Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Mistäs sait sen nimen?

Siis ehdottaako psy kliniikka sitä? Vai miten tämä nyt menee, en ihan ymmärtänyt?

Eli se olisi julkisen sektorin maksamaa lyhytterapiaa.

Kyllä ratkaisukeskeisestä on apua, mutta ehkä enemminkin pakko-oireissa yms. Pitkäaikaisvaikutuksia on vaikea tietää, ei ole kovin paljon tutkittu.

Jos haluat oikeasti hoitaa itseästi, hakeudut pidempään psykoterapiaan, voit hakea siihen Kelan tukea. Siinä joutuu kyllä maksamaan omavastuuosuuden.

Joo siis nimen sain klinikalta, mutta kelakorvausten kautta menee koska terapeutti on yksityinen. Ja olen tietoinen tuosta omavastuuosuudesta mikä sekin hirvittää koska rahatilanne on huono. Siksikin ei tekisi mieli turhasta maksaa jos sitten apua ei olekaan tai jos masennus uusii vielä senkin jälkeen. Jotenkin tuntuu että ratkaisukeskeinen on liian "keveä" ratkaisu ratkaistakseen yhtään mitään sisäistä.

Ratkaisukeskeinen ei ole hyvä terapia. Monissa tutkimuksissa jää selvästi muista terapioista. Esimerkiksi kognitiivinen, kat tai psykodynaaminen ovat parempia. Niissä syntyy syvempi ymmärrys ongelmiin. Psykodynaaminen paras, jos ongelmat laajamittaisia ja koko persoonallisuuden rakenteisiin ja piirteisiin liittyviä. Mutta jos et tykkää psykologisoida ongelmiasi ja pohtia tunteistasi, motiivejasi yms.mene ratkaisukeskeiseen.

"Minua myös mietityttää tämä "ei yritetä korjata rikkinäistä vaan keskitytään ehjään" asenne."

Vastaan sinulle vaikka en ehkä osaa.

Itse olen käynyt läpi noin 10 vuoden, ajoittain aika vaikeankin masennuksen, joka alkoi työuupumuksesta, mutta jota en juurikaan hoidattanut lääkäreillä. Kävin pariin otteeseen psykiatrien vastaanotoilla, mutta aika pian huomasin kuinka kaukana nämä lääketieteelliset teoriat ja diagnoosit ovat ongelmistani ja kuinka lääkekeskeinen tuo hoitotarjonta oli. Toki jostain lääkkeistä (diapam, unillääkkeet, betasalpajat) oli paljon hyötyä oireiden ja juuri noiden sosiaalisten pelkojen hoidossa, mutta itse masennukseen ne eivät juuri vaikuttanneet. Kokeilin myös SSRI ja SNRI lääkkeitä, mutta laihoin tuloksin.

Sen sijaan löysin paljon apua henkisyydestä ja henkisestä kirjallisuudesta. En halua mainostaa mitään uskontoa, enkä tuputtaa ajatuksia, mutta väitän nyt jo usean vuoden kokemuksella, että buddhalaisesta filosofiasta löytyy paljon pohdittavaa ja ajatuksia juurikin tuohon alussa lainaamaani kirjoituksesi kohtaan. Siellä ihmistä pidetään lähtökohtaisesti (ytimeltään) ehjänä, joka on vain oppinut väärät ajatusmallit, mielen myrkyt elämäänsä. Ja näistä on täysin mahdollista päästä eroon vähintään niin paljon, että alkaa taas arvostamaan itseään ihmisenä riippumatta oikeastaan siitä, mitä mieltä muut asiasta ovat. Tietynlaista uskoa siis tarvitaan, mutta ei millään lailla dogmaattista hörhöilyä, vaan hyvin loogista ja helposti omaksuttavaa oppia, jonka tehon saa ja voi ihan itse kokeilla.

Hienon filosofian ja ajatusten lisäksi em. "uskonto" tarjoaa työkaluksi meditaation. Se tuntuu aluksi hölmöltä, ja hieman hävettävältäkin, mutta kun muutaman kerran löytää sen vapauden, jota pelkästään omista (masennuksessa negatiivisista) ajatuksista hetkeksi eroon pääseminen tuo, ei voi kuin ihmetellä miksi vastaava metodi puuttuu kokonaan länsimaisesta hoidosta. Meditointi on tehokas tapa taistella masennusta vastaan. Ja siinä ei vatvota menneitä, vaan yritetään löytää se ihminen kaiken kokemansa kurjuuden alta, eli keskitytään siihen ehjään ja unohdetaan se rikkinäinen.

Idea on hyvin yksinkertainen. Keskittymällä tietoisesti tähän hetkeen, läsnäoloon, kaikki negatiiviset ajatukset katoavat. Ne toki palaavat kun tuo keskittyminen raukeaa, mutta tuo hetki tarjoaa näkymän, että on olemassa vapaus masennuksen ahdistuksesta ilman terapiota ja lääkkeitä, vain mieltä harjoittamalla. Helppoa se ei ole, mutta ajan kanssa nuo hetket pitenevät ja negatiivinen ajattelu vaihtuu tietynlaiseen keveyteen. Ei euforiaan, vaan rauhaisaan ja hyvään oloon, hieman samalla tavoin kuin pieni määrä diapamia ahdistuksessa vaikuttaa.

