Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry antaa masennuksesta kärsiville äideille todella huonoja neuvoja rohkaistessaan heitä kertomaan tuntemuksistaan alati vaihtuville, usein puutteellisesti koulutetuille , vailla ammattitaitoa ja laajapohjaista osaamista ja ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita toimiville sosiaalialan ammattilaisille.
Todellisuudessa jo pelkkä väsymyksestä kertominen johtaa todennäköisesti mielivaltaisiin kontrollitoimiin ja vakaviin vaikeuksiin. Masennuksesta valittaminen vaarantaa jo perheen oikeusturvan lisäksi myös lapsen kasvun ja kehityksen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/aiti-sai-huostaanotetun-lapsensa-takaisin/art-1288338364964.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10151631
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
Tässä Äimä ry:n neuvontaa:
"Vaikka synnytyksen jälkeisestä masennuksesta uskalletaan nykyään puhua ääneen yleisellä tasolla, kokee moni äiti leimautuvansa kertomalla synnytysmasennuksestaan. Siksi on edelleenkin tärkeää rohkaista äitejä puhumaan tuntemuksistaan ja hakemaan apua. Tärkeää on myös kertoa ammattilaisille siitä, miltä masennus tuntuu ja miten tärkeää masennuksesta toipumiselle nopea avunsaanti äideille on.
Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys. Saamme Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta toimintaamme. Olemme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia."
http://www.aima.fi/yhdistys/
Miten huostahullun lastensuojelun matkaan harhailemaan lähteneen Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys voi kuvitella olevansa poliittisesti sitoutumaton? Jäsenyys ja RAY:n tuki tarkoittaa automaattisesti vahvaa sitoutumista nykyiseen katastrofaalisia tuloksia ja oikeusturvaongelmia tuottavaan, valvomattomaan ja kontrolli- ja markkinahenkiseen lastensuojelupolitiikkaan ja - yritystoimintaan.
Kontrolliin , leimaamiseen ja syrjäyttämiseen keskittyvästä lastensuojelusta on tullut kansan kahtiajaon julkeimpia ja äänekkäimpiä voimia. Tavallisia suomalaisperheitä on lastensuojelun nimissä lupa lannistaa ja lyödä ja maailman terveimmistä suomalaisvauvoista pitää varhaisen puuttumisen diagnoosi- ja huostahuumassa puristaa sairaita koululaisia ja syrjäytyneitä aikuisia.
Masentuneiden perheiden auttaminen, masennuksen kunnollinen tutkiminen ja masennuksesta kärsivien hoitaminen on niin tärkeä asia, ettei sitä saa uhrata valheellisen ls- propagandan alttarille, ei vaikka todellisuuden kaunistelusta saisi projektityöpaikan ja RAY:n tukea.
Lastensuojelun käkien kanssa liittoutuneiden Äimän käkien kannattaisi lopettaa käkikuorossa kukkuminen ja pienten pudottelu pesistä ja keskittyä takaamaan pesimisapu ja - rauha kaikille.
Todellisuudessa jo pelkkä väsymyksestä kertominen johtaa todennäköisesti mielivaltaisiin kontrollitoimiin ja vakaviin vaikeuksiin. Masennuksesta valittaminen vaarantaa jo perheen oikeusturvan lisäksi myös lapsen kasvun ja kehityksen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/aiti-sai-huostaanotetun-lapsensa-takaisin/art-1288338364964.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10151631
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
Tässä Äimä ry:n neuvontaa:
"Vaikka synnytyksen jälkeisestä masennuksesta uskalletaan nykyään puhua ääneen yleisellä tasolla, kokee moni äiti leimautuvansa kertomalla synnytysmasennuksestaan. Siksi on edelleenkin tärkeää rohkaista äitejä puhumaan tuntemuksistaan ja hakemaan apua. Tärkeää on myös kertoa ammattilaisille siitä, miltä masennus tuntuu ja miten tärkeää masennuksesta toipumiselle nopea avunsaanti äideille on.
Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys. Saamme Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta toimintaamme. Olemme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia."
http://www.aima.fi/yhdistys/
Miten huostahullun lastensuojelun matkaan harhailemaan lähteneen Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys voi kuvitella olevansa poliittisesti sitoutumaton? Jäsenyys ja RAY:n tuki tarkoittaa automaattisesti vahvaa sitoutumista nykyiseen katastrofaalisia tuloksia ja oikeusturvaongelmia tuottavaan, valvomattomaan ja kontrolli- ja markkinahenkiseen lastensuojelupolitiikkaan ja - yritystoimintaan.
Kontrolliin , leimaamiseen ja syrjäyttämiseen keskittyvästä lastensuojelusta on tullut kansan kahtiajaon julkeimpia ja äänekkäimpiä voimia. Tavallisia suomalaisperheitä on lastensuojelun nimissä lupa lannistaa ja lyödä ja maailman terveimmistä suomalaisvauvoista pitää varhaisen puuttumisen diagnoosi- ja huostahuumassa puristaa sairaita koululaisia ja syrjäytyneitä aikuisia.
Masentuneiden perheiden auttaminen, masennuksen kunnollinen tutkiminen ja masennuksesta kärsivien hoitaminen on niin tärkeä asia, ettei sitä saa uhrata valheellisen ls- propagandan alttarille, ei vaikka todellisuuden kaunistelusta saisi projektityöpaikan ja RAY:n tukea.
Lastensuojelun käkien kanssa liittoutuneiden Äimän käkien kannattaisi lopettaa käkikuorossa kukkuminen ja pienten pudottelu pesistä ja keskittyä takaamaan pesimisapu ja - rauha kaikille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Havaintoja Äimän käkien emojärjestön toiminnasta:
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/node/27
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
Ensi- ja turvakoti ahmaisi perheen
"Ystäväni, erittäin kokenut vanhempi lastensuojelun tukihenkilö, soitti minulle kiukkuisena. Kuohui raivosta.
Heti aluksi hän parahti, että ensi- ja turvakotien toiminnasta on alettava puhua julkisuudessa. Hän oli juuri palannut ensi- ja turvakodista, jossa oli vierähtänyt monta tuntia. Hän oli käynyt tapaamassa nuorta äitiä, jolla on taaperoikäinen lapsi.
Ystäväni oli hälyttänyt paikalle naapurikaupungissa sijaitsevan lastensuojelulaitoksen työntekijä, jolla on sydän ja huomiokyky vielä tallessa. Työntekijä oli vaikeroinut ystävälleni, että ensikodissa on jo pitkään pidetty vankina yksinhuoltajaäitiä. Ensikoti jatkaa loputtomiin, aina kuukausi kuukauden jälkeen, kyseisen perheen vankeusaikaa.
Ensikodissa piti alunperin tehdä äidille "vanhemmuuden kartoitus". Laitos itse julistaa pyhästi nettisivuillaan, että tämä arviointi kestää korkeintaan puolitoista kuukautta. Nyt perheen aikaa on kulutettu jo yli tuplasti tuon verran.
Lastensuojeluun erikoistunut asianajaja Leeni Ikonen moittii jyrkin sanoin ensi- ja turvakodeissa suoritettavaa vanhemmuuden tarkkailua. Hän sanoo, että moinen puoskarointi on eettisesti väärin.
Naapurikaupungin lastensuojelulaitoksen työntekijä hälytti ystäväni perheen tueksi, koska hänen mielestään äidillä - lapsesta puhumattakaan - ei ole mitään syytä olla ensikodissa. Äiti on kaikin tavoin pystyvä ja lapsi on ystäväni mielestäni ikäistään kehittyneempi.
Olen meinannut varustaa äitiä tätä tekstiä varten erilaisin luokitteluin, kuten että hän on keskiverto, tavallinen, normaali, raitis ja ylittänyt 18 vuoden täysi-ikäisyysrajan jo monta vuotta sitten. Mutta. Moinen luokittelu on ikävää ja kummallista, vaikka käyttäisinkin noin kuluneita ja harmaita määritelmiä.
