Siis viime vuoden joulukuussahan tuli voimaan jokin laki /säännöstö, jonka mukaan sukututkijat eivät pääse näkemään alle 100 vuoden vanhoja kirkonkirjojen tietoja.
Siis onko nyt niin, että tällä hetkellä uusimmat tiedot saa sadan vuoden takaa, ja nykyisin eläviä sukulaisiaan ei pysty selvittämään millään tavalla.,
(Jaa niin, onhan virkatodistukset olemassa. Ne vain kuulemma maksavat hirvittävästi, ovat täynnä virheitä, ja saaminen kestää ties kuinka kauan)
Siis onko nyt niin, että tällä hetkellä uusimmat tiedot saa sadan vuoden takaa, ja nykyisin eläviä sukulaisiaan ei pysty selvittämään millään tavalla.,
(Jaa niin, onhan virkatodistukset olemassa. Ne vain kuulemma maksavat hirvittävästi, ovat täynnä virheitä, ja saaminen kestää ties kuinka kauan)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sukututkijat pääsevat yleensä näkemään tuoreitakin tietoja. Riippuu seurakunnasta, mutta lähisukuun keskittyvä tutkimus on yleensä riittävä syy.
Väittäisin tähän hieman vastaan. Aloittajan mainitsema laki ei tullut voimaan joulukuussa vaan kyseessä on jo pidempään voimassaolleen lain soveltaminen. Jo keväällä 2011 kirkkohallitus teki seurakunnille suosituksen, jonka mukaan omatoiminen tutkimus olisi sukututkijalta pääosin kiellettyä alle 100 vuotta vanhojen tietojen kyseenollen. Se on suositus, se ei ole määräys, mutta valitettavan moni seurakunta sitä ilmeisesti soveltaa. Tietysti voi löytyä myötämielisiäkin seurakuntia, mutta yleisesti ottaen kannattaa kyllä varautua pettymykseen. Jos sukuhutkija olet asiasta tomerasti eri mieltä, olisi kiva tietää, missäpäin maata vanhaa sallivampaa käytäntöä vielä sovelletaan, kun sanot, että yleensä pääsisi tutkimaan.
Ja aloittajalle, kunnes kirkkohallitus muuttaa nykyistä niuhottavaa laintulkintaansa tai sukututkimuksen osalta lakia muutetaan, ainoaksi vaihtoehdoksi jää tietojen tilaaminen, toki se maksaa ja ottaa aikaa.
Samoja tietojahan virkatodistuksissa on kuin kirkonkirjoissa.
Ei niissä saa olla virheitä. Monihan tilaa niitä ihan muihin tarkoituksiin kuin sukututkimukseen, esim. perunkirjoituksiin.
Mutta aikaa ja rahaa palaa.
Virkatodistuksissa on usein virheitä. Minä sain pari vuotta sitten virkatodistuksen, jossa oli isälleni laitettu 6 lasta syntyneeksi kuolemansa jälkeen ja yksi isoinä lapsista puuttui. Isoisän syntymäpaikkakin oli väärin.
Elävien tietoja kannattaa pyytää heiltä itseltään.
Sukututkimus ei ole päättäjien eikä seurakuntien suosiossa.
Kapuloita rattaisiin vaan!
Pyytäkää lupa käyttää maakunta-arkistoistoista digiarkistoa alle 100v vanhoihin tietoihin.vastuullista hommaa mutta näin pääsee etenemään.
Niin, tuo kirkkohallituksen määräys on suositus ja se ei ole virkailijoiden vastuulla, ellei sukututkijat pääse tutkimaan alle 100 vuotta vanhoja tietoja, vaan se on seurakunnan kirkkoherra, joka sen määräyksen alaisilleen antaa. Ja mitä tulee sitten elävien ihmisten sukututkimiseen, saattaa olla, että elävät ihmiset ovat laittaneet sukututkimus kiellon, joten virkailija ei saa antaa heistä tietoa. Ainahan voi tilauksessa tiedustella, jos on vanhoja kopioita arkistossa, jos niistä saisi kopion, monet ovat saaneet säästettyä paljonkin rahaa tilaamalla vanhoja kopioita, joista uusista tapauksista on hetu poistettu.
Googlen kautta Eniro tai Sonera osoitetieto/puhelinnumero. Kysytään nimi, viimeksi tiedossa oleva osoite jne. Maksaa n.1,35E. Ei kestä kauan.
Tai sitten suoraan Väestörekisterikeskuksen osoitetoimisto, puhelin 060001000. Maksullinen numero, mutta kun et jää tyhjää lätisemään niin eurolla-parilla selviät.
Kysymällä selviää.
Keskustele omaistesi kanssa, kysy kaikkea mahdollista, etsi hautapaikat ja -kivet.
Monilla ikäihmisillä on tallella esim. perunkirjoja, niissä on kaikkien perilisten tiedot.
Plärää vanhat valokuvat ja kysy suvulta keitä esittävät.
On olemassa monien alojen matrikkeleita, joissa voi löytää sukulaisia. Esim. koulujen oppilaskirjat.
Paikallishistorioita kannattaa käydä lukemassa kirjastoissa. Moni on löytänyt niistä tietoja esipolvistaan.