Sattumalta eksyin tälle keskustelupalstalle ja täällä näyttää olevan monipuolisesti tietoa tarjolla vasta-alkajille. Kiitos siitä. Taidan alkaa pikkuhiljaa tuumasta toimeen. Isäni ja äitini suvuista on kummastakin tehty jo kohtuullisen perusteelliset sukututkimukset, joten aivan täysin tyhjästä ei täydy lähteä liikkeelle.
Tehtävänäni on lähinnä olemassa olevan tiedon täydentäminen ja tallentaminen edelleen tuleville jälkipolville. Materiaalia on kertynyt aika kivasti; kirjeitä, kuvia, kertomuksia henkilöistä, tapahtumista ja kohtaloista (sukulaisilta, viranomaistahoilta). Periaatteessa pitäisi vain oikeastaan tarttua tuumasta toimeen ja alkaa luomaan kokonaisuutta.
Kaipaisin mielipidettä erääseen asiaan jo tutkimuksen saloihin aiemmin perehtyneiltä. Joutuuko keräämänne tieto koskaan ns. sensuurin kohteeksi? Onko mielestänne elossa olevilla henkilöillä (vanhat ja nuoret) oikeus saada tietoonsa asiat, jotka voisivat mahd. järkyttää ko. henkilöä tai särkeä hänen "illuusionsa" omasta perhe/sukuyhteisöstään? (esim. viralliset ja epäviralliset "lehtolapset", perheen sisäiset tapahtumat, joista tietyistä syistä vaiettu, jne.)
Tehtävänäni on lähinnä olemassa olevan tiedon täydentäminen ja tallentaminen edelleen tuleville jälkipolville. Materiaalia on kertynyt aika kivasti; kirjeitä, kuvia, kertomuksia henkilöistä, tapahtumista ja kohtaloista (sukulaisilta, viranomaistahoilta). Periaatteessa pitäisi vain oikeastaan tarttua tuumasta toimeen ja alkaa luomaan kokonaisuutta.
Kaipaisin mielipidettä erääseen asiaan jo tutkimuksen saloihin aiemmin perehtyneiltä. Joutuuko keräämänne tieto koskaan ns. sensuurin kohteeksi? Onko mielestänne elossa olevilla henkilöillä (vanhat ja nuoret) oikeus saada tietoonsa asiat, jotka voisivat mahd. järkyttää ko. henkilöä tai särkeä hänen "illuusionsa" omasta perhe/sukuyhteisöstään? (esim. viralliset ja epäviralliset "lehtolapset", perheen sisäiset tapahtumat, joista tietyistä syistä vaiettu, jne.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ainakaan vielä ole kohdalle osunut vaikka vasta 4 sukupolvea, kummastakin on haettu ja kyllä siellä jo niitä tossakin vaiheessa jokunen oli.
tai oot aloittanut hienon projektin jota myös sairaudeksi on sanottu .... Joo minä kun tein niin ensinnäkin huomasin olevani tutkija jonka tarkoitus ei ole loukata ketään, eli kaikkia ei pidä kirjoittaa, mikä loukkaisi. Jätä omaksi tiedoksi, se on sun etuoikeus kun teet tutki-elmaa. Toisaalta sitten joistain sudenkuopista, älä arvaile tai muunna alkuperäisen lähteen kieltä, jos teet niin aluperäinen näkyville myös.
Älä jäljennä suoraan vanhoja juttuja/ kertomuksia totena, tulee monia yllätyksä nimistä, tekiöistä, vuosiluvuista kun ne on monen polven takaa kerrottu ja aveltu (Jos jäljennät niin oikea suhtautuminen) Ihmis- muisti on lyhyt.
JH
Kuten sanoit, ihmismuisti on lyhyt. Toisinaan myös erittäin valikoiva. Ymmärrän siis, että kerrotun tiedon kohdalla on hyvä muistaa tietyn tasoinen "mediakriittisyys". Kerätyn tiedon alkuperäisen muodon säilyttäminen on myös erittäin oleellista; onhan kysymyksessä haastatteluihin perustuva tutkimustyö.
Luonnollisesti minulla on etuoikeus jättää asioita mainitsematta. Toisaalta toimisin mielelläni lahjomattoman tutkijan tavoin ja esittäisin asiat asioina ilman sensurointia. Uskon päätyväni lahjomattamuuteem; oli sitten kysymyksessä omani tai lähisukulaisteni elämä. Omille lapsilleni tai heidän lapsenlapsilleen tiedot tulevat olemaan saatavilla luultavasti vasta kuolemani jälkeen. Ehkä näin on parasta. Asiasta päättäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.
Voi miltei sanoa, että jossain vaiheessa jokaisesta suvusta melkeensä löytyy aina jotain sellaista, mistä taas joku voi verää "porot sieraimeen", mutta se on mielestäni sitten kyseisen henkilön jonkinasteista ahdasmielisyyttä. Jokaisen pitäisi tajuta, että ei se, mitä jossain sukupolvessa on joskus sattunut, ei ole jälkipolvien syytä ja ei se asia miksikään muutu, vaikka sitten kuinka kiukuttelisi. Kyseiset asiat pitäisi pystyä ottamaan ainoastaan rikkautena. Vastaavanlaisia juttujahan tapahtuu tänäkin päivänä. Tietysti kunkin on mietittävä sitä, mitä kenellekkin suvussaan voi kertoa ja miten. Sukuni vastusti aikoinaan melko rankasti sitä, kun kerroin, että alan tutkimaan sukua. Mitä sitten onkin tullut vastaan, on ollut minulle yllätys, mutta ne asiat ja tapahtumat kuuluvat minun sukujeni historiaan ja voisi sanoa, että ilman joitain tapahtumia, minua ei olis olemassakaan, koska niin moni asia vaikuttaa aina toisiin tapahtumiin.
Minusta on myös outoa tutkia sukua ja sitten jättää jotain mainitsematta.. Eihän se sukua huononna vaikka olisikin noita mustia lampaita joukossa, eiköhän niitä löydy joka suvusta.
Outoa ruveta peittelemään totuutta, kertoa vain "iloisia tarinoita tavallisista ihmisistä"..
Tuotapa juuri tarkoitin, kun kirjoitin, että jokaisesta suvusta löytyy aina jotain "salattavaa". Itse olen tuonut esille kaiken sen, mitä vastaan on tullut ja mielestäni näin pitääkin tehdä. Mikäli jotain"suodattaa" pois, silloin mielestäni kieltää tavallaan oman olemassa olonsa. Eihän minua voi olla olemassa ilman historiaani ja muiden tekemälle historialle en minä taas voi mitään. Onhan kuitenkin niin, että on ihmisiä ,jotka ovat tarkkoja juuriensa puhtaudesta, että tiedän heidän jopa maksaneen ammattitutkijalle paljon, että tutkimustulokset hävitetään, kun sukuun on ilmaantunut aikoja sitten esim. matkaaja itärajan takaa ja sitä "kunnia" ei ole kestänyt. Kuitenkin kannattaa aina harkita, kenelle tutkimustuloksiaan esittää, ennenkuin ryhtyy salaamaan jotain tietoa. Parempi mielestäni "olla hiljaa", kuin kirjoittaa historiaa uusiksi ja kunkin mielen mukaisiksi.