Miten autan raiskaukseen joutunutta tyttöystävää?

Aivan. Tällaista juttue ei pelkillä sanoilla korjata, mutta aika korjaa. Olet hänen tukenaan mahdollisimman paljon ja et painosta häntä mihinkään niin ajan myötä se menee suurimmaksi osaksi ohi. Arpi siitä tosin jää.

Arvet voivat kertoa menneisyydestä mutta niiden ei pitäisi määrittää tulevaa.

Hui helvettiku nosti tunteita pintaan, jos joku tekis noin mun tyttöystävälle niin en miettis kyllä kahta kertaa annanko tekijälle turpasaunan ku näen...

Ole vaan sen tukea, halaile ja tällästä...

Ensinnäkin raiskaus on suomen lain mukaa rikos, ilmeisesti häntä hävettää tehdä ilmoitus. Ja jos siitä on jo aikaa niin tekijää ei saada varmaan kiinni ellei tyttöystäväsi tunne tekijää. Ja suosittelisin ilmoitusta koska jos tekijä jäisi kiinni, niin tyttöystäväsi on oikeutettu vahingonkorvaukseen.

Ei kannata painostaa, mutta kyllä psykiatrille kannattaisi mennä. Koulupsykologi on ilmainen ja muistuta että näillä kaikilla on vaitiolovelvollisuus.

Siitä raiskauksesta pitäisi puhua, jos hän ei puhu sinulle niin jollekin muulle. Ja olet oikeassa ei kannata seksiä tässä tilanteessa ehdottaa. Sanoisin että yritä tukea häntä, ja jos hän kyseenalaistaa mitä sanot niin korosta että haluat hänen parasta. Pakko varoittaa että ei ole takeita suhteenne jatkosta....et kyllä vaikuta sellaiselta kusipäältä että jättäisit tytön kaiken tämän jälkeen.
Uusiin kysymyksiin vastataan kunhan esität ne selkeämmin, teksti oli liikaa vain ajatuksenvirtaa

liikutuin törkeen paljon sun kirjotuksest (: hienoo et jotkut saa noin hyvän poikaystävän, voit olla ylpee itestäs. mitä toho raiskausjuttuun tulee, ni mitä enemmä tuet sitä nyt ni sen parempi. sitä olisin itekki toivonu (:

Se haluaa unohtaa koko asian ku sitä hävettää, ja se ei sais sulkea sitä sisälleen. Koska jos se ei saa selvitettyä sitä asiaa niin se tulee vaivaamaan koko loppuelämän sen mieltä. Se pitäs saada jonneki puhumaan, ja kyllä varmaan auttais jos asiasta jonneki ilmotettais. Aluks se on vaikeaa mutta sen jälkeen kun on noi tehty niin on tyttökin paremmassa kunnossa. Älä anna sen sulkeutua ja olla yksin vaikka se haluaiskin ja sano sille että se ei saa jättää sitä asiaa siihen ja ois oikeesti kannattavaa puhua jonkun ammattilaisen kanssa.

Vaikutat aivan tosi tunteelliselta pojalta koska teksi sai todella miettimään ja ajattelemaan. Muuta en nyt keksi kun puhuminen. Tyttöystäväsi täytyy nyt päästä puhumaan jollekkin henkilölle. Sano se hänelle ja kysy että kenelle hän haluaa avautua. Puhuminen meinaan auttaa aina! Jaksamista sinulle ja ennen kaikkea tyttöystävällesi!

Kaverit puhu tänään jotakin ettei tyttöytävä ois ollu oikeen ollenkaan koulussa viimeviikolla eikä tänäänkään ollu. Tiedä sitten että onko vai ei kun en oo samas koulussa sen kaa ja no eihän ny aina jaksa lähtee, mut kyllä se aina silti on kouluu lähteny, ainakin sitten vaan kavereita morjestaa. Ja nyt se ei oo ees menny koululle tai kavereilleen, joka hiukan huolestuttaa. Mut ehkä parempi etten kysele et miksei oo ollu koulussa vai? Ku kylhän se nyt itte saa päättää meneekö vai eikö.

