Minua peloteltiin näkillä (asuu vedessä).
Syntiä oli nukkua aamulla pitkään, tehdä työtä sunnuntaina ja laiskotella muina päivinä.
Syntiä oli nukkua aamulla pitkään, tehdä työtä sunnuntaina ja laiskotella muina päivinä.
Peloteltiinko ja syyllistettiinkö sinua pienenä?
kun olit pieni
52201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kyllä muistan ainakin mustilaisvankkureihin nostamisella, äitini uhkailuja kun jukuripäinen olin. Kun huomasimme vankkurien saapuvan kyläpahaseemme... voi sitä kinttujen vilinää parivuotta vanhemman velipojan kanssa... peltojenpoikki mummulaan :)
Tästähän äidin pelottelusta ei mummu pitänyt ja kertoi isällemme... no siitähän se riemu taas kotona repesi. Olihan oppina ettei kotiasioista saa kertoa kenellekään, ei siis mummullekaan.
Minua syytettiin ainoastaan vanhempieni uskomattoman avioliiton jatkumisesta.
Jos tuota ei olisi tullut niin olisin jättänyt sinut. Isäni äidilleni.
Samoin, itkiessäni ullakolla kuulin sinne vanhempieni riitelyn joukosta sovittelun sanoja: Yrittäisimme edes lapsen vuoksi.
Muutenhan lapsuuteni oli onnellinen. Reipasta ulkoliikuntaa riitti kesät, talvet.
Koulunkäynnissä kannustettiin parempiin tuloksiin. Mikään muu ei riittänyt kuin luokan ainoa kymppi.
Erittäin harvoin osui kohdalleni.
Rehellisyyden ja parhaansa yrittämisen asenne juurtui silloin.
Olen myös kiitollinen kasvatuksesta itsenäisyyteen. Vanhempieni kodista oli helppo lähteä. Ensin vapaaehtoisena armeijaan ja sieltä palattua sveduihin.
Tietysti
Piti olla hiljaa ja kiltti tyttö
vaik mimmosten kimppuunkäymisten kohteeksi joutui, ei saanut kertoa, kun suomenlait koskee vain nk. oikeita ihmisiä, met perheenä kuuluttiin kuulemma
irtolais-, mustalais- ja rikollislain alle.
No hengissä vielä, korinan kera tai iliman..
Erosko vanhemmat, kun jo vapaehtoisena lähdit armejan ?
Vai löytyikö jokin yhteinen tie siinä matkanvarrella?
Kyllä ne jatkoivat tappelemista isäni kuolemaan saakka 62-v.
Sitä ennen mm. joutui naapuriin paenneen äitini "suojelusenkeli" naapurin ukkokin katselemaan 7,65:n FN:n piippuun väärästä päästä.
Vasta myöhään aikuisena tajusin äitini systemaattisesti provosoineen riitoja.
Uskon sinua tuossa "äitini systemaattisesti provosoineen riitoja"
Saisivat panostaa tänä päivänäkin enemmän tuohon naisten aiheuttamaan henkiseen perheväkivaltaan kasvatuksessa.
Mutta kun melkein kaikki kasvattajat ovat naisia, niin eihän siitä mitään tule kun tiedetään naisen luonne, joka ei anna piiruakaan periksi mitä on päättänyt. Joten noidankehä jatkuu ja jatkuu..
Minua pelotellaan alati ja jatkuvasti median toimesta.
Keväällä saan pelätä huleveden tulevan tielle ja vievän sen mennessään tai hirmuiset jääpadot aiheuttaa tuhoa.
Kesällä saan pelätä ukkosta,sadetta tai lämpöaaltoa vaikka asun kallion talkana,taivaallakin on joku omituinen aukko josta säteilee, syöksyvirtaukset ja trompit sekottaa kampaukset,raekuurot rikkoo uuden autoni.
Syksy on pelotonta aikaa kun hirmuyiset hirvikärpäsetkin kankistuu viimoihin.Talvella saan varoa lunta,jäätä ja pakkasta lehtien mukaan kaikki mahdollinen aiheuttaa tuhoa ja kuolemaa.
