Rauhallisempaa belgiä?

Ei ole. Sellaiseen belgien kasvatukseen ei riitä sopivia yksilöitä, ellei haluta sukurutsausta. Muutenkin kaikkien belgianpaimenkoiramuunnosten kannat ovat todella sisäsiittoisia, jolloin kasvattajien täytyy olla todella huolellisia jalostusyksilöiden valinnassa. Eikä kukaan kasvata belgianpaimenkoiristaan tarkoituksella ihmisarkoja tai muuten luonnevikaisia. Miksi haluat näin aktiiviseksi jalostetun rodun koiran ?

Aikas paskaa jauhatte!

Kyllä varmaan on jonkin verran rauhallisempia ja hyvähermoisiakin groenendaeleja, esim. jotkut ihan näistä käyttölinjoistakin, eli joiden takana on käyttölinjaisia maleja, mutta toisaalta niissä on sitten paljon viettiä, että jos vaan lenkkikaveria haet niin en usko että siihen tarkoitukseen niitä välttämättä myydään, vaan harrastaviin koteihin, tai että ne edes siihen kovin hyvin pidemmän päälle soveltuvat. Jos haet siis vaan lenkkikaveria, niin miten olis vaikka musta lapinkoira (tai muistelisin että niitä on mustiakin, ainkain sitten niitä ruotsinlapinkoria on mustia)? Ne on rauhallisia ja mukavia lenkkikavereita.

Kyllä belgi ja groenendael on palveluskoiria ja niiden luonteeseen kuuluu jonkinasteinen vilkkaus ja tarmokkuus, oli ne sitten nly-linjaisia tai sekalinjaisia.

Kyllä ne piippaavat on niitä ennemminkin sakemanneja, en ole piippaavaa belgiä tainnut livenä nähdä, oletko siis nähnyt mustan pitkävillasakemannin? Muuten kyllä voi esiintyä hermostuneisuutta belgeilläkin, mutta ei kylläkään piippaamista...

No en minäkään ole kyllä piippaavaa groenendaelia nähnyt, joko ne on lähes vietittömiä tai sitten muuten ylivilkkaita tai sitten ne muutamat hyvät joilla on ollut ominaisuuksia, ei ole esiintynyt piippaamista. Maleja kyllä näkyy aina välillä, jotka aika tavalla piippaavat... Ja ihan siellä rotumestistasollakin

Belgin luonteeseen kuuluu tietty aktiivisuus ja reagointi asioihin asioihin. Piippaaminen taas johtuu hermojen puutteesta mitä ei ole tarpeeksi hillitsemään viettiä, tällöin koira "vuotaa" esim. juuri treenikentällä. Jos etsit rauhallista koiraa ja pelkkää lenkkikaveria ota jonkin muun rotuinen, palveluskoiran hankkimiseen pitää olla jokin muu peruste kuin "lenkkikaveriksi". Esim. lapinkoira mitä ylhäällä jo ehdotettiin.

Tässä hieman nähtyä faktaa: Belgi (erityisesti käyttölinjaiset) on helppo rotu järkevälle, mutta saattaa olla hemmetinmoinen ongelma kusipäälle. Kusipäiden hihnoissa belgit vetävät, räyhäävät, syövät sohvat, kengät etc. Viisaiden hihnoissa osaavat paljon, ovat rauhallisia arjessa ja menevät hienosti kaikissa tilanteissa. Räyhäävä belgi hihnassa kertoo suoraan, että omistaja on tyhmä. Maailma on todellakin näin helppo ja yksinkertainen juttu. Typerykset eivät vaan tajuu sitä.