Tänään pyysin sitä meille, mutta eipä oo kuulunu. Ihan kun se ois mulle ollu koko viikon jostaki vihanen. Siks vähän mietinkin tässä että usein sanoin sille että en anna sille tapahtuvan mitään pahaa, ja sit käykin näin, tavallaan siis petin sen luottamuksen. Ja jotenkin tuntuu että jossen olis antanu sen lähtee mihinkään ja muutenkin pitäny paremmin huolen niin näinkään ei olis käynyt. No ainahan jälkeen päin voi miettiä että jos olisn tehnyt sitä sun tätä, josta sit loppupeleissä ei ees oo mitään hyötyä.
Toisaalta tekis mieli vaan mennä niille ja yllättää se ja kertoo jotakin ihanaa sille. Mut sit jos meen ja se ei halua niin onkohan se sit paha virhe? Voisin vaikka sanoo et katotaanko joku leffa tai haluukko voin tehä sulle jotakin ruokaa, vai mitä nyt sisällä pystyis tekeen jotakin oikeen tyttöjen mieleen? Kun ulos se ei luultavasti haluu mennä niin en viitti ees ehdottaa. Ja yleensä meillä on ollu tapana et mennään vaan sängylle makaamaan ja aika varmasti molemmat on aina nukahtanu. Pitäiskö siis tehä ihan perinteisesti ja mennä kaksi nukkumaan jne?

Ja niin kyl mun tietääkseni se tietää ja muistaa sen kuka sen sit oli raiskannu. Ei se kyl mulle kertonu et kuka enkä ehkä enää viitti kauheesti kysyykkään kun kuitenkin sit saan vaan sille pahan mielen. Aijon kyllä joka tapauksessa ehdottaa sille vielä sitä koulupsykologilla käyntii, mut sit onkin paha tilanne jossei se taaskaan suostu tai jättää menemästä tai tälleen. Kun muutenkin nyt se on ihan masentunu ja en tiedä et auttaisko nimenomaan se et se sais kertoo siitä esim mulle. Se kyl tietää että se voi kertoo mulle mitä vaan ja et mä kuuntelen sitä aina, mut niinku joku sanokin niin se varmaan sit häpee sitä asiiaa jolloin se ei sit viitti puhua. Mut miks? Kyl se nyt mulle voi kertoa, kyllä mä ymmärtäisin tai ainakin yrittäisin. Sit kun en tiedä paljoo mitään sen raiskauksesta. Ainoo on että tiedän jätkän iän, mutta en sit tie että oliko se hullu yksin vai oliks sielä muitakin ja huolestuttaa myös et jos se/ne jotenki muutenkin satutti mun tyttöystävää. Varmaan tapahtu jotakin muutakin, koska tuntuu että se on vaan kotona. Kumpa se nyt kertois mulle jotakin niin ihan varmasti auttaisin. Mä tekisin mitä vaan kunhan se nyt vaan kertois kaiken.

Mitä ootte mieltä jos nyt tänään illalla lähen vielä sen luo. Voisin vaikka ilmottaa aluks ettei se sit suutu. Ja jutella kaikkee mukavaa ja halia paljon sitä ja kysyä että onks sillä vielä tosi paha olo ja haluaisko se kertoo mulle ennemmän siitä, voin vedota siihen että puhuminen auttaa, kun eiks se niin oo. Sit ehdotella just kaikkii koulupsykologeja sun muuta. Vai onko liian aikasta? Mielelläni otan ideoita vastaan ja kiitos edellisistäki.

Just nyt sinun pitäisi olla sun tyttöystävän luona eikä täällä suomi24:ssä

Noniin jätkä nyt ollaa sit ihan vitun syvällä jos alat jo syyllistämää itseäs asiasta johon et voinut vaikuttaa eikä voitu ennustaa. Tämä lupaus ettet anna tapahtua mitään hänelle on mitä kukavain rakastunut voi sanoa, ja tarkoitus onkin saada tyttö tuntemaan itsensä rakastetuksi.

Sanoit että aina jälkeenpäin voi miettä entä jos... Niin, huono juttu on että teet sitä jo nyt. Toimi, ettei tarvitse jossitella miten olisit voinut toimia tukeaksesi tyttöä. Soita sille, lähetä viesti, mene luokse. Kaikki keinot on sallittuja. Sano että olet huolestunut ja että haluat jutella. Ja miksi hän häpeää että ei voi puhua sinulle, no naispuoliset ihmiset tietää ehkä paremmin mutta epäilen että syy on että tuntee tekijän, tämä on arvaus.