Koska loppuu tämä kiusaaminen ja pelottelu tule apuun anja.
pimpeli...pompeli...kun hätä on suurin - apukin on lähellä :)) Sä lakkaat vaan uskomasta mediaa... eikö ollutkin hyvä neuvo?
Mutta...pienenä..hyvä k/k, mitäpä silloin peekäsit? :D
Se musta ja pimeä taival sinne ulkohuussiin navetantaakse,siinä taipaleella kasvatettiin karheeta miesluontoa.
Justiinsa...;) ärtsyn miehen sit kasvattikin. *nauraa kippurassa* . Vaan tiiämpä tuonkin reisun, velipoika piti herättää kaveriksi kun huussi kutsui... oli äreä mut tuli kuitenkin ja saattoipa vielä pelotellakin....ikäni mä muistan sen :)
Voi jeskamadeera, ne oli tosiaan huussit pihanperällä ja myöhään pimeinä iltoina oli pelottavaa sinne mennä. Onneksi joku sisarus taisi aina tulla samalle asialle, vanhempien kehoituksesta jos ei muuten ;-D
Pahanpäiväisesti meitä ei peloteltu, mutta kylläkin huumorin pilke silmissä joskus mustalais-manusta: "annetaan siut mustalaiselle". Ei me tosissamme otettu, tietenkään, ja olihan asialla tietty kasvatuksellinen merkityksensä. Missään muussa mielessä ei romanikansaa osoiteltu erilaiseksi, ja yksi ihanimmista entisistä työtovereistani kuuluu tähän tummaan heimoon.
Jäälle ei ollut menemistä ennenkuin isä oli kirveen kanssa todennut että jää kestää. Mistään huuhaa-näkistä ei puhuttu eikä sillä uhkailtu, kylmä kylpy oli jo hyvä pelote sinällään.
Jos ei haluttu lähteä aamulla kouluun niin sanottiin että jos et mene niin poliisi (tuttu ja turvallinen poliisisetä mutta silti toisaalta uhkaava tässä merkityksessä) tulee ja vie. Se olisi ollut suuri häpeä ja kauhun paikka, joten kouluun menin vaikka kurkku olisi ollut niin kipeä että nielaistessa "vesi silmissä sirisi" (mistälie Kalevalasta tuo?) ja vaikka tuntui ettei kouluun asti jaksa millään kävellä... ;-/
Ihan turvallinen ja tavallinen 50-luvun lapsuus siis.
Rikkaasti ja rakkasti.
Ei kotona, ei. Ainut pelko oli illan pimeässä meno pihan perällä olevaan ulkohyyssiin, jossa joka asunnolla oli oma yksiönsä. Pelotti valottomat, pitkät, korkeat portaat perille, ja pelotti mahdolliset korkeushyppäävät jättiläisrotat.
Muusta pelottelusta huolehtivat kaverit, möröistä ja muista haamuista.
Jonkun lajin uskovaiset maailmanlopusta.
Joskus pelotteli naapurin Jussi, häntä en pelännyt.
Niin, unhoittui sanoa, että nyt vasta pelottaakin.
Tämän päivän pelot ovat ihan sisäsyntyisiä, liian miettimisen ja pähkäilyn
aikaansaamia.
Kuka osaa neuvoa, kuinka elämän osaisi ottaa helposti, vain nauttien ja tanssien
olemattomien ruusujen päällä?
Nyt ei peloista tarvitse kenenkään kertoilla, ihan oma mielikuvitus osaa maalata ne.
Kun on inhimillistä tuntemusta, liekö se ihan empatiaa, muitakin, kuin itseään
kohtaan, huolettaa tuleva.
Haittaaks se? :))
Kyllä se haittaa . Sitähän sä kysyit?
Ja en osaa peloissa ketään neuvoa, niitä kun on itelläkin ihan piisalle asti.
Kyll' mie sen tiedän, et ala kenenkään opettajaksi, kuin jotkut täällä.
Se on hieno ominaisuus, ei jalusta itseään toisten ylipuoliseksi. :))
Pelkoja on minullakin, toteutuneita, ja pelättäviä.
Niiden kanssa on vain opittava elämään.
Hienoa kuulla :)) Sepä se , ensin omat nurkat ooltrinkiin ja vasta sitten muita ohjailemaan.
