Ferdinand von Schirach: Rikoksia

Pientä suurempi, suurta pienempi kustantaja Atena on löytänyt Saksasta varsinaisen jännityskirjallisuuden herkkupalan. Asianajaja von Schirachin ensimmäinen kaunokirja sisältää 11 tapausta. Kriminaalipsykologisiksi novelleiksikin niitä kai voi sanoa. Kaikista rikoksista kerrotaan vain koko totuus. Eleettömästi, kirkkaasti, moralisoimatta. Fakta muuttuu fiktioksi, meille on kerottu. Samalla käydään toki tiukkaa analyysiä oikeusjärjestelmän filosofiasta, etiikasta ja moraalista. Tuomitaanko teon mukaan, eli käsi poikki kaikilta varkailta, vai otetaanko huomioon myös syyllisyys, tekoon johtaneet asiat. Olennainen löytyy esipuheen lainauksesta kirjoittajan tuomarisedän ohjeesta: "Useimmat asiat ovat monimutkaisia, ja syyllisyys on visainen kysymys." Maailmanlaajuisen oikeuden toiminnasta kirjoittajan perheellä on toki monimuotoista kokemusta jo Hitlerin pesänselvityksen ajoilta.

Toinen esipuhelainaus, joka kertoo paljon tarinoiden luonteesta: Me tanssimme koko elämämme hyvin ohuella jäällä, sen alla on kylmää ja kuolema tulee nopeasti. Joitakin jää ei kanna ja he uppoavat. Juuri se hetki kiinnostaa.

Juuri tästä jään pettämisestä on monessa tarinassa kyse. Pienestä hetkestä, joka muuttaa elämää ratkaisevasti. On se sitten nuoren rakastuneen vannoma vala, tuulenpuuskan lattialle lennättämä arkistokortti tai aiheeton varkausepäily lyhyen ammattiuran alussa.

von Schirach tuntee aiheensa. Kokemusta rikosoikeudesta hänelle on kertynyt pian parikymmentä vuotta. Eikä hän tosiaankaan ole mikään kukkahattutäti, joka näkisi rikollisen vain järjestelmän uuvuttamana uhrina. Totuus on paljon mutkikkaampi ja rikolain käsitteet avaamista vaativia. Kuten novellissa Hätävarjelu, jossa nuoret perusuusnatsit haukkaavat kykyjään isomman palan, tukehtuen. Tai Tanatan teemalja-jutun pösilöt pikkukonnat, jotka eivät edes ymmärrä mitä varastavat. Juonipaljastukset päättyvät yleisön pyynnöstä tähän.

Ferdinand-sedän tyyli on nautittava. Kerrankin laajasti ottaen jännityskirjallisuuteen laskettava teos, jossa minäsankari ei ryyppää, kokkaaa, kuuntele vanhaa jazzia tai hyppää vieraissa. Ja tarina kulkee silti, loogisesti, uskottavasti ja armollisesti. Näitä olisi lukenut enemmänkin.
Rohkenen suositella varauksetta.