Olen joutunut kahteen oikeudenkäyntiin ”rakkaan” X:ni vuoksi, joka uhkasi laittaa minut katuojaan jos lähden hänen luotaan. Oikeusaputoimisto on maksanut asianajaja palkkiot, koska omaisuuteni on vielä X:ni hallinnassa.
Huomioni on kiinnittynyt kahteen asianajajaani jotka ovat suhtautuneet asiaani välinpitämättömästi, syyksi olen katsonut sen että heidän palkkion maksaja on valtio.
Luettelen epäkohtia joihin olen huomioinut:
1. Sähköposteihini ei ole vastattu
2. Kolmeen soittopyyntööni ei vastattu
3. Käräjäoikeuden tuomari joutui patistamaan kirjallisia todisteita
4. Oikeudenkäyntiin mentiin ilman valmistautumisneuvottelua
5. Istunnossa asianajajat olivat hyvinkin vaitonaisia.
Onko muilla vastaavia kokemuksia oikeusvaltion toimista?
Huomioni on kiinnittynyt kahteen asianajajaani jotka ovat suhtautuneet asiaani välinpitämättömästi, syyksi olen katsonut sen että heidän palkkion maksaja on valtio.
Luettelen epäkohtia joihin olen huomioinut:
1. Sähköposteihini ei ole vastattu
2. Kolmeen soittopyyntööni ei vastattu
3. Käräjäoikeuden tuomari joutui patistamaan kirjallisia todisteita
4. Oikeudenkäyntiin mentiin ilman valmistautumisneuvottelua
5. Istunnossa asianajajat olivat hyvinkin vaitonaisia.
Onko muilla vastaavia kokemuksia oikeusvaltion toimista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Omasta tapauksestani on hirmuisesti jo aikaa, olin opiskelija ja ajoin isäni autolla pienen kolarin. Vastapuoli väitti kolaria minun syykseni, joten mentiin raastupaan.
Sain oikeusavustajan, koska olin vähävarainen opiskelija ja onnettomuuspaikkakunnalla ei ollut oikeusavustajalla aikaa tai sitten kaikki tehtiin ostopalveluna, joka tapauksessa sain "oikean asianajajan". Näin tämän henkilön tai puhuin hänen kanssaan esnimmäistä kertaa kärjäoikeuden oven ulkopuolella, eikä hän kysynyt mitään asiaan liittyen. Hän ei puolustanut minua mitenkään.
Vastapuolella sen sijana oli erittäin hyökkäävä amerikkalistyylinen asianajaja, mutta onneksi todistajani olivat päättäväisiä. Vastapuoli sai rauhassa väittää, että olin nuori kokematon naiskuski. Kukaan ei kysynyt olinko harrastanut rallia?
Tuomio oli, että korvaukset menivät tasan.
Sen jälkeen en ole oikeuteen tai lakimiehiin luottanut. Enkä menisi oikeuteen ellei olisi aivan pakko. Sittenkin palkkaisin asianajajan ja pakottaisin hänet perehtymään asiaan.
Näinhän se näyttää toimivan ”oikeusvaltiossa”. Paras apu on ilmeisesti oma apu, mutta miten käy heikompiosaisten.
Oma asiani on nyt tuomarin päätettävänä, toivottavasti oikeus voittaa. Laitan tietoa tapauksesta kun tuomio tulee.
Käräjäoikeuden päätös tuli ”nahkapäätös”. Kantaja on voittanut haasteesta 40% ja Vastaaja 60% .
Vastaajan todistajan lausuntoon oli tullut kirjoitusvirhe jossa vastaajan suuhun oli laitettu kantajan sanat, se muutti lausuntoa ratkaisevasti kantajan hyväkäs.
Mitenkähän asiassa tulisi edetä, voisiko viisaammat neuvoa?
Käräjäoikeus korjasi kirjotunvirheen.
”Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n nojalla käräjäoikeus voi korjata tuomiossa olevan kirjoitus- tai laskuvirheen taikka muun niihin rinnastettavan selvän virheen.
