Meillä on 3-vuotias vehnisnarttu, jonka kynsiä emme onnistu leikkaamaan sitten mitenkään. Se pelkää jo merkkejä tulevasta leikkuusta. Ja pelkopuree jos jotain yrittää. Joskus onnistun saamaan takajalkojen jonkun kynnen siis yhden kerrallaan vain ja vaikka palkitsisin vaikka millä niin pelko ei tunnu poistuvan...Onko kellään muulla samankaltaisia kokemuksia??? Ahdistaa vaan kun kynnet vaan kasvavat, vaikka kesällä onneksi myös kuluvatkin.
Olemme ajatelleet että pentuvaiheessa on täytynyt olla karvaita kokemuksia tästä, aivan varhaisvaiheita emme tunne, koira tuli meille joidenkin kuukausien vanhana jolloin ko. vaikeuksia oli jo. Muuten narttu koirulimme on maailman ihanin virkeä ja iloinen ei erikoisen pelokaskaan.Eikä kysymys ainakaan ole pomottelusta , vaan silkasta pelosta. Eläinlääkärissäkin olemme käyneet , mutta eivät oikein nähneet isona ongelmana vaan antaneet vaan neuvon kynsi kerrallaan ja rauhassa palkinto... mutta kun ei vaan auta!! Kauhistuttaa ajatella miltä kynnet sitten vanhana näyttää...Kaikki neuvot olisivat tervetulleita!!! Pelkään vaan että koiramme rupeaa olemaan kohta liian vanha päästäkseen peloistaan.Mitäs olette mieltä? Ps. asiallisia vast. kiitos , masentaa jo muutenkin.
Olemme ajatelleet että pentuvaiheessa on täytynyt olla karvaita kokemuksia tästä, aivan varhaisvaiheita emme tunne, koira tuli meille joidenkin kuukausien vanhana jolloin ko. vaikeuksia oli jo. Muuten narttu koirulimme on maailman ihanin virkeä ja iloinen ei erikoisen pelokaskaan.Eikä kysymys ainakaan ole pomottelusta , vaan silkasta pelosta. Eläinlääkärissäkin olemme käyneet , mutta eivät oikein nähneet isona ongelmana vaan antaneet vaan neuvon kynsi kerrallaan ja rauhassa palkinto... mutta kun ei vaan auta!! Kauhistuttaa ajatella miltä kynnet sitten vanhana näyttää...Kaikki neuvot olisivat tervetulleita!!! Pelkään vaan että koiramme rupeaa olemaan kohta liian vanha päästäkseen peloistaan.Mitäs olette mieltä? Ps. asiallisia vast. kiitos , masentaa jo muutenkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä taida olla parempia neuvoja mullakaan mitä sait eläinlääkäriltä. Eli kynsi kerrallaan ja muista lopettaa aina leikkuu palkintoon.Eli vaikka yksi kynsi päivässä ja palkinto kyllä se siitä pikkuhiljaa, jos ei onnistu niin itten ne on pakko leikata joko trimmaajalla tai eläinlääkärillä.
varmaan totuttaa se sillä tavalla siihen, että ensimmäisellä kerralla et edes leikkaa kynsiä. Siis otat sakset vaan esille ja kokeilet ja katsot tassuja, puhut rauhottavasti ja palkitset. Ja vähitellen etenet leikkuuseen asti.
Eiköhän se siitä! :)
Myös meillä oli välillä kausi, jolloin vehniksemme kammoksui kynsienleikkuuta. Päästiin siitä kuitenkin yli samalla tavalla kuten pentuna oli sille kynsien leikkuu opetettukin, eli: koirasta todella tukeva ote sylissä ja tassu kerrallaan. Koko ajan pitää kehua. Kuitenkin mielestäni tärkeintä on osoittaa koiralle, että kynsien leikkuu suoritetaan loppuun rimpuilusta ym. huolimatta. Tämän kun koiramme huomasi se suorastaan kynnet ojossa odotti että toimenpide on ohi. Puremiseen voit kokeilla vaikka kuonopantaa tai jotain sen tyylistä. Onnea yritykseen!
Vielä edellisiin lisätäkseni... Jos itse jännität leikkaamista, koira huomaa sen ja pelkää entistä enemmän. Eli laikkaamisessa täytyy olla itsevarma kuin missä tahansa muussakin.