Ongelma on mielestäni siinä, että miksi luokittelisin? Järjestelmä nimittäin koettaa rakentaa kansalaisista ja vanhemmuudesta sellaista, jota voidaan luokitella, mutta sellaiseen ei pidä suostua. Minä olisin luokitellut vain siksi, että olisin kuvannut tämän äidin pystyvyyttä ja kykyä toimia itsenäisesti, ilman laitoksen "apua". Silti tunsin sortuvani johonkin kummalliseen, sosiaalikoneistolle ominaiseen normien kyhäilyyn vanhemmuudelle ja vanhemmalle.
Tukihenkilöystäväni soitti mummolle eli yksinhuoltajan äidille. Isoäiti ja isoisä ovat hämmästyneitä ja kauhuissaan tapauksen ja sen kulun vuoksi. Heidänkään mielestä tytär ei kuulu moiseen laitokseen.
Asenteellinen "asiantuntija"arviointi hiipii joka puolelta suomalaiseen perheeseen. Se muuten samalla rikkoo itse perhe-käsitettä. Yhteiskunta toimii nykyään niin kummallisen ideologian mukaan, että jäljelle jää vain itsenäisiä yksikköjä, kuten "lapsi". Lapsen vastapuolena (vastustajana, vastakohtana - ja siis usein uhkaajana) nähdään äiti ja isä.
Kyseinen yh-äiti on kärsinyt parisuhdeväkivallasta. Lapsen isä on ollut väkivaltainen. Isällä on lähestymiskielto. Äiti oli siksi hiukan yllättynyt, että ensi- ja turvakoti oli päästänyt isän vierailulle, kun hän oli tullut etukäteen ilmoittamatta lasta ja äitiä tapaamaan.
Yllättäen väkivalta alkaa olla muuten sellainen ongelma, että siitä ei pitäisi enää puhua viranomaisille ääneen. Perheissä pitäisi ymmärtää salata asia.
Tunnen erään äidin, joka teki rikosilmoituksen siitä, että hänen avopuolisonsa oli käynyt hänen poikansa päälle väkivaltaisesti. Se oli ensimmäinen kerta, kun äiti kuuli väkivallasta. Hän toimi välittömästi. Tapahtuikin niin, että kotikaupungin sosiaalityöntekijät veivät pojan (käy peruskoulun yläastetta) kiireellisesti huostaan.
Sosiaalityöntekijät eivät ole edes väläyttäneet pojan palauttamista kotiin, vaikka äiti muutti pian rikosilmoituksen jälkeen omaan asuntoon ja erosi avomiehestä."
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/ensi-ja-turvakoti-ahmaisi-perheen.html
Kokkaamistakin kontrolloidaan
"Kirjoitin viimeksi eräästä ensi- ja turvakodista.
Kyseinen laitos kärsii asiakaspulasta. Kunnat eivät jostain syystä enää lähetä vanhempia palvelun ääreen, jossa periaatteessa (ohjelman ja julistuksen mukaan) tuetaan vanhemmuutta.
Huostaanottoinnostus (-trendi, -muoti) näkyy ensi- ja turvakodeissakin. Laitos ilmeisesti kärsii nahoissaan siitä, että kuntien sosiaalityöntekijät ryöstävät kiireellisen huostaanoton avulla lapset mieluummin suoraan perheistään lastenkoteihin.
Sosiaalityöntekijät eivät välitä edes selvittää, voisiko perhettä tukea avohuollon tukitoimin.
Sosiaalityön lastensuojelu haluaa lapsen, ei hänen vanhempiaan eikä perhettään. Tähän erittäin karmeaan ja kohtuuttomaan havaintoon olisi suomalaisen yhteiskunnan herättävä! Tämä on vahvistuva nykysuuntaus lastensuojelussa - ja sosiaalialalla laajemminkin.
Ideologia koskee muuten erittäin kipeästi esimerkiksi eroperheitä, sillä eroperheet näyttäytyvät tässä politiikassa rampoina. Ne on niin helppo luokitella ei-toivotuiksi.