Pärjäillään :)
Pieni ollessani, meillä sitä Lestadiuksen oppia harrastettiin.
Vieläpä sitä "puhdasoppisinta suuntaa.
Teitpä mitä tahansa, niin ainakin meinasit tehdä syntiä.
Kaikki, mikä oli lapsen mielestä kivaa ja mitä muut lapset saivat tehdä puhtaalla omallatunnolla, oli minulle syntiä.
Olihan se itsestään selvää se, että helvetin omia oltiin, jos Jeesus ei anna anteeksi pahoja ajatuksia.
Lauantai-illalla, kun muut mukelot jäivät pelaamaan kymmentä tikkua kartanolle, meikäpojan mummolle ja minulle sisareni kanssa alkoi sabatti.
Ei muuta kun sisälle ja rukoushetki.
On muuten taivahan tosi, että lukemaankin opin Bibliaa tutkimalla.
Vieläpä niitä vanhanaikaisia kirjaimia tavailin.
Kansakoulussa eka luokalla tympäisi, kun piti opetella tavaamaan, vaikka osasin lukea suoraan.
Valitin aiheesta kotonani. Mummoni mielestä olin ylpeyden syntiin langennut Musta Enkeli, jonka piti ylpeyden syntiään pyytää Jumalalta anteeksi.
Kamalampia muistojani on kuitenkin ne monipäiväiset seurat isoissa teltoissa, missä saarna seurasi toistaan.
Päiväkausia Jeesuksen veri virtasi. Ihme jakumma, se puhdisti syntiset.
Sitä ei oikein mukelo osannut uskoa, että veri puhdistaa.
Pelottavaahan se oli.
Illalla sitten Ehtoollis-Kirkko kuului asiaan.
Kun sitten Isä tuli "järkiinsä", jättäen koko lestasakin, oli pohjoisesta pakko lähteä työtä etelästä päin hakemaan.
Pitäjän oli jakautunut Körttiläisten ja Lestadiolaisten töihin.
Muut hakivat leipänsä Kuusamosta savotoilta.
Jumalansa hyljännyt oli kirottu, jolle ei puhuttu, eikä töitä herunut.
Olen vieläkin katkera lestoille, enkä koskaan anna niille pirulaisille anteeksi lapsuuttani, helvetin uhallakin.
Helvetti koko lestauskon periköön.
niin paljon pelkoa katkeruutta ne aiheutti lapselle.
Aivan pienestä lähtien. Lestadialainen kasvatus on karmeaa! Haittaa koko loppuelämän.
Ihmiset puhuvat suunsa puhtaiksi! Ai että teki hyvää minullekin, jolla on samoja kokemuksia, ei noista lahkoista vaan uskovaisista ja helluntailaisista, vapaakirkkolaisista.
Sen kamalampaa ja thmempää porukkaa ei voi olla!
Lapsuuden pilaaminen tyhjällä paskasella pelottelulla:
JOs et usko nii... VAIN usko...
Mutta milläs uskot mahdottomia? Veri puhdistaa, muuten joudut kuoltuasi ....! HUH huh.
Kiihkouskovaisessa perheessä ei muuta tehtykään kun peloiteltiin. Kaikki mikä oli vähänkään hauskaa ja kivaa johti suoraa päätä helvettiin.
Meille sanottiin että jos näyttää kunnan kuorma-autoille nyrkkiä (en muista miksi näytettiin) niin taivaasta putoaa iso kivi päähän. :))))
Tuota en ole kuullutkaan, mut äitini kyllä sanoi jumalan pudottavan kuumankiven päälleni kun lipsahteli kirosanoja. Teini-ikäisenä se *ittukin lipsahteli suusta...taas oli vastine et kasvaa suupieleesi... useinkin muistan kokeilleeni suupieliäni :)
Olin hyvin poikamainen ja heidän konnuuksissa mukana, isä nauroi toilauksillemme mut tiesin aina etten ole edes sinnepäinkään mitä äiskä ootti tyttäreltään.
