Lento n.6kk vauvan kanssa

joo kyllä näin on. Jos istuin/kaukalo ei mahdu penkkiin, joutuu se luultavasti ruumaan.
Lapsi kun tulee syliin, on lapsi tavallaan puolittain istuvassa asennossa. Nojaa sinua vasten. Omaan vyöhösi tulee pieni lisävyö joka laitetaan lapselle. Lasta ei tarvi pitää vöissä kuin nousun ja laskun aikana.
Syöttäminen onnistuu hyvin lapsen ollessa sylissä ja vyö kiinni. Ei se vyö ole niin tiukka kuin kaukalossa. Kannattaa valita ikkunapaikka ni saa vähän omaa rauhaa imettämiseen.

Meillä on lapset matkustaneet aina sylissä. Vinkkinä voin sanoa että menkää viimeisenä koneeseen niin ei tarvitse olla paikallaan niin kauaa.

Eihän Euroopan sisäinen lento niin montaa tuntia kestä, etteikö 6kk voisi olla sylissä. Se lapsen vyö on sellainen, että tarvittaessa lapsi voi olla vaikka sylissä makuullaan vaikka on vöissä kiinni.
En ostaisi lapselle omaa paikkaa, vaikka tietysti tyhjällä istuimella lapsi voi nukkua lennon aikana , eikä tarvitse pitää sylissä. Me ollaan check in:ssä kysytty onko koneessa tyhjiä paikkoja ja aina ollaan saatu lapselle oma paikka jos vaan koneessa on ollut tilaa. Ainakin meidän lapsi 6kk ikäisenä nukkui "omalla paikallaan" lennon aikana. Ja imettää voi jos haluaa, minä olen antanut maitoa pullosta ja isommalle antanut tutin nousun ja laskun ajaksi.

Me lennettiin blue1 tai sas kumpi se nyt onkaan ja siellä sanottiin että nousun ja laskun aikana lapsen pitää olla pystyasennossa sylissä. Ei siis oikein imetysmahdollisuutta.

Me mentiin Milanoon ja takaisin tietty, kun lapsi oli 4 kk. En muista mitään hankaluuksia - lapsi kiinnitettiin syliin juuri tuon oman vyön avulla ja siinä puoli-istuvassa asennossa nökötti ihan tyytyväisenä, sillä eihän ne nousut ja laskut kauan kestä. Muun ajan sitten vaihtoi syliä ja asentoa, joi tuttipullosta, 'leikki' sekä nukkui joko sylissä tai keskimmäisellä penkillä (jos vapaa). Juu, nukkui tosiaan penkillä poikittain ihan tyytyväisenä, turvana oli penkkiin kiinnitetty oma turvavyö sekä mun jalka vielä reunalla (rento asento siis itselläkin, kun olen lyhyt ja jalka/jalat mahtui suorana olemaan). Matkustamme useamman kerran vuodessa Milanoon ja muistan lentojen olleen tosi rentoja silloin vauva-aikana, kun ei tarvinnut paljon virikkeitä vielä ja lapsi nukkui paljon. Kun ei väsy tai nälkä vaivaa, niin miksi olisi itkenyt myöskään nousuissa/laskuissa...

Nykyäänkin yritämme ottaa ihan rennosti, vaikka 2,5 vuotiaan kanssa on ihan uudet haasteet. Juuri alle 2-vuotiaana nousu- ja laskuitkut aiheutti se, kun oli pakko sillä samaisella annetulla vyöllä olla paikoillaan sylissä. Nyt kun joutuu ostamaan oman paikan, lapsi tykkää hieman enemmän, kun voi vähän enemmän liikkua ja pikkasen leikkiäkin. Ja nousujen/laskujen jälkeen sitten enemmän virikkeitä ja pikku purtavaakin ajan kuluksi (muutoin ei sellaista huvimutustelua, mutta lentokoneessa sallittu ajan tappamiseksi jne).