perhe muuttaa ulkomaille

Moikka!

Laita ilman muuta ranskalaiseen kouluun jos itse voit olla tukena ranskan kielessä. Siellä kuten suomessakin on valmistavia luokkia toisen kielisille lapsille. Opiskelu ranksalaisessa kulttuurissa on antoisaa lapselle ja koulunkäynti innokkuus ja oppimishalukkuus ihan toista luokkaa kuin suomessa. Ongelmia tulee kun joskus palaatte takaisin suomeen. En tiedä onko suomessa muualla ranskakielisiä kouluja kuin Helsingissä. Paluu suomalaiseen kouluarkeen voi olla lapselle kova.
Ranskassa kuri on (ainakin hyvissä kouluissa) ihan toista luokkaa kuin suomessa.

Toisaalta kansainvälisen koulun oppilaiden vanhemmat ovat yleensä hyvin koulutettuja ja ehkä keskimääräistä kiinnostunempia koulutuksen tsosta ja yleensä lapsensa oppimisesta.Opiskella voi muistaakseni ainakin ranskaksi ja englanniksi, jollain alueella myös saksan voi valita pääkieleksi.

Suomenm (tai ruotsin) opetusta kannattaa vaalia koko ajan lukemalla lapsille ääneen ja puhumalla omaa äidinkieltään.

Asuimme kaksitoista vuotta euroopassa, joista viimeiset neljä vuotta Brysselissä. Olemme asuneet myös ranskassa. Lapseni ovat nyt 12- ja 8-vuotiaat pojat.Perheemme on kaksikielinen, pojat puhuvat kotona suomea ja ruotsia. Ulkomailla oloaikana ovat oppineet ranskan ja englannin hienosti, sekä alkeita espanjasta ja saksasta. Koulussa opiskelivat ensin ranskassa ranskankielellä ja sitten Belgiassa kansainvälisessä koulussa englanniksi. Espanja ja saksa tulivat perheessämme asuneiden aupairien myötä.

Paluu suomeen viime kesänä oli kauan odotettu ja toivottu juttu, sekä vanhemmille että lapsille. Koulunkäynnin aloitus normaalissa peruskoulussa oli järkyttävää.Tuntuu, että murrosiän kynnyksellä oleva vanhempi poikani on taantunut yhdessä lukuvuodessa muutaman vuoden taaksepäin käytöstavoissaan ja oppimishalukkuudessaan. Yksin suomalaista koulujärjestelmää ei voi syyttää, kyse on myös normaalista murrosikäisen mielenmylleryksestä. Ranksassa tai Belgiassa en juurikaan saanut kuulla mistään käytöshäiriöistä koulussa. Vanhempia ihmisiä kunnioitettin eikä opettajan auktoriteettia asetettu kseenalaiseksi. Suomessa niistä keskusteleminen on näemmä arkipäivää. Suomessa vanhempiensa realistinen käsitys lapsistaan tuntuu kauan ulkomailla asuneelta olevan jotenkin hukassa. Vanhemmuus on kateissa. Kuka niitä lapsia opettaa jos ei kotona anneta mallia. Koulun tehtävä on pitää huolta sivistyksestä, ei opettaa lapsia käyttäytymään hyvin ja kunnioittamaan ympärillä olevia ihmisiä.

Esikoululainen oppii ranskan kielen nopeasti ranskalaisessa koulussa. Isompien lasten kohdalla (yli 12 vuotta) suosisin kansainvälistä koulua. Olen lukenut tapauksista, jossa ummikkosuomalaislapset ovat parissa kuukaudessa oppineet uuden asuinmaansa kielen ollessaan normaalissa koulussa.