Kun olin hyvä koulussa, sekin jotenkin kuin ärsytti äiskää... velipoika meni rimaa hipoen luokalta toiselle. Äidin oma kultapoju :/
Minäkin muistin sen vasta nyt, teen suvusta leikekirjaa ja ihme juttuja muistuu mieleen vuosikymmenien jälkeen. Kuuman kiven muistan minäkin, vanhempani ei sillä pelotelleet vaan taisi olla naapurit tai isovanhemmat.
mun veli sano mulle että jos mää vedän vessan sieltä tulee seitsemänpäinen hirviö ja irvisteli kauheilla ilmeillä en sit uskaltanu vetää vessaa sit se soitti mulle paul ankan you are my destiny mää rupesin aina itkeen ja huusin ettei saa soittaa vaats voots hilloo no oon kyllä kumminkin selvinny kummastakin.
Joskus -70 luvulla oli joku lehti nimeltään Nyrkkiposti tjs. siel oli kirjoitus jossa useita viikkoja etelässä ollut aviopari palasi kotiinsa, ja vaimo nosti veskinkantta...siellä kuhisi joitain viemärirottia...sen jälkeen pitivät painoa kannenpäällä.
Samaistin sen pelon jotenkin niin syvästi itteeni etten pimeässä menisi veskiin, mun on nähtävä sinne pyttyyn ennenkö lirittelen :))
No nyt lakkas harmittamasta että meillä oli vaan ulkohuussi ja talvella (just tällasilla pakkasilla) piti niitä kakkapökäleitä kepillä huitoa matalaksi ettei ne olis tarttuneet pieneen pyllyyn... ;-D
Meidän huussinalustassa oli sellainen loora... se vedettiin ulos ja kipattiin sontatunkion laitaan ja iskä heitteli multaa/sorahiekkaa päälle. Se hyödynnettiin juurikas ja kukkamaille.
Kesän alettua muistan huussin porstauksen, se loorakin pestiin kuin myös alusta... arvaat varmaan kuka sen joutui isona tyttönä tekemään? :o
Joo, se oli nimeltään makkilantaa. Ihmisen tekeleitä, ja tietenkin hyödynnettiin pelloilla. Hevostallin ja lampolan alustat taidettiin tyhjentää samaan kasaan huussijätösten kanssa, ja paljon siedettävämpää jätöstähän siitä sukeutui. Meillä isä taisi homman hoitaa. Sonnanlevityksessä pelloilla olen ollut paljonkin... sitten keväällä kun lumet oli sulaneet.
Meille
naapurinlapset sanoi että teillä on mustat suojeluenkelit ja heillä valkoiset.
Oma varjokin tuntui peloittavalta, joka tulee viimesenä, ompi kuolema - lällätyksen kera.
Kai se oli jotain uskontoon liittyvää, pyhä henki piti ostaa.
Tämäkin oli jokin leikki jossa oli säännöt. Meillä päin ei asiaan liittynyt sen paremmin mustia kuin valkoisiakaan suojelusenkeleitä.
Tuo fraasi "joka tulee viimeisenä, se on kuolema" on ihan tuttu, mutta leikkiä en tarkasti muista. Taisi olla kaksi lasta vastakkain ja heillä kädet yhdessä ylhäällä. Muu porukka sitten jonossa kulki ympäri ja porukalla tuota laulua laulettiin (muita sanoja en minäkään muista), ja kun laulun kohta ... se on kuolema... tuli niin ylöslasketut kädet laskettiin alas ja kohdalla ollut joutui "nakeliin". En muista mitä seurasi, ei mitään kovin kummoista, eikä pahaa ainakaan, luulisin.
Hei vielä, alitajunta ilmeisesti pelasi, muistin pari säettä lisää mutta en varmaankaan koko rillutusta. Sävelkin tässä on, jonkinlainen:
Musta multa, valkea varsa
minkä tähden sotilas on parempi kuin herra
joka tulee viimeiseksi, se on kuolema...
Muistaako joku enemmän? Tietenkin eri puolilla maata sanat olivat erilaiset.
Hura hura häitä, kello löi jo kakstoista,
keisari seisoo palatsissaan.
Niin musta kuin multa, niin valkea kuin varsa,
se ken tulee viimeiseksi ompi kuolema
Aivan, pitkä matka ja monta mutkaa on meiltä pääkaupunkiseudulle, silti paljon samaa on tässä stadin kiltsin versiossa. Tuota alkua "hura hura häitä" en muista, mutta jo tuo osa "kello löi kaksitoista" tuntuu tutulta, ja myös "keisari seisoo palatsissa".
