Laitoin sulle vastauksen aiemmin, en tiedä huomasitko, tässä se uudestaan muuntelematta(en jaksa lukea uudelleen):
Sori kun kesti.
En jaksa lukea yhtään mitä muut ovat kirjoitelleet...antaa palaa. Niin, ja anteeksi nyt etten ole mikään korrekti kirjoittaja, mutta koitan silti olla asiallinen.
Niin, mitä muita ulottuvuuksia pystyt ihmisessä havaitsemaan, muutoin kuin jossain fyysisesti todistamattomissa olevassa tajunnan tilassa, kuin tämän aukottomasti mekaanisesti selitettävän?
Kuka on rakentanut? Tällä hetkellä ajatukseni ovat hiukan kaksijakoisia: toisaalta näyttäisi siltä, että elämän mekaniikka on saattanut syntyä aivan sattumalta erilaisten mekaanisten(joo, korostan sanaa) yhteensattumien kautta pitkän ajan kuluessa ja toisaalla mulla on kauan ollut erilaisia teorioita ja näkemyksiä siitä, että on mahdollista elämän saavan muottinsa ns."jostain toisaalta" sieltä mikä on mekaanisesti ja fyysisesti kenties saavuttamattomissa.
Olen kallistunut sattuman puolelle, koska luotan ns. terveeseen(en näsäviisastelevaan tai saivartelevaan, ei mitään saavuteta teknisyyden kaikkivaltiutta vastaan..) järkeen ja kaikki on (valitettavasti) mekaanisesti selitettävissä, siihen mitä näen ja pystyn koskemaan, sitä kaikki olemassa oleva näyttäisi viime kädessä olevan.
Universumi ei ole kone, mutta siellä näyttäisi syntyvän eläviä koneita, syystä tai toisesta(mutta en ole toiveajattelija).
Itselläni oli joskus myös joitain ns. shamanistisia kokemuksia ja tavallaan rikastuttivat elämääni, ne vain olivat niin hyvin etäistä "toisen käden tietoa" että kyllästyin moiseen, kun eivät antaneet lohtua tahi toivoa vaikeina aikoina.
Mulla ei yksinkertaisesti ole edes kovin etäistä syytä uskoa muuta kuin, että ihminen olisi vain erittäin monimutkainen kone. Haluaisin kyllä pystyä uskomaan jotain muuta, vilpittömästi.
Toivottavasti tällä päästään alkuun?
Sori kun kesti.
En jaksa lukea yhtään mitä muut ovat kirjoitelleet...antaa palaa. Niin, ja anteeksi nyt etten ole mikään korrekti kirjoittaja, mutta koitan silti olla asiallinen.
Niin, mitä muita ulottuvuuksia pystyt ihmisessä havaitsemaan, muutoin kuin jossain fyysisesti todistamattomissa olevassa tajunnan tilassa, kuin tämän aukottomasti mekaanisesti selitettävän?
Kuka on rakentanut? Tällä hetkellä ajatukseni ovat hiukan kaksijakoisia: toisaalta näyttäisi siltä, että elämän mekaniikka on saattanut syntyä aivan sattumalta erilaisten mekaanisten(joo, korostan sanaa) yhteensattumien kautta pitkän ajan kuluessa ja toisaalla mulla on kauan ollut erilaisia teorioita ja näkemyksiä siitä, että on mahdollista elämän saavan muottinsa ns."jostain toisaalta" sieltä mikä on mekaanisesti ja fyysisesti kenties saavuttamattomissa.
Olen kallistunut sattuman puolelle, koska luotan ns. terveeseen(en näsäviisastelevaan tai saivartelevaan, ei mitään saavuteta teknisyyden kaikkivaltiutta vastaan..) järkeen ja kaikki on (valitettavasti) mekaanisesti selitettävissä, siihen mitä näen ja pystyn koskemaan, sitä kaikki olemassa oleva näyttäisi viime kädessä olevan.
Universumi ei ole kone, mutta siellä näyttäisi syntyvän eläviä koneita, syystä tai toisesta(mutta en ole toiveajattelija).
Itselläni oli joskus myös joitain ns. shamanistisia kokemuksia ja tavallaan rikastuttivat elämääni, ne vain olivat niin hyvin etäistä "toisen käden tietoa" että kyllästyin moiseen, kun eivät antaneet lohtua tahi toivoa vaikeina aikoina.
Mulla ei yksinkertaisesti ole edes kovin etäistä syytä uskoa muuta kuin, että ihminen olisi vain erittäin monimutkainen kone. Haluaisin kyllä pystyä uskomaan jotain muuta, vilpittömästi.
