mä en kestä enää hetkeäkään

momo643 kirjoitti:

tiedän, että olen vasta 13 ( seiskalla ) ja että mun ei tarvitsis vielä ajatellakaan.

mun luokalla on yksi poika ja se on ehkä ihanin, söppänöin, hauskin ja mukavin jonka olen ikinä nähnyt. se on myös todella paneutunut musiikin suhteen, kuten mä itsekin, mikä viehättää mua vieläkin enemmän. sillä on vedensiniset silmät ja maailman kaunein hymy.

sitten on mun paras ystävä, jonka kanssa mä pystyn puhuun kaikesta - paitsi tästä. mun kaveri nimittäin lähetti about viikko sitten viestin sille pojalle, että on ihastunut siihen ja poika vastasi takellellen mutta myönteisesti. sain mahdollisuuden sanoa, että mäkin tykkään siitä pojasta, mutta olin niin tyhmä etten sanonut.
ne on lähetellyt tekstiviestejä vuoden verran ja niitä onkin ihan hirveän paljon, tosi paljon. se poika on alkanut soitella mun kaverilleni ja kertoa sille asioita, joita se ei muille kerro ja on sanonut, ettei aio enää vilkaistakaan muita tyttöjä. ne ei ole yhdessä, mutta kuitenkin.
itse en ole vaihtanut yhtäkään tekstaria pojan kanssa. tässä syitä siihen, miksi mulla ei ole mitään mahiksia.

1. kaverini on tosi kaunis ja hoikka, vaaleat pitkät hiukset, ihanat silmät ja kauniita vaatteita. mä olen sellainen keskikokoinen, en kauniiksi luonnehdittu ja pukeudun aika lapsellisesti, ainakin mun omasta mielestäni ( haluaisin kyllä alkaa itse valita talvikenkäni ja vaatteet ). en myöskään meikkaa.

2. kaveri on ulospäinsuuntautuva ja hauska, kaikkien suosikki, ja sellanen tuntuu vetävän sitä poikaa puoleensa, jos mä oikein tulkitsen. se saa ihmiset hymyileen silmänräpäyksessä. mä oon ujo ja pelkään mennä juttelemaan pojille, koska mua alkaa mietityttää, et mitä ihmiset alkaa ajattelemaan. en myöskään oo ( en todellakaan ! ) hauska.

3. niillä on pidempi historia. muutin tänne jokunen vuosi sitten, mutta ne on tunteneet about 1-vuotiaista saakka ja tekstailleet kauan ja soitelleetkin kai. ne juttelee toisinaan yhdessä ja sillai.

mä oon turtana tälläkin hetkellä. joka kerta, kun bestikseni kertoo, mitä se on jutellut sen pojan kanssa, musta tuntuu entistä pahemmalta mutta hymyilen ja teeskentelen ettei mua satu. mä tiedän, jos ne pitää toisistaan, niin sit en yksinkertaisesti voi mennä väliin tai oon überhuono ystävä. ja tiedän myös sen, että en ole teidän mielestä rakastunut vaan tää on sitä säälittävää teinirakkautta, mutta uskokaa nyt et sekin sattuu kovasti.

oon jo kokenut niin monta vastoinkäymistä poikien kanssa. aina saan tietää ihastukseni kohteen tykkäävän jostain toisesta, joka on tietenki mua nätimpi, kivempi ja kaikkee. mä en usko oikeestaan et kukaan on tykännyt musta ikinä, enkä ihmettele.

mä en kestä tätä, tää tuntuu ihan kamalalta. joku vois samantein ampua mut, tai ei ehkä ihan. mut sattuu tää ainaski enemmän ku naarmu polvessa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä