Onks se rakkautta kun annetaan oma sydän rakkaalle? kertokaa jotai teidän rakkausjuttuja, niit on kiva lukea :)
LOVEEEE
rakkautta...
12556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hmm... Minä sanoisin omasta kokemuksesta että rakkaus on sitä että haluu olla tämän kanssa taukoomatta, luottaa, koskettaa, pitää häntä lähellä, suojella häntä, auttaa kaikin keinoin, olla tukena jne.
Olin yhden tytön kanssa yhdessä n.4 vuotta sitten. Tunsin olevani täysin rakastunu. Tein kaiken mitä hän käski. Annoin rahaa, ostin kaiken mitä hän halusi. Olin hänen kanssaan 2½ vuotta. Olin aivan murtunut tämän jälkeen. Suunnittelin jopa itsemurhaa mutta onneksi on ystäviä jotka välittää. Silloin ajattelin että se oli rakkautta. Mutta olen nyt onnellisesti kihloissa ja lapsikin on tulossa. Minulla on aivan erillainen käsitys rakkaudesta. Olen ikuisesti kiitollinen minun kihlatulle. Rakkaus on ihanaa, niin se vain on.
Rakkaus on sitä, kun tekee mitä vaan toisen puolesta.
Sitä, kun sydän hypähtää, kun näkee toisen.
Sitä, kun on ikävä, vaikka olisi tunti sitten nähnyt.
Rakkaus on luottamista, rehellisyyttä, välittämistä, uhrautumista...
"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."
1. kor. 13:4-7
Rakkautta on olemassa montaa eri "lajia", vai rakastaako joku vanhempiaan, ystäviään ja seurustelukumppaniaan muka samalla tavalla??
Tuo raamatun määritelmä rakkaudesta koskee lähinnä "yleismaailmallista" tai "Jumalallista" rakkautta. Se ei pelkästään sellaisenaan sovi kuvaamaan romanttista ja intohimoista rakkautta, jota ihminen tuntee kumppaniaan kohtaan. Tarkoitan, että tuo hieno rakkauden määritelmä ei riitä - tarvitaan vielä noiden lisäksi intohimoa, seksuaalista halua, jopa tervettä itserakkautta..Toisen kunnioitus ja suhteen vaaliminen ruokkivat rakkautta. Rakastakaa lähimmäisiänne, ennen kuin on liian myöhäistä!
OISPA HIENOA OLLA SEMMOINEN IHMINEN JOKA VIELÄ MUISTAISI VAIMOAAN SYNTYMÄPÄIVINÄÄN JA MUINA.
Mä rakastan mun poikaystävää!Haluan olla vierellä hyvinä ja huonoina hetkinä.Ensin riidellään, sitten itketään yhdessä ja lohdutetaan toisiamme.
ikävöidään ja iloitaan...ollaan onnellisia ja surullisia!
MUSTA OIS UPEAA RAKASTUA JA TYYLILLÄ.JA SAMANA PÄIVÄNÄ JYSÄHTÄISI SITTEN KIHLAPOMMI JA KIHLAJAISPÄIVÄNÄ HIFK-JOKERIT 10-7 JA SE OIS SITTE MEIÄN KIHLAJAISLAHJA
Rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi, kun rakastat itseäsi voit rakastaa ketä vain.
Mä löysin ihanan pojan yhdeltä leiriltä, me oltiin ihan "kiinni" toisissamme. Sit se leiri loppu, oli todella haikeeta. Loppuseremoniassa, leiriläiset itki. Mä itkin. Mä tykkäsin siitä pojasta, mutta se asuu kaukana, puolentoista tunnin päästä täältä. Se on surullista. Me viestiteltii pari viikkoo, sit tavattii. Oltiin puol yhestä puol kymmeneen. Saatoin sen juna-asemalle, juuri kun poju astui junaan hän huikkasi mulle "Mä rakastan sua" ja se lähti junalla takaisin kotiin. Taas itkin.
Rakkaus lämmittää, niin kun se sanonta menee. Mutta mitä sitten tämä on kun itkee kun toinen joutuu lähteä kotiin? On ikävä toista, kaipaa toista. Sitä ei voi olla kaipaamatta. Rakastaa toista vaan niin paljon. Mutta miksi sitten jos rakastaa toista niin paljon, särkee melkeen sydämmensä siitä että toisen on lähdettävä, että sen on vain mentävä, joskus rakkaus ei ole reilua! >:(
voin kertoo jos mailaat ens mulle
olen niin rakastunut...mutta kaipaan..kaipaan niin paljon poikaystävääni... ollaan oltu yhdessä yli puoltoista vuotta..mutta aina joudutaan olemaan erossa kesät..ja kaikki lomat... se on niin vaikeeta... katsokaas kun asun suomessa, mutta olen virolainen, joten ollaan perheen kanssa aina virossa kaikki lomat... tekee vaikeeta olla erossa..mutta pakko se vain on kestää..toisaalta tämä erossaolo taas vahvistaa suhdettamme, monet meidän ikäisemme ovat eronneet jo aikoja sitten..ehkä sen juuri sen takia, että ovat kokoajan yhdessä ja lopulta kyllästyvät toisiinsa...mutta meidän suhde kestää ja kestää...aina kun postikusti polkee talomme ohi ja näen, että olen taas saanut ihanan kirjeen rakkaaltani, sydäntä lämmittää..sitten laitan jonkun ihanan biisin soimaan ja luen kirjeen, kaivaten kultaani...ikävöin ja huokailen... öisin näen unta yhteisistä, ihanista illoista..ja mietin tulevaisuutta... lasken päiviä, tunteja, minuutteja..jopa sekunteja, milloin taas nähdään... ja silloin, kun se päivä taas koittaa, olen ikionnellinen... *huokaus*
rakastan sinua, tiedät sen.... tiedät kuka olen, jos luet tämän...
...todella ihanalta! Mä ja mun kulta, tavattiin n. kaks viikkoo sitte, ja se oli ihanaa. Siis ekaks me ei uskallettu ees puhuu toisille.. sit jokin sano mulle tee se sano jotain, ja me alettiin puhua. Vaikka mä olenki vähän ujohko, niin nyt mä olen varmaa rohkeentumassa :) no sit me nähtii siis leiril, ja nyt sit puoltoist viikkoo leiri jälkee nähtii ja me oltii iki onnellisii.. lähtöajalla, mä itkin, mä näytin mun tunteet ja itkin. Tää poika asuu niin kaukana melkeen 2 h ajomatkan päässä. Se surettaa mua todella.. Nyt ei nähä yli kahteen viikkoon ja mua surettaa, mitä mä teen ilman mun poikaa kahteen viikkoon?
tiedän sen, erossa olo on todella vaikeaa.. mutta jos todella välittää ja rakastaa, niin sen myös kestää! usko pois... ja sitten kun taas näette...*huokaus*...se on niin ihanaa sitten taas halata ja suudella ja rutistaa omaa kultaansa... :) kyllä kestät, luota muhun! ;)