Toivottavasti tällä päästään alkuun?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kännykkä ei ole monimutkainen kone, mutta jos sanon sen tulleen muotoonsa ilman tekijää ja suunnittelijaa, pidät minua hulluna(sopii mulle). Kaikella on tekijänsä, niin myös ihmisellä ja luonnolla, maailmankaikkeudella. Uskontoja on paljon, ihmiset uskovat tempperamentinsä ja toiveidensa mukaan, tästä seuraa myös pahuutta ja ylilyöntejä, mutta pitää muistaa, että se ei koskaan sulje pois sitä tosi asiaa, että kaikella on Tekijänsä.
Minun mielestäni ihmiset ajattelevat liian aikasidonnaisesti kun puhutaan Jumalasta. He olettavat maailman saaneen alkunsa jonakin hetkenä ja ehkä päättyvän toisena, ja että kenties Jumala loi maailman silloin kun se alkoi. Kuitenkin, sellainen Jumala jonka olemassaoloa itse pidän todennäköisenä, ei ole ajan kulkuun sidottu olento. Mielestäni universumilla ei välttämättä ole ollut mitään luomisen hetkeä, joka vaatisi luojaa. Ajan kuluminen on vain meidän tapamme käsittää ympärillämme olevia asioita. Onhan siis alkuräjähdyskin vain havaitsemamme aika-ulottuvuuden kaukaisin nurkkaus, ja sellaisena, ollut siellä aina ja tulee aina olemaan, eikä sellaisena vaadi mitään luojaa. Luomisen hetki on se hetki jolloin me luomme todellisuuden tulemalla siitä tietoisiksi.
Mutta tämä menee jo sivuun aiheesta, onko ihminen kone vai ei.
tekijän?
Ehkei tekijänä tarvitse olla mitään persoonallista.
Hauska vertaus tuo kännykkä kyllä, ja kenties myös tekoäly, joka sitten ylläpitää omaa elämän mekaniikkaansa, tulevaisuudessa...enpä tiedä, näyttö on silti näyttöä, nykyisten teorioiden valossa mitään tekijää ei välttämättä tarvita elämän syntyyn.
Kun tässä nyt on kysymys lähinnä filosofisesta kysymyksestä, ja vasta toissijaisesti uskonnollisesta asiasta, lähden itse siitä, mitä mielestäni on laadukas filosofia. Filosofia on mielestäni ennenkaikkea hyvien ja parempien kysymysten esittämistä, kuin huonoihin kysymyksiin vastaamista, sekä väärinkäsitysten paljastamista ja tarpeettoman esiymmärryksen kuorimista pois. Olen vakaasti sitä mieltä, että varsinkin aluksi on paljon tuloksekkaampaa pyrkiä osoittamaan virheajattelu, kuin tarjota tilalle jotakin toista ajattelutapaa. Muuten kaikki uudet ajatukset tulevat tulkituksi vanhasta perspektiivistä, joka tässä tapauksessa on "Ihminen on kone".
Lisäksi, olisin toivonut sinulta vastauksia kysymyksiini joita esitin aikaisemmassa viestissäni, kuten "ovatko kasvit koneita, entä universumi?" jne. Ne eivät olleet retorisia kysymyksiä, vaan halusin nimenomaan vastaukset, tarkoituksenani selvittää mitä tarkoitat, kun sanot ihmisen olevan kone. Tästä täytyy lähteä, että määrittelet mikä sinun mielestäsi on kone, ja mikä on mekaanista. Katso siis vielä uudelleen mitä kysyin ja vastaa niihin kohta kohdalta.
>> Niin, mitä muita ulottuvuuksia pystyt ihmisessä havaitsemaan, muutoin kuin jossain fyysisesti todistamattomissa olevassa tajunnan tilassa, kuin tämän aukottomasti mekaanisesti selitettävän? >>
En lainkaan kutsuisi todellisuutta, olipa se elävää tai kuollutta, mekaaniseksi. Voisitko selittää, mitä tarkoitat sanalla? Mitä sisältyy määreisiin "mekaaninen" ja "kone", kun niitä käytät? Kuvaile yksityiskohtaisesti mikä on kone, ja mitä tarkoittaa mekaaninen, ja vielä lisäksi se miksi käytät niitä aivan kuin ne olisivat synonyymejä (kone ja mekaaninen). Muutoin kysymyksesi tutkiminen on mahdotonta.