Mitään muuta muutosta tuomioon käräjäoikeus ei voi tehdä. ”
Täytyy varmaan mennä vielä mokoman asian takia hovioikeuteen ###
Tyytymättömyyspäätös on jätetty käräjäoikeuteen.
*****Olen joutunut kahteen oikeudenkäyntiin ”rakkaan” X:ni vuoksi,****
Kyse on ilmeisesti siviilioikeudenkäynneistä. Sellaisiin ei kukaan joudu, jos päästään sovintoon !!
Tällainen oikeusavustajien toiminta on hyvin yleistä. Asianajaja saa aina palkkionsa päättyipä juttu miten tahansa. Monet ovat hyvin kiireisiä ja asianajotoimisto on yritys jossa pyritään maksimoimaan tulos. Asianajotoimessa ei käytännössä ole mitään vastuuta liittyen huonosti valmisteltuun työhön. Jos ei syyllisty selkeään laiminlyöntiin tai rikokseen niin ei ole pelkoa sanktioista. Harvoin edes tällöinkään sillä näytön esittäminen sellaisesta on yleensä työlästä ja hankalaa.
Kun käräjäoikeuden käsittelyyn on menty valmistautumatta ja merkittävä osa näytöstä puolustuksen osalta jää esiin tuomatta on tilanne usein syytetyn osalta sillä tavalla ikävä että vaikka hovioikeus asian vielä uusintakäsittelyyn ottaisikin (useinkaan ei ota) niin eväät on sitten pitkälti ne samat mitä aikaisemminkin on esitetty.
Eriksonilta on selvästi pallo hukassa. Niin se on jokaisessa ammatissa, on parempia ja vähemmän parempia. Eivät asianajajat ole poikkeus.
Jos asianajaja omistaa itse toimistonsa, niin ei hän suinkaan itselleen potkuja anna, meni joku juttu sitten miten tahansa. Asiakkaalla on myös oikeus vaihtaa asianajajaansa, tosin tämä on aina rahakysymys.
Huippuasianajajat ovat kalliita, mutta he eivät ota köyhien juttuja ajaakseen. Rikosoikeudenkäynnissä veronmaksaja aina maksaa köyhän oikeudenkäyntikulut, tosin laissa määritellyin taksoin.
Vanhana yrittäjänä olen pyrkinyt pitämään huolen asiakastyytyväisyydestä, jos jokin työ on taloudellisesti vähemmän kannattava sen huonosti tekeminen kostautuu kaksinkertaisesti, siitähän ei jää enää sitten mainosarvoakaan.
Jokaisella ammatti ihmisellä tulisi olla ammattiylpeys, hyvä kello kuuluu ja paha vielä paljon kauemmaksi.
”varaton”
Niinpä! Liikkeenharjoittajia on moneen junaan. Joka ammattikunnassa. Ja kun työn tasoa ei valvota niin mikä on lopulta kansalaisen oikeusturva?
Asianajajienliitto saattaa ottaa kantaa jäseniensä tekemisiin, mikäli joku ensin valittaa. Silloinkin kyseessä on tämän ammattikunnan itsensä ylläpitämä valvontaelin joka ei työn tasoa muutoin kontrolloi. Kun kyseessä on syyttäjä vastaan "varaton" niin heikoilla ollaan.
Nyt kun kaiken lisäksi moraali tarkoittaa jotain mitä kukaan ei näytä enää muistavan, niin jokainen voi miettiä mihin pahimmassa tapauksessa saattaa joutua kun tällainen tekemisen taso yhä vahvemmin vaikuttaa oikeuslaitokseenkin.
Tähän kun vielä laitetaan mausteeksi se että poliisin suorittamat esitutkinnat kärsivät resurssien puutteesta ja että yhä useammin esim.Hovioikeudet hylkäävät valitukset vähentääkseen työtaakkaansa niin herää vaan kysymys...