Ja psykologilla käynti on enemmän kuin tarpeen, tuollaista ei ihan heti sivuuteta. Ja jos hän tietää kuka hänet raiskasi niin sitä suuremmalla syyllä poliisiasiaksi tämä. Jos liian kauan viivyttää niin poliisin työ hankaloittuu suuresti. Suomessa ei ole rikoksestailmoittamisvelvollisuutta, mikä on surullista juuri tälläisissä tapauksissa, mutta periaatteessa sinäkin voisit tehdä sen. Tosin tuo idea ei liene kovin hyvä jos tyttö ei hyväksy sitä. Parasta olisi että menisitte yhdessä poliisilaitokselle...
Oletan että lisää tekstiäsi on tulossa

öö miks kaikki on heti kauheen negatiivisiä :o poikahan yrittää parhaansa ja toiset vaan mollaa. Pitäis ehkä ny ennemmin kannustaa ihmiset!
Alottajalle, hyvä jos kävit tyttöystäväs luona ja kannattaa varmasti jatkossakin käydä :) Suosittelen myös että rohkeasti puhut asiasta hänen kanssaan ja käytte yhdessä poliisin luona. Ja voit sanoa ettei tyttöystävän tarvi turhaan hävetä tapahtunutta, ja kannustat häntä kertomaan poliiseille ja hoitajille jne. Tsemppejä! :)

Käy hakkaamassa se jätkä.

Ehota likkakaverillesi gangbangia sun ja sen raiskaajan kans.

En nyt osaa sanoa onko hyvään vai huonoon suuntaan mennyt tää. Olin viimeyön ja koko tän päivän sen luona. Oltiin vaan niillä ja no jäi vähän huono maku kun ei se osannu sanoo sit oikee mitään. Jotenkin tosi turhauttavaa kun yritän kaikkeni ja tuntuu että tyttöystävä ei ees yritä ollenkaan. En nyt tarkota et sen täytyis salaman nopeesti olla kun mitään ei olis käynyt. Mut kyllä ainakin huomattavasti auttais jos se sit myös kertois että mitä sillon kävi. Osaisin paremmin sit suhtauttuukkin koko asiaan. Kun enkai mä ny voi pakottaakkaan sitä kertoon.

Ja yritin oikeen lempeesti kertoo syitä et miks kannattais kertoo poliiseille jne. mut ei nii ei. Täs kohta masentuu ittekkin kun joutuu katteleen oman ihanan kullan surua.
Joo siis ilmanmuuta varmasti nyt menisinkin heti poliisiasemalle kertoon ketkä ne saatana hullut oli, vaikka sit ilman tyttöystävän lupaa. Haluun saada ne paskiaiset vastaamaan teoistaan, mut näköjään sit tyttöystävä ei.
Pitäisko nyt vaan sit yrittää muuttaa sen mieli vai odottaa et se itte toivottavasti kertoo ja näin?
Ja siis joillekkin et tottakai oon ollu paljon sen luona, heti sillonkin kun se tapahtu mut kyl mä annoin sille hiukan omaa rauhaakin kun se sitä vaati.

Tottakai paha on sanoa mihin suuntaan on mennyt koska tyttö on varmasti järkyttynyt edelleen ja itse olet varmaan hieman 'sekavassa' tilassa. Varmasti on turhauttavaa kun itse yrität toimia ja tyttösi ei innostu puhumaan. Älä silti lopeta, koska 1. Ei hän voi vain sulkeutua tuollaisen jälkeen 2. Hän tarvitsee tukeasi 3. Hän on tyttöystäväsi, hänen hyvinvointi on sinunkin huolesi ja tällähetkellä ei kovin hyvin asiat mene. Kerro hänelle että puhuminen voi helpottaa, ja jos hän ei lämpene niin kerro että sinua häiritsee epätietoisuus kun hän ei kommunikoi. Oletan että hänen vanhemmat eivät tiedä koska jos tietäisivät niin poliisioltaisiin otettu jo tähän mukaan... Yritä saada hänet puhumaan edes jollekkin, ja yritä suostutella myös rikosilmoitukseen, on surullista että tällaisiä jätetään ilmoittamatta. Ja niin, täytyykö edes mainita etä sinun on oltava nyt s henkisesti vahvempi osapuoli, muuten tämä ei toimi.

Moikka!