Kun koneisto alkaa kontrolloida aidon kiinnostuksen ja sitä seuraavan auttamisen sijaan, avautuu erilaisille leimakirveille rajattomat työmaat. Syntyy valtavia hakkuuaukeita.
Pakko kertoa vielä, että kyseisessä ensi- ja turvakodissa asuvat naiset (vanhemmat ovat kaikki naisia) istuvat seinien sisällä apaattisina ja sairaina. Talossa on koko ajan päällä voimakas koneellinen ilmastointi, joka tekee olemisesta ja hengittämisestä helvetin. Koko ajan vetää ja esimerkiksi limakalvot kuivuvat.
Eräs ystäväni, joka oli myös pakotettu lastensa kanssa tähän laitokseen, kertoi, että hänen lapsensa olivat siellä koko ajan sairaina.
Taaperoikäisellä yh-äidillä on ollut jatkuvasti voimakkaita - ja näkyviä - allergisia reaktioita. Pikku taaperolla myös. Myös ystäväni, tukihenkilö, vaikeroi minulle puhelimessa talossa vierailtuaan, että onpa hirveä olo: hengittäminenkin on vaikeaa.
Ystäväni epäilee, että sisäilmassa on jokin ongelma. Voi olettaa, että talossa on hometta ja ilmanvaihtoputketkin ovat puhdistamatta.
Kuka näitä laitokseen suljettuja äitejä ja heidän lapsiaan auttaa? He näyttivät ystäväni mielestä jo menettäneen toivonsa. Heidän päivänsä kuluvat siihen, että he seitsemän-kahdeksan naista vuorottelee yhden sähköhellan ääressä, pienessä keittiössä, kun kukin käy loihtimassa lapsilleen ja itselleen siellä päivän ateriat.
Ystäväni, joka oli lähetetty laitokseen "lepäämään" (heh, heh...), näki että naiset kokkasivat puutteellisissa oloissa vimmatusti. Heidän oli pakko, vaikka olosuhteet eivät tarjonneet mahdollisuutta juuri muuhun kuin valmisruokien lämmittämiseen mikrossa.
Nämä äidit eivät ole alkoholisteja. Alkoholisteille tarkoitettu rakennus on pihapiirissä kauempana.
Lastensuojelulaitoksia ei valvo kukaan.
Valvontatyö kuuluu lääninhallitukselle, mutta lääninhallituksen virkamiehethän ovat tyypillisesti samaa kahvipöytäseuruetta alaisuudessaan toimivien laitosten henkilökunnan kanssa. Virkanaiset ja ne muutamat alalla työskentelevät miehet tuntevat varmasti toisensa hyvin henkilökohtaisesti.
Epävirallinen - ja virallinenkin - verkostoituminen kävelee kriittisen ja valppautta vaativan valvontatehtävän yli."
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/kokkaamistakin-kontrolloidaan.html
Näköjään päättäjät ovat heränneet vihdoinkin ajattelemaan äidin ja muiden perheenjäsenten hyvinvointia.
Vuonna 2003 neuvoloille annettiin ohjekirja, jossa neuvolatyöntekijöitä pyydettiin kysymään raskaana olevilta äideiltä.
Onko sun ukkos hakannut sua raskausaikana, tai synnytyksen jälkeen.
Perhesurmia olisi ehkä voitu ennaltaehkäistä, mikäli perheitä olisi autettu ja tuettu.
Tehyn ja Kasvun kumppaneiden uudet ohjeet.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/palvelut/neuvolat/aitiysneuvola
-------------------
"Eräs ystäväni on menettämässä perheensä huostaanoton takia pitemmäksi ajaksi, luultavasti useiksi vuosiksi, koska sosiaalityöntekijät kyhäävät oikeastaan kaikille tämän suurperheen jäsenille jonkinlaista sairausdiagnoosia.
