Täti on vaipunut koomaan. Ikää Hänellä on 95 vuotta ja mieleltään pysynyt pirteänä ja huumorintajuisena, vaikka muuten kunto on hiipunut.
Hänen ainoa poikansa kuoli viisikymppisenä ja sen jälkeen Hän on pitänyt minua kuin omaa poikaansa, ja tunne on molemminpuolinen. Nyt on luopumisen aika, vaikka se ei kuitenkaan helppoa ole.
Se on lohtuna, että Hän toivoi jo poispääsyä, koska kunto tuli jatkuvasti huonommaksi.
Viimeinen toivomus oli, että minä tulisin arkkua kantamaan.
Se on minulle kunnia-asia.
Hänen ainoa poikansa kuoli viisikymppisenä ja sen jälkeen Hän on pitänyt minua kuin omaa poikaansa, ja tunne on molemminpuolinen. Nyt on luopumisen aika, vaikka se ei kuitenkaan helppoa ole.
Se on lohtuna, että Hän toivoi jo poispääsyä, koska kunto tuli jatkuvasti huonommaksi.
Viimeinen toivomus oli, että minä tulisin arkkua kantamaan.
Se on minulle kunnia-asia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tätisi sai elää pitkän elämän.
Hienoa että hänellä oli sinut.
Olen itse menettänyt poikani, tiedän mitä merkitsit tädillesi.
Meidän on luovuttava jostain koko ajan täällä maan päällä, kunnes on luovuttava elämästäkin.
Lapsen menetys on raskain asia, jonka voin kuvitella, enkä sitäkään niin syvältä, kun se jonka kohdalle se sattuu.
Hauskaa oli aina tädin kertomuksia kuunnella Hänen elämänvaiheistaan, aina lapsuudesta lähtien.
Elämä on ollut tosi köyhää. Hänenkin piti pienimpänä kerjätä joskus ruokaakin.
Koulupakkoa ei ollut, ja Hän lähti kiertokoulusta isoon taloon aluksi lapsenpiiaksi. Talosta sai ruokaa ja vähän palkkaakin, jonka Hän antoi kotiinsa sairaille vanhemmilleen.
Aina Hän on lopuksi sanonut, että Hänellä on ollut hyvä elämä, eikä Hänellä ole valittamista.
Missään tapauksessa Hän ei halunnut lastensa "riesaksi", vaan hakeutui palvelutaloon, kun ei pärjännyt enää yksin kotona.
Poika piti Hänestä tosi hyvää huolta ja siksi pojan menetys oli erityisen raskasta.
Syvästi uskovaisena ihmisenä Hän kertoi niistäkin asioista ja odottikin jo pääsyä pois.
Sanoinkin Hänelle, että puhu siellä portilla minun puolestan, kun tiedät minun olevan tulossa.
Huumorintajuisena ihmisenä Hän nauroi ja sanoi senkin tekevänsä.
Sinulla on ollut hieno elämänvaihe, kun olet saanut kulkea tätisi rinnalla.. 1900 luvun alussa Suomessa oli vähäosaisella melko vähän vaihtoehtoja ja nuorille tytöille lapsenpiian paikat oli tavallisia, sai katon pään päälle ja ruokaa... hyvästä paikasta sai olla kiitollinen ja sitten oli tietysti niitäkin missä piian elämä oli kovaa..
Usko onkin ollut monelle elämän tukipilari.. Suomessa vain nykyisin elämä on mennyt niin materiaaliseksi, että uskoa vieroksutaan.. kun taas monessa maassa, myös länsimaissa ihmiset ovat omasta uskonnosta ylpeitä ja kertovat hyvin pian mihin kirkkokuntaan kuuluvat. En tiedä onko tämä luterilaisuus sitten ollut niin paatosmaista vai mikä se on..
Olen itsekin huomannut, että monella uskossa olevalla on rauhallisempi ote elämään ja vastoinkäymisten sietokyky parempi..
Tuntuu vaan, että nykyisin mikään ei riitä.. valitetaan ja valitetaan..
vai iin
Olen Äidiltäni ja tädiltäni paljon saanut. Siitä kiitos heille.
Tosiasiassa biologinen Äitini antoi minut kasvattilapseksi kasvatusäidilleni ollessani yksivuotias.
Viisivuotiaana menetin kasvatusisäni.
Ei ole kultalusikka suussa synnytty.
Vaikeaakin on ollut, mutta en valita.
Totuudenpuhujien perään riittää huutelijoita, mutta ne jääköön omaan arvoonsa.
Niinpä, nykyisin ihmisillä on tasa-arvoisemmat lähtökohdat elämään kuin ennen vanhaan.. silloin sitä oli sitä yhteiskunta luokkaa mihin syntyi ja vähäosaisella ei elämässä paljoa vaihtoehtoja ollut...
Toisaalta en tiedä oliko hyväosaisellakaan niitä vaihtoehtoja aina.. ukkikin kertoi muutamasta perheestä, jossa vanhemmat päättivät mitä lapset alkavat opiskelemaan.. lääkärin pojasta piti tulla lääkäri vaikka papiksi olisi tahtonut.. no, siinä kävi kovin ikävästi, nuoren miehen nimi löytyi hautakivestä..
Tänään juttelin äitini kanssa inkeriläisitä ja heidän kovasta kohtalostaan..
Historiaa kun lukee ja kuuntelee, ymmärtää monta asiaa paljon paremmin
Kokeilen toimiiko saunalahti. Ei pääse kirjoittamaan.
Jo toimii välillä ei pääse. On kaunista ja kylmää, päivällä aurinko paistaa kirkkaasti, oikein häikäisee.
Aamulla oli 34 astetta pakkasta, lämmitin mökin perjantaina kun on vapaata. Täällä pidetään pakkasta, ostin linnuille monenlaista ruokaa, siellä on nytkin kymmeniä lintuja syömässä ja pari oravaakin.
Tänään alkaa taas omaishoitajan arki, lähden ajelemaan kaupunkiin.
Täällä mökillä on mokkula, hyvin toimii muuten, Saunalhti vain ei toimi Suomi24 kanssa kun satunnaisesti, on kuulemma samoja IP-numeroja, jotkin ovat bannissa ja se vaikuttaa myös ihan asiallisiin kirjoittajiin.
Täti nukkui viime yönä pois tajuihinsa tulematta.
Vaikka se on aina ikävää, niin parempi on että pääsee turhista kärsimyksistä, kun ei ole toivoa paranemisesta.
Hän sanoi, että kuolema ei tule toivomalla, eikä pakene pelkäämällä.
Otan osaa. Tätisi on nyt siellä mihin meidän kaikkien matka johtaa.
Varmaan sinulla on ikävä, tädillä on nyt hyvä.