Tuntuu vaan, että nyt on ihan pakko kommentoida tätä ketjua. Ja kohdistan nyt sanani etenkin alottajalle:)

Elikkä oon ite ollu aika lailla samassa tilanteessa kun sun tyttöystäväs on nyt. Siitä tosin on nyt lähemmäs 4 vuotta aikaa, mutta kuitenki. Raiskaus on kuitenki niin iso asia kokea, ja sen jälkeen on TÄYSIN NORMAALIA tuntea just häpeää ja syyllisyyttä, mitä ei varmaan mmoni pysty ymmärtämään. Se kun kuitenki hyökkää niin suoraan herkkään kohtaan ihmisyydessä. Itelläni oli myös sillon poikaystävä, johon aloin pitämään todellakin paljon etäisyyttä. Siihen liittyy niin paljon ristiriitasuutta, ku tuntuu, että oma keho on täydellisen tahrittu ja kuitenkin rakastaa jotakin ihmistä. Se on hyvä, että sun tyttöystävä on sulle pystyny kertomaan tosta:) Ite kannustaisin vaan antamaan aikaa, olla vaan lähellä, eikä yrittää painostaa mihinkään. Rakkaus ja luottamus johonki ihmiseen on sillon koetuksella, mut kyl se sitten joskus palkitaan, jos toinen jaksaa seisoa rinnalla noinkin kovan kokemuksen jälkeen.

Ja sitte tosta rikosilmotuksen tekemisestä. Itekkä en halunnu tehä, enkä myöskään tehny. Olin siis sillon raiskauksen aikaan 15, ja aloin ite oireilemaan vahvasti syömisellä. Lähetteen sain nuorisopsykiatrian poliklinikalle terkkarilta ja siellä aloin käymään. Vasta joskus lähemmäs 18 vuotiaana uskalsin kertoa asiasta, koska muuten siitä oltas voitu tehä lastensuojeluilmotus plus pakottaa kuulusteluihin. Eikä sellanen asioiden yksityiskohtanen penkominen varmasti auta yhtään poliisin kanssa, joka vaan tahtoo saada sen rikoksen tekijän oikeuteen, eikä aattele yhtään uhrin tuntoja. Mutta siis pointti oli ehkä se, että jos annat tyttöystävälles aikaa pohtia sitä, tekeekö ilmotuksen vai ei, punnita eri vaihtoehtoja ja seistä sen takana mitä ikinä hän päättäki tehdä.

Oikein paljon voimia teille molemmille

Moro!

Ensinnäkin pysy sää vahvana ja tukena, koska sitä sun tyttös nyt tarvittee. Hienoo huomata kuinka kunnolliselta tyypiltä vaikutat ja kuinka välität tyttöystävästäs. :) Näytät pystyvän myötäelämään hyvin, siitä on apua tässä tilanteessa, kun tyttö on sekaisin jostain joka on kamalaa ja jota ei koskaan olettaisi tapahtuvan tutulle tai varsinkaan itselleen. Oon itse tuntenut yhden uhrin ja tässä tapauksessa tilanne oli mennyt todella huonoksi. Niin ei kuitenkaan käy sun tytölles, teillä alkutilanne on huomattavasti parempi.

Pysy vierellä ja anna sen hoitaa puhuminen jos puhututtaa. Painostaa ei pidä liikaa, se lukee jo aikas monessa edellisistä kirjoituksista. Voit kysellä jotain pientä ja vähän puhututtaa (älä anna sen sulkeutua), mutta jätä aiheen puiminen ja varsinkin seksijutut toistaseks taka-alalle. Sitten, kun tilanne rauhottuu voit kysäistä miten tyttö haluaa menetellä jutun kanssa. Tyttö on tässä jutussa pääosassa ja tiedän, että ymmärrät sen. Psykologia itsekin suosittelisin, se auttaa monissa eri tilanteissa. Jo pelkkä ajatus psykologille menosta ja ajatusten selviämisestä on auttanut monia. Faktana vielä se, että yli puolet suomalaisista käy psykologilla jossakin vaiheessa. :) Toki psykologin vastaanotto voi tuntua vieraalta ja kamalalta ajatukselta, "jos se vaikka rupeaisi viemään asiaa eteenpäin!" Sillä on vaitiolovelvollisuus ja se voi antaa ehdotuksia miten menetellä, lopusta pitäisi tytön itse päättää. Voimia molemmille!