Meillä lenkkiseura meinaa sitä, että koiran kanssa tehdään ja ollaan, mutta ei mennä "virallisesti" harrastamaan mitään seuroihin tai muuhun.
Kesäisin me pyöräilemme ja rullaluistelemme paljon, veneilemme ja retkeilemme saaristoissa ja uimme, syksyisin me vaellamme lapin tuntureilla ja talvisin hiihtelemme ja luistelemme jäällä. Asumme maaseudulla.
Suomenlapinkoira on meille liian pieni, pehmeä ja "räksy", sillä on myös liikaa turkkia. Siksi mietimme belgiä koska oletamme sen jaksavan ja olevan koulutettavissa niin, että se pystyy osallistumaan ongelmitta harrastuksiimme myös ja jaksaa olla mukana. Siinähän se canicrossia juostessa, pyörää vetäessä ja suuntakäskyjä totellessa saisi toteuttaa palveluskoiran puoltaan tekemällä "palveluksia"?
Perheeseemme kuuluvat äiti minä, puolisoni ja kaksi lastamme 17 -vuotias tyttö ja 20 -vuotiaat pojat. Tyttö on varmaankin kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa muutakin, ainakin puhui agilitystä.

Eikö belgi muka sovikaan meille?

minulla on ollut peräkkäin kolme malia ns. näyttelylinjaisia. Paljon on harrastettu ja yksikään ei ole ollut piippaaja. Rauhoittumista harjoiteltu pentuna. Omaksi iloksi ollaan TOKOiltu ja muutamat ykköset haettu. Ei nämä nyt niin vaikeita ole kun annetaan ymmärtää. Käyttöporukka yrittää tehdä itsestään numeroa. Kivoja aktiivisia perhekoiria, erilaiseen menoon sopiva rotu. Kahden uroksen jälkeen nyt narttu (9v) hänestä kun aika jättää on rotu jo selvä (taas).

koira, mullakin ures tervu hyppäsi sohvalle kiltisti kylläkin pöydän yli, ja jos tapetit lähtee seinästä alle metrin korkeudesta niin koira on rauhallinen.

puolitistavuotiaana koira alkaa aikuistua ja se muuttuu eikä enää riko mitään ainakaan kun tulee kaksi vuotta täyteen

siis vanhempi belgi on jo ihan ajatuksella ohjattava ja se tietää mitä aiot tehdä ennenkuin edes itsekkään tiedät, mullakin ymmärtää noin paria sataa sanaa ja niiden äänenpaino vivahteetkin

pieniä erehdyksiä voi tervuillekkin sattua, yhtenä aamuna käskin hakea postilaatikosta aamulehden niin oli erehdyksessä keittänyt mulle aamukahvit ?

Jos ei halua haasteita eikä aktiivista koiraa, kannattaa harkita jotain muuta, kuin belgiä. Rotuja on kyllä runsaasti. Belgi on yleisesti ottaen aktiivinen otus.

Täällä tuntuisi olevan asiantuntemusta belgeistä, joten työnnyn väliin kyselemään. Olen harkinnut belgiä lähinnä malikkaa ja käynyt katsomassa kisoja (agi,toko) ja kiinnostus vain lisääntyy. Minulla on kuitenkin onngelma:Vaimo joka sanoo ettei meille tule enää yhtään sisäkoiraa.Siksi kysynkin pärjääkö ulkona ja onko kenelläkään ulkotarhassa elelevää mieluiten juuri malikkaa. Tällä hetkellä käymme keskimäärin 3kertaa viikossa koirakentälllä reenaammssa agia ja tokoa pikkukoiralla (7v x-rotu 10kg),mutta siitä kaverista meinaa puhti loppua.

Kiitos vastauksesta nimim. ensinnäkin. Tuota minä arvelinkin ja myös pelkäsin.

Itse en kyllä omia belgejäni voisi ulkokoirina pitää vaikka tervuja ovatkin ja näillä,varsinkin uroksella,tuuhea turkki onkin.

Nää tykkää olla juuri siellä,missä itsekkin olen;seuraavat minua sisälläkin kuin "hai laivaa". Vessaankin tulevat. Ja tää nuorin tykkää olla tosi lähellä minua,makaa usein polvillani kun olen esim. koneella.