Perhe joutui kotikaupungin lastensuojelun kouriin, koska äiti kävi lääkärille kertomassa väsyneisyydestään. Perhe oli juuri saamassa valmiiksi omakotitalonsa remontin ja laajennuksen, joka oli kestänyt kauan. Äidillä todettiin pian myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka oli väsymyksen suurin syy. Hän virkistyi normaaliksi heti, kun sai lääkityksen sairauteensa.
Se ei kuitenkaan saanut sosiaalityöntekijöitä luopumaan huostaanottoinnostaan. Päinvastoin. He alkoivat etsiä kaikin voimin "varmistusta" sille, että lapset todellakin pitää ottaa pitkäksi ajaksi huostaan. Sossut ovatkin sittemmin turvanneet selustaansa hyvin monin eri tavoin, onhan perheessä monta lastakin. Jokaiselle lapselle on pitänyt keksiä oma "diagnoosi".
Tosin huostaanoton perusteeksi on näyttänyt riittävän lopulta lähinnä se väite, että "lapsi hyötyy huostaanotosta".Sosiaalityöntekijöiden ei tarvitse perustella, että MITEN lapsi sitten tästä kallisarvoisesta palvelusta hyötyy.
Perheen pojasta on nyt löydetty neurologinen kehityshäiriö, olikohan se aspergerin kaltainen tila. Äiti on aina tiennyt, että pojalla on jokin erityinen häiriö, se on lievä, mutta vanhemmat ovat sen tunnistaneet. He ovat iloisia, että asia on nyt löydetty ja nimetty. Kotikaupungin psykiatreilla on ollut ote poikaan, eivätkä he haluaisi luovuttaa häntä neurologeille. Pientä poikaa nimittäin hoidetaan raskaasti psykiatrisessa hoitolaitoksessa, hän on ollut siellä pakkohoidossa, ilman omaa elämää ja vapautta.
Perhe on huostanoton aiheuttamien pelkojen ja tuskan lisäksi neurologien ja psykiatrien välisen sodankäynnin pelinappulana.
Sosiaalityöntekijät ovat jo aikoja sitten pakottaneet vanhemmat muuttamaan erilleen. Jo mainitsemaani lähes valmiiksi peruskorjattuun ja laajennettuun uljaaseen omakotitaloon jäi asumaan yksin isä. Äiti oli siihen saakka miehensä omahoitaja. Äiti ja lapset (silloin kun saavat käydä laitoksistaan kotilomilla) asuvat lähellä kaupungin vuokratalossa.
Kotikaupungin lastensuojelun virkamiehet hajottivat perheen. Ja isästä saatiin laitospotilas. Kuten muuten myös lähes kaikista lapsista. Kaikki on sijoitettu johonkin laitokseen, hajalleen, paitsi sisaruksista nuorin. Pikku koululaista ei ilmeisesti huostaanoteta, sosiaalityöntekijät ovat kädenojennuksena kertoneet, etteivät ryhdy sellaista päätöstä nyt hakemaan.
Perheen lyhyen, tiiviin, mutta kovin kiivastahtisen lastensuojeluhistorian alussa äiti pakotettiin suuren lapsikatraansa kanssa asumaan turvakotiin. Kahdeksi (2) kuukaudeksi. Sosiaalityö odotti kiihkeästi, että "äiti romahtaisi". Ei romahtanut, vaikka turvakodin henkilökunta ymmärtäväisesti ja empaattisesti toisteli, että täällä sinun on lupa romahtaa.Äiti ei romahtanut, vaikka hän ja lapset joutuivat turvakodissa yhtäkkiä äärimmäisen ahtaaseen asumukseen. He jättivät tilavan omakotitalonsa. Turvakodissa oli käytössä yksi huone ja äärimmäisen surkeat keittomahdollisuudet.
Kotikaupungin lastensuojelun toiminta olisi helpottunut ja mutkat suoristuneet, jos äiti olisi vihdoinkin lyyhistynyt henkisesti.
Psykiatria olisi lähetetty välittömästi perheen ja aivan erityisesti äidin "avuksi". Yleensä muuten lastensuojelu havaitsee psyykkisiä oireita nimenomaan äidissä. Isät lastensuojelu jättää rauhaan. Juoruaa muuten paljon siitää, millaista valtaa sukupuolten ajatellaan käyttävän vanhemmuudessa!! Isän kautta on hankala päästä perheeseen kiinni, koska isällä ei ole kuntien sosiaalityön ja lastensuojelun näkökulmasta merkitystä.
