Puolvuotta katselin

Ja taas innostuit. Voi sun kanssas, energinen olet kirjoittamaan. Oletkos ajatellut jotain kirjoittaja kurssia? Voisit kokeilla.

Nyt vasta miee kirjoitan. Palkassahan ei tessiin nähden ole vikkaa... On ihan oma valinta jos haluaa että pieni raha tullee a) työstä, ja leipä maistuu, voi kuiteski kulkee pystypäin.
Tai että b) on työvoimatoimiston kirjoilla, ja siinä harhaluulossa, että työkkäri jakaa työtä.

Itse olen iloinen pienestä toimeentulosta: se on ommaa, ei kuvota syödessäni, eikä yhtään kiusaa vaikka ostaisin joskus huulipunan tai uudet kengät.
Meitä jotka harrastaa kirjoittamistakin arjen ohessa, keikkojen välillä on siksi, kun työ on palasina pitkin päivää.

Pidän siivoustyötä tärkeänä osana yhteiskuntaa, mutta en silti ihmettele niitä, jotka lopulta jättävät alan. Itse olin vuosikausia siivousalalla, aluksi opintojen ohessa ja lopulta valmistumisen jälkeen, kun en omalta koulutusalalta töitä saanut.

En ole tosiaan töitä vieroksuva, olen monentyyppisiä töitä tehnyt. Mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että on pienempi paha jättää nuo siivoushommat kuin jatkaa niissä. Orastava pölyallergia ja lihasten tulehtuminen olivat ehkä ne viimeiset niitit työn epäkiitollisuuden lisäksi. Etenkin loppuviikosta töiden hoitaminen vaati melkoista ponnistelua sen lihassäryn keskellä. Eikä se kipu tullut mistään vähästä, olen kunnostani huolehtiva nuori ihminen ja yritän syödä hyvin ja oikein.

Tein useaa vakkarikohdetta kerrallaan ja lukuisista yrityksistä huolimatta en juuri koskaan saanut kaveria mukaani. Ystävällisestä asenteestani ja pitkäaikaisena olemisesta huolimatta asiakaskohteissa suhtautuminen oli yleensä vieroksuvaa ja ylenkatsovaakin. Myös palkkaus ei tuntunut olevan kohdillaan kaikkeen siihen nähden, mitä piti itsestään antaa.

Lopulta ahdistus alkoi kasvaa niin suureksi, etten nähnyt enää muuta keinoa kuin jättää nämä työt. Paikka lihaskipuisena outolintuna ei enää huvittanut. Työnantajani oli harmissaan lähdöstäni, sillä olin heidän silmissään esimerkillinen työntekijä.

En ole katunut päätöstäni. Siivoustyö voi olla mukavaa osa-aikaisena ja ns. rennommissa kohteissa, mutta pahimmillaan siinä tuntee ihmisarvonsa menneen. Nyt oikeastaan ihmettelen, miten jaksoin niinkin kauan.