Itse olen vapautunut noin 90 prosenttisesti masennuksestani ja ison kiitoksen siitä annan em. kuvailemalleni henkiselle polulle, ja toki niille lukuisille kirjailijoille, jotka ovat asiasta meille länsimaisille tuosta kirjoittaneet. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja kokeilemaan, mitään ei tuossa voi menettää, mutta paljon voi löytää.

En tiedä, onko meditaation ja lääkehoidon tai terapian yhdistelmää juurikaan tutkittu, mutta en usko että mitään esteitä ei ole sillekään, että käyttää niitä kaikkia yhtä aikaa.

"Toisekseen olen huomannut hiljaisuudessa vaanivan tietynlaisten ahdistavien varjojen. Joskus ei mieli ole maassa ja olo on vain tyhjä, mutta se ei tunnu hyvältä vaan melko kauhealta itseasiassa. En tiedä mistä se johtuu, sillä kaiken järjen mukaan olotilan pitäisi olla tyyni ja rauhallinen ja hyvä. Mutta eipä ole. "

Tuohon en osaa oikein sanoa, koska itse koen meditaation ja hiljaisuuden juuri päinvastoin. Me vapauttavat ahdistuksesta, joka syntyy liialla ajattelulla ja kuvittelulla.

Oma masennukseni oli pitkälti elämän pettymyksistä saatua, eli tavallaan opittua suhtautumista vaikeuksiin. Pääsin siitä eroon hyvin kun oivalsin, että elämä on tämmöistä - ylä- ja alamäkeä - ja että masennus on vain oma suhtautumiseni asiaan. Siinä tuo itämainen ajattelu, jossa korostetaan ihmisen olevan ytimeltään puhdas ja iloinen, auttoi huomattavan paljon. Se valoi uskoa siihen, että masennus on vain kuorikerros ja sen alta löytyy rauhaa ja iloa. Ja näin on löytynyt.

Voihan toki olla, että sinulla on jokin ihan neurologinen (aivokemiallinen) häiriö ja et siksi pääse eroon masennuksesta. Tällöin lääkkeet lienevät se paras apu.


"Moni asia luo kuplan jossa ihmisten on hyvä elää ajattelematta liikaa maailmaa. "

Olen samaa mieltä, mutta en pidä tuota kuplaa pahana asiana. Ihminen tarvitsee suojaa nykyistä tietotulvaa vastaan ja siinä toimivat niin kuplat kuin meditaation opettama kyky olla ajattelematta ja nauttia hetkestä.

Yksi hyvä keino vähentä masennusta on sulkea televisio, tai ainakin valikoida mitä sieltä katsoo. Uutiset, dokumentit ja ajankohtaisohjelmat käsittelevät lähinnä maailman kurjuutta ja sitä kuormaa ei kannata enää lisätä, etenkään jos ei ole mitään suojakuorta tuota vastaan.

Tsemppiä sulle!

Naurettavaa jo tuo ratkaisukeskeisten tapa kertoa itsestä. "Perustuu tasavertaiseen suhteeseen autettavan välillä"?? Eikö kaikki psykoterapia perustu tasavertaisuuteen ja yksilön kunnioittamiseen. Voi olla persoonissa eroja jos joku uskoo olevansa psykoterapiassa kävijää viisaampi. Itse kävin psykodynaamisessa terapiassa kolme vuotta eikä koskaan tullut tunnetta, että terapeutti olisi asettunut yläpuolelleni ja yrittänyt olla parempi kuin minä. Oli mahtavaa oppia tuntemaan itseään uudella ja syvemmällä tavalla, oikeesti. Ei kukaan neuvonut tai käskenyt olemaan mitään. Kaveri kävi kognitiivisessa ja hän koki sen olevan ihan hyvä hänelle.

Tuon ratkaisukeskeisen terapian on ottanut esille Ben Fyrman. Luin siitä juuri äskettäin. Maallikkona tulee mieleen, että jos olet saanut masennukseen jo vuosia eheyttävää hoitoa vuosia niin olisiko aika vaihtaa ja kokeilla muuta. Voihan uudella terapialla on parantava vaikutus rikkinäisyyteenkin. Kun keho vaurioituu esim. iho, terve kudos ennenpitkää sivuuttaa ja poistaan tieltään kuolleen ja toimimattoman solukon.
Ja eihän terapeutti ketään paranna: se tekee henkilö itse. Terapia auttaa työstämään asioita ja antaa työkäluja ongelmiensa selvittelyyn ja oivaltamaan asioita uudella tavalla.

Ratkaisukeskeinen terapia toimii siinä missä muutkin suuntauksen, kyllä se ihan näyttöön perustuvaa terapiaa on. On myös tutkittu sitä, että ei niinkään väliä terapiasuuntauksella vaan sillä, millainen sinun ja terapeutin suhde on. Toivottavasti löydät sopivan terapeutin, johon voit luottaa. Etsi terapeuttia, elä suuntausta, on minun mielipiteeni.

Asia lienee jo selvinnyt, aloitus on "hieman" vanha

Ratkaisukeskeisestä terapiasta ei ole mitään hyötyä kenellekään, vähiten ihmisille jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan. Psykoanalyysi on myös huuhaata eli turhanpäiväistä aivopesua, rypemistä menneissä ja ihmisten syyttelyä.

Itseasiassa kaikki terapiamuodot voisi lopetuttaa ja sen sijaan ryhtyä kunnioittamaan ihmistä ihmisenä, tukea, osoittaa empatiaa, mitään terapioita tällaiseen ei tarvita.