Kansalaiset haluttaisiin nähdä nimenomaan psykiatrisina, ei neurologisina potilaina. Psykiatria oikeuttanee ilmeisesti kovempaan vallankäyttöön, jota ei tarvitse perustella, kuten neurologiaa.
Tälläkään perheellä ei ole ollut mitään erityisiä sosiaalisia ongelmia, kuten vaikkapa lasten "oireilua" koulussa, kotona tai vapaa-ajalla. Niinpä sosiaalityö ja lastensuojelu joutuvat kyhäämään "diagnooseja". Silloin huudetaan psykiatriaa apuun.
Ei ole yllättävää, että lastensuojelutyössä lausunnot, joita psykologit jakavat, tuppaavat vääntyä samanlaiseksi ylettömäksi ja liioittelevaksi diagnosoinniksi, mikä on luettavissa sosiaalityöntekijöidenkin kirjoittamissa kirjauksista. Kun sosiaalityöntekijä on oikein härski, hän varustaa rohkeasti esimerkiksi jopa Kuopion oikeuspsykiatrian klinikan esitietojen tulvalla.
Ihmisiä, kuten pieniä lapsia, ei tarvitse enää sen jälkeen juurikaan tutkia. Diagnoosihan on jo valmis.
Sairaudesta ei enää rakenneta diagnoosia, vaan diagnoosia varten loihditaan sopiva sairaus.
Ilmiötä nimitetään iatrogeneeniseksi. Iatrogenesis on vielä tuntematon termi, mutta se yleistynee toimintatapana yhteiskunnan kehityksessä, jossa nojataan ns. "asiantuntija"valtaan."
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/koko-perhe-survotaan-laitoksiin.html
Tuntuu kuin lastensuojelujärjestöiksi itseään kutsuvien yritysten ainoa tarkoitus olisi kiskoa ihmisiä väkisin lypsylehmiksi julkisrahoitteeseen tarkkailuun ja sosiaalivankeuteen joko omiin tai jäsenjärjestöjen kalliisiin laitoksiin.
Tietääkö joku auttajaa, joka ihan oikeasti hoitaisi hommansa ja jonka luona väsynyt voisi tulla nähdyksi, kuulluksi, levätä ja ehkä parantua ? Tai edes sellaista, jonka luona piipahtaminen ei johtaisi kenenkään perheenjäsenen alistamiseen, pelotteluun, laitosvankeusuhkaan tai tietosuojan ja oikeusturvan menetykseen?
Apua ei taida saada mistään
Varhaisen puuttumisen karikot.
Henkinen helvettialkoi neuvolassa.
Asiakkaiden kokemuksset varpusta, eivät aina ole positiivisia.
.
http://dialogi.stakes.fi/FI/tesson arkisto/tesso5/sivu/34.htm
------
Edellinen linkki ei toiminut.
Yritetään uudestaan.
Tesso lehti 5/2009.
Varhainsen puuttumisen karikot. ( Varhainen, vai harhainen puuttuminen.)?
http://dialogi.stakes.fi/FI/tesson arkisto/2009/tesso5/sivu/34.htm
-----
Miksi ihmiset eivät järjestä mielenosoituksia kunnantalojen edessä ?
Toivottavasti jotkut hengissä selvinneet aktiivit järjestävät mielenosoituksia tai
jonkin nettisivuston tai järjestön, joka tukisi suomalaisia lapsiperheitä.
Tarvitaan organisaatio, jonne voi tehdä kansalaisilmoituksia viranomaisten toimista.
Presidentti-ehdokkaat ovat jo lausuneet ääneen sanan : syrjäytyminen.
Ilmeisesti tieto hiljalleen alkaa lisääntyä aiheesta.
Syrjäytyneitä tulee kun perheille ei tarjota tukea !