Omasta elämästä kirjoittaminen ja ns. kaikkitietävä kertoja

Kaikkitietävä kertoja voi antaa hyvää etäisyyttä asioihin. Itse kyllä pidän minä -muotoon kirjoitetuista, esim. Sinkkuelämän kerronta on tosi hauskaa. Tosin se tuskin on suoraan kirjoittajan omasta elämästä;)

Täällä on joskus halveerattu sitä, että kirjoittaa omista kokemuksistaan. Mutta mistä muusta voi kirjoittaa uskottavasti? Olen lukenut nyt useita kirjailijoiden elämäkertoja, ja kyllä se vaan niin on, että suosituimmat kirjailijat hödyntävät omia kokemuksiaan.

Mielikuvitus on suuri työkalu kirjailijalla, on aineisto miten omaelämäkerrallista tai ei - sehän on kirjailijan oma taideväittämä.

Kun/jos minä kirjoitan,ja kirjoitanhan minä, kirjoitan minä-muodossa,sillä minähän siinä koen ne asiat, ja niistä tulee silloin henkilökohtaisempia.Fiktio on tietysti asia erikseen,mutta ...niin,pääasia on että asia tulee selväksi ja että sitä on hauska lukea.Kirjoittaminen ei saa olla itsemurhaa.Kirjoita niin että kun löytäisit sen kirjan kirjastosta,sinun mielenkiintosi herää ja haluat lukea juuri sen kirjan.

Ei voi kirjoittaa uskottavasti asioista,joista ei tiedä tai joita ei ole kokenut.Eli vaikka kirjoittaisi fiktiota,omat kokemukset on silti siinä pohjana.

mites kirjoittaa esin avaruusmatkailusta jos pitää kirjoittaa vain siitä kitä on kokenut?

Oikeestaan tää riippuu taas siitä mitä kirjoittaa, mut mä ainakin yhdistelen mielikuvitusta ja oikeaa elämää. Yleensäkin kannattaa kirjoittaa siitä mistä tietää edes jotain. Tehdä henkilöistä sellaasia, että niiden päähän helppo mennä. Pitää kuitenki varoa ettei liian suoraan kopioi kenenkään tutun luonnetta tai varsinkaan ulkönäköä. Saa vaan vittumaisen tyypin maineen.
Mä kirjoitan ite mieluimmin 3 persoonassa. Toki jos tarina sitä vaatii, siirryn 1 persoonaan. Joskus, kun tahdon tehdä selväksi sen kuka milloinkin on äänessä, kirjoitan kumpaakin.
Voi toki kirjoittaa avaruusmatkailusta ja ymmärrän kyllä mitä Utelee hakee takaa, mutta saadakseen henkilöhahmoon syvyyttä, pitää kertoa sellaisia asioita joilla ei ole mitään tekemistä avaruusmatkailun kanssa. Siihen mä tekisin niin, että ottaisin omaa ajatusmaailmaani ja tuttujen ominaisuuksia. Niitä yhdistelemällä tekisin sitte sen hahmon.

Siis kyllä voi kirjoittaa asioista joitsta ei ole henkilökohtaista kokemusta. Aivan absurdi ajatuskin, että näin ei voisi tehdä. Katsoin jokunen aika sitten Pirkko Saision haastattelun, ja hän kertoi, kuinka oli kirjoittanut useammamankin kirjan asettumalla jopa kirjoittajana ihan vieraan ihmisen rooliin. Miehenä hän kirjoitti vankilakuvauksen, jota kriitikot pitivät uskottavana, vaikka hän ei ollut eläessään käynyt vankilassa.

Romaanihahmot syntyvät ristiriidoista(ainakin kiinnostavt sellaiset), eivät siis mitenkään välttämättä kirjoittajan todellisista kokemuksista. Hyvä hahmo on ristiriidassa ulkoisen tai sisäisen maailmansa kanssa. Näitä kokemuksia meillä jokaisella varmaan on, esim halu kirjoitta vs pelko epäonnistua tai usko omiin kykyihin vs todelliset taidot jne. Näitä ristiriitoja voi etsiä ympäristöstä, muista ihmisistä ja itsestään. Hyvä kirjoittaja osaa sekoittaa ihmistyyppejä keskenään, rikkoa ennakko-odotuksia ja asettua vaikka sarjamurhaajan maailmaan, vaikka sitä ei ole itse kokenut.

Toki uskon, että meidän omat kokemukset muokkaavat meitä, ja antavat aihiot kirjoittaa. Siihen ei kannata kuitenkaan jymähtää, vaan pitää mielessä, että aihio on vasta alku, joka vaatii jalostusta ja sotkemista ennen kuin se on kirjoittamisen arvoinen.