kotimaassa, niin muuttuu ääni kellossa.
Ollaan oltu kolmesti ja kahden viikon päästä mennään taas katsomaan isoisää ja isoäitiä. Eipä muutu ääni kellossa.
kuka sinä olet tuomitsemaan arabimieheen rakastunutta naista juntiksi?
on tullut vissiin katottua liikaa elokuvia kun sulla on tuollainen kuva arabimiehistä..