uusi troll on syntynyt

Auttaisko sen raiskaaminen asiaan?? Voisit kokeilla

jumalauta siinä on alottaja mies paikallaan. ihan tosi, elä vittu ikinä jätä sitä tyttöä, se niin tarvii sua(=

Pahottelut kun nyt vasta kirjottelen, mutta mun elämään on mahtunut nyt vaikka mitä ja on ollut nyt niin paljon kaikkea huolehdittavaa mutta vihdoin VIHDOIN tuntuu että kaikesta mitä oon tehnyt on ollu hyötyä. Asiat on nyt suht hyvin, paitsi mun ja tyttöystävän suhde, mutta jospa se vielä tässä ajan kanssa..

Ihunainen tyttöystäväni viimein pitkän suru jakson jälkeen suostui mun "painostuksesta" käydä koulupsykologilla, ja sieltä se sitten ohjattiin pariin muuhuun hoito paikkaan. Ja nytten se sitten käy aika useesti jutelemassa sellasseen mukavan naisen kanssa. En kauheesti vielä oo eroo huomannu mutta ainakin se oli sille hoitajalle sitten pystyny kertomaan kaiken. Oon niin ylpee siitä! Ja sieltä sitten otettiin poliisilaitokseen yhteyttä, ettei tyttöystävä ees itte joutunu kertomaan niille aluks. Toki se kyllä on poliiseille jutellu ja paljon oon sen mukanakin ollut tukea ja turvaa antamassa. Jes hyvinhän tää näyttää menevän. Poliiseiltä kuitenkaan ei vie paljoa oo uutisia tullu, mutta täytyy ny oottaa ja toivoo ettei ollu enään liian myöhästä. Ja kyllä nyt oikeen oikeesti pääasia tässä kaikessa on että tyttöystävä saadaan kuntoon ja että se pystyy jatkamaan elämäänsä normaalisti.
En osaa viel sanoo miten tää meijän suhde nyt jatkuu. Tottakai toivon et tyttöystävä haluais ja pystyis vielä jatkamaan mun kanssa. Mutta pakkohan se on sit hyväksyy sen päätös oli se mikä hyvänsä. Ei auta siis muu ku toivoo parasta.
Mutta hei kiitos jokaselle tukea antavalle, kaikki tuki on ollu tarpeellista!

Raiskaa se ;)

Koita vaa olla sen tukena :) ite oon joutunut seksuaalisenhyväksikäytön uhriksi enkä saanut apua kuin nyt vasta ja siitä on kuitenkin jo melkein vuosi. Ja tossa tilanteessa ei oo hyvä olla yksin. Vaikka tyttösi sanoo että haluaa vaan unohtaa koko asian se ei oo ratkaisu mä koitin samaa ja olin jo pahassa jamassa sen takia.. Tyttösi tarvii nyt sun tukea asiassa, sun pitää näyttää sille ettet jätä sitä ton takia vaan että rakastat sitä oikeasti :)

Jos hän joutuu uudelleen raiskatuksi, on vielä huonompi juttu. Kehottaisin saada hänet kertomaan kaikin keinoin, muttei liian painostavasti!

Muista olla hänen tukenaan, hän toipuu varmasti vanhempana ja kiittää kun autoit häntä vaikeina aikoina jne. :) Ja psykologi tosiaan auttaisi ei sitä tiiä vaikka hyppäis sillalta, vaikkei siltä yhtään vaikuttaiskaan :|

raiskaaja linnaan muut vangit hoitavat siellä sen nyöryytyksen ja pahoinpitelevät sitä useita kertoja mutta sille se on helvetin oikein!!!

Luin koko keskustelun ja olin ihan kauhuissani, mutta ihanaa tietää että asiat ovat menossa parempaan päin. Hyvä että tyttö suostu menemään puhumaan ja toivotaan että tekijä saadan kiinni. Ja äläkä huoli miten teidän suhde jatkuu, tyttöystäväsi tajuaa toivottavasti miten ihana poikaystävä sillä on, kun olet jaksanut tukea sitä koko ajan ja muutenkin. Mutta seksiä ei kannata mennä ehdottamaan, koska hänelle on varmasti jäänyt traumat. Mutta kyllä nekin lievenee ajan myötä.

Kaikkea hyvää teille jatkoon! :)