Filosofia...teoriaa on hyvä olla, muttei se estä tosiasioita olemasta olemassa...
Tietystikään ihminen ei ole mikään kone verraten mihinkään elottomaan.
Mikä on kone? Ei tämä sananvääntely kyllä muuta mitään todellisessa maailmassa...vaikka sellainen mekaanisesti selitettävissä oleva toimiva(ihmisen tapauksessa tunteva jne.) kokonaisuus, jonka käyttövoima ja synty ei tarvitse mitään ei-mitattavia yliluonnollisia voimia & ominaisuuksia syntyäkseen ja toimiakseen.
Mitäs ois mekaniikka, hm, kaikki havainnoitava, fysiikan yms luonnonlakeja noudattava toiminta..?
Lakien alaista, ennustettavaa...selitettävää...?
Viime kädessä.
Voit pitää universumia (elottomana)koneena jos niin haluat, kasveja ehdottomasti.
Filosofinen sananvääntely ja saivartelu ei muuta yhtään mitään.
Miksi sitten kutsuisit havaittavaa tai ei-havaittavaa todellisuutta, ellet mekaaniseksi?
Itsellä oli(ja on vielä edelleenkin)joskus noita kaikenlaisia intuitioita yms. erikoisia mielenliikkeitä ja olen huomannut, että niissäkin toimivat tietyt periaatteet ja lainaisuudet, tosin en ole mikään guru.
Mutta vaikka maailmankaikkeuden saisi käännettyä mitenpäin vain inside-out sinne toiselle puolelle, sielläkin vallitsevat ilmeisesti erilaiset lainalaisuudet.
Kaikessa on järkeä, ehkä viime kädessä mekaanista.
Vaan nyt eksyin aiheesta, paska kirjoittaja kun olen, ei ole mitään varteen otettavaa, vedenpitävää aineistoa mistään "paranormaalista", Jungilaisesta taikka vaikka Castanedalaisesta(jep, olen nähnyt niitä unia) johon laittaa päänsä pantiksi.
Still waiting and searching.
Et näytä pääsevän ajattelussasi edes lähtöruutuun asti. Sekava ja mekaanisesti tiettyä uraa kulkeva ajattelusi on niin pinttynyttä, että lukiessani viestejäsi aistin ainoastaan armotonta toivottomuutta ja hämmentyneisyyttä. Valitettavasti alkeellisinkin keskustelu näillä eväillä on sula mahdottomuus.
Aistin omasta tekstistäsi vetäytymisenhalua ja yksipuolisuutta, ymmärtämättömyyttä ja sulkeutumista omaan ylemmyydentuntoosi...miten vain.
Liekö niin, että pelkäät minun jotenkin olevan oikeassa?
Peikko omassa kaapissa?
Hämmentynyt toki olen, jos sinä et ole, toki pystyt helposti minutkin vakuuttamaan oikeassa olemisestasi(mikä ei sinänsä mitään mulle merkkaa, vain tietäminen).
Et ole paljoa vakuuttanut itsekään.
Tunnut "shamanistisia kokemuksia" omaavaksi ihmiseksi muuten harvinaisen huonosti ymmärtävän abstraktioita, keskustelusi kääntyvät lopulta pelkäksi sananvääntelyiksi, joissa itse asia häviää kuin tuhka tuuleen.
Viisas tietää kuinka lapsille puhutaan, sinä et. No fence.
>> Liekö niin, että pelkäät minun jotenkin olevan oikeassa? >>
Tarkoituksenani ei ole vakuuttaa sinua mistään tai kerätä auktoriteettipisteitä. Kysymys on vain siitä, että sieltä missä minä olen, sinä vaikutat olevan niin syvällä suossa ajatuksinesi, etten usko voivani kurottaa sanoillani sinne asti. Sanat ja käsitteet purevat sinua kuin myrkkykäärmeet, eikä minulla valitettavasti ole lääkettä. Yhtä hyvin voisin koettaa puhua ruotsia hottentotin kanssa.
Jos ei sulla ole tarvetta vakuuttaa minua mistään miksi pitäisi sitten ylipäänsä keskustella?
Sanat jä käsitteet taas näyttää olevan sulle pelkkä pakkomielle.
Auktoriteettipisteet ei merkkaa mulle mitään, kuten luulin tehneeni selväksi, mutta jos olen sulle niin tyhjää täynnä ettei keskustelua synny, niin olkoon niin sitten, musta kyllä tuntuu että jauhat nyt vaan paskaa.
en usko että meidän pekka tekisi sellaista