Raskaaksi tulo ikä

Professorit ja muut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että jos aikoo tehdä lapsia, tekee ne nuorena, ennen 30 vuoden ikää. Elikkäs niiden mukaan 20-30 ois ok ikäväli.
En tiedä, kait se on kolmenkympin jälkeen kun alkaa olla "riski" kaikkeen. Mut tää sopis tonne odotuspalstallekin, siellähän kuulet aika heti että "Älä saa**na tee lapsia sitte 2 enempää koska silloin olet lestadiolainen tai muuten vaan inhottava ja ruma akka jos synnytät maailman täyteen kersoja". Törkeetä populaa..

Sain nuorimmaiseni 35 vuotiaana ja se oli oikein sopiva ikä. Enää en uskaltaisi hankkiutua uudestaan raskaaksi, mutta ehkäisyn pettäessä, toki sopeutuisin tilanteeseeni.

Äitini sai keskenmenoja 38-43 iässä, joista yhden aika myöhäisillä raskausviikoilla. Minulla ei ole ollut yhtään keskenmenoa ja kaikki viisi raskauttani ovat sujuneet hyvin. Terveitä lapsia olen saanut, vaikka raskauksissani onkin välillä ilmennyt aihetta ultrata tarkemmin ja olen silti kieltäytynyt muista tutkimuksista. Mikä stressi ihan raskaudenseurannastakin!

Muita sikiöseulontoja en ole siis huolinut kuin ultrat. Koin että ultrasta oli hyötyä lapselle, kun taas esim lapsivesipunktiot voisivat aiheuttaa jopa keskenmenon. Ihan varmasti niitä taas kehotettaisiin ottamaan, nyt jo pelkästään ikänikin vuoksi. Ihan varmasti taas olisi ultrassa jotain poikkeavaa, joka lapsen synnytyttyä ei ehkä olisikaan niin kuoleman vakavaa kuitenkaan -toivottavasti - ei ollut olemassa olevilla lapsillani ainakaan. Olen tullut vanhemmiten haluttomammaksi elää pelossa -ehkä lapsesi ei ole elinkelpoinen, ehkä on kromosomihäiriö, että päätä haluatko lisää tutkimuksia tai odota, toivo parasta ja pelkää pahinta, näe omin silmin, iloitse tai sure....

Pelkäisin sekä oman kuntoni puolesta - lisää unettomia öitä vauvan kanssa, ehkä taas koliikkiakin ja vähemmän aikaa isompien lasten kanssa. Entä jos lapsi ei olisikaan terve ja arjesta muodostuisi yhtä selviytymistaistelua päivästä toiseen? Toivon vain, että saisin elää jo saamieni lasten kanssa terveinä ja onnellisina , kun ei ole isovanhemmista tai muistakaan sukulaisista ollut koskaan apua - nyt jo vähän helpottaa lasten kasvaessa. Miehen kanssa kahdestaan tätä perhettä ollaan pyöritetty.

Itse ajattelen nyt (kun ikää on 35), että ehkä siinä 45-vuotiaana alkaa olla niin ehdottoman yläikäinen, että enää ei saa vahinkoja tapahtua missään tapauksessa, tahallisuudesta puhumattakaan. Mutta se on siis ehdoton yläikäraja. Tämä 35 alkaa olla kuitenkin jo sellainen ikä, että eiköhän ne lapset pitäisi vähitellen olla tehty tässä vaiheessa, eli järkevää se ei ole enää, mutta jos ihan pakko on, niin kymmenen vuotta olisi vielä jollain tavalla mahdollista (jos niin pitkään edes tulisi raskaaksi). No, enpä ole aikeissa enempää lapsia tähän maailmaan tuottaa.

No mikäs miehillä on yläikäraja kun kannattaa lapsentokopuuhiin ryhtyä? Naisilla mielestäni parasta ennen 40v.

soppeli ikä on milloinvain uskossaoleva

Myöhimmillään nelikymppisenä on minusta se raja. Oma äitini sai minut 39-vuotiaana ja ei olisi millään jaksanut kanssani, kyllä se vaikutti minuun paljon. Mutta äitejä ja isiä on erillaisia, on nuorekkaita nelikymppisiä mutta toisaalta väsyneitä parikymppisiä.

Itse sain 24-vuotiaana esikoisen, olisin halunnut lapsia paljon aikaisemminkin mutta minusta olen onnekas että se tapahtui juuri silloin, ei aiemmin. Parikymppinen ei ole mikään maailman kypsin äiti. Uskon että varmasti paras ikä on 25-30v.

Tosin meillä on adoptiotytär 4v, jos hän olisi biologinen lapseni niin olisin saanut hänet 21-vuotiaana. En ole siis jakanut nuorempana niitä ensimmäisiä vuosia hänen kanssaan, toisaaltahan se on todella harmi.

Voisin sanoa 45 on maksimi. Itse 47v ja en aio enää lasta hankkia, vaikka pari vuotta sitten kovasti yritettiinkin,,on jo aika ohi. Olisin aika vanha kun lapsi on murrosiässä, mitensitä jaksaisi.
Muuten olen hyvin nuorekas, mutta ei.

Minä en olisi 35vuotiaana enää jaksanut alkaa rumbaa alusta. 34v oisin vielä ehkä....hetken huumassa.

40 v alkaa olla pikkuhiljaa maksimi. Sen jälkeen lapsen vammaisuuden mahdollisuudet kasvavat huimasti jne.

Sanotaan näin että mieluummin 45-47 vuotias äiti ja isä kuin 15-17 -vuotias äiti ja isä.
Teinivanhempien lapset joka tapauksessa hoitaa heidän vanhempansa, eikä isovanhemmat koskaan ole parhaita mahdollisia kasvattajia, varsinkin jos heidän omat lapsensa ovat alkaneet lisääntyä teineinä.

Minulle henkilökohtaisesti 30 v. on raja. Mutta en katso kieroon toisia yli 3-kymppisiä raskaana olevia.
Jokaisella on syynsä hankkia lapsia silloin, kun niitä saa tai haluaa.

Muija on paksuna ja ikää on 42.

Olen 45 ja raskaana. Ei alkupahoinvointia, ei verenpaineongelmia, verensokerit hienosti viitealueella. Jos ei olisi levottomia jalkoja tai unet katkeilisi öisin tietäisinköhän olevanikaan raskaana. No jaa... kyllä sen tuosta vatsakumpareesta arvaisi:) Ja lapsi voi hienosti!!!