Ulkonakaan nämä eivät kovin kauan yksinään viihdy.Kun päästän ne asioilleen aidatulle pihamaalle, alkaa uros pian rapisuttamaan ulko-ovea käpälällään ja jos en silloin ole päästämässä sitä sisälle,niin kohta alkaa kuulumaan vaativa haukahdus(:Ovi auki! OVI AUKI!)joka aina vaan kovenee jos ei pääse sisälle.

Belgi on sellainen koira joka kiintyy omistajaansa ihan erityisellä tavalla ja tuntuisi kyllä julmalta sulkea nämä pois omistajansa läheisyydestä.

Mulla olis kanssa belgi mielessä. Mitenkäs on pihassa pysymisen laita? Vahtiiko omakotialueella jos piha on aidattu normaalilla puu aidalla vai hyppiikö yli aitojen naapurien ja ohi kulkevien koirien ja ihmisten kimppuun? Miten on sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja liikkuvien kohteiden jahtaaminen? Saako naapureiden kissat kyytiä jos tulevat pihaan koiran ollessa passissa? Olen kyllä sakuakin miettinyt, mutta niissä on sit se terveys asia ja ovat aika paljon massiivisempiakin kuin belgit ja mieluummin ottaisin siromman koiran itselle.

Koulutus ratkaisee lähes kaiken. Mun jo pentuna koulutettu belgi pysyy pihassa täydellisesti, vaikka ei aidattu, ei hauku eikä jahtaa kissoja etc. Mutta vahtii tarkasti, mutta on nopeasti kaikkien ystävä.

Meillä pysyvät pihassa,joka on aidattu 90 cm korkealla vihreällä puutarha-aidalla. Elikkä ylitse pääsisivät vaivatta jos haluja olisi ja talvella varsinkin aitaa ei runsaslumisena talvena juurikaan edes näy joissain kohdin.
Kerran oli uros saanut päivällä ulko-oven auki ja odotteli pihassa kun tulin töistä vaikka ajoportti oli auki.
Koiria en kuitenkaan jätä yksikseen pihaan silloin kun en itse ole kotona koska vieressä menee valtatie ja mitään riskejä en halua ottaa.

Meidän perheessä mietitään belgiä. 20v kotona asuva tyttöni on toivonut belgianpaimenkoiraa jo kaksi vuotta. Asumme maatilalla - meillä on lypsykarjaa ja lampaita. Tyttö sanoo haluavansa "harrastuskoiran" tokoon ja sanoo aikovansa paimentaa sillä meidän lampaita. Olen kuitenkin lukenut netistä, kuten täältä, petsiestä, googlesta ym. että belgeillä on virallisena ongelmana liian kova saalistusvietti, joka pahimmissa tapauksissa aktivoituu jopa lenkkeilevistä aikuisista ihmisistä puhumattakaan lapsista ja karjaeläimistä. Lisäksi koirat näykkivät ihmisiä innostuessaan? Myös pehmeys ja arkuus ovat lukemani mukaan yleisiä ongelmia. Meillä käy paljon sukulaislapsia ja lapsenlapsia kylässä ja jos koira näykkii tai käyttäytyy muuten aggressiivisesti heitä kohtaan, emme me voisi pitää sellaista koiraa.
Haluan kuulla ja lukea mahdollisimman paljon totuuden mukaista tekstiä aiheesta. Kuinka suuri todennäköisys on saada tällainen koiran muotoinen "pommi" kotiin verrattuna tasapainoiseen ja normaalilla tavalla eloisaan paimenkoiraan?
Meidän tilallamme on ollut paljon erilaisia paimenkoiria töissä, lähinnä sekarotuisia. Kuinka belgianpaimenkoirat eroavat vaikka bordercolliesta?

Ihan samaa olen kuullut ja nähnyt kuin arpamuori...