Meillä oltiin ehkä hyvinkin omatoimisesti lisätty "minkätähden sotilas on parempi kuin herra" -kohta. Siitäpä olen jonkinverran ylpeä, vanha sotilaspaikkakunta kun oli kysymyksessä. Ilmeisesti osattiin kyseenalaistaa ns. herrojen merkitys jo tuolloin - näin minä sen ymmärrän. Tuo lopun "kuolema" on sitten ihan samaa.
Kiitos lisäyksestä, vanhasta päästä kun kalkin alta kaivelee niin muistista löytyy vaikka mitä ;-D
Oletko mies vai nainen?
No en ainakaan tuon kuvan mies ;-DDDDD
Mutta olet siis mies? Minä aloin nimittäin epäilemään sinua naiseksi, kun puhut niin lempeästi ja tuo profiilikuva aiheutti hämmennystä.
Vai onko kuvan mies miehesi? Mikä aspekti tuolla kuvalla edes on?
Vaihdanko kukan tai jotain muuta 'sopivampaa'? Kissa taitaa olla suosituin... sellainenkin löytyy tarvittaessa.
Eiköhän täällä lie parasta olla anonyymi niin pitkälle kuin mahdollista.
En tiedä vieläkään sukupuoltasi.
peloteltiin kaikella lailla.
Yksi oli sellainen, et kysyivät jatkuvasti: kuka täällä pelkkä mustaa mies (kyselijäthän olivat tietty suomenruotsalaiset tytöt, miten muutenkaan)?
No näyttää et tuo kysymys on nyt jo toteutunut, ja todellakin niitä saa täällä pelätä jatkuvasti.
Sellainen leikkihän oli ennen. Tuon fraasin muistan "kuka pelkää mustaa miestä" ja kait leikki oli silleen että juostiin kentän puolelta toiselle laumana, ja joku/jotkut oli ns. mustana miehenä siinä välissä. Ketkä saatiin kiinni puolenvaihdossa oli seuraavia "mustia miehiä" - noin kuvaannollisesti. Koulun kalliolla tätä leikittiin 50-luvun alkupuolella.
Ei meillä päin suomenruotsalaisia asunut.
Pohjoissuomalaisena tyttelinä en ikinä muista pelänneeni, påelanneeni mustaa miestä.
Liekö ollut etelän hetelmiä, tuokin kisa?
Ehkei ne sinne ehtineetkään? Jumalan selän taakse!
Koulun pihalla välitunnilla mekin leikittiin. Samoin nurkkanatua ja seinäpalloa.
Urheilutunneillakin Helsingissä "mustaa miestä" pelattiin paljon.
Välitunneillakin.
Ei peloiteltu.
Ei peloteltu, kaipa siksi olen vieläkin peloton.
En voi ymmärtää, minkälaiset psykopaatit lapsiaan pystyvät pelottelemaan.
Ei ollut syytä syyttömän syyllistettävyyteen, niin olin syytön ja viaton.
Miksi myrkyttää maailmaansa?
Ei peloteltu
Jos et oo kunnolla, joudut Siperian kasvatuslaitokseen
etkä koskaan pääse kotiin...
oliko kenellekään tämä uhkaus lapsena tuttu, entä uhkaus vanhempien tappamisesta?
Mulle oli.
Omalla lapsella sama ongelma. Opettaja soitti kotiin ja kertoi lapsen keskittymisvaikeuksista. Lapsi oli kertonut että pelkää isän ja äidin puolesta koska
uhattiin tappamisella ja muulla väkivallalla.
Äiti ja isä lähtivät aamulla navettaan ja meidän piti olla sisällä kunnes he tulivat. Kotimme vieressä oli vuolas puro ja näkillä peloteltiin. Kuvittelin, että näkki oli suuri koppakuoriainen. Äitini oli uskovainen eikä pyhänä tehty kuin välttämättömät askareet. Eläimet oli hoidettava.
Niin ennen, kuin nyklyisinkin, on tapana joulun alla varoitella, että tontut kurkkii ikkunasta.