Lukiopohjalta vailla mitään oikeita harrastuksia tunnen itseni aika osaamattomaksi kaiken suhteen. Koulu kyllä menee kohtuullisesti, mutten ymmärrä oikeista hommista, tietotekniikasta tai mekaanisista koneista, oikeastaan yhtään mitään.
Tekniikka kuitenkin kiinnostaa enemmän kuin humanistiset alat.
Oppiiko teknillisessä yliopistossa päteväksi insinööriksi, vai vaatiiko se luontaisia kykyjä? Jos en tällä hetkellä edes tiedä mitä ala jonne haen pitää sisällään, olenko aivan väärässä paikassa?
Ja mitä DI:t käytännössä tekevät työelämässä? Suurin osa kuitenkaan tuskin on mitään suuria innovaattoreita ja ruudinkeksijöitä, joten mistä se työ koostuu?
Tekniikka kuitenkin kiinnostaa enemmän kuin humanistiset alat.
Oppiiko teknillisessä yliopistossa päteväksi insinööriksi, vai vaatiiko se luontaisia kykyjä? Jos en tällä hetkellä edes tiedä mitä ala jonne haen pitää sisällään, olenko aivan väärässä paikassa?
Ja mitä DI:t käytännössä tekevät työelämässä? Suurin osa kuitenkaan tuskin on mitään suuria innovaattoreita ja ruudinkeksijöitä, joten mistä se työ koostuu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin alat vaan miettimään sitä että paljonko sinä henkilökohtaisesti tuotat rahaa firmalle?
Siitä aloitat mietinnän.
Samat oli lähtökohdat mullakin. DI-koulutukseen lähdin, kun en muutakaan keksinyt ja koska matikka ja fysiikka meni lukiossa hyvin. Hain vaan jollekin alalle mikä nyt mieleen tuli ja johon pääsinkin suoraan yo-todistuksella. Opiskeluasioita en jaksanut edes tutkiskella ennen kuin ne varsinaisesti alkoivat. Mitään tekniikkaan liittyviä harrastuksia ei ollut, eikä ole edelleenkään.
1/3 takana ja opinnot menee kohtuu hyvin. Silti on koko ajan sellainen olo etten ole oikeassa paikassa. Ehkä siksi, että mitään oikeaa lapsuuden unelma-ammattia minulla ei ollut. En välttämättä viihtyisi missään muuallakaan yhtään paremmin.
Työelämä lähinnä pelottaa, tähänastisissa kesätyöpaikoissakin olen vain laskeskellut päiviä että koska loppuvat. Vapaa-aika on rahaa tärkeämpää. Siksi rahan ympärillä pyörivä yhteiskunta vituttaa. En haluaisi opiskella vain päästäkseni oravanpyörään.
Vastaus on: ei opi, sillä insinöörit toimivat niin monissa eri tehtävissä, ettei kaikkiin voida opettaa edes perusteita. Oppii sentään analyyttistä ajattelua ja ottamaan asioita selville, joista molemmista on varmasti kaikissa tehtävissä apua.
Loogisen ajattelun kyky sekä ainakin jonkinmoinen matematiikan ja fysiikan osaaminen on tietysti insinöörinkin opinnoissa ja töissä tarpeellinen. Teoreettisilla aloilla tarvitaan tietysti parempaa osaamista kuin vähemmän teoreettisilla.
Tehtävät vaihtelevat siten, että useimmat aloittavat teknisissä asiantuntijatehtävissä (tuote- ja tuotannonsuunnittelu, tuotekehitys, projektien läpivienti jne.), mutta siirtyvät myöhemmin kaupallisiin tai hallinnollisiin tehtäviin; jotkut voivat myös erikoistua teknisiksi erityisasiantuntijoiksi.
Siinäpä onkin opettelemista ennen kuin tulee Sukarin kaltaiseksi hyypiöksi.
http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1030044?sukari_toivo
Kiitos vastauksista. Enemmän tuo on minun juttuni kuin mikään muu, joten yleispätevänä koulutuksena varman vähiten huono valinta.
Onko DI:lle vaan kysyntää tulevaisuuden Suomessa? Kuinka paljon inssejä eläköityy ennen vuotta 2020?
Jos valtio tajuaa vuoteen 2020 mennessä, että karkoittaa toiminnallaan kaikki yritykset tästä maasta, ja tekee korjausliikkeen, mahtaako olla vaikea työllistyä?
Sitten ulkomaille töihin. Pätevä ihminen löytää kyllä työtä.
Opiskelu TKK:lla on kyllä hyvin pitkälle yleis-sivistävää lukion jatketta, mutta loppupäässä opintoja alat työharjoittelujen ja jatko-opintojen kautta löytämään oman tonttisi.
DI on todella monipuolinen koulutus, joka voi esim. opettaa, johtaa, suunnitella, yrittää jne.
Harrastuneisuutta ei vaadita sisään mennessä, mutta sitä kannattaa opiskelujen aikana kehittää.