Täällä jutellaan monenmoisista jutuista,joten sotkenpa osaltani vähän.Miksi belkkarien myynti-ilmoituksissa erittäin usein (eritoten malinois) ilmoitetaan,että rodusta pitää olla aikaisempaa kokemusta ennenkuin voi ostaa tältä kasvattajalta pennun. Joillekkin olen soitellut ja rehellisesti kertonut,ettei minulla ole aiemmin ollut kuin pieniä seurakoiriksi laskettavia koiria ja samantien alkaa olla tunnelma pilalla.Epäilen kyllä ottaneeni yhteyttä sellaisiin henkilöihin jotka todella haluavat kehittää rotua ja sen ominaisuuksia ja arvostan sitä todella.Mutta kertokaapa mistä saisi sellaisen "ensi"belkkarin. Saksari kiinnostaisi myös ja sellaisen saa ovelle tuotuna yhtä nopeasti kuin pizza taksin.Pelottava juttu.

Se johtuu siitä, että niitä malinoiseja tulee takaisin pitovaikeuksien vuoksi ihmisiltä, jotka eivät tiedä mitä olivat ottamassa. Niitä aikuisia kouluttamattomia koiria on sitten mukava saada järjellisiin koteihin.

Pentueissa usein erilaisia yksilöitä. Kokenut ja osaava koiraihminen osaa tutkia ja nähdä erot jo kuusiviikkoisesta pennusta. Pennussa mikään ääriominaisuus ei ole ihanne. Itse valitsen kylläkin miellellään sen vilkkaan ja sosiaalisen pennun ja semmosen, joka ei jännitä sylissä. Muutamia ehdottomia kriteerejä myös on. Pentu ei saa vapista sylissä, sillä ei saa ola mitään rakennevikoja, koukkuhäntää, liikavarpaita, huonoja kulmauksia, napatyrää etc. Kaikki viat, vähäisetkin, tulevat myöhemmin kalliiksi, vaikeuttavat koiran elämää ja estävät harrastamisen, koulutuksen, jopa hankaloittavat normaalia kotikasvatusta. Nupistaan viallinen koira ei opi sujuvasti mitään, koska sairaaseen koiraan vaikea hankala saada kipujen ja vikojen vuoksi normaalia kontaktia ja se on ikävä asia koulutuksen kannalta. Itse lähden heti paikalta, jos pentueessa sairaita tai vammaisia yksilöitä. En halua kotiini huonoa koiraa rasitukseksi ja ylimääräisten kustannusten aiheuttajaksi. Hyvä koira on mukava ja terve. Sairaat pitää lopettaa jo pentulaatikossa. On lähes rikollista, että monet asvatajat välittävät ihmisten vaivoiksi sairaitakin koiria. Niistä ei ole muuta kuin huolta ja harmia nurkissa. Hyvä koira on taas ilon aihe, ei murheen lähde.

Siis itellä on groenendael ja aiemmin en ollut edes kuullu rodusta ja sattuman kautta päädyttii sen ylpeiksi omistajiksi. Tosin kotiläksyt luettiin rodusta ja ostettii jopa koirankoulutuskirja positiivisesta koulutuksesta ennenku pentu haettiin vaikka olikin jo aiempaa kokemusta tipsuista ja colliesta ja joistain sekarotusista.

Siitäpäivästä lähtien ku se hommattiin niin ihmiset on kommentoinu kuinka superrauhallinen koira on ym. Ja siiskoira on pennusta pitäen ollu rauhallinen ku mikä. Rauhottuu 100sta nollaan alle minuutissa jos on tarpeen. Kaverin labradori on ku täys vastakohta joka hyppii koko kropalla innostuessaan ym. Rauhottuminen kestää sillä kauan. Meidän gronttu on rauhallisuuden perikuva ja terve poika. Mutta vanhemmat oli rauhallisia, hyvästä kennelistä.

Miten olisi joku muu rotu?
Belkkari, kaikki karvamuunnokset, on työkoira, ja terävyys, energisyys ja kuuliaisuus ovat sen parhaat ominaisuudet. 😃
T: Ihanan, terhakkaan grontun omistaja.

Belgi on energinen ja reaktiivinen rotu. Jos haluat rauhallisen koiran niin osta näyttelylinjainen labrador ja jätä suosiolla belgi muille.